Näytetään tekstit, joissa on tunniste jättineule. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jättineule. Näytä kaikki tekstit

lauantai 6. tammikuuta 2018

Jättineulepeitto palmikoilla



Viime talvinen jättineulepeiton neulominen sai jonkunasteisen neuloosin aikaiseksi. Olin monta vuotta vältellyt neulomista, koska ajattelin niskojen jumiutuvan puuhasta liikaa. Niin ei käynyt, Jyskin fleecepeitoista neulottu peitto on ihan kiva, mutta fleece on fleece, eikä sama kuin villa. Olisi ollut myös kiva neuloa kuvioita, mutta harjanvarsilla en sentään viitsinyt. Syksyllä silmiini osui Kärkkäisellä grafiitinharmaa Silta-lanka, langat lähtivät samantien mukaan. Postaus alkumetreiltä löytyy täältä. Peitto on nyt valmis! Reissut ja joulunaluskiireet töissä katkaisivat neulomisen viime metreillä, mutta isoilla puikoilla paksun langan neulominen on ihanan nopeaa ja palkitsevaa puuhaa.








Lankoja ostin 10 vyyhteä (8,90/kpl), siitä jäi käyttämättä vajaa kaksi vyyhteä. Puikot no 20 löytyivät Pitsi&Palmikosta Lahdesta.  Silmukoita peitteessä on 76. Palmikkokuvio toistuu peitossa kolmesti, ja palmikossa on kahdeksan silmukkaa, jotka risteilevät neljän kerroksen välein. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että palmikko olisi kannattanut tehdä isommaksi. Olen niin laiska purkamaan tekemääni...No, kokemus opettaa, ja tiedänpä sitten, jos vielä palmikkoa haluan peittoon neuloa! Peitossa on kokoa ihan riittävästi, leveyttä 150 cm ja korkeutta hieman yli 140 cm.








Tälläkin hetkellä olohuonetta koristaa, ja tuo keväisen tuulahduksen, Tanskasta tuomassani tuliaismaljakossa osa  10 päivää sitten ostetusta kimpusta (punaiset siirsin erilleen työhuoneeseen). Kimppuun lisäsin uutenavuotena ostamani vahakukan oksat. Kyllä tämä pimeys ja jatkuva harmaus saa valtavan keväänkaipuun aikaiseksi minussa! Ehdinpä ennen tämän peiton valmistumista tilata uudet torkkupeittolangat (kahdet itse asiassa), keväisen hempeää.<3 Langat tulivat eilen, ja tuolla Instan puolella jo niitä vilauttelin, ja torkkupeitto no 3 on jo tekeillä, entistä paksummasta langasta. Neuloosi.






Tulkaahan mukaan Perjantaimyysseihin ja arvontaankin ehtii vielä muutaman tunnin osallistumaan! 


Taina

perjantai 20. lokakuuta 2017

Perjantaimyyssit - Neuloosin kourissa



Sattumalta löysin Kärkkäisellä käydessäni niin ihanaa kotimaista Silta-lankaa, että sitä lähti samantien kassillinen mukaan. Viime keväinen jättineulepeitto on jälleen kaivettu esille, ja tällä viikolla on tullut otettua parit iltapäivätorkut sen alla, mutta mielessä on koko ajan ollut, että haluaisin kokeilla neulomista oikein paksulla langalla ja puikoilla. Palmikon neulominen jäi myös kahertamaan...





Puikot löytyivät alan erikoisliikkeestä, Lahdessa on lankohin ja käsityötarvikkeisiin erikoistunut Pitsi & Palmikko-niminen kauppa. Sieltä löytyi pyöröpuikot kokoa 20. 

Mietin pitkään, mistä saisin itselleni apupuikon palmikon neulomiseen, kun jostain pälkähti päähäni vaahtomuoviset patukat, joita tuli 90-luvulla käytettyä ahkerasti hiusten kihartamiseen. Tuollaiset päässä kun meni nukkumaan kosteilla hiuksilla, niin oli melkoiset korkkiruuvit päässä aamulla.;) Patukat ovat toistaiseksi säästyneet siivousvimmalta, ja hyvä niin, sillä tuo toimii loistavasti apupuikkona palmikon tekemisessä!
 





Kun neulomisen aloittaa, niin sitä on (ainakin minun) vaikea lopettaa.  Vielä yksi kerros, tai vielä tämä kerä loppuun...Kyseessä taitaa olla neuloosi! Huomenna olen muilla mailla. Tähän neuloosiin kai kuuluu, että ajatus irrottautumisesta tuntuu vähän hankalalta, reissuun en viitsi noin isoa työtä ottaa mukaan, muuten se lähtisi ilman muuta.

Kuvioinnin suunnittelin itse ja tietenkin vähän kiireellä, koska oli hoppu päästä aloittamaan. Palmikko on nyt niin tiheään "palmikoitu", että kuvio ei täysin pääse oikeuksiinsa. Seuraavassa sitten toisella tavalla.;)

Tällä viikolla olen töistä tultuani ottanut heti neuleen esille ja yrittänyt jo hiljalleen laskeutua loman kiireettömyyteen. Olen kuunnellut hyvää musiikkia, juonut kahvia ja ihastellut auringon luomia kuvioita lattioilla ja seinillä.




  
Kiitos kaikki ihanat viime viikon myysseilijät!<3 Tule sinäkin linkittämään Perjantaimyyssi -postauksia! Tehdään yhdessä syksyisistä viikonlopuista inspiroivempia, iloisempia ja kauniimpia! Tarkemmat linkitysohjeet löytyvät täältä postauksen lopusta.   

Ihanaa viikonloppua ja kivaa lomaa sellaista viettäville!
Taina

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Jättineulepeitto








Jos olisin etukäteen tiennyt, kuinka nopea ja helppo homma on jättineulepeiton neulominen, olisin toteuttanut tämän haaveni jo aika päivää sitten. Kuvittelin, että saan itseni kamalan jumiin..Siitä lähtien, kun viikko sitten alotin neuleprojektin, olen neulonut vain melko lyhyitä pätkiä kerrallaan ja välillä sitten venytellyt ja jumpannut, jopa käynyt useamman kerran sauvalenkillä, jotta niskavaivoja ei tulisi. No, pakko myöntää, että tänään on hieman päätä särkenyt. Vaikea sanoa, johtuuko päänsärky neulomisesta vai jostain ihan muusta. Ei tunnu, että olisin yhtään enempää jumissa kuin viime sunnuntaina.;)

Neuleen aloittaminen oli takkuista ja hidasta. Loin ensin 30 silmukkaa, kuten Marita oli omassa peitossaan luonut sählymailoilla neuloessaan. Meidän perheen säbämailat on sen verraan tiivisti teipattuja varsistaan, että niillä neulominen ei tullut kysymykseen. Niinpä päädyin kokeilemaan harjanvarsia, ja kun vielä vuolin hieman varsien päitä, oli neulominen niillä melko helppoa ja yllättävän joutuisaa. Neuloessa harjanvarret nojasivat olohuoneen mattoa vasten (kuvia täällä) ja liikkeen tein pelkästään käsilläni kudetta kiertäen tai mahdollisimman kevyesti harjanvarsien päitä liikuttaen. En siis kannatellut harjanvarsia ilmassa. Se olisi ollut hullun hommaa!;) Silmukoita luodessani tajusin, että 30 silmukkaa tekee peitosta melko kapean. Niinpä loin sen verran silmukoita, kun luomiseen varaamallani kuteella pystyi luomaan eli 38 silmukkaa. Harjanvarsille olisi toki mahtunut enemmänkin silmukoita. Minun käsialallani peitto on 88 senttiä leveä. Huomasin, että en tosiaan ole neulonut aikoihin, sillä ajatuksissani aloitin ainaoikeaa neulomalla. Purin pari ensimmäistä kerrosta tuo jälkeen vaihtaakseni neulepinnan aikomaani sileään neuleeseen.






Tavoitteena oli neuloa yhdestä fleecepeitosta leikkaamieni kuteiden verran illassa. Tavoite oli helppo pitää. Perjantaina olin niin väsynyt työviikon päälle, etten koskenutkaan neuleeseen, vaan pidin yhden välipäivän neulomisesta. Vielä eilen olin siinä ajatuksessa, että neuloisin tämän valmistuneen kappaleen sivuille kapeat palmikkokappaleet, mutta istuttuani eilisen illan peiton alla, tulin hieman toisiin ajatuksiin. En nimittäin missään vaiheessa kokenut, että peitto olisi jotenkin liian lyhyt (pituutta sillä on hieman yli 140 cm) tai kapea. Mallailin peittoa myös miehen päälle hänen sohvalla pötkätellessään, ja peitto riittää hänellekin. Aloin myös epäillä, että peitosta tulee liian massiivinen sivukappaleiden kanssa. Jyskin fleecepeittoja mulla on jäljellä vielä reilu kolme kappaletta kymmenestä, joten jos päätän sittenkin ne palmikot neuloa, niin nuo ainekset luultavasti melkein riittävät.

Kun leikkasin fleecepeittoja kuteiksi, pyöristin aina käännöskohtaa, mutta silti nurjalla puolella on hieman epätasaisuuksia tästä johtuen. Kannattaa googlettaa, jos suunnittelet tällaiset peiton neulomista, sillä olisin päässyt paljon helpommalla leikkaamisessa, jos olisin käyttänyt Googlea ennen toimeen ryhtymistä. Koin kuteiden leikkaamisen kaikkein tylsimmäksi hommaksi koko työssä.:) Käännöskohtien lisäksi olen nyppinyt kuteiden solmut nurjalle puolelle. Silti minusta tuo nurjapuolikin on kaunis ja katseenkestävä. Päättelyt tein paksun virkkuukoukun avulla.

Loppujen lopuksi neuloin peittoa vain kuutena iltana muiden hommien ohessa. Voisin ihan hyvin kuvitella aloittavani saman urakan vaikka jo tänään uudelleen. Olisi kiva kokeilla vaikka helmineuletta tai vielä kivempi olisi, jos noita fleecepeittoja olisi tummanharmaina... Kuvissa vilahtava siipikuvioitu tyynynpäällinen on muuten Satun käsistä lähtöisin, tietenkin! Eikös olekin ihana!<3





Tammikuun paras oivallus muuten liittyy työpisteeseeni, joka kuvassakin näkyy. Nappasin kuopukselta työtuolin, koska hän ei siitä tykännyt. Omani, se liian matala, meni pojalle, sillä hän istuu pöydän ääressä yleensä vain pelikonsolilla pelatessaan, eikä silloin pidä käsiään pöydällä, vaan sylissä, joten tuolin korkeudella ei hänelle ole sellaista väliä. Tuolien vaihtamisen jälkeen hän on tykännyt istua pöytänsä ääressä vähän kuin lootusasennossa. Minä puolestani olen istunut koneella ollessani työpöydän ääressä, en enää sohvan nurkassa, ja asento on nyt kaikin puolin oikea.

Hyvillä mielin kohti uutta viikkoa, aurinkoa luvassa!
 Taina


tiistai 31. tammikuuta 2017

Luovuutta ja käsillä tekemisen iloa



Kiitos teille sunnuntain postaukseeni kommentoinneille! 💗 Yhteinen ilonaiheemme tänään on, että eletään tammikuun viimeistä päivää, kevät, valo ja lämpö ovat onneksi hitusen lähempänä. Usko tulevaisuuteen on muutenkin täällä palannut muutaman synkän päivän jälkeen... 





Ihmeesti tuli parempi mieli jo siitä, että sain tuon postauksen kirjoitettua. Hetken mielijohteesta päätin sunnuntaina esikoista kuskaillessani poiketa Jyskiin, josko niitä fleecepeittoja sieltä löytyisi. Olen nimittäin monta vuotta himoinnut paksua, isosilmukkaista torkkupeittoa, ja mm. Marita Villejä Lupiineja -blogista neuloi sellaisen viime vuoden puolella. Viime viikon kukkasidontaillassa kertoi yksi kurssilaisista neuloneensa sellaisen tyttärelleen. Tämä rouva oli taannoin käynyt käsileikkauksessa, mutta silti! 

Tiesin, ettei neulominen ole itselleni ongelma, mutta olen pelännyt, että saan itseni hartioista ihan jumiin, syy miksi ylipäätään en enää neulo koskaan. Päätin siis antaa piu paut tuolle jumitusajatukselle ja tarttua puikkoihin! Oikeastaan pitäisi kai sanoa harjanvarsiin, sillä meidän perheen säbämailoissa on sellaiset määrät teippiä, ettei niillä mitenkään olisi voinut neuloa!:P Jouduin ihan asioikseni vielä kipaisemaan illansuussa harjanvartta ostamaan, sillä meiltä löytyi vain yksi lakattu harjanvarsi, joka on toiminut jumppavälineenä tähän asti.  Verhojen alareunoissa olevat varret ovat niin karheaa puuta, että neulominen oli sellaisella takkuista puuhaa. Vuolin hieman harjanvarsien päitä helpottaakseni neulomista.

Miten paljon olenkaan nauttinut neulomisesta! Olen siinä neuloessani tajunnut, kuinka tärkeää on käsillä tekeminen ja luovuuden valloilleen päästäminen. Vaikka työn puolesta saan tarjota tilaisuuksia luovuuden käyttämiseen ja saan välillisesti siitäkin iloa, ymmärrän nyt, että itsensä toteuttaminen käsillä tehden on minulle hirmuisen tärkeää. Olen jotenkin yrittänyt hillitä tätä innostusta itsestäni. Vaikka valokuvaus ja kirjoittaminen ovat myös hyviä keinoja ilmaista itseään luovasti, tarvitsen jotain konkreettisempaa: neulepuikot, lankaa, nahkaa, vasaraa, maalitelaa milloin mitäkin. Saan käsillä tekemisestä niin paljon iloa, että olisi typerää jotenkin rajoittaa itsessäni tätä puolta.  Uskon, että siellä lukijoissa, ja varsinkin bloggareissa on monta samanlaista, tarve tehdä käsillä jotain näkyvää.:)





Tänään en ole vielä ennättänyt neulomaan kuin pari hassua riviä. Ostin kymmenen peittoa (2 e/kappale, ovat siis halventuneet ennen kevään tuloa), joista nyt on kolmas meneillään. Suunnittelin, että neuloisin tuon tekeilläolevan kappaleen reunoille kaistaleet, joissa on palmikkoa. Toinen vaihtoehto on neuloa kaksi kaistaletta sileää neuletta. Katsotaan nyt. Yllättäin neulominen ei ole tuntunut pahemmin hartioissa ainakaan vielä, mutta lämmintä puuhaa se on! Peitto valuu jo mukavasti jalkojen päälle neuloessa, ja siinä tulee todella lämmin. Oikea vilukissan unelma.

Iskin Jyskissä silmäni myös kauniiseen lyhtyyn, joka oli sitten ihan pakko ostaa. Laitoin lyhdyn sisälle kirpparilta ostamani maljakon ja viime viikon kauniisti rupsahtaneet kukkaset. Ei kai mulla voi olla postausta ilman kukkasia?;D




 
Hei, muistakaa ruokkia luovuuttanne!💚
Taina