Jouluna 2019

Niinpä siinä sitten kävi, etten ehtinyt edes hyvänjouluntoivotuksia postaaamaan ennen joulua. Toivottavasti joulunne on sujunut mukavissa merkeissä ja sydänlämpöisissä tunnelmissa! Me olemme viettäneet joulua erittäin rennosti oman perheen kesken, kuten aika monena vuonna aiemmin. Vaikka sukujouluissa on oma viehätyksensä, en ole kaivannut niitä viime vuosina. Ehkäpä vielä joskus on sukujoulujen aika, jos pojille tulee omaa jälkikasvua...

Yllätin itsenikin täydellisesti ja tein joulupöytiin kattauksen keltaista, kultaa, oranssia, ruskeaa ja vihreää käyttäen. Aika retroa, eikö? Kaikki lähti liikkeelle Marimekon Satula -kuosisesta pellavapöytäliinasta, jonka onnistuin saamaan itselleni Facebook -kirppiksen kautta edullisesti. 

Tämä tapahtui jo marraskuun puolella, enkä oikeastaan miettinyt joulupöytää ennen viime viikkoa. Kävin muistaakseni torstaina hakemassa Florenciasta tilaamaani ovikranssin (männynoksia ja pippuria, tykkään kranssista ihan hulluna, eikä linnulle onneksi tunnu maistuvan pippurit..) ja iskin samalla silmäni valmiiseen kimppuun, joka oli väritykseltään aika tavalla epäjouluinen ja juuri täydellinen uuden pöytäliinan päälle. Lisäksi sain sen vielä lähes ilmaiseksi, sillä kimpun kestosta ei luvattu tällä kertaa takeita. Kimppu on ilokseni ihan yllättävän hyvin kestänyt, jopa ruusuista toinen on vielä ihan nättinä viikko ostotapahtuman jälkeen. 

Aattona käytin pellavanvärisiä lautasliinoja ja eilen, joulupäivänä, vihreitä. Helsingissä taannoin pyöriessäni hypistelin Stockmannilla pellavaisia lautasliinoja, jota olisivat kyllä sopineet tähän kattaukseen täydellisesti. Jätin ne kuitenkin hankkimatta, sillä en vielä tuolloinkaan ajatellut tehdä kattauksesta tippaakaan keltaista.:) Lautasliinarenkaina käytin aiemmin  syksyllä hankkimiani Puisen kuusenkoristeita. 

Sitrusten kuivattaminen on ilmeisesti ollut tämän joulun hitti, johon itse heräsin vasta saatuani  viimeisenä työpäivänä oppilaalta ihanan paketin, johon oli sidottu juuttinaruun kuivattu appelsiininviipale. Ensiksi pilkoin hedelmäkorista löytyneet sitruunat uuniin ja seuraavana päivänä ostin vielä pari appelsiinia tätä tarkoitusta varten. Appelsiinit ja sitruunat löysivät paikkansa paitsi joulupöydästä, myös työpöytäni asetelmasta.

Joulukukkina tuon keittiön kimpun lisäksi on tänä vuonna hyasintteja, vaalea ja tumma jouluruusu, sypressejä (yksi sisällä, toinen etuterassilla), pikkuinen joulumänty sekä ritarinkukkia. Jouluruusuista luin juuri tänään vinkkinä, että joku oli saanut jouluruusun säilymään kevääseen ja ulos istuttamiseen siten, että laittoi kerran viikossa lunta kukan juurelle. Täytyy ehkä kokeilla... 

Kuusen hankkimista pähkäilin varmaan jo marraskuussa, sillä minusta meiltä puuttuu tällä hetkellä kuusenarvoinen paikka. Siis sellainen paikka, jossa kuusi pääsisi oikeuksiinsa ja olisi upeasti näkyvillä. Kävimme kuitenkin lopulta hankkimassa kuusen ja sen paikka on, kuten aiemminkin, miehen työhuoneessa. Jotta kuusi mahtuu sinne olemaan, täytyy nojatuolit siirtää pois vakipaikoiltaan. Istun juuri parhaillaan takan ääressä nojatuolissa tätä postausta kirjoittaen. Onhan kuusi kaunis ja sen tuoksu luo ihanaa tunnelmaa, mutta jostain syystä oma asenteeni on viime vuosina muuttunut siihen suuntaan, ettei kuusikaan ole välttämätön joulutunnelman kannalta. Tämän totesin kaksi vuotta sitten viettäessämme joulua Dubaissa.

Nykyään kun lapset ovat jo isoja ja lahjoja on vain muutama hassu paketti, on lahjojen avaaminen yleensä hetkessä ohi, vaikka teemmekin sen aina vuorotellen, hieman hidastellenkin. Tällä kertaa järjestin miehelle ja pojille  aattoiltana hauskan ohjelmanumeron, kätkin lahjasäkin ja laitoin miesväen lahjasäkkiä etsimään. Facebookin Pakohuonepelaajien ryhmästä  sain tarkat ohjeet ja pelinkulun  ( tämä oli Way Out -pakohuoneiden joululahja) ja tein tarvittavat järjestelyt ennen aattoa. Ennen lahjojen aukaisua poikien ja miehen oli yhdessä ratkaistava useita erilaisia pulmia, jotka ratkaistuaan he löysivät viimeisenä lahjasäkin. Minullakin oli kivaa, kun seurasin perheen miesten yhteistyötä ja kekseliäisyyttä! <3

Hupsis! Tulipa vahingossa turhan pitkä postaus! Jos jaksoit lukea loppuun saakka, niin kiitos siitä.<3 Yritän postailla tiheämmin, ettei ensi kerralla käy samalla tavalla.:) 

Mukavia välipäiviä!

Taina

Joulua 2018 - Palanut sypressi ja muita joulun kuulumisia

Kylläpä joulun pyhät menivät sukkelaan! Minua ei haittaisi, jos nykyaikanakin joulupäiviä olisi neljä nykyisen kahden sijaan. Sitähän saattaisi ihan laiskaksi muuttua, kuten Kustaa Vaasan aikaan palkoillisille pelättiin käyvän. Siksi joulupäiviä on enää vain kaksi.:P

Ensimmäinen joulupäivä on mielestäni yksi vuoden parhaita päiviä juuri ihanan joutilaisuuden vuoksi. Tänä vuonnakin tuo päivä kului kirjaa lukien, ihan viimeiset sivut tosin luin eilen aamulla. Anna Swärdin Vera oli muutoin oikein hyvä kirja, mutta loppui  mielestäni oudosti kesken, harmitti vielä pitkän aikaa lukemisen lopetettuani. Liekö kirjalle tulossa jatkoa, vai kirjailijalle tullut kiire lopettaa kirjan kirjoittaminen, kesken se loppui mielestäni joka tapauksessa.

Aattona olimme enimmän osan päivää kolmestaan miehen ja kuopuksen kanssa, sillä esikoinen oli pukkina, ja tyttöystävänsä tonttuna. Söimme vasta illalla, kun poikakin oli kotiutunut kierroksilta ja jaoimme lahjat, joita näyttää joka vuosi olevan vähemmän, mikä on minusta ihan hyvä juttu. Sain mieheltä lahjaksi kahden tunnin hemmotteluhoidon Orimattilan Kehräämölle. Olen siellä ennenkin käynyt lahjakortilla, ja se on kyllä juuri oikeanlainen paikka kaikenlaiseen hemmotteluun.<3 Sain lahjaksi myös kirjan, jonka olin ennättänyt itse ostaa ja lukea jo aiemmin, joten tänään kävin vaihtamassa Liza Marklundin Helmisafarin Tommi Kinnusen Pinttiin. Olen tykännyt Tommi Kinnusen kahdesta aiemmasta kirjasta, Neljäntienristeyksestä olen kirjoittanut tänne blogiinkin. Liza Marklundin kirja on kuulunut omiin jouluperinteisiini monena vuonna, mutta tuohon Helmisafariin törmäsin sattumalta kirppiksellä jokin aika sitten ja luin kirjan sitten samantien. Mieheltä oli jo unohtunut, kuinka hänellekin suosittelin kyseistä kirjaa.;)

Aattona pelasimme erän Unoa, sitä on tullut paljon pelattua reissuilla, mutta tällä kertaa peli ei jotenkin innostanut pidempään pelaamiseen. Siinä kun olimme lopettamassa peliä, alkoi adventtikynttelikön keskellä ollut sypressi rätistä, ja syttyi ihan hetkessä kunnon roihuun. Mies meinasi ensin, että hän siirtää sen nopeasti olohuoneen ovesta ulos, mutta sypressihän oli pienessä irtonaisessa ruukussa kynttelikön keskellä, ja siitä olisi saattanut myös lentää kipinöitä nostellessa. Minä puolestani syöksyin hakemaan keittiöstä sammatuspeitettä, kun totesin, ettei tuota enää voi sammuttaa esim. vesitilkalla. Sammutuspeitettä ei lopulta tarvittu, sillä tuli hiipui, kun sypressi paloi loppuun. Jäljelle jäi kaksi mustunutta karahkaa. Savua tuli jonkin verran, muttei edes niin paljon, että palovaroittimet olisivat ryhtyneet piipittämään. Tämä onnekas oppitunti oli hyvä muistutus itselleni, että kynttilöiden lähellä ei tosiaan saisi olla mitään palavaa. Olin antanut kynttelikön kynttilöiden palaa monta tuntia, ja oikeastaan unohtanut niiden vartioinnin kokonaan. Olen pitänyt itseäni varovaisena tulenkäsittelijänä, mutta tässä kohtaa on pakko nostaa käsi ylös virheen merkiksi. Voitte olla varmoja, että ensi vuoden adventtikynttelikössä ei ole mitään palavaa!

Meidän joulukuusi on tänä vuonna terassilla, ensimmäistä kertaa ikinä. Minusta on mukavaa, kun kuusta ei enää tarvitse kantaa pihalle, koska se on siellä jo valmiiksi, eikä neulasten varisemisesta tarvitse myöskään murehtia. 

Ihana auringonpaiste kruunasi tämän joulun, ja tuo ohut lumikerros on minusta juuri sopiva. Pääsee vielä metsäänkin kävelemään, mutta lumi tuo hiukan valoa. Pitäisi osata nauttia hetkestä, ja tavallaan kyllä nautinkin...mutta joulun jälkeen minä alan aina jo haikailemaan kevättä! Yritän malttaa mieleni, sillä kevääseen on varmasti vielä pitkä matka.:)

Mukavia välipäiviä!

Taina

Tulkoon joulu

Kulunut syksy ja alkutalvi on mennyt hujauksessa! Uskomatonta, että huomenna on jouluaatto, ja päivät alkavat jälleen pitenemään, katse kääntymään kohti kevättä. 

Optimistina kuvittelin ehtiväni tällä viikolla postailemaan useamminkin, mutta toisin kävi.  Jos mielesi tekisi esimerkiksi jäädyttää jäälyhtyjä nyt pakkasten aikaan, niin käy kurkkaamassa postaus jäälyhdyistä männynoksakoristein viime tammikuulta täältä. En ole onnistunut "kahden ämpärin tekniikalla" rikkomaan yhtään ämpäriä.:) Eilen tosin yksi juuri jäädyttämäni lyhty meni kolmeen osaan, kun irrotin sitä ämpäristä. Käytössä se ei kuitenkaan haittaa. Asettelin palaset lumeen, ja siihen ne näyttävät jäätyneen. Tällä hetkellä pihalla on seitsemän lyhtyä paikoillaan, ja tässä illan aikana pitäisi vielä käydä irrottamassa eiliset kolme lyhtyä ämpäreistä ja laittaa jälleen uudet jäätymään. 

Tänään olen tehnyt pohjat jouluista pavlovaa varten. Samalle tein myös puolukkajäädykettä pakkaseen. Voi olla, että jonain päivänä teen vielä luumu-omenatuorejuustokakkua, jonka maku on jäänyt mieleeni viime vuodesta....

Kävimme nyt illalla miehen kanssa viemässä haudoille kynttilät, ja kylläpä siellä olikin kaunista ja kylmää!

Joulun ruokaostoksille ei ole huvittanut mennä työpäivien päälle (meillä loppui työt vasta eilen iltapäivällä, silkkaa hulluutta, jos minulta kysytään...), joten aion laittaa herätyskellon huomenna aikaisin soimaan ja elän toivossa, että säästyn kaamealta ruuhkaalta. Toivottavasti ihmiset eivät myöskään ole ostaneet hyllyjä tyhjiksi.:) Kinkun ostimme aiemmin tällä viikolla, ja se on sentään paistumassa uunissa.

Tämän joulun joulukukat ovat valkoisia. Olohuoneen asetelmaan vaihdoin eilen tuoreet, valkoiset, hyasintit. Ne ovat vielä kauniisti nupullaan. Työpöydällä on lehdetön jouluruusu ja keittiössä valkoisessa Aalto -vaasissa (yksi syksyn face-kirppisostoksista) amaryllyksia, anemoneja sekä eucalyptusta. 

Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan insta -kuvasta sain ihanan inspiraation askarrella vielä toinenkin jättikranssi. Toissa iltana kiertelin lumisella pihamaalla ja mietin kuumeisesti, mistä saisin pohjan kranssiini. Keksin sitten, että Kesähuoneen ympärillä lamoherukka meinaa kasvaa vähän turhankin villinä, on pitänyt sitä syksyllä karsia, mutten ole ehtinyt. Lamoherukka on myös taipuisa ja mielestäni hyväntuoksuinenkin, hieman herukkamainen. Siitä tuli oikein mainio pohja kranssille. Villiviinistä hain kranssiin kahdenlaista eucalyptusta ja hopeanharmaata bruniaa. Lisäksi kranssiin tuli pieniä männynoksia. 

Ihan täydellinen ei kranssini ole, mutta ihan kiva kuitenkin.  Kuusi on meillä tänä vuonna terassilla, joten on kiva tuoda vihreää joulukotiin muilla tavoin. Päivällä kävimme miehen kanssa yläpihalla kuvaamassa toisiamme kranssin kanssa. Sellaista se on, kun on naimisissa tällaisen näpertelijän kanssa.;D Ottamani kuvat miehestäni olivat muuten oikein onnistuneita, mutta vasta loppupuolella huomasin, että hänellä oli aluksi kranssi väärinpäin kädessään.:P Näissä kuvissa kranssi on paraatipuoli päällepäin.:) Ja hei huomatkaa, laitoin kuviin ystäväni, Elinan, neulomat ihanat lapaset, jotka hän neuloi pari vuotta sitten tuohon Odd Mollyn huiviini yhteensopivaksi!<3

Huomenna en taida enää konetta avata. Esikoinen on pukkina suuren osan päivästä, joten meille erilainen jouluaatto on tulossa... Pari uutta kirjaa odottaa lukemista, ja miehen kanssa aloitimme katselu-urakan, Blacklistin, Netflixiltä. Kiva olisi ehtiä myös lenkkeilemään kameran kanssa tai ilman. Ihanaa, kun saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ja tehdä niitä asioita, joita tekee mieli tehdä!

Oikein ihanaa ja rentoa joulua! 

Taina

Jättikranssi ja havuvihta

Haaveissa on ollut jo pidemmän aikaa tehdä iiiiso kranssi! Instassa sellaisia on vilahdellut pitkin syksyä. Nyt en juuri niitä tietenkään tähän hätään löytänyt, vaikka mielestäni kävin kaikki mahdolliset tilit läpi. Ainakin Kaikki Paketissa Aleksi ja Jani olivat marraskuun alussa tekemässä kranssia hulavanteen ympärille, ja juuri sellaisesta minäkin haaveilin lauantaihin saakka. Heidän upean kranssinsa  teko-ohjeineen löydät täältä.

Viime viikolla kukkaostoksilla Villiviinissä käydessäni lahjoitti Eija minulle metallisen renkaan, joka oli toiminut kranssipohjana taannoisilla häämessuilla. Renkaan halkaisija on lähes 70 senttiä. Lauantaina soitin Koivikon Katveen Jenspalle havujen toivossa, ja illalla minulla olikin sitten kaikki tarvittava kasassa kranssin sidontaan. Ryhdyin heti toimeen, sillä tuumahan oli ollut olemassa iät ja ajat sitten.:P

Tein havuista pieniä nipuja ja sidoin ne renkaaseen hieman lomittain toisiinsa nähden, koska halusin kranssista myös muhkean. Pari tuntia siinä vierähti, mutta olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Lopuksi viritin Clasulta ostamani paristokäyttöiset valot kranssiin ja samalla tein juuttinarusta ripustusnarun ja kätkin patterikotelon kranssin taakse. Jos törmään ennen joulua paksuun, punaiseen, nauhaan, voin sen tuohon vielä rusettina lisätä. Laatikkossa oli vain ohuita nauhoja, jotka eivät olisi tuon kokoisessa kranssissa näyttäneet miltään.

Yllätys olikin lopulta, että ovessa oleva naula kranssin ripustamiseen oli liian alhaalla tälle kranssille, joten yön yli mietittyäni naputtelin kranssille seinään naulan ja väkersin havuista vielä tuollaisen vihtamaisen kranssin. Siihen nappasin muutaman kuusenoksan, viimeiset vanhan kimpun oksat maljakosta, sekä kaksi vihreää papukaijatulppaania tuoreesta kimpusta. Lopuksi sidoin ne tiukaksi nipuksi juuttinarulla. 

Sunnuntaina laitoin muuten myös ensimmäisen jäälyhdyn jäätymään. Käyhän kurkkaamassa vinkit tammikuulta täältä.:) Viimeksi käytin männynoksia, tällä kertaa ajattelin käyttää kuusenoksia, kun niitä edelleen on, ainakin osassa lyhdyistä. Harmi vain, että olen vuoden varrella käyttänyt pikkuämpäreitä maalaushommissa! Eilen kävin ostamassa uudet ämpärit puuttuvien tilalle, mutta otinkin vahingossa liian isot (pikku)ämpärit, joilla ämpäreiden väliin jäävä tila olisi kovin pieni ja lyhdyistä tulisi vähän turhan ohuita...Onneksi tässä on viikko jouluun, ehtii vielä aika monta lyhtyä jäädyttämään! Pakkastakin on luvattu koko viikoksi, joten jäädyttämisen pitäisi onnistua sään puolesta.    

Kiva olisi tuoda tuohon etuterassin pikkupöydälle vielä vaikkapa hyasintteja, jotka noiden tulppaneiden tavoin pysyvät pakkasessa kauniina. Vasta kun sää menee suojalle, ne sulavat ja alkavat näyttää huonolta. Katsotaan nyt, mitä vielä ehditään ja jaksetaan. Stressaamaan ei kannata ruveta:)

Kivaa tiistai-iltaa!

Taina

Jouluttelun voi aloittaa kukilla!

Voisi luulla, että pimeys ja hämyinen tunnelma tekisivät jouluisen tunnelman. Hassua kyllä, minulla taitaa olla ihan päinvastoin.:) Jo vuosia sitten olen todennut, että minulle joulu todellakin on enemmän mielentila kuin joukko traditioita. Jostain syystä pääsen helpommin joulutunnelmaan(kin), kun aurinko antaa virtaa ja valon leikki käy seinillä ja lattioilla.

Viikonloppuna alkanut pakkasjakso, johon on kuulunut myös kauniita auringonpaisteisia hetkiä, on herättänyt minussa uinuvan jouluihmisen. Joulukoristukset meillä on aina olleet aika maltillisia, viime vuosina olen tainnut tykätä tuoda joulutunnelmaa eniten joulukukilla. Pojille ja miehelle koristukset ovat samantekeviä, joten tässä asiassa minä päätän.:) 

En ole oikeastaan tykännyt amarylliksistä kovin kauaa. Ihan viime vuosina ne ovat salakavalasti hiipineet suosiooni. Kun näin ruokaostoksilla aivan mielettömän upeat leikkoamaryllykset, en voinut niitä mitenkään sinne kauppaan jättää! Paketissa oli kaksi vartta, ja koska en pystynyt päättämään, ottaisinko vaaleanpunaisemmat, kerrotut, vai vaalemmat ja yksinkertaiset, niin otin sitten molemmat. Paketin hinta oli noin 10 euroa, ei paha noin upeista kukista!

Jouluruusun ostin jo pari viikkoa sitten. Viikonloppuna huomasin, että peikonlehden ruukku olikin halki, ja lähdin ostamaan sille uutta ruukku Villiviinistä. Uusi ruukku päätyi kuitenkin jouluruusulle, ja peikonlehdelle löytyi sittenkin ruukku omasta jemmasta. Savisen kynttilänjalan kaivoin kaapista ruukulle kaveriksi, ja sattumoisin tuore Suuri joulukirja toistaa samaa värimaailmaa.

Paitsi että joulu on mielentila, niin siihen mielentilaan kuuluu mielestäni olennaisina odotus ja valmistelut. Tästä se alkaa! Mitenkäs siellä, joko teitä kovasti jouluttaa?

Taina

p.s: Vinkit Ming-maljakon puhdistamiseen otetaan ilolla vastaan. Kuten kuvista näkyy, on seisova vesi jättänyt maljakkoon likaa, ja koska tuo suuaukko on niin kapea, on melkein mahdotonta pestä maljakko harjalla kunnolla...