Upea koti maalaismaisemissa, lähellä kaupunkia

Pääsin pitkästä aikaa leikkimään sisustustoimittajaa, kun kävin kuvaamassa kotia, josta kirjoittaessa taitavat superlatiivit loppua kesken. Olin joka kerta ohi ajaessani ihaillut tätä taloa, niinpä hämmästykseni ja riemuni oli suuri, kun  ajoin vähän yli vuosi sitten talon pihalle. Talon omistaja, Tiina Roos-Luumi, pyörittää toisena työnään Tiinan pihapuotia, ja sinne olin tuolloin menossa vaateostoksille. Heti ensitapaamisella oli puhetta, että tulisin mielelläni kuvaamaan talokaunotarta pihapiireineen. Viime viikolla vietin sitten erittäin rattoisan parituntisen Tiinan kanssa jutellen ja kotia kuvaten. Tapasin myös talon isännän Tapsan, jolla on juuri nyt työn alla piharakennuksen viimeistely. Piharakennus noudattaa talon kanssa samaa tyyliä ja se on syntynyt pääasiassa ylijäämätavararasta.

Muistan kiinnittäneeni huomiota ohiajellessani talon amerikkalaistyyliseen ulkoasuun. Avokuistit ja kattolyhdyt tuovat mieleen amerikkalaiset kodit. Kodin ulkokuori onkin Kannustalon Long Island -mallistosta. Tapsa on rakennusalan ammattilainen, ja hän on rakentanut kodin, jonka jokainen yksityiskohta on tarkkaan mietitty ja huolella toteutettu. Tämän kodin rakentamiseen käytettyjä työtunteja on tuskin laskettu!   

Heti sisään astuttaessa tulee vastaan eteisaula, jollaisia ei juuri suomalaisissa kodeissa näe. Tila aukeaa ylös toiseen kerrokseen,  ja tyylikäs portaikko alkaa ulko-oven suusta. Kristallikruunu ja elokuva-aiheiset julisteet aulan seinällä sopivat tyyliin täydellisesti. Tapsan tekemät listoitukset ja koteloinnit ovat kerrassaan mykistävän hienot.

Perhe asui aiemmin Lahdessa Jalkarannassa tilavassa rivitalokodissa, etsinnässä oli mm. kesämökki. Sitten syntyi ajatus uuden rakentamisesta tälle paikalle. Nykyisen talon paikalla oli aiemmin Tapsan lapsuudenkoti. Tilaan kuuluu myös ympäriltä peltoja, jotka ovat vuokralla. Ulkokeittiön seinässä on vielä lautoja vanhasta mummon mökistä, joka talon tieltä on purettu. Muistaakseni myös kesäkeittiön tiilet ovat vanhan talon peruja.

Tiina kertoi, että heidän tänne muuttaessaan, kotiin ei hankittu oikeastaan mitään uutta sänkyjä lukuunottamatta. Kodin tavarat ovat kulkeneet mukana vuosikymmeniä. Esimerkiksi olohuoneen sohvat on verhoiltu useita kertoja. 

Keittiössä on suuri saareke vesipisteineen, kaasuliesi ja hauska ruutulattia. Ikkunaseinällä oleva kaappi on peritty. Se oli edellisessä kodissa yhtenäisenä, mutta tänne se halkaistiin poikki, ja yhdestä kaapista saatiin sekä allaskaappi, että yläkaappi, jossa on säilytystilaa astioille. Toisella seunustalla oli kolo, johon Tapsan oli tarkoitus rakentaa kaapisto. Sattumalta Antiikkitukusta löytyi kaappi, joka meni tuohon koloon juuri ja juuri, eikä kaapistoa tarvinnutkaan sitten rakentaa.

Alakerrassa on olohuoneen ja keittiön lisäksi kodinhoitotilat ja sauna. Perheen koirat olivat tuolla omassa rauhassaan, mitä nyt haukahtelivat välillä, kuin kysyäkseen, että miksi meidät on tänne laitettu.:) Olohuoneen yhteydessä on iso työtila, johon voi halutessaan myöhemmin rakentaa huoneen. Olohuoneesta on myös käynti lasierkkeriin. Tapsa on maalannut Tiinan pyynnöstä taulua yläkerran portaikkoon. Minusta taulu näytti jo valmiilta, mutta kuuleman mukaan täällä hiotaan kaikkea niin kauan, kun homma on valmista myös tekijän mielestä.;)

Yläkerrassa on aula, jonka kukkakuvioisiin sohvanpäällisiin taulu sopii mainiosti, kunhan se aikanaan valmistuu. Aulassa on myös perintönä saatu, oikea amerikanarkku. En tiennytkään, että arkkua käytettiin pystyasennossa. Kun arkun avaa, paljastuu sisältä kuin valtava, mukanakulkeva, vaatekaappi.

Aulan molemmin puolin sijaitsevat makuuhuoneet. Tiinan ja Tapsan poika on jo aikuinen ja asuu nykyään Lontoossa. Hän on selvästikin saanut luovuuden lahjan vanhemmiltaan perintönä. Hän osaa nimittäin ainakin kirjoittaa, piirtää, olla mallina ja ties mitä muuta. Ei voi kuin ihailla ihmisiä, joilla on noin monipuolista lahjakkuutta!

Tiinan ja Tapsan kodin pihapiiri on oma, ihana, lukunsa. Kierrätysmateriaaleista rakennettu kesäkeittiö, jonka jo tuolla alussa mainitsin, ihana oleskelutila, terassi ja uima-allas, sekä piharakennus...Suunnitteilla on vielä sauna oleskelutilan viereiseen tilaan ja vanhan maakellarin korjaus.

Paitsi että minuun teki vaikutuksen tyyli, jolla koti on toteutettu, ihailen suunnattomasti sitä kädentaitoa, jolla tätä kotia on rakennettu. Lisäksi talon tavarat kertovat melkein kaikki omaa tarinaansa. Olisin voinut helposti jatkaa Tiinan kanssa juttelua toisen kaksituntisen!

Tiina muuten kertoi, että Tapsa on innokas ja tarkka joulun laittaja! Sain kutsun tulla uudelleen joulun aikaan. Aivan varmasti aion tarttua tarjoukseen, tällainen jouluun hurahtanut kun olen.:)

Kiitos Tiina ja Tapsa, kun saan jakaa kauniin kotinne blogini lukijoiden kanssa!<3

Taina

Kolmio Kööpenhaminan keskustassa

Mieli on vielä tänäänkin ollut Kööpenhaminassa, näillä kulmilla, jossa nuorin veljeni asuu tällä hetkellä. Eilinen vilahti kuin varkain, sillä autoon oli pakko saada talvirenkaat alle, ja minulla lomalaisena oli aikaa jonottaa... Onneksi aika renkaidenvaihtoon ylipäätään järjestyi, sillä tänään olen sitten ajellut tuolla lumessa ja sohjossa ristiin rastiin.

Mutta siis palataanpa vielä Kööpenhaminaan ja kurkataan veljeni asuntoon. Puitteet on kunnossa sanoisin. Ensinnäkin asunnon sijainti on aivan mahtava! Rappukäytävä ja suurin osa asunnon ikkunoista on suoraan suositulle kävelykadulle. Ensimmäinen kuva on talon sisäpihalta. Ihan naapurissa on Illum-tavaratalo, lukuisat kahvilat, ravintolat, putiikit, metroasema, kaikki on lähellä. Iltasella kauppojen sulkeuduttua meno hiljenee, ja asunnossa oli mukavan rauhallista. Naapurustossa on lähinnä toimistoja, tai remontoitavia huoneistoja, joten verhojakaan ei tarvita.

Vaaleat, siistit pinnat ja lattiassa puun lämpö luo hyvän pohjan mille tahansa sisustukselle. Ikkunasyvennykset ja ikkunoista aukeava näky sai minut huokailemaan ihastuksesta usemman kerran noiden päivien aikana. Veljeni asuu enimmäkseen yksin, sillä kälylläni on työ Helsingissä, niinpä sisustus on miehekkään yksinkertainen, mutta tyylikäs. Tanskalaisilla on on oma "torinsa", ja sitä kautta veljeni on hankkinut mm. harmaan Hayn sohvan ja tummanvihreät tuolit Artekin ruokapöydän ympärille. Tekniikka on tietenkin viimeisen päälle niin kuin insinöörillä vain voi! Veljelläni ja hänen vaimollaan on koira, Dexter, nimeltään. Nimestään huolimatta se on oikein suloinen ja kiltti koira.:) Dexter on tottunut reissaamaan kahden maan ja kodin väliä.

Pieniä sisustusvinkkejä yritin jaella (vaikkei niitä kukaan varsinaisesti pyytänyt..). Hain tuoreita kukkia maljakkoon ja jätinpä tietämättäni mukanani tulleet männynkävyt ikkunalle koristeeksi.;) Ehdottelin ripausta vaaleanpunaista, vähän kynttilöitä ja muutamaa taulua seinille, joku viherkasvi ikkunasyvennyksessä toisi kivasti vihreää.:)

Oli ihana leikkiä hetki kotia Kööpenhaminassa, istua tuossa ruokapöydän ääressä blogia kirjoittaen, katsella auringonsäteitä seinällä ja juoda lasi viiniä! Haaveilen uudesta reissusta mahdollisimman pian...

Huomisiin Perjantaimyysseihin!
 Taina

Juurilla

Terveiset mökkireissulta Kainuusta ja Oulujärven rannoilta!

Äitini sanoo puoliksi leikillään, että intiaanien mukaan ihmisen sielu pystyy kulkemaan vain sen matkan, minkä hevosella päivässä pääsee. Minun mieleni viipyilee selvästikin vielä tuolla matkalla, ja erityisesti tässä postauksen kuvien paikassa, vanhalla sukutilalla, jossa ukkini on kasvanut, ja äitinikin ihan pikkuisena.

Jostain syystä ei ole tullut aiemmin lomareissuilla mieleen, että voisi käväistä tuolla, vaikka vanhempieni mökiltä on vain tunnin matka losseineen, ja sukulaiset niin ihanan vieraanvaraisia! Äitin, siskon ja hänen nuorimpansa kanssa hypättiin nyt autoon ja ajettiin vierailulle. Ihan alvariinsa ei ole tullut käytyä, sillä edellisen kerran olen käynyt tuolla joskus 70-80-luvun taitteessa.

Paikka on upea, ja siitä on pidetty hyvää huolta! Talon vanhimmat osat ovat ymmärtääkseni yli 150 vuotta vanhat. Leveät lattilankut ja pirttiä kiertävät penkit, sekä valtava leivinuuni, ne muistin lapsuudestakin.  Muistikuvissani pirtissä istui aina ukkini Heikki-eno polttamassa piippuaan. Siellä ne piiput olivat kauniissa järjestyksessä edelleen, unohdin ottaa kuvan!

Tilan omistaa nykyään Heikin nuorin tytär perheineen. Aittoja on siivottu ja vanhat esineet on lajiteltu, tehty melkein kuin oma museo. Ihania käsintehtyjä huonekaluja, vanhoja vaatteita, tekstiilejä ja kenkiä, laatikkossa on pettua pahan päivän varalle...Suksia eri vuosikymmeniltä, kirjastossa Kekkonen omalla paikallaan, ja kaikki itsetehdyt työkalut ja koneet, joilla valmistettiin se, mitä tarvittiin.

Ei ollut elämä helppoa. Kaikki tarinat eivät ole iloisia ja kauniita. Tämän talon poikia on hukkunut, tai kuollut muuten liian nuorena. Ukkini sai hyvän kodin sukulaisten luota, kun hänen äitinsä meni uusiin naimisiin ja lapsesta tuli taakka... Kaikesta selvittiin! Tunnen itseni pullamössökansalaiseksi, kun olen saanut turvallisen lapsuuden ja olen päässyt elämässä helpolla.  Toisaalta uskon, että minäkin selviäisin kovista ajoista, jos olisi pakko. Ainakin yrittäisin, enkä luovuttaisi, minut on tehty sitkeistä aineksista.

Vaikka itse olen jollain tapaa juureton, niin vanhempieni ja heidän sukujensa juuret ovat syvällä vaarojen, soiden, jäkäläkankaiden ja kylmävetisten järvien rannoilla. Siinä maistuu suolakalan, leipäjuuston ja hillan maku ja tuoksuu vastapaistettu rieska ja veneen terva...

Taina