Terassista kesäolohuone

 

Pari kesää sitten tajusimme, että terassillamme olisi aika paljon enemmän tarjottavaa, kuin mitä olimme sitä siihen asti käyttäneet. Ison osan vuodesta terassi toimi vähän niin kuin säänarmoilla olevana varastona. Vaikka tottahan meillä on ollut kesäkalusteita, jotka toimme rivitalosta mukanamme, uusiakin on hankittu ja esimerkiksi käytössä olevalla päivänvarjolla täytyy olla ikää yli 20 vuotta! Terassi ei kuitenkaan juuri houkuttanut oleskeluun lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta.

Ensimmäinen askel kohti kesäolohuonetta oli terassisohvan ostaminen. Ehkä siitä ostoksesta tulee jo kolme vuotta nyt loppukesällä... Jos nyt olisin menossa ostamaan terassille sohvaa, panostaisin laatuun vieläkin enemmän. Patjan täytteet ja päälliset alkavat olla meillä jo vähän sen näköiset, että sohvalla on todellakin vietetty aikaa. Tuon sohvamme ostimme K-Raudan alesta ja hintaa sillä oli muistaakseni viitisensataa. 

Seuraavaksi taisin hankkia riipputuolin, joka on Tori-ostos. Riiipputuolin kanssa on vähän sama homma kuin sohvan. Päällisten väri on haalistunut ja sisällä vanu muuttunut sellaiseksi, että päällisiä pestessä on ihmeissään. Kai se on uskottava, että laatu maksaa. 

Viime talveksi jätimme riipputuolin jostain syystä ulos, terassin nurkkaan. Keväällä huomasin tuolin reunuksen olevan sieltä täältä ruosteessa muovinauhan alta. Jännä juttu! 

Niinpä ostin muistaakseni neljä kerää juuttinarua ja olohuoneessa sarjoja katsellessani kieputtelin narua tuolin reunan ympäri. Ensi talvena tuoli viedään kuivaan ja lämpimään varastoon, missä sille olisi ollut tila viime vuonnakin. Reunus on mielestäni ihan kiva noin, tosin juutti tuntuu hitusen karhealta käden alla, muttei haittaa käytössä. On se kuitenkin parempi kuin ruosteiset reunukset.

Sohvan ja tuolin kanssa samoihin aikoihin hankin ensimmäisen juuttimaton sitomaan kalustusta yhteen. Sittemmin mattoja on tullut kaksi lisää, toinen melko isokokoinen vielä. Olen halunnut kaikkien mattojen olevan pyöreitä, sillä se tuo mielestäni hauskaa leikkisyyttä ja pyöristää kulmia. Varsinkin tuon isoimman maton kanssa on kyllä jonkun verran säätämistä, koska meillä ei ole lasitusta terassilla. Jos tulee kovia sateita, nostamme terassipöydän paremmin katoksen alle ja rullaamme mattoa sateelta suojaan. Mies ei vaan yhtään tykkää tällaisesta.;) Ehkä se lasitus vielä joskus saadaan, sitten tämä pulma poistuu.

Viime kesästä saakka meillä on ollut ilmatäytteinen poreamme terassilla. Tai ei se tietenkään talvella ollut siinä, vaan varastossa odottamassa uutta kesää, mutta ymmärtänette asian. Poreamme on ollut loisto-ostos, joka on lisännyt terassin käyttöä ihan huimasti. Tänä kesänä laitoimme ammeen jo toukokuun puolella eli se on ollut nyt kaksi kuukautta käytössä. Hankimme heti keväällä kaksi nopeasti kuivuvaa terassimattoa sen alle, jotta altaaseen on mukavampi kivuta. 

Mukavinta altaassa on olla yksin, omien ajatusten, kanssa. Nostan varpaat reunalle ja annan veden keinuttaa. Kokeilin jopa ilmatäytteisen lentotyynyn kanssa kellumista, sillä usein tuossa altaassa tulee niin raukea olo, että meinaa nukahtaa. Perjantaisin kuuntelen Radio Nostalgiasta Vasten auringon iltaa -ohjelmaa ja lillun itseni rusinaksi kahdessa tunnissa, jonka ohjelma kestää.;D Jos mietit tuollaiseen altaaseen satsaamista, niin sanoisin, että ehdottomasti kannattaa. 

Olin tänä vuonna ajatellut hankkia lähinnä heiniä, eukalyptuksen, bambun, ja kasvattaa itse ne kukat, mitkä ruukkuihin tulisi, mutten sitten kuitenkaan pystynyt noudattamaan suunnitelmaa. Nuo edellä mainitut kyllä löytyvät terassilta ja tykkään niistä erittäin paljon. En kuitenkaan voinut vastustaa pelakuiden herkkyyttä ja joku noissa daalioissakin viehättää. Juuri nyt tosin kamppailen isopihtihäntien kanssa, ne taitavat tykätä daalioista minua enemmän...

Aurinkokennovalot hankin kesän alussa Rustasta, ja nämä ovat ihan eri maata kuin vuosia sitten Clasulta ostetut, jotka eivät koskaan suostuneet palamaan. Olihan ne ihan kauniit koristeinakin, mutta näistä aurinkokennovaloista on varmasti paljon enemmän iloa, kunhan illat kunnolla pimenevät. 

Viimeisin hankinta terassille on teline ruokapöydän päälle, johon voi ripustaa juurikin valoja, kukkia tai muita koristuksia. Hoksasin telineen Asuntomessuilla, Ainoa Fiksun terassille, joten sen perusteella kävin sitten K-Raudasta sen viikonloppuna ostamassa. 

 

Sisustan terassia aika tavalla samoilla periaatteilla kuin kotiakin. Pitää olla vihreää ja kukkivaa, tekstiilejä ja jopa seinillä tauluja, siten syntyy minusta viihtyisä tila. Terassin taulut ovat kangasta ja muovia, joten ne eivät ole mahdollisesta kosteudesta millään. Tekstiilit ja kukat vaihtavat paikkaa niin kuin sisälläkin aika ajoin. Pientareen kukat vaihtuvat viitsimisen ja ehtimisen mukaan. Juuri nyt maljakoissa on pientareelta poimittua rohtosuopayrttiä sekä tarha-alpia. Kuvissa voi näkyä muutakin, sillä tämä postaus on ollut tuloillaan kesäkuun alusta saakka.:) Toivottavasti jaksoit loppuun saakka, pituus on seurausta samasta seikasta.:P

Kesäisiä päiviä!

Taina

Terassin syysilme

 

Vaikken Feng shuin opeista paljon tiedäkään, niin uskaltaisin väittää, että fiilis kotiin tullessa on erilainen riippuen siitä, millaisia näkymiä kotona on vastassa. Onko vastassa kenties ruukkuihin kuolleet kukkaset, roskapussi ovenpielessä, eteinen täynnä lojuvia kenkiä, takkeja ja mitä ikinä sinne tuppaa kasaantumaan. Ainakin minä koen, että jos etuterassi ja eteinen ajautuu jostain syystä hyrskyn myrskyn tilaan, on kotiintulo sellaista, että tekisi mieli vain sulkea silmät ohikulkiessa, nopea puikahdus ja unohdus. Joskus on niinkin tehtävä, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Itse sain nyt lomalla inspiksen laittaa viimein etuterassin syyskuntoon ja miten paljon mukavampaa on käydä vaikka postilaatikolla, kun saa palata siistin etuterassin kautta kotiin!

Lankaköynnös ja muratti ovat vielä hyvässä kunnossa, vaikka olen hoitanut niitä aika vähän elokuun puolivälin jälkeen. Periaatteessa nuo molemmat voisi saada talvehtimaan, mutta meillä siihen ei taida olla sopivaa paikkaa. Sisällä meillä on liian lämmin, varsinkin silloin, kun takkaa lämmitetään. Lankaköynnöksen ja muratin jätin siis sijoilleen. Muut kesäkukat nyhdin astioista roskiin ja hankin niille kaveriksi callunoita. Myös yksi hortensiaruukullinen on vielä ainakin osittain hengissä. Hortensioiden kanssa kävi niin, että heinäkuun sateissa kastelin niitä aina pimeällä, enkä huomannut niiden olevan hukkumaisillaan.:/ Tämä yksi ruukkullinen säästyi hukkumiskuolemalta, koska vesi tuntui aina lorisevan lehtiä pitkin maahan. Raukka yritti vain pysyä hengissä!

Kesähuoneen nurkilta toin jälleen tarjotinpöydän ovenpieleen. Hain varastosta Mr Plant -joulukuuseni ja talolyhdyn, jonka maalasin vuosia sitten, ja joka on ollut lähdössä kirppikselle monen monta kertaa. Meriheinäkori on tainnut olla ulkona jo pari vuotta ja se alkaa kieltämätä hieman jo näyttää siltä. Koriin sujautan usein tiiliskiven tai ainakin painavan kiven, jottei tuuli vie koria ja kasveja mennessään. Tiiliskiven päälle asettelin callunan. Yksi calluna odottaa vielä ripustamista appiukon aikoinaan tekemille tikkaille. Mulla on noita ruukkuja vähän siellä sun täällä. Pitäisi joskus tehdä inventaario ja järjestää ne jonnekin!.

Aiemmin syksyllä tein toisesta, siitä hukuttamastani, hortensiasta kranssin, jonka siirsin ovesta seinällä olevaan naulaan. Etuoveen solmin uuden kranssin. Sen pohjana on kirjontakehyksen toinen rengas. Ostin syksyllä kirjontakehyksen Kärkkäiseltä kranssipohjaksi. Vaalea puu on kaunis, jos teen kranssin, jossa kranssipohja jää näkyviin. Nyt sidoin kranssin pohjalle pari pientä oksaa mäntyä ja kolme oksaa kuivattamaani proteaa, ihanaa bridal blushia! Kranssin viimeistelin kukkakimpun mukana tulleella nauhalla, jotka aina laitan talteen. En voisi heittää niitä roskiin.:)

Tässä kohti sitä aina ihmettelee, että miksi en tehnyt jo aiemmin. Tämä syksyn pitkään jatkunut lämpö kyllä osittain selittää myöhäistä ajankohtaa. Joka tapauksessa nyt on IHANA tulla kotiin, kun sisääntulo on nättinä. 

Oikein rentouttavaa viikonloppua!

Taina

p.s: Voihan kääk! Uusi Blogger temppuilee noiden tekstikokojen kanssa. Nyt loppui kärsivällisyys ja aika. Sorry! Olkoon nyt noin...:(

Juuttimatto ruokaryhmän alle - Kesäelämää terassilla

Postaus on kaupallinen yhteistyö Matto.fi kanssa

Vaikka heinäkuu vaihtui elokuuhun, on kesää onneksi jäljellä! Tulevalle loppuviikolle ja ensi viikollekin ennusteet lupaavat jopa hellelukemia. Ihanaa!

Meidän terassi on viimein herännyt kesäisin elämään, asia, josta olen erityisen iloinen. Aika monta vuotta se toimikin lähinnä kesäisenä varastona. Vaikka meillä oli ruokaryhmä pihalla, emme tykänneet siinä istuskella, saati syödä mitään sen ääressä, vaan menimme mielummin Kesähuoneeseen. Alkukesästä ostin uudet tuolit ruokaryhmän ympärille ja nyt olen nauttinut usein aamupalaa tuossa terassilla. Pöydän ympärillä on myös istuttu iltaa ja mm. solmittu kukkaseppeleitä.

Kesäkuun helteillä aloin kaivata mattoa ruokaryhmän alle. Mustanharmaa terassi tuntui polttavan kuumalta jalan alla. Matolla myös saisi ruokaryhmän koottua yhtenäisemmäksi ja ilmettä pehmeämmäksi. 

Sohvan ja riipputuolin luona meillä on ennestään kaksi pyöreää juuttimattoa, olleet siinä koko viime kesän, joten samanlainen tuntui hyvältä ajatukselta ruokaryhmän alle. Tiesin, mitä halusin, mutten ollut lainkaa varma, löytyisikö riittävän isoa, pyöreää, mattoa pöydän alle ja vielä kohtuuhintaan. Onneksi Matto.fi -sivustoilta löytyi! Sommar -juuttimattoa on jopa 240 sentin halkaisijalla. Terassin ja kaluston mittailun jälkeen laitoin tuon suurimman maton ennakkotilaukseen. Matot olivat tuolloin lopussa, mutta ennakkotilausmahdollisuus oli minusta erittäin hyvä juttu, sillä tiesin haluavani juuri tämän maton. Nyt mattoja on muuten ihan varastossakin, joten jos mielit pyöreää juuttimattoa, kannattaa toimia!

240-senttinen matto on sen verran reilun kokoinen, että mattoa riittää tuolin jalkojen taakse, eikä tuoli tipahda matolta edes tuolilta poistuessa. Olen kuullut mainittavan, että suomalaisten perussynti sisustuksessa on liian pienet matot. Tuota syntiä yritän itse vältellä, sillä liian pieni matto tuntuu minusta enemmän haitalta, kuin hyödyltä.;)

Koska meidän terassi on ainakin toistaiseksi lasittamaton, siirrämme sateen pidempään jatkuessa koko ruokaryhmän mattoineen päivineen katoksen alle, samoin olen toiminut riippukeinun alla olevan juuttimaton kanssa, sillä en tahdo sitä turhaan altistaa jatkuvalle sateelle. Sinänsä en ole huomannut, että nämä matot olisivat millään kastumisesta. Sellaistakin on välillä tapahtunut. Rankkasateen jälkeen nostin maton toisaalle kuivumaan, jotta kosteus pääsi kunnolla haihtumaan myös alapuolelta ja terassilta. Voi olla, että tämä matto pääsee syksyn tullen eteiseen tuomaan pyöreyttä ja pehmeyttä muutoin hieman kolkkoon tilaan.

Kaiken kaikkiaan olen nyt hurjan tyytyväinen terassiimme ja sen mahdollisuuksiin. Matto voi tuntua turhalta jutulta, varsinkin ulkotiloissa, mutta viihtyisyyden kannalta matoilla on mielestäni iso merkitys. Innostuin viikonloppuna istuttamaan ruokaryhmän lähelle ruukkuihin daalioita ja yrttejä, ei ole siis mitään aikomusta luopua kesäterassista hetkeen!

Matto.fi tarjoaa nyt lukijoilleni mahdollisuuden saada jo ennestään edullisista hinnoista alennusta. Koodilla TAINA20  saat elokuun loppuun kaikista verkkokaupan tuotteista 20 prosentin alennuksen, myös jo valmiiksi alennetuista. Aika reilua, eikös!

Tunnelmallista elokuuta!

Taina

Kesäkukat kuuluvat kesään - Lahjakortin arvonta

Postaus on kaupallinen yhteistyö Kaijansinkon puutarhan kanssa.

Minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä Kaijansinkon puutarhan kanssa jo kahtena edilliskesänä ja yhteistyömme jatkuu kukkaisissa merkeissä tänä kesänä! Ajoin alkuviikosta Mäkelään puutarhalle illan viimeisenä aukiolotuntina, pitkän työpäivän päälle piti ensin keräillä itseä kasaan, jotta sain lähdettyä, mutta loppujen lopuksi oli kuin olisin käynyt minilomalla jossain lämpimässä. Kasvihuoneissa valtavien kukkamerien äärellä ja amppelirivistöjen alla sain etelän lomatunnelmasta kiinni. 

Erilaisissa kukka- ja puutarharyhmissä muistuttelevat, että ei kesäkukkia pidä ennen kesäkuuta laittaa. Osalla on jopa tietty päivämäärä, mitä ennen kukkien laittaminen on turhaa. Olen eri mieltä! Hallaa voi olla myöhemminkin, se riski on olemassa kesäkuussakin. Tämä toukokuu on ollut kolea tähän loppuviikkoon saakka, mutta ainakin nyt täällä etelässä näyttää varsin hyvältä yölämpötilojenkin suhteen. Jos hallaa on luvassa, ei auta muu kuin nostaa kukkaset yöksi sisälle. Onneksi jokainen voi tehdä oman mielensä mukaan, hankkia kesäkukat jo toukokuussa tai vasta lähempänä juhannusta! Kesäkukkien myötä terassimme puhkesi jälleen kukkaan ja siellä on nyt rutkasti viihtyisämpää. Juhanukseen mennessä kukat ovat jo hyvässä kasvussa, vaikkei noita voi pieniksi kutsua nytkään.

Tällä kertaa tein suunnitelma etukäteen ja jopa pysyin siinä! Tuolla Kaijansinkolla mulle tuppaa iskemään se mieheni kukkapsykoosiksi nimeämä tila.;)  Valkoisia kosmoskukkia, lankaköynnöksiä, dianaa, poutapilviä, pelakuita, mustaa surfiniaa ja etuterassille pari hortensiaa oli ostoslistalla ja takakontissa ostosten jälkeen. 

Ruukkuistutuksissa on kiva olla kukilla korkeuseroa, joku korkeampi, jotain matalampaa ja toisaalta jotain "valuvaa". Usein mulla on ollut valuvana kukkana murattia tai hopeaputousta, nyt valitsin lankaköynnöstä. Kosmoskukat ovat vieneet sydämeni täysin! Ne tuntuvat olevan valmiina sinkoilemaan kohti taivasta ja valloittavat luonnollisuudellaan. Vaaleanpunainen diana ja musta surfinia ovat mielestäni toistensa vastakohdat, toinen suloinen ja herkkä, toinen dramaattinen ja vahva. Vastakohdilla leikittely tuo istutuksiin mielenkiintoa. Uusi reissu Kaijansinkolle on vielä kuitenkin edessä, sillä kasvulaatikko kaipaa yrttejä ja Kesähuone on vielä ihan vailla kukkia. Joku amppelikin olisi kiva tuohon terassille vielä laittaa...

Kaijansinkko on varmasti tuttu täällä Lahden seudulla asuville, koska yritys on toiminut vuodesta 1977, mutta tiesitkö, että Kaijansinkon kukkia saa nyt myös nettikaupasta?  Ei pöllömpi vaihtoehto autottomalle, tai jos haluaa vältellä ihmisten joukossa liikkumista! Verkkokaupan ja Mäkelässä toimivan puutarhan lisäksi Kaijansinkolla on myyntipisteet tuttuun tapaan Launeella ja Heinolassa Citymarketin pihassa. Näiden yhteistyökuvioiden myötä olen tutustunut paremmin Kaijansinkon toimintaan ja harvassa paikassa törmää samanlaiseen työniloon kuin heistä paistaa. Olen ollut siitä erittäin vaikuttunut.

Nyt siihen arvontaan! Saan jälleen olla onnellinen välikäsi ja jakaa kukkailoa 50 euron lahjakortin muodossa. Käy kurkkaamassa tuolta verkkokaupasta oma suosikkikukkasi ja kerro se kommentissa, joko tämän postauksen lopussa tai Mansikkatilan mailla -blogini Facebook-linkin alla. Jätäthän yhteystietosi, jotta saan sinut kiinni voiton osuessa kohdalle! Arvonta siis alkaa nyt heti ja päättyy torstaina 29.5., kerron lahjakortin voittajan perjantaina. Huom! Myös Instassa on samanlainen arvonta jo käynnissä! Se on auki vain maanantaihin. Kipin kapin osallistumaan!

Kukkailoa ja arvontaonnea!

Taina

Joulukuusen ja -vihreiden uusiokäyttöä / DIY talvikranssi

Joulukuusi kannettiin jo viime viikolla pihalle. Sitä poissiivotessa tuli mieleen, että kuusesta saisi valtavan kranssin tai monta pienempää. Eilen ryhdyin tuumasta toimeen. Vaikka kuusemme oli, kuten tavallista, jalokuusi, en halunnut käyttää kranssiin pelkkää kuusta. Niinpä napsin oksia myös terassille ostamastani isosta sypressistä (en usko, että se näyttää hyvälle muutenkaan kovin pitkään), sekä pihan  timanttituijasta. Ilmeisesti tuijassa yöpyy tähän aikaan vuodesta pikkulintuja, olin saada sydänkohtauksen pariin otteeseen, kun pimessä kävin oksia leikkaamassa.

Kranssinpohjana käytin tällä kertaa keväällä tilaamaani Parolan rottingin kranssirengasta. Tämä on muistaakseni 40 cm halkaisijaltaan. Minulla on näitä oikeasti kaksi kappaletta, sillä olen ajatellut tehdä uuden version makuuhuoneen valaisimesta ja käyttää näitä kranssirenkaita siinä, mutta toistaiseksi tuo on jäänyt (jännä juttu) tekemättä...

Rottinkia suojellakseni ja toisaalta saadakseni oksat paremmin kiinnittymään kieputin kukkakaupasta ostamaani kukkateippiä renkaan päälle. Ainakin rottinkisen hulavanteen päälle on ollut hieman vaikea saada sidottua tiukasta oksia, sillä rottinki on vähän liukasta ja hulavanne melko paksu. 

Kuusesta leikkasin aika reilunkokoisia, ehkä noin 20 -senttisiä, oksanpäitä. Sypressin ja tuijan oksat olivat hieman lyhyempiä. Jokaista lajia oli muistaakseni noin 15 oksaa. Solmin ensin oksat nipuiksi, joissa jokaisessa oli pohjalla kuusenoksa, välissä sypressi ja päällimäisenä tuijanoksa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä jokaisesta omia nippujaan ja vuorotella niiden solmimisessa, mutta tällä kertaa päädyin siis tekemään sekanippuja. 

Niput solmin samalla paksummalla kukkalangalla (eli vihreällä rautalangalla) renkaan ympäri rautalankaan kieputtaen. Joskus aiemmin solmin jokaisen nipun omalla rautalangalla, mutta tykkään enemmän tästä tavasta, jossa rautalankarulla kulkee työn mukana, eikä lankaa tarvitse pätkiä. Kuvassa näkyy myös rulla ohuempaa kukkalankaa, mutta sitä en käyttänyt tällä kertaa. Varasin sen vain käden ulottuville kranssia aloittaessani.

Kun niput peittivät koko renkaan, tein vielä kuivatuista appelsiinisiivuista, juuttilangasta ja puunvärisistä helmistä koristeen kranssin keskelle. Nuo appelsiinisiivut on minusta niin ihania!<3 Noista siivuista voisi tehdä vaikka kranssin pelkästään tai ripustaa niitä mobileksi...

Aika mukava tapa käyttää joulukuusta ja jouluvihreitä, kun parasta ennen päivä niissä on mennyt umpeen!  Ulkona ikivihreät kranssit säilyvät yleensä hyvin. Olikohan juhannuksen tienoilla, kun viime vuonna purin kuusikranssin etuportaalta...;) Kuusta on muuten runsaasti jäljellä, joten jos joku ystävistä kaipaa kuusenoksia, niin täältä saa tulla hakemaan!  

Tänään latoin valkoiset kynttilänpätkät uusiokäyttöön, mutta se on oman postauksen arvoinen juttu.:)

Pehmeää paluuta arkeen!

Taina