Kukkaniitty ohikulkilkijoiden iloksi - Ihan kotinurkilla!

Tehän tiedätte, kuinka kukkahullu tätä blogia kirjoittelee.:) Esimerkiksi kesän alkupuolella reissuni Elonkiertoon, parin tunnin ajomatkan päähän, ihan vain, että saisin nähdä ja ikuistaa kameralla ruiskukat ja päivänkakkarat viljapellossa. Viime vuodelta jäi oikein kaivelemaan, kun näin mm. Fridan blogissa kuvia kukkaniitystä, joka oli ihan liian kaukana, ja töiden alku haittasi jo harrastamista. Harkitsin tuolloin ihan tosissani, että lähtisin niittyä kuvaamaan jonain iltapäivänä, mutta järki voitti. Jospa oisin tuolloin tiennyt, että ihan tässä lähellä, Lahden rajojen sisäpuolella, oli vastaava kukkaniitty!

Nyt sunnuntai-iltana kävimme pienellä ajelulla miehen kanssa. Meistä on kiva tutkia lähiympäristöä, ajella teitä, joita emme ole aiemmin ajelleet. Voisi luulla, että kaikki lähitienoot on jo koluttu, mutta tälläkin reissulla ajoimme (Ruuhijärveltä Mäkelään) tietä pitkin, jota emme olleet koskaan ajaneet. Ruuhijärveltä käännyimme Korkeelle, ja ihan pian tuon risteyksen jälkeen hihkuin riemusta, kun huomasin kukkaniityt tien vieressä! Harmikseni kamera ei ollut mukana, joten eilen ajoin varta vasten kuvaamaan kukkia uudestaan. No, voi olla, että ajan vielä ainakin kerran tuonne, sillä paikka on niin mielettömän ihana ja kaunis. Omistamillani objektiiveilla ei valitettavasti oikein saanut kunnollista kuvaa koko kukkaniitystä (niitä niittyjä on oikeastaan kolme), varsinkin, kun aurinko paistoi paikoitellen kirkkaasti, ja vieressä oli voimakkaita varjoja. Kuvat eivät täysin tee oikeutta paikan kauneudelle. Tuolla niityn reunassa kuvatessani sain muuten, jälleen vahvistuksen siitä, että meidän pihan kukat saavat olla kaiken värisiä, ihan niin kuin tällä kukkaniityllä.

Kauaa en ehtinyt kamerani kanssa kyykkiä kukkaniityn reunalla, kun maanomistaja ja kukkaset kylvänyt maanviljelijä, Kimmo Kunnas, tuli juttelemaan kanssani. Hän kertoi nähneenä aiemmin Riihimäen suunnalla jotain samantapaista ja päättäneensä toteuttaa kukkapellon omilla maillaan, ihan vain ohikulkijoiden iloksi. Kertoi tutustuneensa moneen uuteen ihmiseen kukkasten ansiosta.:) Kimmo kertoi myös, että  paikallinen puutarhabloggari (jolta olen muuten joskus kasveja meidän pihaan hakenut) oli viime vuonna kukkaniitystä postannut, mutta kun aika ei riitä millään kaikkien blogien seuraamiseen, niin lukematta on jäänyt tuokin postaus.

Kimmolta pyysin lupaa jakaa kukkaniitystä kuvaa Lahti -ryhmässä, ja ihastus on ollut todella suurta. Toivottavasti kukkienihastelijoita ei sentään riesaksi asti ole! Yhtään kukkaa en olisi uskaltanut poimia, enkä olisi lupaa sellaiseen kehdannut edes kysyä, mutta sain sen pyytämättä. Kimppu on ihana, mutta parasta mielestäni on, että joku viitsii uhrata omaa aikaa ja rahaa siihen, että muilla olisi kaunista katseltavaa. Kiitos Kimmo!💚

Taina