Marraskuun aurinko ja muuttava koti

Marraskuulla on monesti aika ikävä kaiku, synkkää ja pimeää riittää, ja kevääseenkin on vaikka kuinka pitkä aika! Minä olen yleensä tässä kohti jo kovasti jouluisissa mielentiloissa, mutta ihmeekseni nyt olen oikeastaan nauttinut vielä syksyisistä tunelmista. En ole edes joululauluja kuunnellut. Ehkä juju on siinä, ettei ole tuntunut vielä niin marraskuulta. Aurinko on välillä muistuttanut olemassolostaan, eikä lumesta ja pakkasesta ole ollut juuri tietoa sitten syysloman.

Esikoinen sai syksyn haussa opiskelupaikan Helsingistä ja tammikuussa hän muuttaa pois kotoa. Äidin kannalta mielessä on yhtä aikaa ilo opiskelupaikan saamisesta sekä onni pojan puolesta ja toisaalta haikeus, kun lapsi lentää pesästä. Sinänsä olen muuttoon samalla tapaa kypsynyt kuin poikakin näyttää olevan.:) Asunto löytyi yksityiseltä Punavuoresta, pieni yksiö, joka odottaa taloyhtiön remonttia ja on siksi suhteellisen edullinen Helsingin hinnoiksi. Vaikka poika ensin meinasi, että minua ei tarvita asunnon sisustamisessa avuksi, niin sulassa sovussa olemme tehneet hankintoja uuteen kotiin. Miten paljon nautinkaan, kun yritän sisustaa nuukaillen! Torin ja Facebook -kirppisten kautta löytyi mm. keittiönpöytä ja vuodesohva. Kirppiskierrokselta viikonloppuna mukaan tarttui kaikenlaista tarpeellista keittiöön. Varastosta pitäisi löytyä myös yhtä ja toista tarpeellista, mitä olen tätä ajatellen säästänyt.

Aiemmin ehdottelin miehelle, että muuttaisimme oman makuuhuoneemme esikoisen huoneeseen, sillä sinne ei paista aamuaurinko ja sen saisi sisustettua symmetrisesti. Minä kun tykkään symmetriasta. Miestä ei aamuaurinko häiritse, eikä epäsymmetrisyys myöskään, joten se siitä sitten.:P Toisaalta juuri aamuaurinko on asia, josta tykkään makkarissamme, ei se ole niin vaarallista, jos kesällä herään vahingossa aikaisin.

Pikkuveli on jo jonkin aikaa haikallut veljensä isompaa huonetta, siis sitä samaa, jota minä miehelle ehdottelin, ja pitkästä aikaa meillä on sitten huoneenvaihtoon liittyvää mööpelivalssia luvassa. Esikoisen sänky jää meille, koska tulevassa asunnossa on nukkumaparvi (ja toki hän on tervetullut viikonloppuisin ja lomille kotiin), mutta kaavailin jo mielessäni myös työpisteeni muuttamista olohuoneesta nykyiseen pikkuveljen huoneeseen. Siitä aukeaakin sitten ihan uusi mahdollisuus eli tyhjä seinä! Tyhjä seinä = paikka uudelle taululle.  Sanoinko jo, että nautin tästä?:) Niin paljon mahdollisuuksia ja inspiraatiota!

Tällaista meille näin loppuvuodesta 2020. Mitä sulle kuuluu?

Taina

10 kysymystä ja vastausta -haaste

Sain tämän kivan haasteen pari viikkoa sitten Päijät-Blogien "äidiltä", upealta ja tarmokkaalta Johannalta. Kiitos Johanna!<3 Jostain jännästä syystä ei ole oikein huvittanut istua koneen ääressä enempää kuin on ollut pakko...Siksi viive haasteeseen tarttumisessa.

1. Millainen oli lapsuuden kotisi?

Tämä on minulle vaikea kysymys, ellei jopa mahdoton, jos puhutaan kodista fyysisenä paikkana, sillä varsinkin varhaislapsuuteeni liittyy paljon muuttamista. Ensimmäinen koti, josta minulla on enemmän muistoja ja mielikuvia, sijaitsi Kajaanissa kerrostalossa. 

Jos koti taas tarkoittaa niitä ihmisiä, joiden kanssa jaettu samat osoitteet aikuisuuteen saakka, osittain samat muistot ja kokemukset, niin kotiini kuului varhaislapsuudessa opettajavanhempieni lisäksi isoveljeni ja pikkuveljeni. Olessani kymmenen, muutimme tänne Nastolaan, ja sain vielä pikkusiskon sekä pikkuveljen, joka on minua 16 vuotta nuorempi. Lapsuuden kotini oli siis ainakin hyvin äänekäs ja onnellinen, vaikka seinät ympärillä vaihtuivat.

2. Mitä harrastit lapsena?

Kajaanissa tanhusin (olen aina tykännyt kaikesta tanssimisesta), taisimme kerran esiintyä jopa Mauno Koivistolle, jos en nyt ihan väärin muista! Kävin myös usempana vuonna pianotunneilla pikkuveljeni kanssa. Hän edistyi, ja minä aloitin aina Aaronin Pianokoulun alusta.;D Aika paljon harrastimme veljeni kanssa liikuntaa kahdestaan. Kun asuimme rakennusaikana koulun kentän vieressä, taisin asua talvi-illat jäällä luistelemassa. Uuden kotimme lähellä oli urheilukeskus, ja siellä kävimme yhdessä juoksemassa, hyppimässä pituutta jne..

Ajanhammas purrut melkein 40 vuotta vanhaan kuvaa.
Minä olen eturivissä se, jolla on huivi.

80-luvulla maailma oli vielä aika tavalla erilainen. Jos johonkin harrastukseen halusi, piti sinne itse osata kulkea ja meidän perheessä harrastuksen piti mieluiten olla myös halpa tai ilmainen. Olinkin veljeni kanssa kirjaston suurkuluttaja ihan pienestä pitäen eli lukeminen on ollut yksi rakkaimpia harrastuksia lapsuudessani.

3. Kaunein kukka?

Tämäkin on mahdoton kysymys minulle! Kaikille kukille on paikkansa ja aikansa. Juuri tähän vuodenaikaan, pääsiäisen lähestyessä, olen ihan hullaantunut narsisseihin! Niitäkin on olemassa vaikka minkälaisia.<3

4. Mikä elementti (vesi, tuli, maa, ilma) kuvastaaa sinua eniten?

Tein kaksi testiä ja sain kaksi eri tulosta.:) Ensimmäisen testin mukaan olen vesi, toisen testin mukaan maa. Ehkä olen sitten vesiraja.;))) Ensimmäisen testin tuloksista pomppasi omaan silmääni sana seurallinen. Kyllä, kaipaan aika pian ihmisiä ympärilleni, vaikka viihdyn hyvin myös itsekseni. Juuri viikonloppuna iski ihan kamala ikävä, kun tajusin, että emme luultavasti pääse päättämään tätä kouluvuotta yhdessä ihanien työkavereideni kanssa. 

Jälkimmäisen testin tuloksen allekirjoitan täysin. Tykkään kävellä metsässä ja rakastan luontoa. Olen rauhallinen ja ystävällinen, enkä  seurallisuudesta huolimatta erityisemmin nauti huomion keskipisteenä olosta.

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Luonteeni on aika huoleton. Uskon, että asiat järjestyvät. En osaa olla pitkävihainen, yleensä unohdan ikävät asiat melko nopeasti. Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja taidan olla välillä vähän sinisilmäinen. 

6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Tarvittaessa pystyn olemaan molempia, mutta olen kyllä enemmän aamuihminen. Herääminen on minulle yleensä helppoa ja minulla on myös tarkka sisäinen kello, joka yleensä herättää minut ennen kellonsoittoa. Toisinaan saan kauhean energiapiikin illalla, yleensä käytän sen piikin siivoamiseen, sillä tykkään, että tavarat on paikoillaan. Mieheni mielestä myös nukahdan raivostuttavan nopeasti, tyyliin muutamassa sekunnissa.:)

7. Unelmamatka?

Toissakesäinen 20-vuotishäämatkamme Seychelleille oli sellainen (postaus ja toinen).<3 Maailmassa olisi lukematon määrä paikkoja, joissa haluaisin käydä. Juuri nyt haaveilen vain tämän perhanan viruksen häviämisestä ja toivon, että pääsemme kesällä vanhempieni mökille heitä tapaamaan!

8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi, mitä se oli?

Kukkia ostan ihan joka viikko! No, ehkä en kesällä, mutta muuten. Tein viime toissa (!) viikolla parikin ostosta Sokoksen 3+1 -päiviltä ja odottelen malttamattomana paketteja. Toisessa paketissa on mm. uusi kevättakki, jota toivon ehtiväni käyttää ennen kesän tuloa...Tilasin myös uuden ripsarin, yhden puseron ja pari Marimekon astiaa...Osaan kyllä hemmotella itseäni.

Yritän ostaa käytettyä, jos suinkin mahdollista! Kotimainen ja paikallinen, vaikka vähän kalliimpi, on aina parempi valinta kuin kaukomaista tullut halpatyövoimalla teetetty. 

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Lahti tietenkin! Tämä on sopivankokoinen, ei liian pieni (esim. Hämeenlinna opiskeluaikana tuntui ahdistavan pieneltä), muttei liian suurikaan. Luonto on meillä joka puolella ja täällä on monella tapaa hyvä elää. Lahden kesämatkailukohteista kirjoittelin toissa kesänä ja Lahden ympäristökuntien mielenkiintoisista paikoista ja tapahtumista, koostin kirjoituksen viime kesänä.

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?
Ne kaikki löytyvät nyt täältä saman katon alta, eli mies ja pojat.<3 

Tämän hyvänmielenhaasteen lähetän eteenpäin. Kotonasi. Annukka, Arjen Helmiä Krisse ja Versoja Vaahteramäeltä Riina, olkaa hyvät!<3

Taina

Jotain ihan muuta

Sanomattakin selvää, että suurin osa työelämässä olevista ihmisistä on tänään melkoisen väsyneitä. Monin tavoin haastava työviikko on viimein takana. Tällä kertaa postaus ilman tämän kummempaa älyllistä sanomista. Ei vaan pysty. Kuvat ovat viimeisen viikon varrelta ja kertovat niistä asioista, joiden parissa minä rentoudun.

Tuoreita kukkia maljakossa ja perhe tässä (inttipoika on päässyt metsästä varuskuntaan ja loma häämöttää viikon päässä). Ihana auringonpaiste hellii meitä tulevinakin päivinä...Ulkona saa vielä liikkua, jos muistetaan olla parveilematta!

Avasin äsken pienen kuohuviinipullon ja kohta heittäydyn sohvalle ja otan uuden neuleen esille! Yritetään olla stressaamatta, muttei kuitenkan heittäydytä hällä väliä -asenteeseen. Voimia ja jaksamista ihan jokaiselle tässä haastavassa tilanteessa!<3

Rentouttavaa viikonloppua!

Taina

Vuoden 2019 suosikkihetket

Kuten eilen vähän lupailin, tulee tässä tulee 12 kuvaa, jotka koen itse merkitykselliseksi. Niihin liittyy hetkiä vuoden varrelta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet sydämeen ja mieleen.

Talvi ja alkuvuosi on itselleni yleensä kituuttamista henkisesti. Kesä tuntuu kaukaiselta, eikä aurinkokaan paistaessaan lämmitä. Ei siis liene ihme, että alkuvuoden kuvakansiot ovat tavallaan täynnä itselleni merkityksettömiä kuvia. Otettu blogia varten tai kuvaamisen ilosta, mutta silti niistä puuttuu tunneside. Ensimmäiset tärkeät kuvat tältä vuodelta ovat hiihtolomareissulta Dubaista. Tämä hotellin  brasilialaisessa ravintolassa vietetty ilta oli ehdottomasti loman huipentuma. Suuri osa työntekijöistä oli ilmeisesti brasilialaisia ja tuolloin vietettiin ymmärtääkseni samoja karkeloita kuin Riossa vuosittain...Henkilökunta ja esiintyjät olivat niin juhlamielellä ja superiloisina tanssahtelivat tarjoillessaan, joten kyllä se ilo väkisinkin tarttuu jopa jäyhään suomalaiseen. Sambaamaan emme kuitenkaan rynnänneet!

Seuraava kuva on pääsiäisen tienoilta, takaterassilta. Olimme pitäneet työparini kanssa yökoulua ja siitä selviäminen on aina yhtä hienoa.;D Oikeasti on aina mukavaa nähdä, kuinka tärkeä kokemus yökoulu lapsille on. Monille kuuluu olleen paras juttu tähän mennessä koulussa.<3 Yökoulusta vapauduttuani ja pääsiäisvapaan koittaessa taisin hieman seota keväästä ja kukkasista (linkki terassin kevät pääsiäiskukkineen -postaukseen) Olihan tuota luntakin meillä vielä pihassa, mutta se ei minua haitannut. Olen muuten istuttanut nyt syksyllä osaan tuosta istutuslaatikosta kukkasipuleita. Kiva nähdä keväällä, mitä sieltä ilmestyy...

Kesän alussa miehen ottama kuva on omista kuvistani sellainen, josta tykkään tosi paljon, vaikka nuo hiukset ovatkin kuvassa vähän sekaisin. Tämä taisi olla profiilikuvana pitkälle syksyyn.  Jostain syystä minulla tulee mieleen tästä kuvasta vanhat Peppi Pitkätossu elokuvat, joku tässä tunnelmassa. Siksi varmaan tämä kuva tuntuu erityisen kivalle. Postaus, jossa kuvaa käytin, on luettavissa täällä.

Kesäkuun lopulla matkasimme miehen kanssa kaksistaan Kroatiaan. Minusta tuli fani kertaheitolla! Toivon, että pääseen Kroatiaan vielä uudestaan. Podgoran rantabulevardin reunalla kukki ihanasti laventelit, ja muistan niitä ihailleeni heti ensi hetkestä lähtien, kun tuonne saavuimme. Saan helposti myös laventelin tuoksun nenääni.

Yläoleva kuva on nopea ja suunnittelematon räpsy. Olin juuri palannut Asuntomessuilta heinäkuussa. Messuilta ajoin kotiin Mustilan puutarhan kautta, enkä tietenkään palannut puutarhalta tyhjin käsin! Join pikaisesti kahvit terassilla ja ryhdyin (kerrankin) heti istutuspuuhiin. Oli aikomus ryhtyä merkitsemään istutukset kirjoihin ja kansiin, vaan se jäi aikomukseksi. Yhtään en muista, mitä istutin, mutta olin vain niin onnellinen kasvunmahdollisuudesta.

Seuraavaan kuvaan liittyy myös vahvasti onnentunne. Jos pitäisi valita yksi onnenhetki tästä vuodesta, se olisi tämä kahvihetki kesän kuumimpana päivänä vanhempieni mökillä Oulujärvellä. Koko päivä oli yhtä huoleton ja aurinkoinen kuin kaikki lapsuuden kesäpäivät olivat. Ihanaa, että sellaisen voi kokea aikuisenakin! 

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi liput meille kahdelle Isojanoon. Se on vuosittainen, Hartwallin järjestämä, musiikkitapahtuma. Olen käynyt Isojanossa monena vuonna ystävieni kanssa, mutta mies on ollut kanssani tapahtumassa edellisen kerran joskus 90-luvulla Kummeleita katsomassa. Meillä on aika erilainen musiikkimaku, eivätkä hänen lempibändinsä soita Isojanossa.:P Oli häneltä valtava rakkauden osoitus ostaa liput ja lähteä kanssani kuuntelemaan kotimaisia esiintyjiä. Kyllä hän Anssi Kelasta jonkin verran pitääkin, ja Anssin keikkahan oli ihan mahtava. Viihdyimme molemmat tapahtumassa hyvin.

Kyllä minä kotonakin viihdyn, mutta tässähän voisi melkein luulla, että "muu maa mansikka".;D Seuraavaksi kuvaksi olisi voinut valikoitua melkein mikä tahansa syysloman alussa, Helsingissä otettu kuva. Olimme työparini ja ystäväni Tiinan kanssa Helsingissä. Ohjelmaan kuului Michael Bublen konsertin lisäksi mm.  runsaasti kävelyä, paljon naurua ja hyvät yöunet. Ihanat muistot jäi tuosta minilomasta Tiinan kanssa.

Kaksi kotikuvaa, joissa ei kylläkään ole rakkaita ihmisiä, vaan kaksi uutta esinettä, joista olen saanut iloita nyt loppuvuodesta. Ensiksi ostin siskoltani uuden taulun, joka on minusta ihan huikea! Postaus taulusta on luettavissa täältä.

Tilasimme uuden sohvan ennen syyslomaa. Tuolloin kirjoitin yhden omista suosikkipostauksistani, jossa kerroin elämästäni sohviksena. Kuvatkin ovat sieltä vuosien varrelta. Jos postaus on mennyt ohi, pääsee sen lukemaan tuosta linkin kautta. Uusi sohva tuli marraskuun lopulla, postaus siistä on luettavissa täällä.

Viimeinen kuva on parin viikon takaa Helsingistä. Aikani itseni kanssa henkistä painia käytyäni otin itselleni päivän palkatonta ja lähdin saamani kutsun perässä Kukka-aamiaselle. Tapahtuma oli aivan ihana, ja olen iloinen, että lähdin noinkin kalliille aamiaiselle.;))  Aamupalan jälkeen humputtelin koko päivän Helsingissä, kävin mm. Ateneumissa Helene Schjerfbeckin näyttelyssä. Tähän aamuiseen kuvaan liittyy huikaiseva vapauden tunne, sillä olin ihan jossain muualla kuin siellä, missä tavallisesti olen keskiviikkoaamuisin.

Kiitos sinulle lukijani ja kanssakulkijani siitä, että olet siellä lukemassa postauksiani!<3 Toivon sinulle iloa ja onnenhetkiä uuden vuosikymmenen kynnyksen yli astuessasi!🎇

Taina

Uutta arkea ja kuningatarkakkua

Heippa vaan pitkästä aikaa! Keskittymiskyvynpuute vai mikä lie vaivaa nykyään, kun en meinaa malttaa istua koneella. Postausten valmiiksi saattaminen tuntuu myös hidastuvan hidastumistaan, vaikka luulisi reilun kuuden vuoden kokemuksesta olevan jotain hyötyä... Täällä ollaan kuitenkin - ja arki, sekin alkoi virallisesti eilen.

Meillä eletään nyt uudenlaista vaihetta, sillä esikoinen meni heinäkuun alussa armeijaan, ja viettää suurimman viikoista muualla. Hyvää harjoitusta sekä pojalle itselleen, että äidille! Alussa oli hieman ikävä, kun ensimmäinen loma oli kaksi viikkoa lähdöstä, mutta nyt lapsen poissaoloon on jo alkanut tottua. On hyvin todennäköistä, että armeijassa vierähtää vuosi. Saapa nähdä, kuinka kauan sen jälkeen poika asuu meidän kanssamme. Hän on kirjoitusten jälkeen käynyt kahdet eri pääsykokeet "katsomassa", koska nykynuorten on pakko hakea opiskelupaikkaa, vaikkei suunta ihan selvillä olisikaan. Kuulema ensi vuonna aikoo olla tosissaan. Minua mietityttää, kuinka hyvin armeija-aikana pystyy pääsykokeisiin valmistautumaan. Ja kun omasta lapsesta on kyse, mietin myös sitä, että onko hänen juuri nyt haaveilemansa ala hänelle se oikea. Vaikka kahden tai useammankin ammatin lukeminen on nykyään todella tavallista, on taloudellisia mahdollisuuksia opiskeluun kiristetty aika tavalla yhden ammatin jälkeen.

Kuopus puolestaan aloitti eilen lukion. On ollut kiva katsoa, kuinka hän on kasvanut sekä fyysisesti, että henkisesti, ja tuota jälkimmäistä ihan silmissä. Hän pitää huolta itsestään ja on selvästikin päättänyt ottaa koulun tosissaan. Hän kun on peruskouluaikana ollut aika huoleton hulivili. Omille pojille, samoin kuin kaikille muillekin lapsille toivoisin, että he löytäisivät omat vahvuutensa, ja sitä kautta intohimon ja alan, jonka parissa olisi mukavampi tehdä töitä. Ainakin oman ikäluokkani ihmisten valintoja tuntuu usein ohjanneen enemmän kaverit tai sattuma...Voihan se oma ala toki sitenkin hyvällä tuurilla löytyä.:)

Mies jatkaa yrittäjänä kolmatta vuotta. Töitä on hänellä onneksi riittänyt, asia, jota etukäteen jännitin yrittäjyydessä eniten. Tässä kesän aikana hän on "sisustanut" työhuonetta entistä ergonomisemmaksi, siitä yritän postailla jossain vaiheessa, sillä nykyään monet tekevät töitä kotoa käsin ja tämä nykytilanne on pitkän kehityksen tulos. Miehen työpiste on nyt oikeasti niin hieno ja toimiva, että sitä kyllä kelpaa esitellä.

Minullakin alkoivat työt eilen virallisesti, vaikka alkuviikosta kävin jo raivaamassa työparini kanssa luokkaa asuttavaan kuntoon. Hieno siitäkin päivän uurastuksella tuli, ja kunhan lapset palaavat kouluun ja alkavat taiteilla, niin luokasta tulee vieläkin viihtyisämpi. Sen verran hyvä loma taisi olla, että minulla oli vähän aikaa hukassa niin uusi työkalenteri, työpuhelin, kuin sähköpostin salasanakin! Vaan eilen työpaikalla lomamoodi kai hävisi sillä hetkellä, kun astelin töihin. Löytyi ensimmäisellä kaapin avauksella puhelin ja salasana muistui mieleeni, kalenterin löysin jo maanantaina!

Terävimmät teistä varmaan jo huomasivatkin, että postauksen kuvat eivät suinkaan liity meidän arkeemme, vaan päinvastoin, viime viikolla vietettyyn hääpäivään ja tuolloin leipomaani kakkuun. Kakun ohje löytyy Kodin Kuvalehdestä 15/19. Kesän kuumimpana päivänä luin lehteä mökillä ja päätin, että ainakin tätä kakkua kokeilen. Kakku on superhelppo tehdä, ja veikkaan, että tästä jää meidän juhlapöytäämme yksi vakiotarjottava. 

Tähän kuningatarkakkuun ei tarvita uunia, pakastinta, eikä liivatetta. Rasittavin homma on kerman vatkaaminen, ei siis yhtään rasittava. Kakku hyytyy jääkaapissa. Tein pientä säätöä alkuperäiseen ohjeeseen, lähinnä korvasin osan kermasta rahkalla kevennyksen vuoksi. Jätin myös alkuperäisen ohjeen suklaan ja marengit pois koristeluista, mielestäni ne olivat turhia. Koska tein kakkua yömyöhään, en löytänyt pientä kakkuvuokaa pimeästä kaapista, hyvin aineksillasai täyteen hieman suuremmankin vuoan.:) Kakun reunoista saa siistimmät, jos jaksaa olla tarkempi leivinpaperin kanssa, mutta samasta yömyöhäsyystä länttäsin paperin kakkuvuoan pohjalle.:))) Ei haitannut kakkua syödessä.

Kuningatarkakku

pohjalle 2 pötköä Dominoja murskattuna, saa jättää isojakin paloja

Keksiä tulee vuoan pohjalle ja kahteen muuhun välikerrokseen.

Täyte

3,3 dl kermaa (alunperin 6 dl)

250 g maitorahkaa (tämä oli minulla kerman korvike)

200 g sitruunarahkaa

2 dl vadelmia

2 dl mustikoita

2 tl vaniljasokeria

1 dl tomusokeria (saatoin tästäkin vähän nipistää, ei haitannut)

Kakun päälle marjoja niin paljon kuin saa niitä siinä pysymään.

Syötäviä kukkia, jos sellaisia on helposti saatavilla.

Murskaa keksit ja sekoita täytteen ainekset. Myös marjat kannattaa survoa kevyesti haarukalla ennen täytteeseen sekoittamista. Laita paperoidun vuoan pohjalle kolmasosa keksimurkasta, sen päälle täytekerros. Tee samoin toinen ja kolmas kerros. Laita kakku kelmulla peitettynä jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. Minulla oli yön yli, ja maku vain parani päivien aikana. Koristele kakku marjoilla ja kukilla ennen tarjoilua. 

Oikein kivaa viikonloppua ja pehmeää arkeen paluuta!

Taina

Kotimietteitä maailmalla

Asioita jotka tekevät kodin -kirjassa puhuttiin kodista monesta näkökulmasta. Yksi kirjan näkökulmista oli matkat ja koti. Matkustaminen todellakin avartaa, ja lisäksi se tarjoaa loistavan mahdollisuuden tarkastella kotia ja kotimaata kauempaa, etäisyyden päästä. Samalla tutustuu itseensä ja omiin tapoihin paremmin, olemmehan kaikki oman kulttuurimme näköisiä. 

Kirjassa todettiin myös (jos nyt oikein muistan ulkoa), että matkat mielletään yleensä luksukseksi, mutta todellisuus matkustaessa on usein kaukana luksuksesta. Niin totta! Esimerkiksi tänne yölennolla tullessamme nukuimme tuskin silmäystäkään. Olisi tehnyt mieli käydä sanomassa muutamalle kovaääniselle ja yövirkulle kanssamatkustajalle suorat sanat, töniä hyväuninen kuorsaaja lähistöltä hereille ja pyytää takana istunutta miestä pitämään jalkansa omalla puolellaan, ei minun jalkojani penkin alla hipoen. Varsinkin matkanteko on yleensä kaukana luksuksesta, aika harvalla on varaa matkustaa ylellisesti.  

Kiva, että ylipäätään on vara matkustaa silloin tällöin (kaikilla ei valitettavasti ole), sillä toisaalta, kaikista matkustamisen vaivoista selvittyämme, on lomalla yleensä mukavaa, matkustaminen tuntuu kaiken sen vaivan arvoiselta. Pääsee irti kotiaskareista ja tutuista ympyröistä. Ei tarvitse kokata, pyykätä, eikä kuskata ja tiukat aikataulut voi heittää hetkeksi pois. Saa ihmetellä ja nauttia uusista kokemuksista, oppia uutta maista ja ihmisistä. Mitä nyt joskus ärsyttää ihmiset, jotka käyttäytyvät kuin maailman omistajat, eivätkä pyytele anteeksi olemassaoloaan, kuten meillä suomalaisilla on tapana.;)

Olen viime päivinä mielessäni ihmetellyt, että mahtavatko paikalliset rikkaiden lapset viettää enemmän aikaa hoitajiensa kuin perheen kanssa.  Tuleeko siinä samassa omaksuttua myös alentuva asenne ihmisiin, jotka ovat tulleet, kuka mistäkin, tekemään töitä, auttamaan, rakentamaan uutta.  Kohottelen kulmiani britti-äidille, joka on jättänyt lapsensa (ehkä 10- ja 5 -vuotiaan) keskenään uima-altaalle salikäynnin ajaksi, ja toisella kertaa, kun äiti on läsnä, ei hän ota lapsiinsa juuri mitään kontaktia. Täältä katseltuna suomalaiset näyttävät käyttäytyvän perhekeskeisemmin ja ainakin kohteliaammin kuin monet muut kansallisuudet. Kenenkään toisen todellisuutta ja arkea emme voi kuitenkaan tietää kuin omamme. 

Palaan mielläni omaan arkeeni, työn, perheen, kotitöiden ja harrastusten täyttämään elämääni. Loma on tehnyt tehtävänsä.:)

Leppoisaa sunnuntaita!

Taina