Fiilistelyä ilman hifistelyä - Perjantaimyyssit

Hiphei, se on perjantai ja Perjantaimyyssien aika! Viikonloppu se on tynkäviikonloppukin, sillä huomenna on viikon kuudes työpäivä edessä. No, toiset tekee vuosia kuusipäiväistä viikkoa, joten en uskalla valittaa enempää. Yritän nauttia tästä illasta kuin olisi koko pitkä viikonloppu edessä. Huomisesta on  turha ottaa stressiä etukäteen!

Habitaressa Singnals-näyttelyosastolle oli tuotu vanha levysoitin ja jo tuolloin messuilla minusta oli ihanaa, kun sieltä soittimesta kuului musiikki siten, kuin se levysoittimesta kuuluu: välillä hieman rätisten ja suhisten. En saanut levysoitinta mielestäni ja aloin kotona puhua, että jos nostettaisiin levysoitin vaatehuoneen ylähyllyltä käyttöön ja haettaisiin levyjä varastosta...

Miehellä ei ollut mitään tätä ajatusta vastaan, vaikka hän kuuntelee enimmäksen musiikkia digitaalisessa muodossa, tietenkin! Itse olen erittäin epähifistelijä, ostan yhä silloin tällöin cd-levyjä ja saatan kuunnella musiikkivideoita kannettavani kaiuttimien kautta, jolloin se laatu on mitä sattuu. Minulle musiikissa on hyvää äänentoistoa tärkeämpää tunnelma, rytmi ja erityisesti sanat.

Jännä, miten esim. lihasmuistiin on jäänyt tuo älppäreiden käsittely tai muistan tarkalleen, miltä levyjen muovinen säilytyspussi tuoksuu. Miehen levyistä yhdessä oli vielä tuollainen muovipussi ja se tuoksuu edelleen siltä, miltä joskus 80-90-luvulla.

Nyt meillä sitten on tosiaan levysoitin olohuoneessa. Olen aivan innoissani!  Tuskin maltan odottaa, että tänään saan vähän huudattaa vanhoja levyjänä.;) 

Kiitos kaikki ihanat viime viikon myysseilijät!<3 Tänäkin viikonloppuna on hyvä mahdollisuus tulla linkittämään Perjantaimyyssi -postauksia! Tehdään yhdessä syksyisistä viikonlopuista iloisempia! Tarkemmat linkitysohjeet löytyvät tuolta viime viikon postauksesta.

Tunnelmallista viikonloppua vaikka musiikista nauttien!♩♫♪ 

Taina

An InLinkz Link-up

Arkihuolesi kaikki heitä (MakroTex-haaste)

Kävin toissapäivänä kurkkimassa Pienen Linnun -blogista tämän viikon MakroTex -haasteen aihetta. Musiikki, vaikea aihe kuvata, ajattelin ja mietin, että haaste jää väliin tällä viikolla. Toisin kävi.

Eilen iltapäivällä aloitin viimein vaatehuoneen raivauksen, ja sieltä tavarapinon alta löytyi kasa älppäreitä. Luulin, että kaikki vinyylilevyt olisivat jo olleet varastossa hyllyssä, mutta omista levyistäni ne tärkeimmät olin jostain syystä säilönyt vaatehuoneeseen. Mies hankki joitakin vuosia sitten meille levysoittimen, jolla pystyy siirtämään LP-levyt cd-levylle. Olin varmaan meinannut, että nämä pari nuoruusvuosien levyä olisi kiva saada helpommin kuunneltavaan muotoon... Nuo Carola Häggkvistin kolme ensimmäistä levyä (yksi niistä oli kasettina, sitä ei enää taida olla tallessa) osaan muuten vieläkin etu- ja takaperin ulkoa.

Tuossa kasassa on myös joululevy, joka soi meillä kotona joskus 70-luvun loppupuolella. Vajaa 10 vuotta sitten levy löytyi käytettynä antikvariaatista ja oli ihan asioikseen ajettava Orimattilaan ostoksille. Tämän Arkihuolesi kaikki heitä -levyn mies kiltisti siirsi cd-levylle, ja nykyään levy soi meillä joulun aikaan. Palaan musiikin avulla helposti niihin lapsuuteni kutkuttaviin joulunodotustunnelmiin!

Viime aikoina soittimessa on soinut Aki Sirkesalon Halutuimmat -levy. Eilenkin siivotessa.:) Tulee ihan erilainen fiilis siivoukseen, kun laittaa lempimusat soimaan ja ottaa välillä muutaman tanssiaskeleen! Musiikista saan iloa ja voimaa, otsikkoon viitaten.

Taidan olla ihan kamalan vanhanaikainen, kun ostan edelleen cd-levyjä. Minulle musiikissa on tärkeintä sanat ja tunnelma. Se, millä musiikkia kuuntelen on ihan sivuseikka. Miten ihanaa, että meillä on olemassa musiikki, josta kukin voi nauttia omalla tyylillään!<3

Kivaa viikkoa!

Taina


p.s: Kuvat otettu Olympus Pen E-PL7 minijärkkärillä.

Lahden Öissä

Taitaa tulla kahden postauksen päivä, sillä lupauksesta huolimatta pakko postata ensin eilisillan tunnelmia Lahden Öistä. Olen tainnut monta kertaa aiemminkin hehkuttaa livemusiikin ylivertaisuutta, mutta teen sen jälleen kerran. Miten sitä lähtee konsertista hieman leijaillen, ja vielä seuraavanakin päivänä jalat taitaa olla ainakin sentin ilmassa!

 

Oli aikamoinen kattaus eilen: Antti Tuisku, Jari Sillanpää ja Juha Tapio. Koko kolmikko sellaisia, joita en ole livenä nähnyt. Antti nähtiin vain osittain ja hieman liian kaukaa, mutta oli kyllä siitä huolimatta mukaansatempaavaa. Siltsua mentiin katselemaan lähempää ja tunnelmaan pääsi ihan toisella tavalla. Ehkä hieman jäi sellainen olo, ettei Jari ollut ihan täysillä mukana. Ajoittain hän väläytteli niitä taitojaan ja sitä mieletöntä karismaansa, jota on aika vaikea piilottaa,  mutta näytti jotenkin lomalaiselta.;D

 

 

Jos minulta kysytään, niin illan huipennus oli ehdottomasti Juha Tapio. Onnistuttiin Siltsun jälkeen pääsemään eturiviin, ja sainpa minäkin tähtihetkeni, kun Juha Tapio laskeutui lavalta kesken biisien kuolevaisten joukkoon, piti minua kädestä kiinni ja lauloi samalla kolme sanaa.;D Kai mä voin ne sanat tässä paljastaakin, kun ne kuitenkin julkisesti laulettiin. Ne sanat olivat: Lupaan sulle sen.:)

 

Menkää ihmiset konsertteihin! Sieltä saa vastinetta rahoille.

Taina

 

Thank you for the music

Thank you for the music, the songs I'm singing
Thanks for all the joy they're bringing
Who can live without it, I ask in all honesty
What would life be?
Without a song or a dance what are we?
So I say thank you for the music
For giving it to me

Mother says I was a dancer before I could walk
She says I began to sing long before I could talk
But I've often wondered, how did it all start?
Who found out that nothing can capture a heart
Like a melody can?
Well, whoever it was, I'm a fan

So I say
Thank you for the music, the songs I'm singing
Thanks for all the joy they're bringing
Who can live without it, I ask in all honesty
What would life be?
Without a song or a dance what are we?
So I say thank you for the music
For giving it to me

 

So I say thank you for the music
For giving it to me

Taina

  

p.s: Jos se vain olisi minulta onnistunut, näissä kuvissa olisi suriseva kärpänen. Koska ainut kärpänen, josta saisin kunnon makrokuvan, on kuollut kärpänen, tyydyin penkomaan kuva-arkistoja. Tämän viikon makroissa teemana ääni.

 

Hyvin sanottu!

Laulujen sanat on aina merkanneet minulle enemmän kuin melodia, rytmi tai laulajan ääni. Vaikka toki hyvässä kappaleessa nuo kaikki muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Laulujen sanat jäävät helposti mieleeni, joten pitihän mun joitakin vuosia sitten käydä testaamassa Biisikärpäsessä, mihin rahkeet riittää.;) Ihan hyvin muistin, vaikka matkat jäivät saamatta...

Tässä viime viikkoina olen veivannut ees taas Tuure Kilpeläisen "Lisätään lämpöä" kappaletta. Aikaisemmin en voinut sietää koko laulajaa, mutta vähitellen mieli on muuttunut. Jotkut laulujen sanoituksista on NIIN hyviä! Vai mitä sanotte tästä?

Armoton maa, ei hymyile suotta.

Se viimassa tarpoo,

tarjoo kassalla kuittia.

Armoton maa, ei tervehdi vieraita.

Se kaappiinsa kätkee, 

kaikkein kauneimmat astiat.

 Anna sun kätesi, ota minut vastaan,

kun on ulkona kylmentynyt.

 Ihmiset, lisätään lämpöä!

Sylillinen, halkoja nuotioon!

Niin kaunis on maa, viaton leikki lapsien.

Ne oppia saa, laulut pohjolan tuulien

Hetki on syntyä, kasvaa ja kuolla.

Hetki on haaveilla, haavoja nuolla,

pelätä, empiä, hehkua lempeä niin,

että kipinät lyö.

Ihmiset, lisätään lämpöä!

Vielä sylillinen, halkoja nuotioon!

Siis ihmiset, lisätään lämpöä!

Vielä kourallinen, armoa tuokioon.

Ja mä katson tätä maisemaa,

se sulkeutuu tai aukeaa.

Se, mitä mieleni heijastaa,

on kaikki mitä nään.

Lisätään lämpöä, sylillinen,

halkoja nuotioon...

Jotenkin tämän laulun sanan osuvat ja uppoavat. Etelän rytmiä ja ääniä huokuva sävel ja laulun sydäntäsärkevä tunnelma...Kuunnelkaa itse! Voisiko lokakuussa kuunnella mitään tähän vuodenaikaan sopivampaa? 

Lisätään lämpöä!:)

Taina

p.s: Kuvathan eivät liity tekstiin mitenkään, kuten huomaatte. Inspiroiduin Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan hortensia-kuvista niin paljon, että oli kokeiltava itsekin.  Marjalla on aina niin mielettömän kauniit kuvat!:) 

p.s.2: Arvontaan ehtii vielä osallistua täältä.

p.s.3: Linkkirinkiin voit käydä liittämässä postauksiasi täältä.

Rock you like a hurricane

Pakko laittaa nämä mahtavat fiilikset ihan tuoreeltaan

muistiin ja jakaa ne myös teidän kanssanne. 

Jos joskus on sellainen olo esimerkiksi ennen

konserttiin lähtöä, että eipä paljon huvittaisi,

niin lähes joka kerta on iloinen, kun on jaksanutkin

raahata itsensä paikalle. 

 

Oli ihan parasta päästä näkemään

ja kuulemaan Scorpions Lahden Öissä,

enkä muista milloin olisin samalla tavalla

ollut niin täysillä mukana musiikissa.

Hatun nosto vanhoille herroille, jotka näyttivät,

että ikä on vain mielentila, ja saivat

kuulijat rokkaamaan mukanaan.
Kesä on festareita pullollaan.
Kannattaa mennä!

Taina

Milljazz 2014

Tämän vuotinen Milljazz-konsertti oli

omalla kohdallani muistaakseni toinen,

ellei kolmas kerta...Heti ensimmäisellä kerralla

totesin, että tämä on tapahtuma, johon

todellakin kannattaa osallistua!:)

Valmistautuminen Milljazziin alkaa tietenkin

piknik-eväistä.;)  Kokemuksesta viisastuneena

otettiin mukaan retkituolit, eikä vilttiä. Monta

tuntia kostealla nurmikolla, viltin päällä istuen,

on aika rasittavaa jaloille ja selälle ja illan tullen
hiipii kylmäkin maanrajaan. Tavaroiden

määrästä olisi voinut luulla, että olemme

matkalla mökkiviikonloppua viettämään tms...;)

Croissantin välissä pippurituorejuustoa, mozzarellaa ja mansikoita

 Ihmisiä Milljazzeissa riittää! Jos haluaa hyvät

paikat näkyvyyden kannalta, kannattaa olla

ajoissa paikalla. Varsinainen konsertti alkoi klo18,

ja me tulimme hieman sen jälkeen, joten piti

tyytyä paikkoihin, joilta oli melko huono näkyvyys lavalle.
Onneksi kuvia pääsi kuitenkin ottamaan lähempääkin. 

Äiskän paras reissukaveri ja ylivalottunut minä;)

 

 Upseerikerhon puisto Lahdessa tarjoaa kivat puitteet

tapahtumalle, mutta parasta Milljazzeissa

on tunnelma! Siinä on jotain samaa kuin vapussa;

Paljon perheitä ja ystäviä yhdessä, kaikki

hyvällä ja positiivisella mielellä liikkellä. En

tiedä Lahden seudulla toista tapahtumaan, jossa

olisi samanlainen, yhtä hieno fiilis. Olisi

kiva kuulla muilla paikkakunnilla Milljazzeihin

osallistuneilta, onko tunnelma samanlainen

muillakin paikkakunnilla...? Ison orkesterin soittamana
musiikki kuulostaa aina hienolta!

Vaikka "isoilla nimillä" esiintyminen on aina

varmaa, niin oman kokemukseni mukaan juuri

Varusmiessoittokunnan Show Band saa yleisön

joka kerta parhaiten laulamaan ja tanssimaan mukana.
Tumman solistin varusmiespalvelus tuntuu
kestävän useamman vuoden.;) Hän oli solistina
myös kaksi vuotta sitten!

Lahden Milljazzit siirtyvät ensi vuonna

Pikku-Veskulle, kun varauskunta lakkaa.

Onneksi jazzit edes säilyvät! Kiertue alkoi viikonloppuna

ja jatkuu jälleen ensi viikonloppuna. Elokuussa

konsertteja on jälleen lisää. Millajazz-kiertueen

paikkakunnat  ja aikataulut löytyvät täältä.

Menkää ihmeessä, vaikka vähän kauempaakin!

Taina

10 kappaletta loppuelämääni varten

Tällä kertaa kuukaudenblogihaasteista

jäi päällimmäisenä mieleen laatia lista

10 kappaleesta, joita sitten jaksaisi

kuunnella loppuelämän...

 Nykyään kuuntelen musiikkia

eniten autossa. Kun ostan cd-levyn (ai,

siis voiko niitä biisejä ladata jotenkin jonnekin?!),

niin yleensä kuuntelen sen puhki taksikuskia

leikkiessäni. Muulloin autoradiossa vuorottelee

milloin mikäkin kanava, surffailen ajaessa

kuin miehet televisiota katsellessa...;)

Kappaleet, jotka olen tähän valinnut, eivät

ole tärkeysjärjestyksessä. Olisi mahdotonta

laittaa niitä järjestykseen. Siispä satunnaisessa

järjetyksessä 10 kappaletta loppuelämääni varten:

1.  Bon Jovi:  Runaway

Kappale olisi voinut olla aika moni

muukin Bon Jovin biiseistä, mutta olisiko

tämä sellainen, joka kestää oikeasti aikaa

paremmin kuin slovarit? Monet kerrat

tuli kuunneltua Fahrenheit-levyä kirjastossa ja

Bon Jovin ensimmäiseen levyyn, jolla Runaway

on, tutustuin vasta myöhemmin.

Runaway ei ole missään vaiheessa alkanut kyllästyttää.

2. The Carpenters: Yesterday once more

Jo 70-luvulta mieleeni on jäänyt mieleeni

Carpertersin kappale "Please mr. Postman" .

90-luvun alussa ostin heidän kokoelmansa,

jonka kappaleet osaan varmasti kaikki ulkoa.

Yesterday once more-kappaleen suomenkielisestä

käännöksestä tykkäsin myös. Sen lauloi aikoinaan

Syksyn sävel-voittaja Anja Niskanen...:)

3. Aki Sirkesalo ja Lena Nilsson: Mysteriet

Voi nyyh, mikä kappale! Kun Sirkesalo löi

itsensä soolona läpi Mustankipee-levyllä, mua

lähinnä ärsytti koko ukko!:D Vasta Mielenrauhaa-

levy kuuluu sarjaan "puhki kuunnellut".

Surettaa vieläkin Akin kohtalo. Hyvä mies meni

ihan liian aikaisin. Enkä ehtinyt koskaan keikalle.

Olen muuten kerran ollut kassalla, kun

Aki Sirkesalo ja Sami Saari kävivät ruokaostoksilla

Lahdessa.  Melkein sukua julkkikselle!;))

4. Carola Häqqkvist: Främling

Elämäni aakkoset-haasteessa taisinkin jo mainita tästä...

5. Sylvian joululaulu

Heh! Jouluihmisellä on pakko olla ainakin

yksi joululaulu, jota voi kuunnella kerta toisensa

jälkeen. Esittäjällä ei niin ole väliä, kunhan

on mies!

6. Erin: Vanha sydän

Voisi olla kyllä moni muukin laulu Erinin

ekalta levyltä. Toinenkin soololevy on hyvä, mutta

Vanha nainen hunningolla on ihan

loistava! Oikeasti Vanha sydän on loitsu, ei laulu.:)

7. Dingo: Hän on se

Dingo tällä listalla ei liene yllätys, mutta

mahtaako kukaan muu muistaa tätä biisiä?

Muistan SEN Levyraadin, jossa Sinä ja Minä

soitettiin, ja sehän oli menoa sitten muutamaksi

vuodeksi... Autiotalolle ja Levottomalle tuhkimolle 

on käynyt samoin kuin monille muille erittäin hyville

kappaleille; Niitä on soitettu liikaa. Muutoinkin
Nimeni on Dingo tuntuu näin jälkikäteen levynä

parhaimmalta kokonaisuudelta.Olen muuten
kirjoittanut kerran kirjeen Neumannille, ja sain
paluupostissa nimmarin. 

 8. Bruce Sprinsteen: Dancing in the dark

Nostalgia osastolle menee, mutta menköön!

Hyvää rokkia, johon liittyy oma nuoruus ja yksinkertainen,

mutta mieleenpainunut video. Siinä Frendien Courteney Cox

tanssahtelee Brucen kanssa lavalla...kauan ennen Frendejä.

9. Kake Randelin: Hyvä jytä harasoo

Turha sitä on kierrellä. Olen iskelmäihminen.:D

Kehtaan jopa tunnustaa sen. Siksi tällä listalla

on pakko olla ainakin yksi iskelmä.

Tuskin muistatte tätäkään, mutta mulla soi

tämä välillä päässä vieläkin. Kaken kokoelmia

löytyy useampikin, mutta tätä kappaletta

ei ole niillä. Paljonhan siellä on mollisointuja,

mutta kun pitää valita vain yksi, niin

valitsen menevämmän ja iloisen...Ensi
kesänä ajattelin viimein ehtiä Kaken keikalle!:)

10. Tapio Rautavaara: Sininen uni

Tarhassa hoitaja lauloi tätä ennen päiväunia, 
olen itse laulanut tätä omille pojilleni ja lapsille yökoulussa.

Halusin yhden lastenlaulun listalle myös,

sillä omien lasten myötä niitä laulaessa
tuntee kuuluvansa jonkinlaiseen sukupolvien ketjuun.

Kiitos Minttu ja Mary mukavista kuukauden

aiheista! Hieman toisenlaisia biisivalintoja ja

muut haasteotsikot voitte lukea täältä.;)

Taina

p.s: Tekisi mieleni kysäistä Vaaleanpunaisen hirsitalon

Marjalta, innostuisiko hän laatimaan vastaavaa listaa...

Hän kun kuuntelee musiikkia laidasta laitaan ja on

samanikäinen kuin minä.:) Katsotaan...
Kuten voitte kuvista päätellä, ne ovat lainatavaraa
netistä. En yritä niitä omia.:)