10 kysymystä ja vastausta -haaste

Sain tämän kivan haasteen pari viikkoa sitten Päijät-Blogien "äidiltä", upealta ja tarmokkaalta Johannalta. Kiitos Johanna!<3 Jostain jännästä syystä ei ole oikein huvittanut istua koneen ääressä enempää kuin on ollut pakko...Siksi viive haasteeseen tarttumisessa.

1. Millainen oli lapsuuden kotisi?

Tämä on minulle vaikea kysymys, ellei jopa mahdoton, jos puhutaan kodista fyysisenä paikkana, sillä varsinkin varhaislapsuuteeni liittyy paljon muuttamista. Ensimmäinen koti, josta minulla on enemmän muistoja ja mielikuvia, sijaitsi Kajaanissa kerrostalossa. 

Jos koti taas tarkoittaa niitä ihmisiä, joiden kanssa jaettu samat osoitteet aikuisuuteen saakka, osittain samat muistot ja kokemukset, niin kotiini kuului varhaislapsuudessa opettajavanhempieni lisäksi isoveljeni ja pikkuveljeni. Olessani kymmenen, muutimme tänne Nastolaan, ja sain vielä pikkusiskon sekä pikkuveljen, joka on minua 16 vuotta nuorempi. Lapsuuden kotini oli siis ainakin hyvin äänekäs ja onnellinen, vaikka seinät ympärillä vaihtuivat.

2. Mitä harrastit lapsena?

Kajaanissa tanhusin (olen aina tykännyt kaikesta tanssimisesta), taisimme kerran esiintyä jopa Mauno Koivistolle, jos en nyt ihan väärin muista! Kävin myös usempana vuonna pianotunneilla pikkuveljeni kanssa. Hän edistyi, ja minä aloitin aina Aaronin Pianokoulun alusta.;D Aika paljon harrastimme veljeni kanssa liikuntaa kahdestaan. Kun asuimme rakennusaikana koulun kentän vieressä, taisin asua talvi-illat jäällä luistelemassa. Uuden kotimme lähellä oli urheilukeskus, ja siellä kävimme yhdessä juoksemassa, hyppimässä pituutta jne..

Ajanhammas purrut melkein 40 vuotta vanhaan kuvaa.
Minä olen eturivissä se, jolla on huivi.

80-luvulla maailma oli vielä aika tavalla erilainen. Jos johonkin harrastukseen halusi, piti sinne itse osata kulkea ja meidän perheessä harrastuksen piti mieluiten olla myös halpa tai ilmainen. Olinkin veljeni kanssa kirjaston suurkuluttaja ihan pienestä pitäen eli lukeminen on ollut yksi rakkaimpia harrastuksia lapsuudessani.

3. Kaunein kukka?

Tämäkin on mahdoton kysymys minulle! Kaikille kukille on paikkansa ja aikansa. Juuri tähän vuodenaikaan, pääsiäisen lähestyessä, olen ihan hullaantunut narsisseihin! Niitäkin on olemassa vaikka minkälaisia.<3

4. Mikä elementti (vesi, tuli, maa, ilma) kuvastaaa sinua eniten?

Tein kaksi testiä ja sain kaksi eri tulosta.:) Ensimmäisen testin mukaan olen vesi, toisen testin mukaan maa. Ehkä olen sitten vesiraja.;))) Ensimmäisen testin tuloksista pomppasi omaan silmääni sana seurallinen. Kyllä, kaipaan aika pian ihmisiä ympärilleni, vaikka viihdyn hyvin myös itsekseni. Juuri viikonloppuna iski ihan kamala ikävä, kun tajusin, että emme luultavasti pääse päättämään tätä kouluvuotta yhdessä ihanien työkavereideni kanssa. 

Jälkimmäisen testin tuloksen allekirjoitan täysin. Tykkään kävellä metsässä ja rakastan luontoa. Olen rauhallinen ja ystävällinen, enkä  seurallisuudesta huolimatta erityisemmin nauti huomion keskipisteenä olosta.

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Luonteeni on aika huoleton. Uskon, että asiat järjestyvät. En osaa olla pitkävihainen, yleensä unohdan ikävät asiat melko nopeasti. Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja taidan olla välillä vähän sinisilmäinen. 

6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Tarvittaessa pystyn olemaan molempia, mutta olen kyllä enemmän aamuihminen. Herääminen on minulle yleensä helppoa ja minulla on myös tarkka sisäinen kello, joka yleensä herättää minut ennen kellonsoittoa. Toisinaan saan kauhean energiapiikin illalla, yleensä käytän sen piikin siivoamiseen, sillä tykkään, että tavarat on paikoillaan. Mieheni mielestä myös nukahdan raivostuttavan nopeasti, tyyliin muutamassa sekunnissa.:)

7. Unelmamatka?

Toissakesäinen 20-vuotishäämatkamme Seychelleille oli sellainen (postaus ja toinen).<3 Maailmassa olisi lukematon määrä paikkoja, joissa haluaisin käydä. Juuri nyt haaveilen vain tämän perhanan viruksen häviämisestä ja toivon, että pääsemme kesällä vanhempieni mökille heitä tapaamaan!

8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi, mitä se oli?

Kukkia ostan ihan joka viikko! No, ehkä en kesällä, mutta muuten. Tein viime toissa (!) viikolla parikin ostosta Sokoksen 3+1 -päiviltä ja odottelen malttamattomana paketteja. Toisessa paketissa on mm. uusi kevättakki, jota toivon ehtiväni käyttää ennen kesän tuloa...Tilasin myös uuden ripsarin, yhden puseron ja pari Marimekon astiaa...Osaan kyllä hemmotella itseäni.

Yritän ostaa käytettyä, jos suinkin mahdollista! Kotimainen ja paikallinen, vaikka vähän kalliimpi, on aina parempi valinta kuin kaukomaista tullut halpatyövoimalla teetetty. 

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Lahti tietenkin! Tämä on sopivankokoinen, ei liian pieni (esim. Hämeenlinna opiskeluaikana tuntui ahdistavan pieneltä), muttei liian suurikaan. Luonto on meillä joka puolella ja täällä on monella tapaa hyvä elää. Lahden kesämatkailukohteista kirjoittelin toissa kesänä ja Lahden ympäristökuntien mielenkiintoisista paikoista ja tapahtumista, koostin kirjoituksen viime kesänä.

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?
Ne kaikki löytyvät nyt täältä saman katon alta, eli mies ja pojat.<3 

Tämän hyvänmielenhaasteen lähetän eteenpäin. Kotonasi. Annukka, Arjen Helmiä Krisse ja Versoja Vaahteramäeltä Riina, olkaa hyvät!<3

Taina

Kaunista! Mutta kuinka kauan?

Varmaan kukaan ei ole voinut välttyä viimeisen vuoden aikana ilmastonmuutosuutisoinnilta. Mitä tunteita ja ajatuksia se,  ja ilmastonmuutos ylipäätään, teissä saa aikaan? Oletteko jo kyllästyneet koko aiheeseen, vai kenties juuri alkaneet miettiä, miten sen voisi pysäyttää? Viikon alussa sain Villa Kotirannan Satulta #muovitonarkihaasteen. Muovijätteet ja ilmastonmuutos eivät tietenkään ole yksi ja sama asia, mutta molemmissa on kyse luonnosta, ja siitä, kuinka voisimme kääntää kelkan kulkemaan toiseen suuntaan, sellaiseen, joka säästäisi maapalloa tulevillekin sukupolville. 

Itsestäni voin sanoa sen, että ei mene varmaan päivääkään ettei huoli yhteisestä ympäristöstämme jollain tavalla kävisi mielessä. Aika isoja, pelottavia, asioita liittyy ilmastonmuutokseen. En usko, että ilmastonmuutoksessa on voittajia tai häviäjiä, vaan pelkästään häviäjiä. 

Huolen lisäksi tunnen tietenkin syyllisyyttä valitsemastamme asumismuodosta, väljistä neliöistä ja kahdesta autosta, jotka ovat tuntuneet välttämättömyydeltä viime vuosina täällä hieman syrjemmällä asuessa. Olemme myös hankkineet kaksi lasta. Ymmärtääkseni suurin ympäristöteko olisi ollut olla hankkimatta lapsia.

Toisinaan tunnen syyllisyyttä myös haaveistani, joita aarrekarttaankin maalailin. Onko minulla oikeutta haaveilla asioista, jotka eivät ole hyväksi maapallolle tai luonnolle, kuten rannalla asuminen tai matkustelu maailman ääriin.  Ne haaveet tuli karttaan laitettua, mutta pakko tunnustaa, että ne saavat itseni häpeämään. Pitäisikö haaveilla vain asioista, jotka ovat hyväksi ympäristölle? Kuten huomaatte, mielessäni on lukematon määrä kysymyksiä vailla vastausta.

Uskon, että suurin osa meistä täällä Suomessa jo tekeekin paljon maapallon ja luonnon hyväksi. Lajittelu, kierrätys ja järkevä kuluttaminen ovat luonnollinen osa arkea. Moni on jo vähentänyt lihansyöntiä ja suosii kaikessa mahdollisessa läheltä tulevaa, kestävää, vihreämpää, mahdollisuuksien mukaan. Vaikka meitä suomalaisia on kovin vähän maailman väestöstä, on jokaisen teoilla ja valinnoilla merkitys, uskon niin.

Olen osallistunut vuosien saatossa moniin ympäristäaiheisiin koulutuksiin. Asiantuntijoiden puheista on mieleeni jäänyt päällimmäiseksi usko siihen, että me ihmiset pystymme yhdessä ratkomaan näinkin kiperät ongelmat, joita maapallolla on juuri nyt. On tärkeää uskoa tulevaisuuteen vaipumatta synkkyyteen. Meidän lapsemme tarvitsevat sekä uskoa, että toivoa paremmasta huomisesta. Hällä väliä -meininkiin meillä ei varaa, eikä kelloa valitettavasti voi siirtää taaksepäin, jotta voisimme herättää ihmiset aikaisemmin huomaamaan omien valintojen seuraukset luonnolle...

Satulle lupasin nyt aluksi tutkailla, kuinka paljon muovijätettä meillä syntyy. Tällä viikolla olen siis punninnut meiltä jätepisteelle lähteneet muoviroskat. Kyllähän sitä syntyy. Mihinkään kovin radikaaliin muutokseen en näin äkkiseltään uskaltanut lupautua, mutta varmasti on ihan paikallaan tutkailla omia tottumuksia. Meillä esim. vedenkulutus pieneni pelkästään sillä, että mies aloitti (vuosia sitten) merkitsemään kulutuksen itselleen ylös. Tietoisuus auttaa.

Postauksen kuvat napsin lomapäivänä, joka tuli pitkälti vietettyä ulkona kameran ja lasipallon kanssa luonnonkauneutta kuvaillen. Kaunista on, ja uskotaan, että vielä pitkän aikaa meidän jälkeemme myös.<3

Oikein hyvää uutta viikkoa ja pehmeää paluuta arkeen!

Taina

Aarrekartta - Haaveista totta

Hyvää uutta vuotta 2019! Vuoden vaihtuminen saa usein aikaiseksi yhdenlaisen "elämän inventaarion", vanhan vuoden muisteleminen ja tulevaisuuden suunnittelu kuuluvat usein vuoden vaihtumiseen. Vähän kuin kääntäisi puhtaan sivun, joka odottaa vielä tarinoita kirjoitettavaksi. Lupauksia en ole tehnyt moneen vuoteen, mutta oletko kuullut aarrekartasta? Se on visuaalinen keino potkia itseä kohti omia tavoitteita ja haaveita, tapa jäsentää päämääriä ja unelmia, jotta niistä on helpompaa tehdä totta. 

Vuosia sitten olin kuuntelemassa lahtelaisen opettajan ja teatterivaikuttajan, Kantolan Lassen, neuvoja aarrekartan tekemiseen.  Varmasti paras  ja mieleenpainuvin osuus sitä koulutuspäivää ja monia sen jälkeenkin! Tuosta innostuneena askartelin itselleni aarrekartan. Myös oppilaani, silloiset kuudesluokkalaiset (jotka tulevat tämän vuoden aikana täysi-ikäisiksi) askartelivat jokainen oman aarrekarttansa. Niitä esiteltiin lopuksi toisille, puhuttiin omista haaveista ja tavoitteista. Ei kovinkaan helppo, mutta sitäkin antoisampi oli tuo kokemus. 

Jokin aika sitten tuli mieleen, että olisi varmaan aika päivittää aarrekarttaa, edellisestä kun on  aikaa 5-6 vuotta. Olin jostain kumman syystä kantanut valtavan pinon lehtiä varastoon, nyt niille lehdille tuli viimein käyttöä. Melkoisesti sain aikaa kulumaan etsiessäni kuvia ja lauseita, jotka sopisivat uuteen aarrekarttaani. Tällä kertaa kartastani tuli hirmuisen iso (4 x A4) ja edellistä huomattavasti jäsennellympi. Ennen kuvien leikkaamista mietin, mitä asioita toivon, mistä haaveilen, mitä tavoittelen ihan itselleni (mies ja pojat saavat tehdä omat karttansa...). Sitten koitin löytää teemoihini sopivia kuvia. 

Yhden paperin teemaksi nousi liikunta ja hyvinvointi. Aarrekartta toimii selvästi, sillä olen nyt lomalla kaivanut kävelysauvat vuosien jälkeen esiin ja tehnyt lenkkejä, pari pidempääkin! Haluan jälleen löytää ajan säännölliseen liikuntaan sekä  ilon liikkumiseen. Haaveissa on käydä jatkossa myös uimassa ja kuntosalilla. Syksyllä aloittamani tanssi jatkuu ensi viikolla, ja sitä odotan jo kovasti!

Joulua kohti eväiden kuljettaminen töihin muuttui liian työlääksi, mutta tiedän, että suunnittelulla asia hoituu kyllä.  Oman vointini kannalta koen ruokaisan salaatin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kouluruoan. Kotona olen jo pidempään miettinyt, että yksi kasvisruoka viikossa voisi upota näihin meidän miehiinkin. Täytyy vain löytää sopivat reseptit!

Samaan paperiin hyvinvoinnin kanssa kokosin asioita, jotka voisivat olla teemalla "oppiminen ja itseni kehittäminen". Bloggaaminen ja valokuvaus liittyvät toisiinsa. Löysin kuvan, jossa on tehty pramea kattaus talvisen luonnon keskelle. Siitä tuli mieleeni monet hauskat jutut, joita bloggaamisen kautta olen päässyt kokemaan, ja niitä kokemuksia toivon tulevaisuudellekin. Tänä vuonna haluaisin osallistua vaikkapa Kreetta Järvenpään kuvauskurssille (harmi, etten osannut pyytää tätä joululahjaksi), ehkä myös Rouva Sanan bloggareille suunnatulle kurssille... Syksyllä otan vaikka virkavapaata (toivon, että asia järjestyy muuten), jotta saan itseni keramiikkakurssille.:P  Olisi kiva osallistua vuoden aikana jollekin kukkiensitomiskurssille, sekä löytää aikaa ainakin silloin tällöin neulomiseen ja ompeluun.

Kolmannen ja osan neljännestäkin paperista vei kotiin liittyvät asiat. Pihalla olisi kaikenlaista tehtävää, mm. viljelylaatikot nätisti soran päälle, vattupensaiden siirtoa, terassin vierukselle kukkapenkkien rakentamista yms. Haaveilen uudesta sohvasta, ja jo monta vuotta olen haaveillut Arne Jacobsenin munatuolista. 

Pitkään mietin, että voinko laittaa aarrekarttaani haaveen rannalla asumisesta, siitäkin olen haaveillut jo monta vuotta, mutten pidä sitä realistisena haaveena...Asiaa pohdittuani annoin itselleni luvan tämänkin unelman näkyväksi tekemiseen. Apua, jos olenkin ollut ajattelullani esteenä tämän haaveeni toteutumiselle?!

Viimeisestä paperista löytyy rannalla asumisen lisäksi matkahaaveita, ja niitähän riittää! Olisi paljon kivoja paikkoja, joissa haluaisin käydä. Ensi kesänä voisi pitkästä aikaa olla Kreikan saarien vuoro. Kokematta on Lappi joulunaikaan sekä ruska-aikaa, molemmat ovat nyt aarrekartassani. Jos ei tänä vuonna, niin lähivuosina haaveilen matkusta Kaliforniaan ja Australiaan, jälkimmäisestä en tosin löytänyt sopivaa kuvaa karttaani.:)

Siinä ne nyt ovat nähtävillä. Kartan ripustin ainakin näin alkuun työpöytäni ilmoitustaululle. Siinä se muistuttaa minua, mitä kohti olen menossa. Perhekin voi muistuttaa, jos itse unohdan.

Inspiroivaa vuoden alkua!

Taina

6 x 4 minä

Pari kotiaiheista postausta odottaa julkaisua, mutta koska edelleen tuntuu, että postaukset menevät hieman ohi lukijoiden (kiitos Face-eston, joka jatkuu ja jatkuu), niin ajattelin tarttua pitkästä aikaa haasteeseen, joka on oikeastaan pyörinyt ennemmän Facebookissa, ja käsittelee vain minua.  Minna bloggasi haasteen omassa blogissaan, ja innostuin minäkin toteuttamaan haasteen näin. Tykkään itse näitä kovasti lukea, sitä oppii ihan uusia puolia ihmisistä! Lähde sinäkin mukaan, jos et ole vielä täysin kyllästynyt kyseiseen haasteeseen.

Neljä paikkaa, joissa olen asunut.

1. Sonkajärvi

Ei ole ensimmäinen asuinpaikkani, mutta siitä huolimatta minut on savolaisella viekkaudella ja vääryydellä merkattu siellä syntyneeksi. Vanhempani piipahtivat siellä vuoden (ja minä olin tietenkin mukana), mutta mitään mielikuvia kyseisestä paikasta ei tietenkään ole. On sieltä kotoisin (kai oikeasti) mm. näyttelijät Antti Holma ja Jussi Vatanen, ja pidetäänhän siellä ne kuuluisat Eukonkannon MM -kilpailut!

2. Kajaani

JOS olisin jostain kotoisin, niin ehkä sitten Kajaanista. Sen verran monta muuttoa olen lapsuudessa kokenut, että siksi tuo jos. Joitakin ihania lapsuudenystäviä Kajaanista olen onneksi löytänyt uudelleen Facebookin kautta, vaikka monien kanssa tuli kirjoiteltua vuosikausia etelään muuttamisen jälkeen.

3. Hämeenlinna

Opiskelukaupunkini, jossa asuin erään Maire-tädin nurkissa, ja lähdin aina Lahteen kotiin yöksi, jos se suinkin oli mahdollista. Kaunis kaupunki, johon en kotiutunut ollenkaan.

4. Lahti

Vaikka en ole mistään kotoisin, niin täällä on koti ja tänne olen juurtunut. Näitä juuria ei ihan pienestä viitsi lähteä repimään sijoiltaan.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt.

1. Bromanin mansikkatila

Mansikkamaalla olen ollut poimijana, sekä itsepoimijoiden ohjaajana ihan tuntipalkalla. Ensimmäisen kerran olin kesätöissä jo seitsemännen luokan jälkeen. Mansikoiden poiminta oli kyllä ihan kamalan rankkaa, lisäksi mansikkamaalle tietenkin mentiin enimmäkseen fillarilla kukonlaulunaikaan, ja kotiinkin piti vielä jaksaa polkea. Ei ollut ihan naapurissa se mansikkatila...Ison perheen lapsena kesätyöt oli ainoa keino saada jostain omaa rahaa. Omien lasten kohdalla olen ollut varmaan liiankin höveli, ja ajatellut, että kyllä ne koululaisetkin lomansa on ansainneet.

2. S-market Mascot

Heti yhdeksännen luokan TET- jakson jälkeen hain kesätöitä kaupasta, ja niitä hommia tuli tehtyä vielä opettajaksi valmistumisen jälkeenkin ennen syksyistä koulun alkua. Paljon kivoja muistoja! Kerran Aki Sirkesalo ja Sami Saari kävivät kassallani ruokaostoksilla. Messilässä oli tuolloin aivan järkyttävän isot juhannus(?)festarit, ja festarikansaa riitti niin ostoksille kuin juoksuostoksillekin...

3. Liipolan erityispäiväkoti

Kirjoitusten jälkeen olin mm. pari vuotta avustajana. Tästä työpaikasta jäi todella mukavat muistot, talossa oli hyvä henki, ja osastollamme aivan ihanat työkaverit. Joskus mietin, että mihinköhän maailma on ne silloiset naperot kuljettanut. Samalla tuli kuitenkin todettua, että päiväkoti ei ole minun työpaikkani. Tykkään enemmän opettaa kuin hoivata.

4. Vuorikadun koulu

Tätä ihanaa koulua ei enää ole olemassa. Suurin osa niistä opettajista, joiden kanssa 20 vuotta sitten aloittelin tätä uraani, ovat eläkkeellä. Mulla on ollut ihan mahdottoman hyvä onni työyhteisöjen suhteen. Tässä talossa työskenteli huipputyyppejä, joiden opit olen oikeastaan sisäistänyt vasta vuosien saatossa. Rakennuksena "Lahden kansakoulu" on ainutlaatuinen, ja välillä mulla on vieläkin ikävä niitä metrinpaksuisia seiniä, kattomaalauksia eteisportaikossa tai isoisänluokan tunnelmaa, jossa oli lankkulattiat, paripulpetit ja isot ikkunat suoraan kaupungin sydämeen.<3

Neljä ohjelmaa, joita seuraan TV:stä.

1. Ratamo

Meillä on ollut C-more vasta vähän aikaa, mutta tämä sarja on katsottu nyt ihan muutaman viikon sisällä. Sarjasta on vielä kaksi osaa tulossa. Uusi jakso putkahtaa näkyville aina torstaisin. 

2. Hyvät ja huonot uutiset

Suurin osa seuraamistani sarjoista on huumoriohjelmia, paitsi jännärit. Aivot narikkaan ja sitä rataa. Kari Ketonen oli minusta nappi vetämään tätä ohjelmaa, ja hänen vaihtumisensa Riku Niemiseen harmittaa vielä vähän.

3. Pitääkö olla huolissaan

Tykkään kovasti erityisesti Miika Nousiaisen ja Kari Hotakaisen huumorista! Ihan viime aikoina minua on hiukan ärsyttänyt ohjelmassa Jenni Pääskysaaren jatkuvat hihittelyt.

4. Sohvaperunat

Tätä katsomme yleensä miehen ja kuopuksen kanssa yhdessä. Sohviksista on tullut kuin vanhoja tuttuja. Meidän perheen suosikkeja ovat Turun pojat, Osku ja Juhani, sekä blondit, Iida ja Nelli.:)

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt.

1. Kreikka

Kreikassa olemme matkailleet monta kertaa, koska Kreikka on vaan niin ihana!<3 Viime reissusta Kreikkaan on jo ties kuinka monta vuotta, ja kyllä tekiskin mieli vaikka saarihyppelylle ensi kesäni. Kesällä muistelin vuosien takaista matkaamme Skiathoksen saarelle blogissa Mammia Mia -elokuvasta inspiroituneena.

2. USA

Ainoan USAn reissun teimme reilu kolme vuotta sitten, siitä löytyy postauksia täältä ja täältä ainakin.

3. Dubai

Viime joulun vietimme ensimmäistä kertaa ikinä lämpimässä. Lähtisin erittäin mielelläni vaikka tänä jouluna uudelleen, paha vain, kun ei ole varaa. Postaukset matkasta löytyvät tästä ja tästä.

4. Seychellit

Miehen ja minun 20 -vuotishääpäiväkohde, paratiisisaaret Intian valtameressä. Postaukset aiheesta luettavissa täällä ja täällä.

Neljä ruokaa, joista pidän.

1. Marjat

Ulkomailla ollessa kaipaan eniten marjoja. Niitä tulee syötyä vähintäänkin joka aamu, usein muutenkin.

2. Pippuripihvi

Lahden El Torossa on aivan taivaallisen hyvät pippuripihvit, mutta osaan kyllä itsekin laittaa sen verran hyvät pihvit, että aika harvoin raaskii pihveistä ravintolan hintaa maksaa.

3. Perunamuusi

Lapsena rakastin mummon tekemää perunamuusia. Meillä kotona muusin tähteistä tehtiin aina perunavelliä, ja sekin oli ihan hirmuisen hyvää. Muusia teen ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa, ja jotenkin olen tainnut vieraantua sekä muusista, että perunavellistä vuosien saatossa.

4. Kaurapuuro

Kunnolla haudutettu kaurapuuro on minusta ihanaa! Viime viikolla mökillä söimme äidin tekemää puuroa joka aamu, ja minä laitoin siihen tapojeni vastaisesti voisilmän. Ei voi olla oikeastaan parempaa aamupalaa. Taidan palata puuroaamupaloihin muutaman vuoden smoothie - ja jogurttiaamupalojen jälkeen...

Neljä juomaa, joista pidän.

1. Vesi

Aloitan aamuni vedellä, ja juon sitä sekä janoon, että ruoan kanssa. Maidonjuonti loppui vain jossain vaiheessa aikuisuutta.

2. Kahvi

Kahvia olen oppinut juomaan vasta ihan viime vuosina. Ulkomaanreissujen cappucinoista se sai alkunsa. Lapsena ja nuorena aikuisena join teetä ja kaakaota. 

3. Kaakao

Harvoin tulee nykyään juotua, mutta tykkään kyllä edelleen. Tänään ja eilen olen muuten töistä tultua juonut lämmintä kaakaota, sillä kylmyys on tuntunut menevän luihin ja ytimiin.

4. Valkoviini

Punaista en osaa juoda ollenkaan, ja alkoholin suhteen olen aikamoinen nirppanokka. Maistuu pahalta. Kuiva valkoviini tai kuohuviini ovat poikkeus sääntöön.

Opitko uutta?:)

Mukavaa viikkoa, sehän on jo melkein puolessa!

Taina

Hei, hei, mitä kuuluu

Tänä perjantaina tarjolla täällä blogissa on sillisalaattia ja ajatuksenvirtaa. Kuvia kameralla ja kännykällä viikon varrelta.

Olen edelleen Facebookin puolelta estossa. Luultavasti vielä kaksi viikkoa "kakkua" jäljellä. Olen aloittanut uuden blogin muotoilua, nimi on ollut olemassa jo usemman vuoden. Voi olla, että julkaisen sitä kautta jotain lähiaikoina, tai sitten en. Puhtaalta pöydältä aloittaminen ei tunnu hassummalta, mutta haluaisin liittää kuitenkin tämän blogin osaksi uutta, ettei reilun viiden vuoden postaukset menisi ihan hukkaan. Toisaalta mietin sitä, että kun kerran joku on keksinyt kiusata minua kerran, miten voisin estää jatkossa kiusatuksi tulemisen? Ihmettelen myös, että miten täydellisesti olen voinut unohtaa kaiken teknisen bloggaamiseen liittyen. Viimeisimmästä ulkoasun muokkauksestakin on aikaa vaikka kuinka kauan.

Opettajan työ on muuttunut aivan valtavasti siinä kahdessakymmenessä vuodessa, jonka olen sitä tehnyt. Pitää olla koko ajan enemmän. Tällä viikolla uusimpaan Avotakkaan syventyessäni, tai oikeastaan sen jälkeen, mietin, että voisihan sitä muutakin elämässään tehdä kuin opettaa. Lasten kanssa on mahtava tehdä töitä, he ovat se syy miksi viihdyn työssäni. Työkaverit ovat toinen hyvä syy. Saan myös päästää luovuuteni valloilleen opetusta työparini kanssa suunnitellessa. Luin joskus vanhasta päiväkirjastani, että isona haluaisin olla sisustussuunnittelija. Olin yllättynyt, että minulla oli tuo haave jo alakoulussa. En tiedä, haluaisinko oikeasti olla sisustussuunnittelija, mutta jotain muutakin voisin kokeilla kuin opettamista. Alkaako tässä olla tulossa 50-kriisi...

Aamuisin en ole melkein malttanut töihin lähteä, kun on ollut niin upeita aamuja, kirpeän kuuraisia, usvan ja auringon täyttämiä maisemia! Eilen olin jo varustautunut kameran ja pidemmän putken kanssa, lähdin ajamaan töihin hyvissä ajoin, jotta ehdin ajoissa, vaikka menisin parin pysähdyksen taktiikalla. Heti ensimmäisen peltoaukeaman kohdalla kameran kaivettuani tajusin, että kamera oli jäänyt edellisiltana päälle, ja akku oli täysin tyhjä. Jouduin tyytymään kännykkäräpsyihin. Tänä aamuna olikin taas pilvistä, ehkä huomenna! Meillä onkin jälleen lauantaityöpäivä. Olen kouluttamassa muita opettajia, ja jännittää. Pitäkää peukkuja!

Ilmastonmuutos oli koko alkuviikon uutisissa niin pinnalla, että minua alkoi vähän jo ahdistaa se uutisointi. Koen huonoa omaatuntoa siitä jatkuvasta matkakuumeesta, joka minua vaivaa. Haluaisin mennä vähän sinne sun tänne, ja nähdä uusia paikkoja. Olin iloinen, kun joku suomalainen professori ihmetteli ääneen Suomessa käytyä keskustelua. Hän sanoi, että muutosta tarvitaan, mutta meillä suomalaisilla tuntuu olevan kuvitelma, että me voimme yksinään kantaa vastuun ja muuttaa kehityksen suunnan. Saattaa tosiaan olla, että muutokseen tarvitaan vähän esimerkiksi kiinalaisten ja amerikkalaisten apua. Lapsille sanon, että olen luottavainen tulevaisuuden suhteen, niin kuin olenkin. Haluan uskoa hyvään. Tämän loppuviikon lämmön olen ottanut ilolla vastaan.

Kotona vallitsee hetkellisesti järjestys, ja sitten taas ei. Pari viikkoa sitten vaihdettiin esikoisen huoneessa järjestystä, ja mietin, oliko tämä viimeinen järjestely, ennen kuin hän muuttaa omaan kotiin. Tekisi mieli hankkia hänelle uusi sänky, vaihtaa verhot huoneeseen (ehkä jo syyslomalla) ja ehkäpä neuloa hänellekin jättineulepeitto! Kuopuksen peiton aloitin eilen keväällä tilaamillani langoilla, ja lankoja olen selaillut netistä esikoisen peittoa varten. Värinvalinta on vielä kesken.:)

Tällaisia mietteitä tänä lokakuisena perjantaina. Mitä sulle kuuluu?

Taina

Sunnuntain sekalaiset

Kuten perjantaina arvelin, tuli sunnuntai-ilta jälleen silmänräpäyksessä. Tämä viikonloppu on ollut melko työteliäs, mutta olen väsymyksestä huolimatta erittäin iloinen. Sain makuuhuoneen seinän eilisen aikana uuteen uskoon, kuten olin suunnitellut, vaikka aikaa meni tietenkin paljon enemmän kuin etukäteen arvelin. Kirjoittelen tuosta projektista ihan oman postauksen, ja kiva arvontakin on postauksen tiimoilta tulossa, mutta en malta olla vilauttamatta hieman lopputulosta! 

Sellainen urakka oli vanhan tapetin poistamisessa ja seinän putsaamisessa, että eilinen meni aamusta iltamyöhään Remontti-Taiskana. Tänään puolestaan lihakset tietää, että eilen huhkittiin. Lopputulos on todellakin mieluinen. Vaikka meidän makuuhuoneessa on paljon neliöitä, vaikuttaa yksivärisyys mustapohjaisen kuviotapetin jälkeen todella avartavasti. Tavoitteena oli vaalean hiekansävy, ja sellaiseksi tuon uuden värin miellän. Lämmin, neutraali ja rauhallinen, juuri täydellinen väri makuuhuoneeseen.<3

Jossain vaiheessa eilisiltaa tajusin, että tammikuun moodboard-kollaasin värimaailma on hyvinkin sitä, mitä makuuhuoneeseen halusin, vaikka kollaasia tehdessäni makuuhuoneen maalinväri oli päättämättä ja mietin enemmän kylppärin ja eteisen muutosta (jälkimmäinen on siis vasta ajatustasolla valmis). Tänään värkkäsin uuden moodboard-kollaasin helmikuun kalenteria varten, ja jos valmiista kollaasista pitäisi jotain päätellä, niin ainakin, että alkaa kevättalvi todella kolkutella allekirjoittaneen pään sisällä...

Remppailun lisäksi on ehditty ihastelemaan kärpän vipellystä takapihalla, käyty tietenkin äänestämässä ja tänään käytiin elokuvissa katsomassa Solsidan. Tykättiin molemmat, joten suositus sille! Vielä jos ehdin tänään leipomaan jotain (paras olisi, sillä kutsuin Satun huomenna kahville...), niin viikonloppu alkaa olla juuri sellainen touhun täyttämä viikonloppu, kuin viikonlopun minusta pitääkin.:) 

Mitenkäs siellä? Kaipaatteko lisäpäivää viikonloppuun?;)

Kohti uutta viikkoa ja helmikuuta.<3

Taina

Perjantaimyysseihin ehtii vielä osallistumaan.:)