Jo joutui armas aika

Huhhuh! Selvittiinhän siitäkin lukuvuodesta, josta korona teki superraskaan ja turhankin jännittävän. Olemme eläneet hyvin erilaisia todellisuuksia riippuen siitä, missäpäin Suomea tai jopa samaa kaupunkia sattuu asumaan tai työskentelemään. Surettaa kyllä niiden puolesta, jotka aloittavat lomansa karanteenissa jännittäen edelleen jatkotartuntaa.<3  

Kolme altistumista töissä puolen vuoden sisällä, joten toivon, että mahdollisuudet tartuntaan oli nyt tässä. Ekan rokotteen sain pari viikkoa sitten ja toisen saan vasta koulujen alettua, joten nähtäväksi jää. Varsinkin, jos tarvitaan vielä kolmaskin annos olkapäähän virusmuunnosten vuoksi. Nyt on kuitenkin LOMA ja tarkoitus on unohtaa koko vuoden kestänyt henkinen mankelointi niin pian kuin mahdollista! Paras lääke unohdukseen (ja moneen muuhunkin vaivaan) taitaa olla puutarhanhoito.:)

Olen ollut niin pihalla kaiken ajan, minkä suinkin olen ehtinyt ja nythän mä ehdin. Keväällä esikasvatin monenlaisia kukkia ja nyt olen istuttanut niitä Kesähuoneen edustalle istutuslaatikoihin.

Sain äitienpäivälahjaksi mieheltä lahjakortin, jossa hän lupasi tehdä ison määrän raskaampia puutarhahommia vain vähällä mutinalla ja silmien pyörittelyllä maustettuna.:P Lahjakortin lunastuksen aloitin heti äitienpäivän jälkeen, kun mies kaivoi Kesähuoneen edustalta muutamat pensaat ylös. Kylläpä avartui maisema! Viime viikolla hän kaivoi myös loput istutukset maasta.

Kuvista näkee hyvin rajan takana kasvavan ryteikön.
Ei kai tarvitse ihmetellä kotiloiden tai hyttysten ilmaantumista...

Kukkapenkin tilalle laitettiin hiekkaa ja kaksi istutuslaatikkoa kukkia varten. Haaveilen loppukesän osalta leikkokukkien omavaraisuudesta.

Tämä kuva taas paljastaa, että meillä grillataan todella harvoin!
Grilli on suojahupun alla Kesähuoneen seinustalla odottamassa tämän kesän inspiraatiota.;)

Myös vattupensaat ja varrellinen karviaispensas (sekä puskien väliin kasvanut tammi, koska no, lajintuntemus ei ole rakkaan mieheni parhaita ominaisuuksia) on kaivettu ylös. Tuonne pihan perälle ajattelin kylvää kukkia suoraan rivistöihin. Toivottavasti saadaan homma etenemään pian, jotta kukat ehtivät vielä tälle kesälle. Hupsis, eilen mittailin tuota plänttiä ja totesin sen olevan ehkä 50 neliön suuruinen! Aika tavalla hommaa siis.

Vattupuskat on tarkoitus nostaa niin ikään istutuslaatikoihin. Laatikkopuutarhan olisi tarkoitus rakentua hedelmäpuiden lähistölle, siinä on sopivan tasainen ja valoisa paikka, jonne olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan vähän isompaa määrää istutuslaatikoita. Vattujen lisäksi suunnitelmissa on ainakin mansikoita, salaattia, yrttejä ja ehkäpä vähän kukkiakin. Laatikoiden alle jäävä nurmikko on tarkoitus peittää paksulla peitekankaalla ja päälle on tulossa singeli -kiveä. Samalla on tarkoitus rajata hedelmäpuut, marjapensaat ja istutuslaatikot nurmikosta. 

Tätäkin aluetta mittailimme yhtenä iltana miehen kanssa ja vaikka arviointikyky on itselläni melko hyvä, niin nyt neliöiden määrä kyllä yllätti. Tuossa on noin sata neliötä... Tässä kohti sain sitten sitä luvattua silmien pyörittelyä ja "Ei mitään järkeä" ja "Järjettömän kallista" -kommentteja osakseni. Lapioitavaa riittää. Saa nähdä tapahtuuko tämä projektin loppuosa minä vuonna. Täytyy ehkä varuiksi istuttaa vatut odottamaan tuonne tontin reunalle.:P

Lisää mielikuvitusta tarvitaan vielä.
Noiden kahden omenapuunraadon tilalle laatikoita ja ympärille siisti kiveys.

Mies tilasi toukokuussa muurikivet terassin vierustalle ja ne tulivat nyt alkuviikosta. Muurikivistä hän rakentaa istutuslaatikot pehmentämään terassin ja asfaltin välistä aluetta. Istutukset tuovat samalla näkösuojaa takaterassille. Tuohon terassin viereen olen kaavaillut istuttavani mm. pensasmustikkaa, muutaman tuijan ja hortensioita. En malttaisi odottaa! Vähän käy miestä sääliksi, samalla kun piiskaan häntä pihahommiin. Toisaalta itsellä olisi urakkana pestä talon ulkopinnat niiltä osin, mistä yletän ja sitten tarttua maalisutiin. Tällaista tämä omakotiasuminen on. 

Kuten kuvista näkyy, ei joka kolkkaa ehdi millään kitkemään, ja vaikka terassinkin olen pessyt jo kahdesti siitepölystä, kolmas kerta on pakollinen. Silti. Onhan tämä silti aivan ihanaa, kun aurinko hellii ja on KESÄ!<3

Aurinkoisia kesäkuun päiviä!<3

Taina

Puutarhan toukokuu

Toukokuu on ihanaa aikaa! Vuoden parasta minusta.:) Jos johonkin kuukauteen toivoisin lisää tunteja, niin tähän. Tai laittaisin hidastuksen päälle, jos se olisi mahdollista. Toukokuussa on hieman katkeransuloinen maku, niin paljon kaikkea ihanaa, ja ihan liian vähän aikaa. Kaikki on vielä mahdollista, ja ihanat jutut enimmäkseen edessä.<3

Kävimme tänään lasten kanssa lintuja bongailemassa ja päädyimme Koiskalan kartanon maille. Kartanon emäntä kävi meitä moikkaamassa, ja kävin hänen kanssaan lyhyen keskustelun, joka avasi omia silmiäni. Tuolla kartanolla on AINA minusta niin kaunista: upeat, vanhat, rakennukset ja kumpuileva, perinnemaisema ympärillä. Emännän mielessä oli kauneuden sijaan kaikki keskeneräinen, asiat, joihin pitäisi tarttua, ja se listahan on loputon. Tajusin, että katselen omaa pihaa ja puutarhaa samalla tavalla. Enimmäkseen muistan kaiken sen, mikä on kesken, ne asiat, joista haaveilen ja toivon ehtiväni tekemään. Luultavasti muut ihmiset eivät katsele meidän pihaa ollenkaan siitä näkökulmasta!

Toukokuuhun kuuluu pihakierrokset ainakin heti töiden jälkeen ja usein myöhään illalla vielä toinen. Viikonloppuisin aamuisin myös! Sipulikukat tuovat nyt paljon iloa, ja odottelen malttamattomana, että syksyllä istuttamani tummat ja kerrotut tulppaanit avautuvat. Päärynäpuu kukki jo todella runsaana, toivottavasti pörriäiset ennättivät lennellä ennen rankkasateita, jotka veivät kukat mennessään. Omenapuut ovat nyt kukassa. Koristeomenapuu "Ersta" kukkii valkoisena pilvenä. Syötävissä lajikkeissa on selvästi niukempi kukinta. Syreenikin aukaisee kukat pian...

Muistetaan nauttia ja iloita olemassaolevasta!<3

Taina

Hei, vielä hetki aikaa osallistua Kaijansinkon puutarhan lahjakortin arvontaan!

Edit, arvonnat ovat nyt päättyneet, ja lahjakortit menivät Riikka Lehikoiselle ja Pirjo Häggqvistille. Onnea ja kukkailoa!<3

Kevätmessut 2019

Kevätmessuja on vietetty nyt viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa. Tällä kertaa päätin lähteä messuille jo torstai-iltana töiden päälle (tarkoitus oli tehdä postauskin heti tuoreeltaan, vaan en ole oikein malttanut istua koneella koko viikonloppuna, varsinkin kun vanhempani ovat täällä käymässä). Torstai-ilta osottautuikin hyväksi ajankohdaksi kierrellä messuja, varsinkin sulkemisajan lähestyessä pystyi kokonaisia osastojakin kuvaamaan rauhassa, eikä tungoksesta ollut muutoinkaan tietoakaan.

Menin messuille enemmän fiilistelemään kevättä ja kukkien kauneutta, kuin hakemaan jotain tiettyä ideaa, kukkia tai taimia. Minusta tuntui, että aika moni osasto oli tuttu jo edellisiltä vuosilta ja johtuiko sitten ajankohdasta, mutta tuntui tosiaan väljemmältä kuin ennen. Se juttu messuilla on minulle nauttia kaikesta kauniista, mitä messuilla saa ihailla! Uusia ideoita terassille, kattauksiin, kukkien asetteluun, ainakin niitä sain kotiintuomisiksi.  

Viihdyin erityisen kauan Maalla -lehden osastolla, missä Järvenpään Kukkatalon Saija Sitolahti loihti hetkessä kukilla kauniita juhlakoristuksia. Saijaa on aina yhtä inspiroivaa tavata! Vaikka meillä ei juuri nyt ole tiedossa suurempia juhlia, niin voisin kyllä tehdä tuollaisen kukkatarjottimen laseihin (Saija oli liimannut ne pikaliimalla tarjottimeen) vaikka pääsiäiseksi. Ehkä vähän pienemmässä mittakaavassa tosin.:)

Toinen mieluisa alue messuilla oli erilaiset malliparvekkeet, joista omiksi suosikeikseni nousivat Nuoren fiilisvihreän DIY -parveke, sekä Urbaani parvekepuutarha, jonka suunnittelun ja toteutuksen takana on tuttua Versoilevan porukkaa. Tuolla urbaanin parvekkeen äärellä tapasin myös Hernepensaskujanteen pariskunnan. Messujen kohokohtiin liittyy mielestäni ehdottomasti samanhenkisten ihmisten tapaaminen.<3 

Muita silmääni miellyttäneitä messuosastoja oli mm. Tähtiterassin, Mosa Interiorsin, Piirongin ja Huone ett Rumin osastot. Ideapuutarha oli pienoinen pettymys, lähinnä tykkäsin sen vesiaiheista. Yhtään ei harmittanut, että lähdin messuille. Jos ne olisivat lähempänä, olisin voinut käydä toisenkin illan siellä kiertelemässä ja nauttimassa tunnelmasta.:)

Hei, muistakaa tulla osallistumaan Taimi- ja Sato -kirjojen arvontaan!

Taina

Taimi & Sato // Arvonta!

Kirjat saatu blogiyhteistyönä Readme.fi.

Sain viime viikolla erittäin mieluisan ja melkoisen painavan paketin, jossa oli Johanna Vireahon ja Hanna Marttisen uutuuskirjat, Taimi ja Sato. <3 Vaikka en hyötyviljelijäksi voi oikein itseäni kutsua, tai ehkäpä juuri sen vuoksi, nämä kirjat tarjoavat ihanan paljon inspiraatiota laittaa kasvamaan jotain, mitä voi lisätä salaattiin, taittaa leivän päälle tai jotain, mitä voisi kasvattaa ihan vain vihreyden vuoksi!

Taimi on kirja siitä, miten ihan pienilläkin jutuilla voi aloittaa hyötyviljelyn. Versot, viljelmä ikkunalaudalla tai pistokkaiden ottaminen, iso puutarha tai kasvihuone eivät todellakaan ole edellytys viljelypuuhiin. Kirja lähtee perusasioista liikkeelle ja opin sieltä pelkästään selailemalla monta asiaa, joita olen ihmetellyt mielessäni hyötyviljelystä juttuja lukiessani.

Sato puolestaan on täydellinen opas keittiöpuutarhan perustamisesta ja sen eri vuodenajoista. Tämäkin kirja kannustaa kokeilemaan viljelyä vaikka parvekkeella, tai vaikka ämpärissä tai ruukussa! Kirjassa ei myöskään suotta paheksuta valmiiksi esikasvatettujen taimien käyttämistä. Ihanaa, sillä jostain syystä tuntuu toisinaan, että todellinen puutarhuri kasvattaa kaiken itse siemenistä.:) Toki molemmista kirjoista löytyy runsaasti sisältöä  ja inspiraatiota kokeneemmillekin puutarhureille!

Itse hankin viime vuonna Kekkilän kasvulaatikon, ja koska hankinta ajoittui kesälle, ei muuta vaihtoehtoa kuin valmiit taimet tuolloin ollutkaan. Tomaatin lisäksi ostin kaupasta yrttejä ja koristukseksi yhden laventelin. Olin tyytyväinen, että ylipäätään löytyi vielä taimia ja muuta istutettavaa. Tänä kesänä taidan tehdä täysin samoin. Jos jotain kylvän etukäteen, niin luultavasti kukkia.  Sato -kirjassa on muuten oma luku myös kukista, joita voi kasvattaa syötäviksi.<3  

Kirjan ihastuttavat kuvat on vielä pakko mainita. Hanna Marttisen kuvat saavat sormet syyhyämään, upottamaan ne multaan, ja toisaalta, kuvia voi hyvillä mielin katsella ja vain rauhoittua. Vähän kuin tekisi sohvalla matkan virkistävän puutarhaan ja hyötykasvien ja kukkien kauneuteen.

Ilokseni sain molempia kirjoja kaksin kappalein. Omistani en luovu, mutta toiset kappaleet on tarkoitettu arvottavaksi blogini lukijoiden kesken. Jätä kommentti, jossa kerrot oman lempijuttusi pihalla, parvekkeella tai puutarhassa. Osallistua voi tämän postauksen lopussa, blogin Facebook -sivulla olevaan linkkiin tai Instgram -tilin arvontapostaukseen. Aikaa osallistua on torstaihin 11.4. saakka. Jos käytät nimimerkkiä, jätä sähköpostiosoite, jotta tavoitan sinut mahdollisen voiton osuessa kohdalle.

Hip, hei, tänään on luvassa kiertelyä Kevätmessuilla.<3

Niistä varmasti lisää myöhemmin. Kevätiloja ja onnea arvontaan!

Taina

Minä ja puutarha / 10 faktaa

Ensin näin tämän puutarhahaasteen Maatiaiskanasen elämää -blogissa, sitten Villa Kotirannassa. Tällä viikolla lunta on tullut taivaan täydeltä, joten meinaa hieman epätoivo iskeä! Ulkona on näyttänyt juuri siltä kuin jouluaattona toivoisi edes joskus jouluna näyttävän... Pakko silti uskoa, että kevät on jo ihan nurkan takana. 

Ensimmäiset puutarhamuistoni

Ensimmäiset oikeat puutarhamuistoni taitavat liittyä lapsuuden kotiimme, paritalon puolikkaaseen Kajaanissa. Kotimme entiset asukkaat olivat (muistaakseni molemmat) puutarhureita, ja piha oli varmastikin äidilleni toiveiden täyttymys. Tykkäsin pihan syreeneistä, ja se tuoksu on jäänyt vahvasti mieleeni. Kesällä meillä oli ruokapöytä siinä syreenien lähistöllä, ei siinä mitään terassiakaan tietenkään ollut, elettiinhän 80-luvun alkua. En tykännyt kasvimaan kitkemisestä, mutta sitä ei muistikuvani mukaan kysytty, tykkäänkö. Haaveilin silloin kaarisillasta, jonka isä olisi voinut rakentaa ojan yli pihan perälle. Siilit kävivät usein kesällä kompostilla ruokailemassa. Kivoja muistoja!

Kuvia vuosien takaa, kun piha oli oikeastaan pelkkää nurmikkoa.

Vahvuuteni puutarhurina

Tämä on paha! Olisiko se kärsivällisyys ja  kyky nauttia hetkestä... Minua ei häiritse keskeneräisyys tai epätäydellisyys. Puutarha elää, osittain omaa elämäänsä, kaikkea ei voi kontrolloida. 

Haasteeni puutarhurina

Minulla on usein ehkä vähän liiankin monta rautaa tulessa, sen sijaan, että keskittyisin hoitamaan yhden asian kerralla loppuun. Jos saan idean, saatan ryhtyä toteuttamaan sitä heti. Kun huomaan edullisesti pihakiviä face-ryhmässä, olen hakenut ne muutaman tunnin päästä, mutta sitten kivet voivatkin olla ihan rauhassa odottelemassa inspistä seuraavat kolme vuotta.

Unelmieni puutarha

Luulen, että Salainen puutarha -kirja, jonka luin muistaakseni 12-vuotiaana, on muovannut eniten mielikuvaani unelmien puutarhasta. Viime keväänä luin kirjan uudelleen, kuvitetun version. Meinasin postata kirjasta erikseen, mutten sitten tietenkään ehtinytkään. Unelmien puutarhassa on paljon kukkia keväästä syksyyn, kiemuraisia polkuja, muuria, jota pitkin kasvit kasvavat, ehkä muurissa yksi ovikin, joka ei johda mihinkään...

Jo useamman vuoden olen haaveillut nurmikon hävittämisestä kokonaan ainakin meidän yläpihalla. Minusta se osa pihasta voisi olla pelkkiä kukkapenkkejä, kukkivia puita ja käytäviä. Viimeisimmässä Koti ja Keittiö -lehdessä (3/19) oli todella inspiroiva Johanna Vireahon kirjoittama ja Hanna Marttisen kuvaama juttu Kekkilän liiketoimintajohtajan Mikaen Johanssonin mielettömän upeasta puutarhasta, jossa tosiaan ei nurmikkoa ole juuri ollenkaan. Jos ette ole nähneet juttua, niin suosittelen lämpimästi kurkkimaan kuvat vaikka lehtihyllyllä!

Puutarhakirja pöydälläni

Juuri nyt siellä ei ole mitään, mutta ihan pian ajattelin ottaa hyllystä esiin Kati Jukaraisen ja Maria Kesäsen Juhlapuutarhakirjan! Se on enemmän kuin puutarhakirja, ja siksi juuri täydellinen minulle.<3

Kukat, joita on aina puutarhassani

Ensimmäisessä rivitalokodissamme meillä oli vain piha. Myös tämän kodin piha oli enemmän piha kuin puutarha melko pitkään, kuten ylemmistä kuvistakin näkee. Pojilla oli todella tilaa potkia palloa ja juosta! Kesähuoneen rakentaminen oli ensimmäinen askel kohti oikeaa puutarhaa. 

Pionit ovat olleet puutarhan lempikukkiani jo vuosia. Niitä löytyy meiltä jo varmaan 15 erilaista puskaa. Uudempia lemppareitani ovat malvat, unikot, punahatut, varjoliljat ja tähtiputket.  Tulppaaneiden ja muiden sipulikukkien kanssa on ollut hieman haasteita, sillä ne tuntuvat kelpaavan myyrille vähän liian hyvin. Viime kesä oli ensimmäinen, kun meillä kukki sipulikukkia kunnolla. Syksyllä istutin tulppaaneita jälleen toiveikkaana. Elän toivossa, että sipulit eivät ole ainakaan kokonaan menneet parempiin suihin!

Vihannes/kasvi, joka löytyy aina puutarhastani

En ole mikään intohimoinen hyötyviljelijä todellakaan. Punaviinimarjapensaat tulee putsattua aina huolella, ja marjoja tykkään syödä aina aamupalalla. Marjat lienee ykkössuosikkini hyötykasveista. Haluaisin istuttaa lisää pensasmustikkaa ja uudet mansikat. Edelliset mansikkalaatikot olivat liian matalat, ilmeisesti siksi mansikat kuolivat yhtenä kylmänä, mutta vähälumisena talvena. 

Paras puutarhavinkkini

Pioneita olen istuttanut sen verran monta kertaa, että tähän uskallan antaa oman neuvoni. Kannattaa ostaa taimet niin, että niissä on nuppuja tai kukkia. Taimet, jotka olen ostanut pelkkinä vihreinä, eivät ole koskaan kukkineet. Puskevat vain vihreää, jos sitäkään. Sen sijaan nupullaan tai kukkivina ostetut pionit ovat aina kukkineet jatkossakin. 

Toinen vinkkini voisi olla, että muistakaa myös pysähtyä nauttimaan pienistäkin asioista.:)

Lempipuutarhakaluni

Käykö sohva tai aurinkotuoli?;) No, kottikärryt sitten.:) Meillä on neliöitä tuossa pihassa enemmän kuin olisimme halunneetkaan (reilut 2300) ja  paljon neliöitä kukkapenkeissäkin. Rikkaruohoja kertyy aina monen monta kottikärryllistä, kun ryhdyn kitkemään. 

Mottoni

Minulla ei tietenkään ole mitään mottoa, mutta tähän haasteen loppuun löysin aika hauskan pätkän, joka sopii tähän.

Puutarhurin rukous

Hyvä Jumala, anna armossasi

sadetta joka päivä,

jos vain sopii keskiyöstä kello kolmeen

ja kuten tiedät

hyvin hienoa ja lämmintä,

jotta se hyvin imeytyy maahan

Mutta, varjele sateelta Silene, Alyssum, Helianthemum, Laventeli

ja muut jotka,

kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät, pitävät kuivuudesta

ja joiden nimet voin kirjoittaa paperille,

jos niin tahdot.

Ja anna auringon paistaa koko päivän,

vaikka ei tietenkään liikaa,

eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä Rhododrendronin päälle.

Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta,

runsaasti kastematoja,

mutta ei etanoita eikä kirvoja eikä härmätauteja.

Ja jos sopii,

anna kerran viikossa sataa lannoiteliuosta.

Amen

( Karel Capek 1890 - 1928 )

Tästä postauksesta tulikin aikamoinen aikamatka meidän pihalle, jota viimein uskallan myös puutarhaksi kutsua. Kolme iltaa olen selaillut kuvia, joita on kertynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana varmaan kymmeniä tuhansia. En nyt haasta ketään erikseen, mutta tulen mielelläni lukemaan, jos innostut haasteesta!

Mukavaa viikonloppua!

Taina