Staycation Lahdessa

Kun reilu kahdeksan vuotta sitten vietin 4-kymppisiä ihanien naisten ympäröimänä, lähti mies poikien kanssa kaupunkiin yöksi hotelliin ja minä sain kodin kokonaan käyttööni. Vietin ikimuistoiset juhlat ja pojat saivat olla yötä kotikaupungin hotellissa. 

Oikeastaan tuosta lähtien olen ajatellut, että minustakin olisi kiva viettää pieni lomanen kotikaupungissa, staycation. Nyt kun matkustamista on syytä vältellä, alkoi ajatus houkuttaa entistä enemmän. Kaipasin korona-arkeni keskelle sitä, että pääsisin pitkästä aikaa valmiiden ruokien äärelle ja muutenkin irtautumaan tästä murmeloinnista, jota on kestänyt maaliskuusta pitkälle kesään ja sitten taas koko syksyn.  

Voi olla, että kohdistettu markkinointi osaa jo lukea ajatuksia, sillä kuinka ollakaan, tällainen mainos tupsahti vastaan somessa, vaikka en varmasti ollut etsinyt hotellihuonetta muuta kuin mielessäni. Sokos Hotel Solo Seurahuoneella oli niin edullisia hotelliöitä välipäiville (ja ne välipäivätkin oli aika väljästi määritelty), ettei tarjousta tarvinnut miettiä kahdesti. Seurahuoneella on monien mielestä Lahden paras aamupala, siitäkin meillä oli aikaa jo useampi vuosi, joten asia oli sillä selvä.

Viikko sitten lauantaina poika heitti meidät kaupunkiin tavaroinemme. Näin meidän ei tarvinnut maksaa auton parkkeerauksesta.  Hotellihuoneessa olimme alle puoli tuntia kotoa lähdön jälkeen. Ainakaan matkanteko ei rasita, kun lomailee riittävän lähellä!

Mukaan olimme pakanneet ulkoiluvaatteet ja ne puimmekin heti hotelliin saapumisen jälkeen ja suuntasimme "turistikierrokselle". Teimme tuulessa ja tuiskussa ihan kunnon lenkin. Kävelimme Radiomäelle, kiersimme sen ympäri. Siitä jatkoimme matkaa Kirkkopuiston taakse Väinö Hovilan Puistotiellä ihailemaan taidemuseon syntymäpäivien kunniaksi järjestettyä valotaidetta. Sää ei suosinut, mutta eipä se oikeastaan haitannutkaan, kun oli kunnon vaatetus.

Hotellilla käväisimme suihkussa ja laittauduimme pitkästä aikaa ulos syömään. Suuntasimme Santa Fe:hen, joka on vain parin sadan metrin päässä Seurahuoneesta. Meillä ei ollut pöytävarausta, sillä ajattelimme, että haluamme paikkaan, jossa on väljää. Saimmekin oman loossin, eikä koko aikana meidän lähellä (monen metrin säteellä) ollut muita kuin tarjoilija. Näin olin vähän laskeskellutkin yöpymistä varatessani. Varsinkin tammikuun alussa ravintoloissa ja hotelleissa on varmaan erittäin hiljaista, korona-aikaan entistä hiljaisempaa.

Seurahuoneen aamupala on erittäin monipuolinen ja tykätty. Taisimme molemmat herätä ilman herätystä jo ennen kahdeksaa, joten suuntasimme aamupalalle jo kahdeksan maissa. Paikalla oli tuolloin muutamissa pöydissä ruokailijoita, mutta osan aikaa olimme salissa jopa ihan kahdestaan.  

Käytimme maskeja aina hotellin käytävillä ja hisseissä liikkuessamme ja niin näytti tekevän lähes kaikki muutkin hotellissa oleskelevat, henkilökunnalla oli tietenkin koko ajan maskit. Vain yksi kohtaamamme pariskunta seisoi odottamassa maskeitta hissiä, kun poistuimme siitä.

Täytyy sanoa, että hotellilomanen omassa kotikaupungissa oli todella mukava kokemus. Jos tämä kurjimus jatkuu, voi olla, että tarvitaan uusi samanlainen! Tuntui erityisen mukavalta jättää käytetyt eurot omaan kaupunkiin. Näinä tiukkoina aikoina se tuntuu suorastaan velvollisuudelta. 

  

Itse en uskalla nyt mihinkään kotikaupunkia kauemmas lähteä, ja tulkitsen ohjeita niin, ettei pitäisikään, mutta tiedän, että osa matkailee. Talvilomatkin häämöttää, eikä tälle koronalle edelleenkään näy loppua...

Oletko sinä yöpynyt oman kaupunkisi hotellissa? Mitä ajattelet siitä tai kotimaan matkailusta ylipäätään näin korona-aikaan? 

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Akkujen lataamista syyslomalla

Tämä syysloma on mennyt todella omia akkuja ladatessa. Merkkiteot ja suuret ajatukset ovat jääneet tekemättä ja ajattelematta, olen yrittänyt olla potematta syyllisyyttä joutilaisuudesta, vaikka se vähän vaikeaa on. On ihanaa, kun hämärissä syysaamuissa nukuttaa ja saa nukkua juuri niin pitkään kuin unta riittää. Päiväuniakin olen silti nukkunut, lyhyitä, mutta kuitenkin tarpeellisia.

Ennen lomaa ostin pitkästä aikaa kaksi uutta kirjaa, en edes muista, milloin olisin ostanut romaanin itselleni. Kesästä asti olen maksanut Book Beat -jäsenyydestä, toistaiseksi turhaan, en ole vielä löytänyt niitä hetkiä, joissa äänikirja olisi parempi kuin perinteinen kirja. Pitäisi lopettaa jäsenyys tai aktiivisemmin etsiä niitä hetkiä äänikirjoille. Eilen sain siis päätökseen Liza Marklundin uusimman, Helmisafari nimeltään. Lämmin suositus jännityksen ystäville, vaikka alku tuntui itselleni takkuiselta. Loppua kohden kirjaa ei malttanut kädestä laskea. Tänään aloitin uusimman Raidin, ja koska siinä on vain reilu parisataa sivua, uskon ehtiväni lukemaan kirjan loppuun ennen maanantaita ja arkeen paluuta.

Mieskin on pitänyt lomaa tämän viikon, mikä on ylellistä yrittäjälle. Lauantaina ajoimme vanhempieni mökille Kainuuseen ensimmäistä kertaa ikinä syyslomalla. Jäätävä tuuli puhalteli Oulujärveltä, ja ilmassa oli selvästi talventuntua. Äiti sanoi, että luonto kääntää järvivesiä ennen jäätymistä. Seurasimme porukalla pikkulintujen ja oravien touhuja lintulaudoilla ja niiden ympäristössä. Hassuja nuo oravat kätköineen! 

Kävimme miehen kanssa kävelemässä läheisellä Kivesvaaralla, ja yllätyimme positiivisesti paikan upeudesta. Hotelli siellä näytti toimivan jo ennestään, mutta tekeillä oli mökkejä aivan vaaran reunaan, isoilla ikkunoilla, joista aukeaa varmasti mielettömät maisemat. Ehkäpä ensi kesänä yövymme tuolla ja koluamme vaaran reittejä enemmän.

Mökkitontilla kasvaa paljon katajaa, joten tekaisin pikaisesti katajakranssin kotiinviemisiksi. Voi olla, että vielä lisään kranssiin jotain, en ole siihen täysin tyytyväinen, siksi se on jäänyt kuvaamatta. 

Oli jäätävää puuhaa pestä paljua, mutta niin ihanaa mennä lämpimään veteen oikein syvälle, kun syystuulet puhalsivat ympärillä. Yhtenä iltana oli mahtava kuunsilta hetken aikaa ennen kuin pilvet peittivät taivaan.

Reissusta palattuamme kiirehdin ostoksille.:) Facebook -kirppikseltä bongasin kaksi Vitran DSR -tuolia, ja olisi ollut mahdotonta päästää niitä käsistä, vaikken niistä varsinaisesti ole edes haaveillut. Tuolit ovat tosiaan aidot, ja maksoin niistä yhteensä hieman vähemmän kuin yhden tuolin hinnan. Myyjä oli muuttamassa ulkomaille, ja siksi hänellä oli tarve päästä turhista tavaroista eroon. Tuolit menivät pojille, vaikka vähän olisi tehnyt mieli laittaa ne keittiöönkin, tuntuivat oikein hyviltä istua. Ainakin kuopus on tykännyt, esikoinen on niin vähän kotona, että käytännössä tuoli taitaa olla tavaroiden laskupaikka hänellä. 

Käväisin pikaisesti myös Plantagenissa hankkimassa pari uutta viherkasvia. Uurremuorin, josta taisin mainita edellisessä postauksessa, sekä peikonlehden, jossa on reikiä lehdissä, monkey mask nimeltään. Plantagenissa on muuten aivan mielettömän kivoja amppeleita, vaikka millaisia, ja valinnan vaikeushan siinä koitti, vaikka olin jo ajatellut ostaa samalla tämän, valolla varustetun amppelin. Keräilin tuossa viikolla vihersisustuspostaukseen materiaalia, kivoja, moderneja amppeleita sun muita kukkahärpäkkeitä, mutta sitten tuli päiväuniaika.;) Jatkan, kun inspis inskee.

Kukkasipuleita istuttelin yhtenä iltana, ja toivon todella, että sipulit saavat olla talven rauhassa! Aivan mielettömän ihania lajikkeita ja yhdistelmiä: mustaa papukaijatulppaania (Black parrot), valkoista narsissia (Narcissus triandus), pionia muistuttavaa vaaleanpunaista tulppaania (Tulipa finola), tummaa kerrottua tulppaania (Tulipa black hero), mustaa tulppaania (Queen of the night) sekä valkoista terävälehtistä (Tulipa white triumphator) tulppaania. Vähän liian kauniita myyrien syötäviksi.:/ Mutta on niin ihanaa, kun on jotain mitä odottaa sitten keväällä.<3

Pari joululehteäkin olen tarkkaan tutkinut. Tämän vuoden Bo bedre oli lievä pettymys, kun vertaan viimevuotiseen. Parasta antia oli mielestäni kukkajutut. Eilen luukkuun tipahtanut Kaikkien aikojen joulu -lehti oli mielestäni monipuolisempi, mutta siinäkin eniten iloa minulle taitaa olla kukka - ja kranssijutuista. Lehdestä , ja sen kukkajutuista, inspiroituneena kävin tänään Villiviinissä kukkaostoksilla. Tulppaanikausi on täällä, ja ostin mm. nipun papukaijatulppaaneita ja oksan vahakukkaa. Keittiön pöydällä on kolme kukan siemenkotaa, nimeä en tietenkään muista. Toivotaan, ettei niistä tule miehelle allergiaoireita...

Ei hassumpi lomaviikko, vaikka tosiaan ne suurteot ovat jääneet tekemättä.;) Ja vielä koko viikonloppu aikaa jatkaa samalla rötväilylinjalla. Ihanaa viikonloppua!<3

Taina