Muistoja vuoden varrelta

Tämä ihan pian loppuva vuosi tuntuu menneen hujauksessa. Tosin, kun alan muistelemaan viime talvea tai selailen postauksia viime talvelta, tuntuu niistä olevan pieni iäisyys. 

Monenlaista on vuoteen mahtunut, enimmäkseen onneksi iloja. Pieniltä pettymyksiltä ja harmistuksilta ei ole tietenkään vältytty, mutta nekin kuuluvat elämään! Onneksi kuitenkin vain pieniä, sillä elämä ei tosiaan anna kaikille samalla mitalla, surullisia juttuja kuulee ihan liian paljon... 

Tällä kertaa en halunnut tehdä perinteistä kuukausiin tai vuodenaikoihin perustuvaa kurkkausta taaksepäin, vaan kaiveilin tämän vuoden muistoista ne, jotka ovat päällimmäisinä jääneet mieleen hyvässä tai pahassa.

Esikoisen lakkiaisista jäi ihanat muistot! Suunnittelin juhlat huolella etukäteen, ja kaikki sujuikin sitten suunnitelmien mukaan. Kuukautta myöhemmin juhlittiin puolestaan kuopuksen rippijuhlia, myöskin aurinkoisissa tunnelmissa. Juhlat on työläitä järjestää, mutta järjestelyn vaiva tulee kuitattua onnistuneina juhlina ja mukavina muistoina.

Juhlien välissä kävimme miehen kanssa lomailemassa Seychelleillä, samalla juhlistimme 20 -vuotishääpäivää, jota tosin vietettiin jo edelliskesän lopulla. Upeat rannat, turkoosi meri, eksoottinen luonto, me tykättiin. Kerran elämässä -kokemus, tuolla tuskin tulee käytyä toista kertaa.

Kotimaanreissuista mieleen on erityisesti jäänyt blogiyhteistyönä toteutunut viikonloppureissu Hyvinkään Sveitsiin. Katsoin juuri hotelli Sveitsin tarjouksia uudenvuodenjuhliin, olisi kovasti tehnyt mieli tarttua sellaiseen.:) Valitettavasti tänä vuonna yöpyminen hotelli Sveitsissä ei onnistu, mutta ehkäpä tulevan vuoden aikana! Hotellihuone oli kerrassaan upea, syömiset niin hyviä ja Pakohuone erityisen kiva kokemus oman perheen kesken.<3 

Vuoden aikana sain aikamoisen neuloosin! Jopa niin, että mies epäili minun neulovan jättineulepeittoja kaikki paikat täyteen...ehkä hän ei ihan väärässä ollut.;) Oma suosikkini näistä neulomuksista on Pink Champagne -värinen peitto, sekä värin, että eläväpintaisen helmineuleen vuoksi. Joku Turussa ilmestyvä paikallislehti teki muuten jutun torkkupeittovinkeistäni! Lehden olen laittanut jonnekin hyvää talteen.:) Kuten sivupalkista huomaan, ovat nuo alkuvuoden neulejutut olleet taas talven tullen suosiossa. Toinen suosikkini neulomuksista on Marisukat, joista minun kyllä pitäisi tehdä kapeammat versiot, sillä nuo pysyvät huonosti ylhäällä, kun ovat niin löysät.

Toinen itsetekemisen ilo on löytynyt erilaisten kranssien askartelemisesta. Niitä on syntynyt mm. kesäistutusten kukista, mökillä kanervista ja tietenkin havuista. Nyt kun jouluksi tekemäni jättikranssi alkaa näyttää hieman nuukahtaneelta, mietin, että nyt viikonloppuna voisin tehdä jälleen uuden, ehkä varvuista...

Seinien väriä on vuoden aikana vaihdettu niin makuuhuoneessa, kuin olohuoneessakin. Olen edelleen erittäin tyytyväinen uusiin värivalintoihin, ja varsinkin makuuhuoneen rauhallisempaan tunnelmaan. Uusi siskoni maalaama taulu tuo kevään joka päivä olohuoneeseen.<3 Pientä ehostusta teimme mm. kylpyhuoneessa ja eteisessä. Näistä muutoksista iloitsen päivittäin toimivamman arjen muodossa. Keittiöön vaihdettiin uusi matto ja uudet, mukavammat, tuolit. Terassin laittamiseen innostuimme kunnolla vasta loppukesästä uusien terassikalusteiden myötä. Myös Kesähuone sai syksyllä samanlaisen maton kuin keittiö. Onneksi lämpöiset terassikelit jatkuivatkin sitten todella pitkään!

Puutarhassa yllätyin iloisesti, kun vuosi sitten, ensimmäisenä adventtina rakentamani kukkasipulipenkki osoittautui säästyneen myyriltä ja muilta tuholaisilta. Wohoo!<3 Tuon penkin sipulikukista riitti iloa lähes koko kesäksi. Ihanan, aurinkoisen ja kuuman kesän aikana tuli istutettua yhtä sun toista tulevia kesiä ajatellen. Pelkäsin istutusteni kuolleen mökkireissun aikana, niin niukasti oli poika niitä kastellut, mutta loppukesä näytti, että perennat ovat ihmeen sitkeitä. Tuskin maltan odottaa, että esim. unikot ja punahatut nousevat kukkapenkeistä esiin. 

Mieletöntä kukkaloistoa löytyi kuvattavaksi ihan kotinurkilta, Ruuhijärveltä. Kävin kuvaamassa paikallisen maanviljelijän kylvämiä kukkaniittyjä syyskuun alussa useampaan otteeseen, ja sain myös luvan poimia joka kerta kimput kotiin viemisiksi. Nyt tiedän, minne ensi kesänä suunnistaa...Kesän lopulla ja syksyllä innostuin kuvaamaan synttärilahjaksi saamani lasipallon läpi auringonlaskuja ja muuta luonnonkauneutta. 

Syyskuussa joku ilmeisesti teki blogistani tahallisen ilmiannon, ja blogini joutui sekä Facebookissa, että Instagramissa estoon. Yli kuukauden kestänyt esto horjutti uskoani ihmisiin. Olen varma, että ilmiantaja on "ystäväni". Olen luonteeltani elämänmyönteinen ja luottavainen, vaikea on vieläkin käsittää, että kaikki ihmiset eivät ole sitä, mitä uskottelevat olevansa. Kateus ja pahantahtoisuus ovat ilmeisen totta blogimaailmassa niin kuin todellisessa elämässäkin. En halua katkeroitua, paha saa palkkansa varmasti jollain tavalla. Estolla oli, ja on edelleen, suuri merkitys blogini lukijamääriin, sekä tietenkin omaan motivaatiooni. Siinä mielessä tämä eston aiheuttanut ilkimys onnistui pyrkimyksissään. Loppuvuosi on mennyt kasaillen itseäni tästä kolhusta.

Olen vuoden aikana jatkanut edellisvuonna aloittamaani turhien tavaroiden karsimista. Olen myynyt hirmuisen määrän tavaraa erityisesti meidän lähikirppiksellä, mutta jonkin verran myös Face -kirppiksellä. Kirppiksiltä meille on myös tullut tavaroita, paljon vähemmän kuitenkin, mitä sinne on kannettu. Uutena olen ostanut kotiin lähinnä keramiikkaa. Ensi vuonna on viimein pakko päästä itse kokeilemaan, mitä kurssilla saisi aikaiseksi.

Tämän joulun järisyttävin juttu oli tietenkin tulipalonalku, joka onneksi sammui itsestään. Jouluaaton oppitunti oli varmasti sen verran mieleenpainuva kokemus, että muistan sen loppuikäni!

Lopuksi on vielä mainittava muutamat ihanat kohtaamiset blogiystävien kanssa vuoden varrelta. Annukan kanssa kävimme kesän alussa Elonkierrossa. Se oli päivä, josta jäi ihanan lämmin muisto.<3 Elokuussa Susanna Espanjasta piipahti meillä kylässä  (Susannan ihana postaus vierailusta) poikansa kanssa.<3 Aika loppuu aina kesken, kun on mukavaa! Tapasin syksyllä myös Kaikki paketissa -blogin Janin ja Aleksin Helsingissä, ja jotenkin meillä juttu luisti heti kuin vanhoilla ystävillä.<3 Valitettavasti kuvaa ei tullut otettua siellä ahtaissa avajaistunnelmissa.

Kuva on Annukan ottama

Susannan pojan, Joonan, ottama kuva.

Tässäpä ne päällimmäisenä mieleen nousseet jutut tältä vuodelta. Ei hassumpi vuosi ollenkaan. 

Mitä uusi vuosi sitten tuokaan tullessaan, ajattelin olla aktiivinen sen suhteen, ja tehdä itselleni monen vuoden jälkeen aarrekartan! Kun saan valmista aikaiseksi, on se ehkä oman postauksen arvoinen juttu.:)

Taina