Marimekko Umpu

Viime vuoden lopulla ja joulun alla Marimekon valikoimiin ilmestyi toinen toistaan ihanampia kodin uutuuksia. Pikkusormeni ja lopulta koko käden vienyt villitys on nyt edennyt siihen pisteeseen, etten edes yritä vastustaa kiusausta, vaan totean vain, että tuo ja tuo on vain saatava...Jos ei ihan heti, niin ainakin hetken päästä! Loppusyksystä ostin Marimekko Butticula- ja Puteli -kynttilänjalat (Butticulan vihreänä, Putelin kirkkaana ja vaaleanpunaisena). Fyr -tuikkuastian sentään jätin ostamatta, vaikkei sekään hullumpi ole.

Seuraavaksi myyntiin ilmaantuivat Marimekon uudet Umpu -maljakot kirkkaana ja meripihkanvärisenä. Koska minulla on Marimekon aiemmat maljakot (Urna, Ming- ja Flower -maljakot) jatkuvasti kovassa käytössä, ajattelen, että Umpu sopii meille hyvin ja tulee varmasti käyttöön. Päädyin kirkkaaseen versioon, vaikka meripihka olisi houkutellut kovasti. Toisinaan toivon, että olisin hankkinut Urnan kirkkaana, siksi päädyin kirkkaaseen Umpuun meripihkan sijaan. Erityisen kivalta nämä kaikki Marimekot näyttävät minusta toistensa seurassa, sillä ne kaikki ovat Carina Seth-Anderssonin suunnittelemia. 

Umpusta en vielä voi tehdä yhtä kattavaa postausta kuin Urnasta, Mingistä tai Flowerista, sillä toistaiseksi minulla on ollut Umpussa kolmet eri kukkaset.  

Umpu on mielestäni kivan kokoinen! Suuaukko ei ole niin leveä kuin Urnassa, eikä niin kapea kuin Mingissä. Umpu on hieman korkeampi kuin Urna ja toisaalta hieman matalampi kuin Ming.  

Umpun saa hyvin pestyä Tupperwaren maljakkoharjalla, joka on siis oikeastaan pulloharja, ja josta haluan tässä samalla vinkata! Työkaverini sitä minulle ehdotti maljakoiden pesuvälineeksi, ja on kyllä hyvä kapistus. Pesen sillä kaikki maljakot, joiden suuaukosta se vain mahtuu sisään. Mingissä käytän lisäksi apuna taikasientä, koska maljakon yläosaan pitäisi oikeastaan olla taipuvavarsinen harja. 

Odotan jo malttamattomana, koska saan  ensimmäiset magnolianoksat Umpuun..tai ranskalaisia tulppaaneita, tai narsisseja tai perhosleinikkejä tai...<3 Ja kuten muutkin Marimekon maljakot, näyttää Umpu kauniilta ilman kukkiakin!

Kukkailoa viikkoosi!

Taina

Pakkaspäivän lumoa

Kesän, lämmön, vihreän ja kukkien ylimpänä ystävänä koen vaikeaksi innostua juuri mistään talvisesta. No, ehkä takkatulesta, lämpimistä juomista, hyöryävistä keitoista, kesäkukkahaaveista ja leikkokukista, joista onneksi saa ympäri vuoden kaupasta...;) 

Pitkästä aikaa koin todellista kuvaamisenriemua eilen, kun ajelimme ensin Immilään myllylle kuvaamaan ja jatkoimme vielä siitä kaupunkiin Myllysaareen. Molemmissa on pitänyt käydä monet kerrat, mutta se on vain jäänyt. Samalla oli näitä kuvia räpsin, sormet jäässä, ajattelin, että ehkä talvessakin on omat hyvät puolensa. Ainakin aurinkoisena päivänä on superkaunista! 

Kauniin luonnon lisäksi iloitsen siitä, että lapset saavat nauttia talvenriemuista, luistelusta, hiihtämisestä ja pulkkamäestä! Vielä tuo meidän 17-vuotiaskin tykkää käydä luistelemassa ja viipyy jäällä aina useamman tunnin kerrallaan.  Järven jäällä ei onneksi eilen näkynyt ketään liikkumassa. Viime viikonloppuna noita jäihin pudonneita oli myös täälläpäin useita. Odotan itsekin, että pääsisi jäälle kävelemään ja hiihtämään.  Saa nähdä, koska onko sellaista tulossa tänä talvena. Salpausselän mäkiin mua on turha yrittään houkutella.:P

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Staycation Lahdessa

Kun reilu kahdeksan vuotta sitten vietin 4-kymppisiä ihanien naisten ympäröimänä, lähti mies poikien kanssa kaupunkiin yöksi hotelliin ja minä sain kodin kokonaan käyttööni. Vietin ikimuistoiset juhlat ja pojat saivat olla yötä kotikaupungin hotellissa. 

Oikeastaan tuosta lähtien olen ajatellut, että minustakin olisi kiva viettää pieni lomanen kotikaupungissa, staycation. Nyt kun matkustamista on syytä vältellä, alkoi ajatus houkuttaa entistä enemmän. Kaipasin korona-arkeni keskelle sitä, että pääsisin pitkästä aikaa valmiiden ruokien äärelle ja muutenkin irtautumaan tästä murmeloinnista, jota on kestänyt maaliskuusta pitkälle kesään ja sitten taas koko syksyn.  

Voi olla, että kohdistettu markkinointi osaa jo lukea ajatuksia, sillä kuinka ollakaan, tällainen mainos tupsahti vastaan somessa, vaikka en varmasti ollut etsinyt hotellihuonetta muuta kuin mielessäni. Sokos Hotel Solo Seurahuoneella oli niin edullisia hotelliöitä välipäiville (ja ne välipäivätkin oli aika väljästi määritelty), ettei tarjousta tarvinnut miettiä kahdesti. Seurahuoneella on monien mielestä Lahden paras aamupala, siitäkin meillä oli aikaa jo useampi vuosi, joten asia oli sillä selvä.

Viikko sitten lauantaina poika heitti meidät kaupunkiin tavaroinemme. Näin meidän ei tarvinnut maksaa auton parkkeerauksesta.  Hotellihuoneessa olimme alle puoli tuntia kotoa lähdön jälkeen. Ainakaan matkanteko ei rasita, kun lomailee riittävän lähellä!

Mukaan olimme pakanneet ulkoiluvaatteet ja ne puimmekin heti hotelliin saapumisen jälkeen ja suuntasimme "turistikierrokselle". Teimme tuulessa ja tuiskussa ihan kunnon lenkin. Kävelimme Radiomäelle, kiersimme sen ympäri. Siitä jatkoimme matkaa Kirkkopuiston taakse Väinö Hovilan Puistotiellä ihailemaan taidemuseon syntymäpäivien kunniaksi järjestettyä valotaidetta. Sää ei suosinut, mutta eipä se oikeastaan haitannutkaan, kun oli kunnon vaatetus.

Hotellilla käväisimme suihkussa ja laittauduimme pitkästä aikaa ulos syömään. Suuntasimme Santa Fe:hen, joka on vain parin sadan metrin päässä Seurahuoneesta. Meillä ei ollut pöytävarausta, sillä ajattelimme, että haluamme paikkaan, jossa on väljää. Saimmekin oman loossin, eikä koko aikana meidän lähellä (monen metrin säteellä) ollut muita kuin tarjoilija. Näin olin vähän laskeskellutkin yöpymistä varatessani. Varsinkin tammikuun alussa ravintoloissa ja hotelleissa on varmaan erittäin hiljaista, korona-aikaan entistä hiljaisempaa.

Seurahuoneen aamupala on erittäin monipuolinen ja tykätty. Taisimme molemmat herätä ilman herätystä jo ennen kahdeksaa, joten suuntasimme aamupalalle jo kahdeksan maissa. Paikalla oli tuolloin muutamissa pöydissä ruokailijoita, mutta osan aikaa olimme salissa jopa ihan kahdestaan.  

Käytimme maskeja aina hotellin käytävillä ja hisseissä liikkuessamme ja niin näytti tekevän lähes kaikki muutkin hotellissa oleskelevat, henkilökunnalla oli tietenkin koko ajan maskit. Vain yksi kohtaamamme pariskunta seisoi odottamassa maskeitta hissiä, kun poistuimme siitä.

Täytyy sanoa, että hotellilomanen omassa kotikaupungissa oli todella mukava kokemus. Jos tämä kurjimus jatkuu, voi olla, että tarvitaan uusi samanlainen! Tuntui erityisen mukavalta jättää käytetyt eurot omaan kaupunkiin. Näinä tiukkoina aikoina se tuntuu suorastaan velvollisuudelta. 

  

Itse en uskalla nyt mihinkään kotikaupunkia kauemmas lähteä, ja tulkitsen ohjeita niin, ettei pitäisikään, mutta tiedän, että osa matkailee. Talvilomatkin häämöttää, eikä tälle koronalle edelleenkään näy loppua...

Oletko sinä yöpynyt oman kaupunkisi hotellissa? Mitä ajattelet siitä tai kotimaan matkailusta ylipäätään näin korona-aikaan? 

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina

5 omaa suosikkia viime vuodelta

Edelliseen postaukseen kokosin viime vuoden viisi luetuinta postausta blogistani. Jos et ole käynyt lukemassa postausta, niin tästä pääset tekemään sen helposti . 

Lupailin jo viikonloppuna omia suosikkejani viime vuoden postauksista, joten mennäänpäs sitten niihin postauksiin, joihin syystä tai toisesta toivoisin teidän löytävän.:) 

Ryhtiä ja järjestystä keittiöön

Vuosi sitten tammikuussa olin virtaa täynnä ja haaveilin kodin täydellisestä järjestyksestä. Jollain tapaa vuodet kai toistavat samaa kaavaa, mulla on ihan samanlainen fiilis nytkin! 

Niinpä aloitin tammikuussa keittiön laatikoiden siivouksen. Laseihin, kuppeihin tai lautasiin en nyt puuttunut, vaan järjestin mausteet, ruokailuvälineet ja sekalaiset keittiötarvikkeet uusiksi. Kirppiksellä myin valtavan kasan turhaksi käynyttä keittiötarviketta ja osa meni jemmaan pojan muuttoa odottamaan.

Keittiön laatikoiden sisälle ostin H&M:lta puisia laatikoita, joihin tavarat sai paremmin järjesteltyä. Varsinkin maustelaatikko lasipurkkeineen ja -putkiloineen ilahduttaa edelleen! Laatikko on ollut selkeä ja käytännöllinen. Korkittomuus ei ole haitannut isoissa purkeissa, niistä on itse asiassa helpompi ottaa lusikalla suoraan laatikosta purkkia nostamatta.

Ruokaluvälinelaatikoiden taakse oli tarkoitus ostaa Ikeasta pari pienempää puista laatikkoa saksille, kuorimaveitsille ja sen semmoisille, mutta asia vaatisi Ikeassa käyntiä, enkä ole oikeasti käynyt siellä yli vuoteen. Nettikauppaa olen muutaman kerran selannut, mutta se on minusta vielä uuvuttavampaa kuin Ikeassa käynti! 

Kuivia ruoka-aineita olen vuoden mittaan hiljalleen siirtänyt lasipurkkeihin, joissa on bambukansi, mutta sitä olen tosiaan tehnyt hissun kissun, ensimmäiset isot purkit ostin kirppisostoina, kaupasta ostettuna niille tulee hintaa yllättävän paljon.

Alvar Aallon kotitalossa vierailu

 

Talvilomalla käväisin Helsingissä. Miehen työpäivän aikana kiertelin ensin kaupungilla ja Aalto -museon auettua ajoin Munkkiniemeen kierrokselle, kylään Aaltojen kotitaloon. Museo teki minuun suuren vaikutuksen. Tuntuu uskomattomalta, että koti on rakennettu lähes 90 vuotta sitten, ja kuinka ajattoman kaunista kaikki olikaan! Siinäpä meille kotisisustajille hieman haastetta.:) Miltähän nää meidän nurkat näyttää vajaan 100 vuoden päästä... 

Makuuhuoneen muutos tekstiileillä

Saman talviloman aikana ompelin meidän makuuhuoneeseen valelaskosverhot Tiiliskivi -kankaasta. Jo aiemmin talvella olin vaihtanut suuren päiväpeitteen Unikko -kuosiseen tuplapussilakanaan. 

Tiesin kyllä, että esim. verhoilla on iso vaikutus huoneen tunnelmaan, mutta silti yllätyin positiivisesti. Tuplapussilakana on osoittautunut hyväksi "päiväpeitteeksi".  Se menee aika pieneen tilaan yöllä ja mikä tärkeintä,  se tuntuu menevän paljon useammin päivällä paikalleen kuin sellainen perinteinen päiväpeite! Unikkoa meillä ei olekaan ollut pariinkymmeneen vuoteen missään muodossa, mutta viime vuonna se oli sitten kärsinyt rangaistuksensa, joka tuli kuosiin kyllästymisestä. Tykkään sekä verhoista, että "päiväpeitteestä". Makkarihan täydentyi myöhemmin vielä Tuokko -riippuhyllyllä ja vihreällä makrameella. 

Kurkkaus Asuntomessuille

Honka Huomen

Duplio Aalto

Finnlog Hetena

Tavallisesti Asuntomessupostaukset ovat nousseet vuoden luetuimmiksi postauksiksi. Eivätkö messut kiinnostaneet ylipäätään vai oliko postauksiini valikoimani kohteet vääriä? Kesäkuun alussa Lehdistöpäivänä ehdin saada jo jonkunlaista tuntumaa ja se postaus nyt ainakin kannattaa käydä lukemassa, jos sisustaminen kiinnostaa tai olet rakennusaikeissa. Pitkin kesää ja syksyä olen postaillut vielä joistakin kohteista omat postauksensa: Honka Huomen, Duplio Aalto, HEVI Kivitalo Lumitiikeri, Designtalo Puro, Finnlog Hetena  ja viimeisimpänä vielä marraskuussa Jämerä Salmiakki.

Ruskareissu Lappiin

Vaikka matkaamme varjosti korona, niin oli reissumme silti onnistunut elämys. Emme tienneet varmasti, pääsemmekö oikeasti lähtemään ja suurimman osan matkasta välttelimme parhaamme mukaan ihmisiä, minkä pystyimme. Paluumatkalla tapasimme vanhempani ja sekin arvelutti. Onneksi tartuntoja ei tullut. 

Muutamassa päivässä ehtii yllättävän paljon! Minulla on kolme palkkiovapaapäivää käytettävissäni. Se, yhdistettynä viikonloppuun, riitti meille mainiosti.  Vaikka korona hieman rajoitti ja ohjasi tekemisiämme (emme esim. käyneet kuin kerran ravintolassa syömässä), ei se loppujen lopuksi haitannut. Lapin ruskassa loistava luonto teki vaikutuksen. Voisin kuvitella ottavani joskus pari-kolme palkatonta päivää, jotta voisin tehdä ruskareissun uudestaan. Aiemmat reissut Lappiin olen tehnyt kesällä ja se on kyllä tällaiselle hyttysten herkkupalalle aivan väärä ajankohta matkustaa Lappiin.;D

Siinäpä ne viisi (ja vähän ylikin) suosikkiani tuli jo täyteen. Uudet aiheet ovat jo tuloillaan...

Palataan taas!

Taina

5 suosikkia viime vuodelta - Luetuimmat postaukset 2020

 

Blogi on saanut elää aika tavalla omaa elämäänsä juuri päättyneen vuoden aikana. Paloa blogia kohtaa kyllä löytyy edelleen seitsemän vuoden jälkeenkin, vaan ajalla näyttää olevan taipumus kiihdyttää kulkuaan iän karttuessa bloggarille! Kuluneeseen vuoteen mahtui myös kuukauden mittainen esto Instagramin puolella. Tuollainen esto ei ole omiaan lisäämään luottamusta ja intoa some-maailmaa kohtaan. Tälläkin kertaa varsinainen syy estolle jäi epäselväksi. Olen taipuvainen uskomaan, että tällaisten estojen takaa löytyy kummallinen kademieli, jota en voi ymmärtää lainkaan. 

Eilen lenkillä pää alkoi taas raksuttaa postausta. Mietin sitä, mitkä blogin kirjoitukset löytävät lukijat. Yhä edelleen, vuosien koemuksen jälkeen, sitä on vaikea ennustaa. Toisaalta olen kirjoitanut postauksia, jotka toivoisin lukijoiden löytävän. Tähän postaukseen poimin viime vuoden viisi luetuinta postausta (osa niistä on kirjoitettu ja julkaistu jo vuosia sitten). Toiseen, erilliseen, postaukseen aion poimia viisi postausta, joita ei tuolta listalta löydy, mutta jotka toivoisin löytävän lukijansa. Aloitetaan  blogini viime vuoden luetuimmista postauksista.

Jos blogini lukijoista voi jotain päätellä, he tykkäävät neuloa! Jättineulepeittoa koskeva postaukseni on koko blogihistoriani luetuin postaus. Sitä on luettu uskomattomat 16500 kertaa. Ilmeisesti tämän postauksen avulla blogini pysyy ylipäätään pystyssä niinä aikoina, kun en ennätä postailemaan. Noita peittoja neuloin muutama vuosi sitten niin monta, etten pysty suoralta kädeltä sanomaan, tuliko niitä tehtyä ehkä kuusi tai seitsemän! Kaikista en ole kirjoittanut postausta. Tuota suosituinta chunky wool -postausta parempi postaus aiheesta olisi mielestäni pari kuukautta myöhemmin julkaisemani postaus samasta aiheesta, eri langalla ja eri kuviolla. Joko tapauksessa, jos haaveilet villaisesta jättineulepeitosta, niin sanoisin, että eikun puikot heilumaan! Varoitus koukuttavuudesta!;)

Tänä vuonna kirjoitetuista postauksista suosituin on korona-aikaa käsittelemäni kirjoitus opettajan näkökulmasta. Tätä postausta ei ole tultu lukemaan googlaamalla, vaan suorista linkeistä. Jaoin itse postaukseni parissa ryhmässä ja sitä myös jaettiin eteenpäin. 

Asia on valitettavasti edelleen ajankohtainen. Kevät jätti varmasti jälkensä meihin kaikkiin. Korona on vaatinut meiltä kaikilta uuden opettelua, venymistä ja joustamista, sekä toisten erityistä huomioon ottamista. 

Vielä syksylläkin minua on toisinaan suututtanut, että jatkuvasti tuntuu siltä, että kouluasioista tekevät päätöksiä ihmisiä, joilla ei ole ajantasaista ja realistista käsitystä, millainen on tämän päivän koulu. Koulun merkitys lienee tullut kaikille selväksi, mutta se ei ehkä aukea samalla tavalla kaikille. Itse näen koulussa ja koulutuksessa koko Suomen tulevaisuuden ja toivon paremmasta huomisesta. En ole käynyt postausta lukemassa toukokuun jälkeen, mutta uskon, että pystyn edelleen allekirjoittamaan tekstin.

Kolmanneksi suosituin postaus on mielestäni hieman yllättäin neulepostaus Adidas -kuvioisista villasukista. Kuviot tein sukkaan silmukoita jäljitellen, mutta hoksasin myöhemmin, että kuviot olisi voinut tehdä nilkan molemmin puolin ja tällöin neulominen olisi ollut järkevämpi vaihtoehto. Meidän pojat joka tapauksessa tykkää kylmillä keleillä hipsutella kotona villasukissa, taitaapa kuopus toisinaan nukkua villasukat jalassa.

Neljänneksi suosituin postaus tänä vuonna on ylioppilasjuhlien suunnittelua käsittelevä postaus, joka on noussut myös blogini koko historian toiseksi luetuimmaksi postaukseksi. Ymmärrettävästi tänä vuonna juhlien järjestämisen kanssa on ollut aika tavalla erilainen tilanne kuin tuota postausta kirjoittaessani reilu pari vuotta sitten. Ilmeisesti olen onnistunut otsikoimaan postauksen hyvin.  Tuolloin postausta kirjoittaessani en löytänyt googlaamalla perinpohjaista blogijuttua aiheesta. 

 

Kirjoitin tietysti juhlista postauksen heti ylppäreiden jälkeen, mutta vasta vuotta myöhemmin sellaisen, josta voisi olla hyötyä ylioppilasjuhlia tai muita kotona vietettäviä juhlia järjestäessä. Meillä onkin melkoinen juhlavuosi tulossa vuoden päästä, sillä täytämme miehen kanssa 50 ja kuopuksen lakkiaisia vietetään todennäköisesti tuolloin. Meillä on myös hopeahääpäivä 2022. Uskomatonta!

Vuoden viidenneksi suosituin postaus on yli viiden vuoden takaa syksyltä, kun haaveilin pitäväni kesäkukkina olleet lankaköynnökset elossa talven yli sisällä. Sen olen todennut monen muunkin kasvin kanssa, että meidän sisäilmamme on talvella tällaisille ronkeleille liian lämmin ja kuiva. Suihkuttelulla voisi lisätä todennäköisyyttä saada lankaköynnös selviämään sisällä talvesta, mutta paras olisi hieman viileämpi paikka kuin samassa tilassa takan ja ilmalämpöpumpun kanssa. Olenpa lukenut, että osa on talvettanut lankaköynnöksiään jopa pimeässä kellarissa onnistuneesti. Lankaköynnös taisi olla suhteellsen uusi tulokas kesäkukkavalikoimissa vielä viisi vuotta sitten. 

Välillä on hauska sukeltaa vanhoihin postauksiin. Toivottavasti löysit näistä jotain uutta, vaikka olisit postaukset lukenutkin! Jatketaan lähipäivinä niillä postauksilla, joiden ääreen olisi toivonut lukijoiden todellisuutta useammin löytävän.

Mukavaa vuoden ensimmäistä viikonloppua!

Taina