Bunkkeri - Asuntomessujen 2018 yleisön suosikki

Viime viikolla postiluukkuun tuli viesti viime kesän Porin asuntomessujen voittajasta. Voittokohde jäi kesällä minulla postaamatta, kun tuntui, että näitä Asuntomessupostauksia oli blogit pullollaan, varsinkin yleisöäänestyksen voittajasta. Omista suosikeistani Fiskarhedenvillan Pohjanvalosta, OP Kotoisasta, Villa Karhusta sekä Kodin Terra -talosta pääset lukemaan postaukset noiden linkkien kautta. 

Kyllähän minä Bunkkeristakin tykkäsin, eihän tuollaista seinän paksuutta enää tehdä! Olen varmaan sen täälläkin kertonut, että "Jos olisin sikarikas" -haaveisiini kuuluu erilaisten vanhojen rakennusten pelastaminen. Kun joku oikeasti pelastaa tällaisen remontoijan unelman, ja tekee sen tyylillä, nostan hattua. Korjausrakentaminen on usein jopa kalliimpaa kuin uuden rakentaminen, ja kompromisseja joutuu varmasti tekemään. 

Bunkkerin sisustus oli Hakolan Anna-Leena Hämäläisen käsialaa. Siitäkin tykättiin niin paljon,  että se äänestettiin messujen parhaaksi sisustukseksi. Taidan olla enemmän kotoisasta tykkäävää tyyppiä. Bunkkerin sisustus oli mielestäni hieman kolkko, vaikka varsinaisesta talosta tykkäsinkin. Mietin pitkään, että kehtaanko mielipidettäni tunnustaa, vaan teen sen nyt kuitenkin. Ehkä paljastan tässä oman ymmärtämättömyyteni, mutta olkoon sitten niin. En osaa sanoa, mistä vaikutelmani johtui, ehkä kiviseinät olisivat kaivanneet seurakseen puun lämpöä ja pöytätasot leikkokukkia...Aika monesta asiasta talossa kuitenkin tykkäsin, esim. kiinteistä lasiovikaapeista, keittiön ja olohuoneen välissä olevasta tilanjakasta, takorautaportaista, tiilipinnoista ja makuuhuoneen valaisimesta, vanhojen pattereiden  ja uusvanhojen sähkökatkaisimien pehmeistä muodoista, viherkasveista... 

Bunkkerin kattoterassi ulkotakkoineen on varmasti ihana käytössä! Makuuhuoneesta pääsee suoraan terassille juomaan aamukahvit tai illalla viimeiseksi voi istuskella terassilla vaikka lukemassa tai ihastella syksyistä tähtitaivasta...Huomasin vasta nyt kuvista, että terassin tiiliseinässä näkyy hailakasti jälkiä siltä ajalta, kun rakennus on ollut nuorison suosima taiteenharjoittamispaikka.;)

Onnea Bunkkerin asukkaat! 

Upeaa, että tämä talo jatkaa elämäänsä.<3

Taina

Talvikodin piristyksiä

Vaikka talvi tällaisena kylmänä, aurinkoisena ja lumisena on kaunista, kaipaan kovasti vihreää, kukkia ja  luontoa, sitä kaikkea, mikä nyt uinuu lumiverhon alla. Leikkokukat on vastaus tähän kaipuuseen. Työkaverini kysyi viime viikolla (tein lähtöä töistä suoraan kukkakauppaan), että paljonko minulla menee rahaa kukkasiin. Rehellisesti sanottuna en tiedä, enkä oikeastaan haluakaan tietää. Kukkaset tuovat varsinkin näin talvella niin paljon hyvää mieltä ja iloa, että niin kauan, kun minulla on varaa, en halua tästä ilottelusta luopua! Jokainen kukkiin laitettu euro on minulle sijoitus omaan mielenterveyteen.:)

Torstaina ajoin tosiaan asioikseni Lahden keskustaan kukkakauppaan, jossa en ole aiemmin käynyt. Florencia Store sijaitsee Vapaudenkadulla torin laidalla. Aivan ihana paikka!<3 Kauppa on kooltaan tosi pieni, mutta kaikki, mitä siellä oli myynnissä, oli juuri tuosta syystä tarkkaan harkittua. Kukkakimpun lisäksi olisi tehnyt mieli ostaa monta muutakin asiaa (mm. metallinen sumutinpullo sekä uusi kaktus), päädyin kuitenkin ostamaan kukkien lisäksi todella ihanan kukkakirjan. Siitä voisin postailla, kunhan olen ennättänyt tutustua kirjan sisältöön tarkemmin... 

Tämän viikon kimpussa on unikoita, tulppaaneita, afrikantähdikkiä, ja vähän vihreää. Nuo afrikantähdikit on erittäin kestäviä, joten niistä riittää iloa vielä pitkäksi aikaa. Kimppu oli kaupassa minua valmiiksi odottamassa, juuri sellainen, mitä ajatuksissani olin toivonut! Kukkakimpussa tuntuu nyt olevan vallalla erittäin runsaat kimput, mutta makuni kimppujen suhteen on niukempi. Kimpussa pitää mielestäni olla luonnollisuutta ja ilmaa.

Vahva trendi kukissa on nyt kuivakukat, ja niihinkin oma suhtautumiseni on aika nihkeää. Muistan liian elävästi 90-luvun kuivakukkaasetelmat, ja kuinka ne keräsivätkään pölyä.;) Kuinka ollakaan, olohuoneen tasolla on nyt todellinen kuivakukka!:))) Näköjään ostin nuo sinimarjaiset oksat joskus ennen marraskuun puoliväliä. Ne kuivuivat maljakkoon nätisti, ja sopivat mielestäni tuohon Villiviinistä viime vuonna ostamaani ruukkuun kivasti. Kuivakukat ja lepän oksat muodostavat hyvän parin. Tämän verran kuivakukkia, ja juuri tällaisena, yksittäisinä oksina, on minusta ok.:) 

Kaunista uutta viikkoa!

Taina

Kotoisaa Maikkarilla helmikuussa

*

Olin tällä viikolla viimevuotiseen tapaan Kotoisan tulevan kauden bloggareille tarkoitetussa ennakkonäytöksessä Helsingissä, Temal & Partnersin tiloissa. Nyt tiesin jo, mitä odottaa, niin tältä tapahtumalta, kuin itse ohjelmaltakin. Olen iloinen, että Kotoisa sai jatkoa, tykkäsin ensimmäisestä kaudesta! Minusta on kiva, kun Kotoisassa on sekä kotien, että pihojen kunnostamista, molemmista olen erittäin kiinnostunut ja ohjelmista on kiva ammentaa inspiraatiota.

Tällä kertaa ensimmäisessä jaksossa laitettiin Ali Jahangirin perheen kodinhoitohuone, kylpyhuone ja sauna uuteen uskoon. Ali oli paikalla kertomassa omia tuntemuksiaan, ja voitte varmasti arvata, että tunnelma oli aika ajoin suorastaan hervoton.:D 

Paikalla oli myös Seija Strand ja Ville Heino, jotka vastaavat sisärempoista, sekä Niko Lindfors, pihamuutosten tuttu toteuttaja. Pihasuunnitteluista vastaava Suvi Tuokko-Harmoninen taitaa asustella ulkomailla, joten hän ei näissä tilaisuuksissa ole ymmärrettävistä syistä ollut mukana. 

Kivan seuran, herkkutarjoilujen ja ennakkokatselun lisäksi osallistuimme ohjelman yhteistyökumppaneiden Tikkurilan ja Green Caren työpisteille. Mukaan tapahtumasta lähti purkki Tikkurilan Patio Versoa, joka on myrkytön öljy esim. kasvulaatikoiden kasvihuoneen puuosien käsittelyyn, sekä ihana istutus, johon valitsin minttua ja kiinanjasmiinin, joka on lupaavasti nupullaan. Vaikka pakkanen on todella paukkunut tälläkin viikolla, tuli noista vihreistä ja pelkästä patioöljypurkista jotenkin ihanan keväinen tunne.:)  

Ensimmäisen jakson perusteella sanoisin, että luvassa on jälleen aivan mielettömän upeita muutoksia. Ohjelma alkaa pyöriä Maikkarilla keskiviikkoisin 6.2. klo 20:00 alkaen. Jos sisustaminen, remontointi ja puutarhat kiinnostaa, kannattaa olla telkan ääressä!

Taina

* Kuvan oikeudet kuuluvat MTV3 -kanavalle.

Villasukat nuorison mieleen

Joskus ennen joulua näin työkaverillani kuvan villasukista Adidas -logolla ja raidoilla. Hänen äitinsä oli sukat tyttärelleen neulonut. Samantien aloin neuloa sukkia viime vuonna Marisukista ylijääneistä langoista. Toiveikkaana ajattelin, että ehtisin neuloa vaikka molemmille pojille sukat joululahjaksi. No, olihan sitä kaikenlaista hommaa siinä joulun alla, joten sukat jäivät sitten odottamaan parempia aikoja. 

Viime viikonloppuna sain sukat viimeisteltyä, ja ne ovat olleet oikein mieluisat kuopukselle. Esikoinen saikin todella kauniit villasukat joululahjaksi tyttöystävältään, joten hänellä ei enää akuuttia tarvetta uusille sukille olekaan.

Neuloessa tajusin, että noilla mun lapsukaisilla on molemmilla samankokoinen jalka kuin isällään, vaikka aika pienijalkaista porukkaa olemmekin. Koko perheen miehillä jalkaan sujahtaa koon 40 jalkineet ja sukat. Tuntui hirmuisen suurelta nuo sukat siinä tehdessä.:)

Työkaverini kuvasta sai sen käsityksen, että logo on vain sukan ulkosyrjällä. Niinpä päädyin kirjomaan kuvion sukkaan silmukoita jäljitellen neulomisen sijaan. Vain raitaosuudet neuloin logosta. Ihan tällä viikolla näin työkaverillani sukat livenä, ja siellähän olikin logot molemmin puolin vartta! Kahdella logolla kannattaa tehdä kuvio neuloen ja langanjuoksut "sitoa" sopivin välein. 

Nyt on sitten mietinnässä, että mitä neuloisin seuraavaksi. Kovasti tekisi mieli kokeilla Novitan Elämä on runo -peiton neulomista, mutta katsotaan nyt. Tykkäisin tehdä yhden työn valmiiksi kerralla, mutta kirjoneulepeitossa on niin kova homma, että valmista tuskin tulisi ennen kesää. Oikea asenne olisi varmaan tämän työn kohdalla, että valmiiksi hiljalleen, ehkä ensi talveksi...Mielessä on myös paritkin kivat sukat itselle, toiset kirjoneuleella, toiset pitsikuvioilla, tai voisihan sitä välillä neuloa vaikka jotkut kivat lapaset!

Kelitkin suosivat nyt juuri sekä villasukkien käyttämistä, että neulomista. Kun kevät jossain vaiheessa alkaa kolkutella, on ainakin minulla toisenlaisten vaatteiden ja harrastusten aika!:)

Pakkasterveisin,

Taina

Onneksi on talvi!

Vaikkei minusta talvi-ihmistä saakaan, niin nyt on ollut niin upeita, talvisia, päiviä, ettei talvesta juuri tällaisena voi olla tykkäämättä! Eilen illalla meillä tuli enemmän lunta kuin torstaina, jolloin varoiteltiin jäämään kotiin yms...Ihan joka paikka on nyt lunta tulvillaan, ja kivaltahan se näyttää, kun aurinko paistaa täydeltä terältä ja kaikki on valkoista! Tovi saadaan odotella kevättä, vaan eipä sen aika vielä tammikuussa olekaan.

Viikonlopun aikana sain luettua loppuun Kristiina Vuoren kirjan Elinan surma. Kirjalle ehdottomasti suositus, jos tykkää historiallisista tarinoista. Olen ryhdistäytynyt ja alkanut jälleen lukea kirjoja, ja löytänyt myös lukemisen ilon. Toissailtana luin yhteen asti yöllä, ja oikeastaan olisi tehnyt mieli lukea kirja jo silloin loppuun.:) Elinan surma taisi olla jo kolmas kirja tälle juuri alkaneelle vuodelle. Hyvä minä! 

Vaikka en kirjojen lukemista aarrekarttaani laittanut, oli se yksi tavoitteeni tälle vuodelle: lukea enemmän kirjoja. Olen huomannut, että ainakin näinä vuoden ensimmäisinä viikkoina olen selvästi kulkenut sitä reittiä, jota aarrekarttaan itselleni kuvitin.

Eilen kokeiltiin jälleen jäällemenoa, vaan lumen alla on edelleen loskaa, eikä se sieltä taida olla minnekään katoamassa. Kahlasin sitten osan matkasta umpihangessa, kunnes löysin polulle. Umpihangessa kulkeminen käy kyllä kuntoilusta! Kamera oli mukana tottakai, ja sillä yritin vangita luonnonkauneutta.

Tänään ulkoilimme sitten oikein urakalla, kävimme fiilistelemässä nuorten hiihdon MM -kisoja stadionilla. Auton jätimme Radiomäelle, ja stadionilta palatessamme nappasin aika uskomattoman kuvan miehestä, joka lähti laskemaan suksilla sieltä Radiomäeltä kohti Mannerheiminkatua, joka on osa valtatie 12...erittäin vilkas katu siis. No, parikin kaveria tunsi tämän laskettelijan, ja hän tuolla Instan puolella kertoi minulle, että 90-luvun alussa he laskivat tuota mäkeä useinkin, kun talvisin oli vielä lunta. Niinpä.

Nautitaan tästä talvesta, kun se näin upeana meille näyttäytyy.:)

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Jäiset perjantaikukkaset

Niinpä se viikko taas vierähti, ja ihana, ihana, viikonloppu ilman aikatauluja ja aikaisia aamuherätyksiä on täällä! En ole juuri arkena koneelle ennättänyt, muta kunhan saan tämän postauksen julkaistua, ehdin viimein vastaamaan edellisen postauksen vastaamattomiin kommentteihin. Kiitos, kun ymmärrätte!<3

Viime viikonlopun kukkasista nappasin toissailtana osan ja laitoin jäälyhdyn jäätymään. Viime vuonna ja jouluksi jäädyttämissäni lyhdyissä on koristeena ollut havuja, tällä kahden ämpärin jäädytyssysteemillä en ollut kokeillutkaan vielä kukkien kanssa jäädyttämistä. 

Jotenkin ylisöpöhän tuosta tuli neilikoilla ja vahakukilla! Lyhdyn reuna oli jäätynyt jännästi epätasaisesti. En oikein ymmärrä, miten vesi voi jäätyä noin ämpärissä, mutta näköjään voi.:) Taidan tänään vielä laittaa toisen samanmoisen jäätymään, vaikka ne jouluisetkin lyhdyt vielä tuolta lumihangesta löytyy. Kukkien kanssa lyhdyistä tuli selvästi keväisemmät kuin havuilla.

Tänään oli niin mielettömän upea päivä, ja kun siitä kuitenkin suurin osa meni töissä, niin toivotaan, että huomenna olisi samanlainen päivä luvassa, ja päästäisiin nauttimaan auringonkimalluksesta puiden oksilla ja hangilla. Eikös olekin ihanaa, kun päivä on pidentynyt, sekä aamuista, että illoista joulunaikaan verrattuna!<3

 Kaunista viikonloppua!

Taina

Inspis sisustukseen luonnosta

Luonto on ihana ja ihmeellinen. Se tarjoaa mielestäni kaikkein parhaimmat materiaalit kaikkeen, mitä ihminen vain luovuudessaan keksii. Lisäksi se inspiroi keksintöihin ja tarjoaa samalla, vähän kuin vahingossa, hyvää mieltä ja iloa silmälle. Minulle kauneimmat kodin koristeet ovat peräisin luonnosta, kuten kukkaset, ja muut kasvit, veden muovaamat kivet, erilaiset kävyt ja tietenkin ne oksat.

Kaupan lehtihyllyä eilen tutkiessani löysin yhden kappaleen lehteä nimeltä Interiør Magazinet (muistutti kylläkin enemmän oikeaa kirjaa kuin lehteä). Pikainen selailu lehtihyllyllä, ja ostopäätös oli helppo. Totesin, että lehti sisälsi paljon kuvia, joihin halusin jäädä pidemmäksi aikaa, ja tutkia niitä rauhassa. Ehdinkin lueskella lehteä nyt viikonloppuna ja löysin lehden sivuilta mm. Villa Puomin Hannan kauniin kodin. Useammassakin lehden kuvassa silmäni pysähtyivät ihailemaan oksia maljakossa, vihreää kranssia kotia koristamassa, puun elävää pintaa kalusteessa tai saven karkeutta. Luonnon kauneutta kodeissa.<3

Kävimme tänään miehen kanssa Vesijärven jäällä ja sataman liepeillä lenkillä, ja siellä rantapuiden alla huomasin tuulen tiputelleen minulle koristeita kotiinviemisiksi. Ensin näin kaksi melko isoa oksaa, ja koska mies oli mukana, niin eihän niitä oksia voinut tietenkään heti ottaa mukaan. Itseänikin mietitytti, että jos vastaantulijat luulevat minun katkoneen oksia...

Lenkin jälkeen mies ajoi kiltisti minut puiden lähelle, ja kipaisin hakemaan oksat puun alta. Että voi ihminen tulla onnelliseksi oksista! Tekstin olisi voinut nimetä myös tuttuun tapaan "Hullu risunainen vauhdissa", vaan jotain hieman houkuttelevampaa hain hienostuneemmalla otsikolla.;) Sellaisena minut kuitenkin tunnetaan niin kotona kuin töissä.:P

Isot oksat laitoin olohuoneen nurkkaan korkeaan maljakkoon, ja pienemmät matalampaan, perjantaikukkien seuraksi. Ihanan käkkyräiset oksat näissä! Kasvaahan meillä leppää omassakin pihassa, kaksin kappalein, mutta oksat ovat niissä jo niin ylhäällä, että ilman tuulen apua tai tikapuita oksia alkaa olla mahdotonta taittaa maljakkoon. Eikä siinä tietenkään ole samanlaista löytämisen riemua kuin luonnosta löytäessä!

Oikein kaunista, luonnon inspiroimaa viikkoa!

Taina