Vuoden 2019 suosikkihetket

Kuten eilen vähän lupailin, tulee tässä tulee 12 kuvaa, jotka koen itse merkitykselliseksi. Niihin liittyy hetkiä vuoden varrelta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet sydämeen ja mieleen.

Talvi ja alkuvuosi on itselleni yleensä kituuttamista henkisesti. Kesä tuntuu kaukaiselta, eikä aurinkokaan paistaessaan lämmitä. Ei siis liene ihme, että alkuvuoden kuvakansiot ovat tavallaan täynnä itselleni merkityksettömiä kuvia. Otettu blogia varten tai kuvaamisen ilosta, mutta silti niistä puuttuu tunneside. Ensimmäiset tärkeät kuvat tältä vuodelta ovat hiihtolomareissulta Dubaista. Tämä hotellin  brasilialaisessa ravintolassa vietetty ilta oli ehdottomasti loman huipentuma. Suuri osa työntekijöistä oli ilmeisesti brasilialaisia ja tuolloin vietettiin ymmärtääkseni samoja karkeloita kuin Riossa vuosittain...Henkilökunta ja esiintyjät olivat niin juhlamielellä ja superiloisina tanssahtelivat tarjoillessaan, joten kyllä se ilo väkisinkin tarttuu jopa jäyhään suomalaiseen. Sambaamaan emme kuitenkaan rynnänneet!

Seuraava kuva on pääsiäisen tienoilta, takaterassilta. Olimme pitäneet työparini kanssa yökoulua ja siitä selviäminen on aina yhtä hienoa.;D Oikeasti on aina mukavaa nähdä, kuinka tärkeä kokemus yökoulu lapsille on. Monille kuuluu olleen paras juttu tähän mennessä koulussa.<3 Yökoulusta vapauduttuani ja pääsiäisvapaan koittaessa taisin hieman seota keväästä ja kukkasista (linkki terassin kevät pääsiäiskukkineen -postaukseen) Olihan tuota luntakin meillä vielä pihassa, mutta se ei minua haitannut. Olen muuten istuttanut nyt syksyllä osaan tuosta istutuslaatikosta kukkasipuleita. Kiva nähdä keväällä, mitä sieltä ilmestyy...

Kesän alussa miehen ottama kuva on omista kuvistani sellainen, josta tykkään tosi paljon, vaikka nuo hiukset ovatkin kuvassa vähän sekaisin. Tämä taisi olla profiilikuvana pitkälle syksyyn.  Jostain syystä minulla tulee mieleen tästä kuvasta vanhat Peppi Pitkätossu elokuvat, joku tässä tunnelmassa. Siksi varmaan tämä kuva tuntuu erityisen kivalle. Postaus, jossa kuvaa käytin, on luettavissa täällä.

Kesäkuun lopulla matkasimme miehen kanssa kaksistaan Kroatiaan. Minusta tuli fani kertaheitolla! Toivon, että pääseen Kroatiaan vielä uudestaan. Podgoran rantabulevardin reunalla kukki ihanasti laventelit, ja muistan niitä ihailleeni heti ensi hetkestä lähtien, kun tuonne saavuimme. Saan helposti myös laventelin tuoksun nenääni.

Yläoleva kuva on nopea ja suunnittelematon räpsy. Olin juuri palannut Asuntomessuilta heinäkuussa. Messuilta ajoin kotiin Mustilan puutarhan kautta, enkä tietenkään palannut puutarhalta tyhjin käsin! Join pikaisesti kahvit terassilla ja ryhdyin (kerrankin) heti istutuspuuhiin. Oli aikomus ryhtyä merkitsemään istutukset kirjoihin ja kansiin, vaan se jäi aikomukseksi. Yhtään en muista, mitä istutin, mutta olin vain niin onnellinen kasvunmahdollisuudesta.

Seuraavaan kuvaan liittyy myös vahvasti onnentunne. Jos pitäisi valita yksi onnenhetki tästä vuodesta, se olisi tämä kahvihetki kesän kuumimpana päivänä vanhempieni mökillä Oulujärvellä. Koko päivä oli yhtä huoleton ja aurinkoinen kuin kaikki lapsuuden kesäpäivät olivat. Ihanaa, että sellaisen voi kokea aikuisenakin! 

Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi liput meille kahdelle Isojanoon. Se on vuosittainen, Hartwallin järjestämä, musiikkitapahtuma. Olen käynyt Isojanossa monena vuonna ystävieni kanssa, mutta mies on ollut kanssani tapahtumassa edellisen kerran joskus 90-luvulla Kummeleita katsomassa. Meillä on aika erilainen musiikkimaku, eivätkä hänen lempibändinsä soita Isojanossa.:P Oli häneltä valtava rakkauden osoitus ostaa liput ja lähteä kanssani kuuntelemaan kotimaisia esiintyjiä. Kyllä hän Anssi Kelasta jonkin verran pitääkin, ja Anssin keikkahan oli ihan mahtava. Viihdyimme molemmat tapahtumassa hyvin.

Kyllä minä kotonakin viihdyn, mutta tässähän voisi melkein luulla, että "muu maa mansikka".;D Seuraavaksi kuvaksi olisi voinut valikoitua melkein mikä tahansa syysloman alussa, Helsingissä otettu kuva. Olimme työparini ja ystäväni Tiinan kanssa Helsingissä. Ohjelmaan kuului Michael Bublen konsertin lisäksi mm.  runsaasti kävelyä, paljon naurua ja hyvät yöunet. Ihanat muistot jäi tuosta minilomasta Tiinan kanssa.

Kaksi kotikuvaa, joissa ei kylläkään ole rakkaita ihmisiä, vaan kaksi uutta esinettä, joista olen saanut iloita nyt loppuvuodesta. Ensiksi ostin siskoltani uuden taulun, joka on minusta ihan huikea! Postaus taulusta on luettavissa täältä.

Tilasimme uuden sohvan ennen syyslomaa. Tuolloin kirjoitin yhden omista suosikkipostauksistani, jossa kerroin elämästäni sohviksena. Kuvatkin ovat sieltä vuosien varrelta. Jos postaus on mennyt ohi, pääsee sen lukemaan tuosta linkin kautta. Uusi sohva tuli marraskuun lopulla, postaus siistä on luettavissa täällä.

Viimeinen kuva on parin viikon takaa Helsingistä. Aikani itseni kanssa henkistä painia käytyäni otin itselleni päivän palkatonta ja lähdin saamani kutsun perässä Kukka-aamiaselle. Tapahtuma oli aivan ihana, ja olen iloinen, että lähdin noinkin kalliille aamiaiselle.;))  Aamupalan jälkeen humputtelin koko päivän Helsingissä, kävin mm. Ateneumissa Helene Schjerfbeckin näyttelyssä. Tähän aamuiseen kuvaan liittyy huikaiseva vapauden tunne, sillä olin ihan jossain muualla kuin siellä, missä tavallisesti olen keskiviikkoaamuisin.

Kiitos sinulle lukijani ja kanssakulkijani siitä, että olet siellä lukemassa postauksiani!<3 Toivon sinulle iloa ja onnenhetkiä uuden vuosikymmenen kynnyksen yli astuessasi!🎇

Taina

Vuoden 2019 suosituimmat Instgram -kuvat

Eilisiltana innostuin leikkimään valokuvilla. Otin käsittelyyn tämän päättyvän vuoden yhdeksän suosituinta Instagram -kuvaa, niistä kuvista syntyi tämä postaus, jossa laitetaan jollain tapaa vuosi pakettiin. Mietin nimittäin kuvia käsitellessäni, että jos valikoisin omat suosikkikuvani ja -hetkeni vuoden varrelta, en valitsisi luultavasti yhtään näistä kuvista! Jos ennätän, niin voisin poimia muutaman oman suosikkini vuoden varrelta ja kertoa, miksi juuri ne kuvat ovat jääneet eloon mielessäni. Jos käytät Instagramia ja haluaisit selvittää oman tilisi yhdeksän suosituinta kuvaa sekä tykkäysten kokonaismäärän, kannattaa googlettaa "Bestnine 2019". Sovelluksia, joilla kollaasin saa parilla napin painalluksella, on useita. Nyt niihin suosituimpiin kuviin. Aloitan tuoreimmista kuvista ja etenen siitä taaksepäin.

Kolme päivää sitten laitoin kuvan juustotarjottimesta, jonka tein joulupäivän iltana. Idean kuusenmalliseen asetteluun löysin Kodin Kuvalehdestä. Lehden tarjottimella keksit oli korvattu siemennäkkärillä. Omani ostin kaupasta ja se sopi maultaan erittäin hyvin juustojen kaveriksi! Lisäksi tarjottimella oli viinirypäleitä, pähkinöitä, kuivattua karpaloa, passionhedelmää ja viikunoita (jotka muistin vasta kuvan ottamisen jälkeen). En viitsinyt ostaa tähtihedelmää koristuksen vuoksi, vaan tein tähden latvaan piparimuotilla, jonka täytin pensasmustikoilla. Juustotarjotin kiilasi juuri ja juuri ohi kesäkassini, joten päätin ottaa molemmat kuvat tähän postaukseen, kuvia on siis yhteensä 10.

Seuraava kuva on joulukuun alulta, kun olin liikkeellä keskustassa. Nappasin kännykällä kuvan torin kuusesta, joka on minusta tänä vuonna entistä komeampi, kiitos kahden erilaisen valosarjan. Muistaakseni siinä oli viime vuonna vain nuo isommat valot. Lahden jouluvaloista mäkeä hyppäävä lumiukko, kaupungintalon torni ja taivaalla möllöttävä kuu osuivat kuvaan sopivasti.

Tämän joulun ensimmäiset amaryllikset olivat ehkä tämän joulun kauneimmat kukat. Ostin ne jo marrakuussa. Tykkään tästä kuvasta, mutten ehkä sittenkään olisi valinnut sitä 10 parhaan kuvan. Postaus, jossa nautitaan joulufiiliksistä jo marraskuussa, on luettavissa täällä.

Tykkään vaihtaa profiilikuvia vuodenaikojen mukaan. Haluan, että kuvissa näkyy vuodenaika ja vuodenaikoihin sopivat värit. Juuri nyt takaraivossa kaihertaa, että olisi aika vaihtaa kuvaa, sillä tämä seuraavan kuvan, ja muutaman muun samantapaisen, mies nappasi lokakuun puolivälissä. Nämä meidän kuvaussessiot eivät todellakaan ole mitään perinpohjaisesti suunniteltuja tilanteita, vaan yleensä tuskailen tätä asiaa jonkin aikaa päässäni, koska halauaisin uusia kuvia, eikä minua yhtään huvittaisi olla kuvattavana, pitäisi olla riittävästi valoa, ja miehen mielestä homma pitäisi olla tehtynä 10 minuutissa.;D Noin se meni tälläkin kertaa. Tämä kuva on otettu meidän pihan reunamilla. Tuo Neilikassa tehty kranssi Parolan Rottingin vanteelle oli kyllä upea, vaikka itse sanonkin. Neilikan Tiinahan sen oli suunnitellut, joten ei se muuta voisi ollakaan. Tähän korttiin jouduin vaihtamaan toisen, samalla kerralla otetun, kuva, sillä se suosituin oli hieman epätarkka suuressa koossa.

Luontokuvista tälle listalle pääsi kaksi, joista ensimmäisen ottaminen jäi hyvin mieleeni. Tämä tapahtui syyskuun alkupuolella. Olin poimimassa pihalla pensasmustikoita, kun huomasin, että sumu alkaa nousta. Kävin jouksujalkaa hakemassa kameran sisältä ja lähdin tekemään nopean lenkin pellon kautta järven rannalle. 

Elo-syyskuussa oli paljon hienoja auringonlaskuja, yhdestä sellaisesta elokuun loppupuolelta on tuo toinen kympin joukkoon päätynyt luontokuva. Mielestäni sieltä pilvestä katselee ilmiselvästi sonni.:)

Yhden hääkuvistamme julkaisin elokuun alkupuolella, kun meillä oli 22-vuotishääpäivä. Niin nopeasti vuodet vieriin. Ihanaa, että olemme edelleen onnellisina yhdessä!<3

Kassikuva edustaa jälleen sarjaa "pikaräpsy". Ostin kesän alussa herkullisenvärisen Marimekon laukun Facebook -kirppikseltä. Otin kuvan kassista, pihan pionista ja oppilaalta lahjaksi saamastani Piipulan kahvikupista hätäisesti keittiön pöydän ääressä, kun olimme miehen kanssa lähdössä päiväreissulle "löytöretkeilemään". Laukkua käytin kesällä enemmän kuin mitään muuta laukkua.  Siihen sopii kaikki tarpeellinen ja tuo väri on kyllä edelleen niin herkullinen!<3 Kuva on otettu heinäkuun alkupuolella.

Kesähuoneen kuvat ja jutut kiinnostavat yleensä kovasti, niin tänäkin vuonna. Tämä seuraava kuva taitaa olla kaikkein suosituin Instagram -kuvani tältä vuodelta. Sidoin metallirenkaan ympärille seppelvarpua ja kuvateksteistä päätellen myös akileijoija. Jälkimmäisiä on vaikea seasta löytää, mutta tuo seppelvarvun kasvutapa sopii hyvin rentoon kranssiin. Moni ihailee Kesähuoneen ovea, mutta minä näen siinä työmaan, jolle pitäisi pian tehdä hionta ja maalaus. 

Kymmenes kuvani on tammikuulta. Postasin tuolloin jäälyhdyistä, joihin olin upottanut kukkakimppujen rippeitä. Vähän harmittaa, etten tajunnut pari päivää sitten jäädyttää lyhtyjä, mutta toisaalta, ne olisivat varmaan tänään jo sulaneet suurimmaksi osaksi. 

Huomasin, että kevätkuvista yksikään ei yltänyt suosituimpien joukkoon. Kesän ja syksyn aikana olen ilokseni saanut paljon uusia seuraajia, ja tykkäysten määrät ovat kautta linjan lisääntyneet. Olen kieltämättä panostanut enemmän Instgramiin. Tai panostaminen on kyllä väärä sana, sillä en ole erityisen suunnitelmallinen tai määrätietoinen, vaan julkaisen kuvan, jos siltä tuntuu, sopi se seinään tai ei.:) En kuitenkaan ole ajatellut lopettaa bloggaamista, vaikka se on trendinä vahvasti. Bloggaamistahti on hidastunut hidastumistaan, ja täytyy sanoa, ettei syy ole ollut tänä vuonna aiheiden vähyydessä, vaan silkassa ajanpuutteessa. Samaan tahtiin varmaan jatkan postailua tulevana vuonna. Toivon ehtiväni postaamaan pari kertaa viikossa, mutta yhteenkin postaukseen viikossa voin olla tyytyväinen.:)

Ehkäpä huomenna palaan vielä niiden omien suosikkikuvien ja -hetkien kanssa tänne blogiin... 

Taina

Onnellista uutta vuotta!

Anna katoavalle vuodelle rauha.

Laske harteiltasi unohduksen taakat, 

joita ole mukanasi raahannut.

Ota uuteen vuoteen mukaasi vain sanat,

jotka olet sydämeesi kätkenyt,

ja teot, jotka saivat hymyn kasvoillesi.

Ystävät kuljeta alkavaan vuoteesi

kullatuissa vaunuissa,

he ovat elämäsi arvovieraita.

Unelmia, terveyttä ja valon kirkkaita

kristallihetkiä uudelle vuodelle!

Taina

Muistoja vuoden varrelta

Tämä ihan pian loppuva vuosi tuntuu menneen hujauksessa. Tosin, kun alan muistelemaan viime talvea tai selailen postauksia viime talvelta, tuntuu niistä olevan pieni iäisyys. 

Monenlaista on vuoteen mahtunut, enimmäkseen onneksi iloja. Pieniltä pettymyksiltä ja harmistuksilta ei ole tietenkään vältytty, mutta nekin kuuluvat elämään! Onneksi kuitenkin vain pieniä, sillä elämä ei tosiaan anna kaikille samalla mitalla, surullisia juttuja kuulee ihan liian paljon... 

Tällä kertaa en halunnut tehdä perinteistä kuukausiin tai vuodenaikoihin perustuvaa kurkkausta taaksepäin, vaan kaiveilin tämän vuoden muistoista ne, jotka ovat päällimmäisinä jääneet mieleen hyvässä tai pahassa.

Esikoisen lakkiaisista jäi ihanat muistot! Suunnittelin juhlat huolella etukäteen, ja kaikki sujuikin sitten suunnitelmien mukaan. Kuukautta myöhemmin juhlittiin puolestaan kuopuksen rippijuhlia, myöskin aurinkoisissa tunnelmissa. Juhlat on työläitä järjestää, mutta järjestelyn vaiva tulee kuitattua onnistuneina juhlina ja mukavina muistoina.

Juhlien välissä kävimme miehen kanssa lomailemassa Seychelleillä, samalla juhlistimme 20 -vuotishääpäivää, jota tosin vietettiin jo edelliskesän lopulla. Upeat rannat, turkoosi meri, eksoottinen luonto, me tykättiin. Kerran elämässä -kokemus, tuolla tuskin tulee käytyä toista kertaa.

Kotimaanreissuista mieleen on erityisesti jäänyt blogiyhteistyönä toteutunut viikonloppureissu Hyvinkään Sveitsiin. Katsoin juuri hotelli Sveitsin tarjouksia uudenvuodenjuhliin, olisi kovasti tehnyt mieli tarttua sellaiseen.:) Valitettavasti tänä vuonna yöpyminen hotelli Sveitsissä ei onnistu, mutta ehkäpä tulevan vuoden aikana! Hotellihuone oli kerrassaan upea, syömiset niin hyviä ja Pakohuone erityisen kiva kokemus oman perheen kesken.<3 

Vuoden aikana sain aikamoisen neuloosin! Jopa niin, että mies epäili minun neulovan jättineulepeittoja kaikki paikat täyteen...ehkä hän ei ihan väärässä ollut.;) Oma suosikkini näistä neulomuksista on Pink Champagne -värinen peitto, sekä värin, että eläväpintaisen helmineuleen vuoksi. Joku Turussa ilmestyvä paikallislehti teki muuten jutun torkkupeittovinkeistäni! Lehden olen laittanut jonnekin hyvää talteen.:) Kuten sivupalkista huomaan, ovat nuo alkuvuoden neulejutut olleet taas talven tullen suosiossa. Toinen suosikkini neulomuksista on Marisukat, joista minun kyllä pitäisi tehdä kapeammat versiot, sillä nuo pysyvät huonosti ylhäällä, kun ovat niin löysät.

Toinen itsetekemisen ilo on löytynyt erilaisten kranssien askartelemisesta. Niitä on syntynyt mm. kesäistutusten kukista, mökillä kanervista ja tietenkin havuista. Nyt kun jouluksi tekemäni jättikranssi alkaa näyttää hieman nuukahtaneelta, mietin, että nyt viikonloppuna voisin tehdä jälleen uuden, ehkä varvuista...

Seinien väriä on vuoden aikana vaihdettu niin makuuhuoneessa, kuin olohuoneessakin. Olen edelleen erittäin tyytyväinen uusiin värivalintoihin, ja varsinkin makuuhuoneen rauhallisempaan tunnelmaan. Uusi siskoni maalaama taulu tuo kevään joka päivä olohuoneeseen.<3 Pientä ehostusta teimme mm. kylpyhuoneessa ja eteisessä. Näistä muutoksista iloitsen päivittäin toimivamman arjen muodossa. Keittiöön vaihdettiin uusi matto ja uudet, mukavammat, tuolit. Terassin laittamiseen innostuimme kunnolla vasta loppukesästä uusien terassikalusteiden myötä. Myös Kesähuone sai syksyllä samanlaisen maton kuin keittiö. Onneksi lämpöiset terassikelit jatkuivatkin sitten todella pitkään!

Puutarhassa yllätyin iloisesti, kun vuosi sitten, ensimmäisenä adventtina rakentamani kukkasipulipenkki osoittautui säästyneen myyriltä ja muilta tuholaisilta. Wohoo!<3 Tuon penkin sipulikukista riitti iloa lähes koko kesäksi. Ihanan, aurinkoisen ja kuuman kesän aikana tuli istutettua yhtä sun toista tulevia kesiä ajatellen. Pelkäsin istutusteni kuolleen mökkireissun aikana, niin niukasti oli poika niitä kastellut, mutta loppukesä näytti, että perennat ovat ihmeen sitkeitä. Tuskin maltan odottaa, että esim. unikot ja punahatut nousevat kukkapenkeistä esiin. 

Mieletöntä kukkaloistoa löytyi kuvattavaksi ihan kotinurkilta, Ruuhijärveltä. Kävin kuvaamassa paikallisen maanviljelijän kylvämiä kukkaniittyjä syyskuun alussa useampaan otteeseen, ja sain myös luvan poimia joka kerta kimput kotiin viemisiksi. Nyt tiedän, minne ensi kesänä suunnistaa...Kesän lopulla ja syksyllä innostuin kuvaamaan synttärilahjaksi saamani lasipallon läpi auringonlaskuja ja muuta luonnonkauneutta. 

Syyskuussa joku ilmeisesti teki blogistani tahallisen ilmiannon, ja blogini joutui sekä Facebookissa, että Instagramissa estoon. Yli kuukauden kestänyt esto horjutti uskoani ihmisiin. Olen varma, että ilmiantaja on "ystäväni". Olen luonteeltani elämänmyönteinen ja luottavainen, vaikea on vieläkin käsittää, että kaikki ihmiset eivät ole sitä, mitä uskottelevat olevansa. Kateus ja pahantahtoisuus ovat ilmeisen totta blogimaailmassa niin kuin todellisessa elämässäkin. En halua katkeroitua, paha saa palkkansa varmasti jollain tavalla. Estolla oli, ja on edelleen, suuri merkitys blogini lukijamääriin, sekä tietenkin omaan motivaatiooni. Siinä mielessä tämä eston aiheuttanut ilkimys onnistui pyrkimyksissään. Loppuvuosi on mennyt kasaillen itseäni tästä kolhusta.

Olen vuoden aikana jatkanut edellisvuonna aloittamaani turhien tavaroiden karsimista. Olen myynyt hirmuisen määrän tavaraa erityisesti meidän lähikirppiksellä, mutta jonkin verran myös Face -kirppiksellä. Kirppiksiltä meille on myös tullut tavaroita, paljon vähemmän kuitenkin, mitä sinne on kannettu. Uutena olen ostanut kotiin lähinnä keramiikkaa. Ensi vuonna on viimein pakko päästä itse kokeilemaan, mitä kurssilla saisi aikaiseksi.

Tämän joulun järisyttävin juttu oli tietenkin tulipalonalku, joka onneksi sammui itsestään. Jouluaaton oppitunti oli varmasti sen verran mieleenpainuva kokemus, että muistan sen loppuikäni!

Lopuksi on vielä mainittava muutamat ihanat kohtaamiset blogiystävien kanssa vuoden varrelta. Annukan kanssa kävimme kesän alussa Elonkierrossa. Se oli päivä, josta jäi ihanan lämmin muisto.<3 Elokuussa Susanna Espanjasta piipahti meillä kylässä  (Susannan ihana postaus vierailusta) poikansa kanssa.<3 Aika loppuu aina kesken, kun on mukavaa! Tapasin syksyllä myös Kaikki paketissa -blogin Janin ja Aleksin Helsingissä, ja jotenkin meillä juttu luisti heti kuin vanhoilla ystävillä.<3 Valitettavasti kuvaa ei tullut otettua siellä ahtaissa avajaistunnelmissa.

Kuva on Annukan ottama

Susannan pojan, Joonan, ottama kuva.

Tässäpä ne päällimmäisenä mieleen nousseet jutut tältä vuodelta. Ei hassumpi vuosi ollenkaan. 

Mitä uusi vuosi sitten tuokaan tullessaan, ajattelin olla aktiivinen sen suhteen, ja tehdä itselleni monen vuoden jälkeen aarrekartan! Kun saan valmista aikaiseksi, on se ehkä oman postauksen arvoinen juttu.:)

Taina