Kesän reissuilta kotiin kuppeja, kippoja ja lautasia

Kesän aikana tuli tehtyä joku isompi ja useita pieniä reissuja. Niiltä reissuilta olen tuonut kotiin erilaisia astioita, joissa kaikissa yhteistä on käsintehdyntuntu, vaikka osa ei sitä olekaan. Aika sekalainen joukko noita on tullut hankittua, mutta se ei haittaa. Tällä hetkellä minusta on kiva laittaa sekaisin erilaisia astioita, sillä saa kattauksiin vähän mielenkiintoa! Muuten mulla onkin ollut vuosia melkein pelkästään valkoisia astioita. Vaihtelu virkistää!

Mennään ajassa taaksepäin...Ensimmäisen kesän astiaostokseni tein Padasjoelta kirpputorilta. Maksoin kukkakuvioisesta pikkukulhosta muistaakseni kolme euroa. Tässä on japanilaista henkeä... Kupin sisäpuolella pohjaväri on harmaanvihreä. Kupin ulkopuoli on aivan ihana, metsänvihreä!<3 

Tähän kuppiin olen poiminut marjoja omista puskista aamupalalle ja syönyt ainakin marjapuuroa. Jos löytäisin, ostaisin mielelläni näitä kuppeja lisää. Sattuuko joku muuten tunnistamaan kupin pohjassa olevaa merkkiä?

Toisen astiaostokseni tein Kouvolan Asuntomessuilta. Olihan siellä myyntikojussa kaikenlaista muutakin houkuttelevaa, mutta mukaani tarttui tuolta Sini Inkeroisen keramiikkaa oleva musta-valkoinen kulho. Tätä pikkukulhoa on tullut käytettyä melkein päivittäin. Erityisesti mustikat näyttävät siinä niin kauniilta.:) 

Kuvissa kulhon kaverina on kellertävä kahvikuppi, jonka ostin Tallinnan reissulta heinäkuussa. Kuppi on paikallisen keraamikon tekemä, valitettavasti singneerauksesta kupin pohjassa ei  saa selvää, eikä keraamikon nimi  jäänyt mieleeni, vaikka sen ostotilanteessa kuulin.

Tallinnasta palasin mukanani myös pino leipälautasia, jotka ostin Kaubamajan alesta. Lautasia oli jäljellä viisi kappaletta, ostin siis viimeiset, muutaman lisääkin olisin huolinut, jos niitä olisi ollut. Edelliset leipälautaset, jotka meillä ovat olleet päivittäin käytössä, ovat tismalleen samasta paikasta ostettu joskus 15 vuotta sitten. Ne pakkasin kuopuksen kaappiin odottamaan hänen muuttoaan sitten joskus. Nämä uudet lauataset ovat kaikki Tokio Design Studion tuotteita. Ilokseni huomasin, että TDS:n samantyyppisiä lautasia myydään mm. Stockmannilla. Täytyy varmaan poiketa syyslomalla astiahyllyllä...

Lahdessa järjetettiin elokuun alussa Putiikit pihalla -tapahtuma. Sieltäkään en päässyt tyhjin käsin kotiin.:P Tamperelaisen Leena Hyttisen erilaisia kuppeja oli myynnissä Do Nuts -muotoiluhuoneen kojussa. Valkoinen kulho, jossa on hento vaaleanpunainen kuviointi ulkopinnassa, oli ja on edelleen suorastaan vastustamattoman kaunis ja herkkä. 

Loviisan Wanhoja Taloja kierrellessä olisi voinut luulla, ettei sieltä nyt ainakaan mitään tule ostettua. Eksyin kuitenkin pihaan, jossa oli myynnissä verkkokaupan lopettamisesta ylijääneet tavarat. Nkuku on itselleni entuudestaan tuntematon merkki, mutta kaksi pientä kuppia päädyin sitten lopulta ostamaan, muistaakseni maksoin noista kolme euroa. Eettinen, luontoystävällinen ja käsintehty kuvaavat Nkukun tuotteita. Ostin kupit oikeastaan pikkukaktuksille ruukuiksi, mutten ole vielä raaskinut ottaa niitä siihen käyttöön.

Viimeisimmät kipponi ostin toissaviikolla Habitaresta. En vain päässyt ohi kojusta, kun kerran erehdyin hypistelemään näitä käsissäni.:P Kulhot ovat keraamikko Rita Nygårdin tekemät. Hänellä on yhdessä miehensä kanssa Puusta ja maasta -yritys.

Viime syksynähän haaveilin keramiikkakurssille pääsystä. Eipä onnistanut tänäkään vuonna, ryhmä oli muutamassa minuutissa täynnä. Vaikuttaa siltä, että ostan astiani, ne käsintehdytkin, valmiina jatkossakin.;)

Mukavaa viikkoa!

Taina

Kun en keramiikkakurssille päässyt...

Jo pitkän aikaa silmääni on miellyttänyt niin sisustuksessa kuin astioissakin rouheampi tyyli. Käsintehtyjä, mielummin pehmeän valkoista tai harmaata, ehkä ripauksella ruskeaa, siinä unelmani astioista, joita toivoisin nyt itselleni. Viime talvena ihailin mm. Idis & Interiööri -blogin Tanjan, sekä At Home -blogin Jaanan kättenjälkiä heidän käydessään keramiikkakursseilla. Päätin, että minäkin haluan syksyn tullen keramiikkakurssille! Suunnittelimme työparini kanssa, että lähdemme sinne yhdessä, sillä yhdessä oppiminen olisi mukavampaa. 

En ymmärrä, miksi kursseille ilmoittautumiset alkavat aina arkipäivänä keskellä työpäivää! Vaikka aamulla hyvin muistimme, että tänään pitää olla valppaana ilmoittautumisen kanssa, niin seuraavan kerran muistimme asian iltapäivällä lasten lähdettyä kotiin. Tietenkin kurssi oli jo täynnä tuossa vaiheessa. Ei siis keramiikkakurssia tänä talvena, tuskin seuraavinakaan, jos jokin systeemissä ei muutu.:(

Reilu viikko sitten kirjoitin siitä, kuinka olen jälleen kesän lopulla hankkiutunut eroon kirppiksellä turhista tavaroista ja hankkinut tilalle mieluisampaa. Tällä kertaa päätin siis sijoittaa tuoreet kirppisansiot astioihin, jotka ovat juuri sellaisia kuin olen haaveillut, jos ei käsintehtyjä, niin käsintehdyntuntuisia. Niinpä Helsingissä käydessäni suuntasin ensi kertaa Nougatiin (ihana kauppa!) ja ostin niin ruoka- ja leipälautaset Tine K:n mallistosta. 

Nyt sunnuntaina katoin pöydän pitkästä aikaa juhlavammin, olihan perhe parin päivän menojen jälkeen jälleen koossa ja syyspäiväntasauskin vielä. Eihän siihen mitään erityistä syytä oikeasti tarvita.:) 

Salaattilautasina käyttämäni pienet kulhot ovat edullinen löytö Tigerista, sopivat täydellisesti näiden Tine K -astioiden seuraan. Salaatin tein kesällä ostamaani kulhoon, jonka löysin kahvilla käydessä Kaarisillan kahvilasta, Erstan kartanolta. Kulho on jonkun oppilaan tekemä. Hintaa sillä oli vain 10 euroa, olisin  mielelläni ostanut noita vaikka useamman syviksi lautasiksi, harmikseni tuo oli ainoa laatuaan. 

Pihalta hain pensaasta marjaisat oksat servettikoristeiksi ja pientareelta heiniä maljakkoon. Muistinpa kaivaa kaapista vielä isäni sahaamat koivukiekot kattaukseen salaatin ja puolukkasurvoksen alle!

Voihan olla, että JOS olisin sinne keramiikkakurssille päässyt, ei lopputulos olisi ollut ollenkaan sitä, mitä mielessäni kuvittelin. Ehkä kaikki sitten meni niin kuin pitikin.:)

Taina

Perjantaimyyssit - Kaura-karpalosämpylät

Eilen autolla ajellassani radiossa soi Vesalan "Älä droppaa mun tunnelmaa". Se kohta, jossa lauletaan: Mull on aurinko-, vitsku- ja univaje, siinä riittää jo himmeeki valonkaje, tuntui kolahtavan erityisesti. Nyt kaivataan niitä himmeitäkin valonsäteitä! Siispä Perjantaimyyssit!

Perjantaimyysseillä käymme yhdessä vastaiskuun syksyn ankeutta vastaan. Kukkailottelut on nyt hetken jäähyllä, sillä halusin monipuolisempia lääkkeitä ankeuden selättämiseen.

Ruotsalaisten Fredagsmys-sanaan (Perjantaimyyssit on vapaa suomennos) liittyy vahvasti ruoka, ja ruokaan liittyy ensimmäinen oma Perjantaimyyssi-postaukseni, ensi viikolla omat myyssini tulevat luultavasti olemaan jotain ihan muuta kuin syötävää. 

Syksyisin mieleni valtaa  usein leipomisinto, muutenkin tykkään enemmän leipomisesta kuin ruuanlaitosta. Pataleipä on ihanaa, mutta hieman hankalaksi koen siinä ajoituksen suunnittelun. Tosin sanoen inspiraatiosta valmiiseen leipään on liian pitkä matka.;) Kaipasin jotain samantapaista kuin viime syksynä leipomani pataleipä puolukoilla. Passelisti tuoreimmassa Koti ja Keittiö-lehdessä (11/2017) oli resepti, jota muokkaamalla leivoin maistuvat kaura-karpalosämpylät. Nämä sämpylät olivat syötäviä 1,5 tuntia siitä, kun ajatus leipomisesta syntyi.:)

sämpylätaikina:

1 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

1 rkl vaahterasiirappia

3 dl vettä

2 dl rahkaa

4 dl kaurahiutaleita

1 dl ruisjauhoja

4 rkl pinjansiemeniä

1 dl kuivattuja karpaloita

n. 5 dl vehnäjauhoja

1 rkl oliiviöljyä

voiteluun kananmuna ja pinnalle kaurahiutaleita

Lisää 42-asteiseen veteen hiiva, suola, siirappi ja rahka. Sekoita. Lisää muut kuivat aineet, paitsi vehnäjauhot. Lisää vehnäjauhot vähitellen, niin että taikina ei enää tartu sormiin. Alkuperäisessä ohjeessa taikinaa olisi pitänyt vaivata ainakin 10 minuuttia, itse taisin jaksaa vain puolet siitä. Anna kohota liinan alla 45 minuuttia.

Ennen leipomista vaivaa taikinaa vielä hetki leivonta-alustalla. Pyörittele taikina sämpyläpalloiksi. Minulla taikinasta syntyi 17 suurin piirtein yhtä suurta sämpylää (alkuperäisessä 12 sämpylää). Vuokani oli suurempi, 25cmx35cm, kuin alkuperäisen ohjeen 20cmx30cm. Voitelin vuoan oliiviöljyllä, sillä leivinpaperi oli lopussa. Sämpylät asetellaan rinnakkain vuokaan, ne saavat kiinnittyä toisiinsa paistuessa. Ennen paistoa litistin hieman sämpylöitä, muodon vuoksi. Lopuksi sämpylät voidellaan kananmunalla ja pinnalle ripotellaan kaurahiutaleita. Paista sämpylöitä 200 asteessa noin puoli tuntia.

Tällä viikolla ilahdutin itseäni muutamalla uudella astialla. Olen monta kertaa käynyt hypistelemässä Sokoksella näitä,  italialaisia Coincasa- kulhoja ja -lautasia. Niissä on aivan ihana ruskeaväri ulkopinnalla ja kaunis valkoinen sisusta, lisäksi reunat ovat hauskasti käsintehdyn oloiset, hieman vinksallaan.<3 Nyt ne olivat -30 prosentin alennuksessa, joten raaskin ostaa kaksi kulhoa ja kaksi aluslautasta, sopivasti itselleni ja miehelle viikonloppuaamuja varten.

Bloggari, tule sinäkin mukaan linkittämään postauksiasi, joiden sisältö on inspiroivaa, mieltä piristävää, voimia antavaa ja iloa tuovaa! Linkittämismahdollisuus on sunnuntai-iltaan saakka. Linkittäminen on helppoa: 

Mene postaukseen, jonka haluat blogistasi linkata. Kopioi osoiterivi (maalaa viemällä kursori osoiterivin alkuun ja paina control+c) kyseisestä postauksesta (huom, ei blogin etusivu). Tule sitten takaisin tähän postaukseen ja klikkaa "Add your link" nappia. Ensimmäiselle riville (Link) liität (control + v-näppäin) kopioimasi postauksen osoitteen. Seuraavalle riville (Link tittle) tulee blogisi nimi ja postauksen otsikko. Viimeiselle riville (Email) kirjoitat blogisi sähköpostiosoitteen. Tässä ohjelmaversiossa on minusta parasta, että saa itse valita kansikuvan omaan linkkiin. Ihan viimeisenä hyväksytte kaiken klikkaamalla Done!

Kiva olisi, jos liittäisit postaukseesi linkin tänne Mansikkatilan maille Perjantaimyyssien yhteyteen! 

Pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin kalenterissa ei ole mitään. Ihan parasta, kun voi tehdä, mitä huvittaa, tai olla tekemättä.

Ihanaa viikoloppua!

Taina

An InLinkz Link-up

Pannupizzaa uunissa // Arvonnan voittaja

Pääsiäisen tienoilla kiertelimme Sadun kanssa kirppareita, eikä meistä kumpikaan palannut kotiin tyhjin käsin. Muutakin mukavaa siltä reissulta ostin, mutta itse pidän näitä tämän päivän postauksessa vilahtelevia valurautapannuja todellisina löytöinä! Olin jo jonkin aikaa harmitellut, että jossain vaiheessa olin keittiötä siivotessani kierrättänyt valurautapannun muistaakseni mökille. Tajusin hiljattain, että sellainen olisi ihan huippuhyvä pannupizzan valmistamiseeen...Tuolta pääsiäislauantain kirppikierrokselta sitten löysin erittäin hyvät pannut, joissa on metallikahvat, joten ne voi tosiaan laittaa myös uuniin. Hintaa kahdella pannulla oli muistaakseni yhteensä noin 15 euroa, ei paha!

Heti samana iltana, kun nuo pannut olin ostanut, testasin kahta eri pannupizzareseptiä. Toisesta tuli heti suosikkimme, ja meillä on syöty pannupizzaa kahdesti pääsiäisen jälkeenkin, joten on aika laittaa tämä resepti muistiin itselle ja vinkiksi muille! Pientä säätöä olen tehnyt alkuperäiselle reseptille. Voin sijasta olen käyttänyt oliiviöljyä, ihan vain sen helppouden takia. Rasvan määrän puolitin, ja varmaan sitä voisi vielä vähän nipistää. Paistoaika selviää parhaiten kokeilemalla. Pizza alkaa irtoilla pannun reunoista, kun se on kypsää.  Jos muuten  et omista valurautapannua, niin pizzan voi tehdä myös piirakkavuokaan tai muuhun vastaavaan uuniastiaan.

Pannupizzapohja

3dl maitoa

1 tl suolaa

2 rkl vaahterasiirappia

6 dl vehnäjauhoja

1/2 pss kuivahiivaa

30 g oliiviöljyä (alunperin 60 g voita)

Pohjalle ketsuppia/tomaattipyrettä  

täytteet oman maun mukaan

Lämmitä maito selvästi kädenlämpöistä lämpimämmäksi (42-asteiseksi). Lisää suola, vaahterasiirappi, osa jauhoista ja hiiva. Vatkaa vispilällä tai haarukalla. Lisää loput jauhot ja öljy. Anna kohota noin kaksinkertaiseksi (puolisen tuntia). Voitele pannu öljyllä ja painele taikina siihen reunoja myöten. Lisää tomaattikastike ja täytteet. Paista uunin keskiosassa n. 20 minuuttia 250 asteessa. Tuosta taikinasta riittää passelisti noille kahdelle pannulle, jotka sopivat juuri ja juuri meidän uuniin yhtä aikaa. Jos esikoinen on syömässä, tuo kaksi pannullista ei riitä meillä. Jos taas hän on muualla, jää pannullisista hieman ylikin.;)

Villiviinin 50 euron lahjakortti on nyt arvottu. Kiitos Eijalle arvonnan mahdollistamisesta, ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!<3 Kuopus poimi hatusta lappusen, jossa oli Tanja Dahlströmin nimi, onnea Tanja!<3 Olen laittanut sinulle sähköpostia.:)

Kuten postauksestakin saattaa aistia, olen perjantainaattotunnelmissa!😉

Taina

 

Mitä musta jää, kun mä lähden täältä

Nämä kuvissa näkyvät Arabian Ali-kahvikupit tulivat eilen meille. Ne ovat peräisin mieheni tädin jäämistöstä. Kuppeja on viisi kappaletta ja ne ovat erinomaisessa kunnossa. Mietin, että onkohan tuolla tädillä ollut monta kahviastiastoa, ja ovatko nämä olleet käytössä, tai ehkä niitä ei ole käytetty ollenkaan. Olen monta kertaa hypistellyt tällaisia kirpputorilla, koska tuo sinivalkoinen kuviointi on minusta todella viehättävä. Pienethän nämä ovat nykyisiin kahvimukeihin verrattuna, mutta olenkin ajatellut, että niitä voisi käyttää vaikka jälkiruoka-astioina! 

 

Perjantaina töissä kuulin erään entisen oppilaani äidin kuolleen, ja lomalle läksin mieli todella alamaissa. Jos voisin jotenkin lohduttaa äitinsä menettänyttä lasta...Eilen olimme käymässä vielä kertaalleen appivanhempieni tavaroita lävitse, sillä kälyni on miehensä kanssa (heidän ihana kotinsa täällä) muuttamassa pienempään, joten anoppini kuoleman jälkeen säilötyille tavaroille piti löytää uusi koti. Aika paljon tavaraa heitettiin kaatopaikkakuormaankin, sillä heti kuoleman jälkeen on kai vaikeampaa nähdä, mitä kannattaa säästää ja mitä heittää pois.

 

Länsimaisen ihmisen suuri ongelma nykyaikana on tavaran paljous. Siitä taas seuraa tilanahtaus ja ahdistus, kun tavaroille ei ole järkevää paikkaa. Kun ajattelen omaa elämääni ja omistamiani tavaroita, minua saattaa toisinaan harmittaa, ettei varhaislapsuudestani ole juuri esineitä tallessa, ja valokuviakin on nykymenoon verrattuna vähän. Toisaalta olen yrittänyt oppia suhtautumaan tavaraan tavarana. Emme mitenkään voi säilöä koko omaa elämäämme tai edes omien lasten elämänvaiheita kaappien kätköihin, kansioihin, laatikoihin ja varastoon. Tuskinpa lapsenikaan sitä toivoisivat.

Loppujen lopuksi muistojen ei kai pitäisi vaatia enemmän kaappitilaa tai lisäneliöitä. Tärkemmät muistot kulkevat aina mukana mielessä. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen hyvässä lykyssä lapsissamme ja ehkä joskus, kun emme enää itse ole täällä, meitä muistellaan lämmöllä.

Pidetään huolta toisistamme!<3

Taina

Ehdit vielä linkittämään Kukkailotteluun!

 

 

Kauneutta k-kirjaimella

Täällä sitä jälleen maataan sohvalla ja olohuone on muuttunut muutamassa tunnissa sairastuvaksi. Vielä toistaiseksi lattialta löytyy kohtia, jotka eivät ole nenäliinamyttyjen peittämänä.;) Mielestäni kolmas flunssa puoleentoista kuukauteen on sen verran usein, että kiintiö alkaa omalta osaltani täynnä. Tiedoksi universumille.

Tämän viikon MakroTex-haasteen kuvat on pääosin napsittu viime perjantaina. Aika usein käyn lähistön tunnelmallisissa kahviloissa perjantaisin työviikon päätteeksi, mutta tällä kertaa oli kiirus kotiin valoisan aikaan kuvaamaan ihan muita juttuja blogia varten. Meillä on uusi, ihana kahvikone, Nespresso, jonka hankimme joulukuussa. Niinpä vietinkin oman kahvi- ja herkkuhetkeni viime perjantaina kotona, omassa rauhassa. Vaahtoon tuli hämmentäessä ihan selvästi sydänkuvio. Loppukesästä ostin tuon kauniin käsintehdyn kahvikupin Lahden sataman Ulpukasta. Se on Tuias Keramiikan tuote. Haaveilen mustasta samanlaisesta...

Enkä minä olisi minä, jos ei täällä olisi aina tilaa muutamalla kukkakuvalle! Eilen poikkesin Kukka & Sisustus Neilikkaan ja ostin uuden magnolian oksan. Tässä oksassa on ihan mielettömän paljon nuppuja, ja muutenkin se on muodoltaan erityisen viehättävän käppyräinen.:) Tämä aukeaakin vauhdilla, sillä useassa nupussa on nuo verholehdet ihan kohta lähdössä. Onpahan jotain seurattavaa ja kaunista katseltavaa tänne sohvalle muutamaksi päiväksi!

 

Vahakukka puolestaan on viikonlopun kimpusta, joka myös ilahduttaa kauneudellaan edelleen.

 

 

 

MakroTex -haasteen aiheena on muuten tällä viikolla k-kirjaimella alkavat asiat. Kiva nähdä, mitä muut ovat keksineet (Pienen Linnun blogiin klik)!

Taina 

p.s: Ehdit vielä osallistumaan Annie Sloan Chalk Paint -arvontaan!

 

Viikon paras hetki?

Tällä(kin) kertaa ihan hölynpölypostaus! Oli tartuttava kameraan iltapäivällä, sillä tuo muutama viikko sitten ostamani kahvikuppi vaati pääsyä parrasvaloihin. Ostopaikka oli Lahden Sataman Ulpukka eli ihana, ihana kädentaitokauppa Karirannan kahvilan kyljessä. Taisin jo talvella hypistellä tuollaista kuppia, mutten sitä voinut unohtaa, joten kävin sen lopulta vartavasten ostamassa. Arjen kauneutta parhaimmillaan.

Olen vältellyt suklaan ostamista hyvällä menestyksellä koko kesän. Nyt sorruin kauppareissulla, kun huomasin, että Da Capoa sai pätkinä pussissa. Niitä sitten kahvin seuraksi ja kuluneella viikolla kotiin päätyneet sisustuslehdet (hups mikä läjä!) selailuun...Aika kiva tuo Avotakassa esitelty Valtteri Bottaksen "mökki" tuossa kivenheiton päässä!

 

Ehkä tosiaan se viikon rennoin ja paras hetki. Koko viikonloppu edessä.

Syksy tuli ryminällä yhdessä päivässä, ja sen mukana mieleen ovat hiipineet kynttilät ja pallovalot. Ehkäpä huomenna virittelen jo valoja ja Finnmarilla voisi käydä katsomassa syksyisiä sisustusjuttuja...Toissa viikolla ostamani Vekki -kynttilänjalat ovatkin olleet jo iltaisin käytössä.

Rentoa ja tunnelmallista viikonloppua!

Taina