Staycation Lahdessa

Kun reilu kahdeksan vuotta sitten vietin 4-kymppisiä ihanien naisten ympäröimänä, lähti mies poikien kanssa kaupunkiin yöksi hotelliin ja minä sain kodin kokonaan käyttööni. Vietin ikimuistoiset juhlat ja pojat saivat olla yötä kotikaupungin hotellissa. 

Oikeastaan tuosta lähtien olen ajatellut, että minustakin olisi kiva viettää pieni lomanen kotikaupungissa, staycation. Nyt kun matkustamista on syytä vältellä, alkoi ajatus houkuttaa entistä enemmän. Kaipasin korona-arkeni keskelle sitä, että pääsisin pitkästä aikaa valmiiden ruokien äärelle ja muutenkin irtautumaan tästä murmeloinnista, jota on kestänyt maaliskuusta pitkälle kesään ja sitten taas koko syksyn.  

Voi olla, että kohdistettu markkinointi osaa jo lukea ajatuksia, sillä kuinka ollakaan, tällainen mainos tupsahti vastaan somessa, vaikka en varmasti ollut etsinyt hotellihuonetta muuta kuin mielessäni. Sokos Hotel Solo Seurahuoneella oli niin edullisia hotelliöitä välipäiville (ja ne välipäivätkin oli aika väljästi määritelty), ettei tarjousta tarvinnut miettiä kahdesti. Seurahuoneella on monien mielestä Lahden paras aamupala, siitäkin meillä oli aikaa jo useampi vuosi, joten asia oli sillä selvä.

Viikko sitten lauantaina poika heitti meidät kaupunkiin tavaroinemme. Näin meidän ei tarvinnut maksaa auton parkkeerauksesta.  Hotellihuoneessa olimme alle puoli tuntia kotoa lähdön jälkeen. Ainakaan matkanteko ei rasita, kun lomailee riittävän lähellä!

Mukaan olimme pakanneet ulkoiluvaatteet ja ne puimmekin heti hotelliin saapumisen jälkeen ja suuntasimme "turistikierrokselle". Teimme tuulessa ja tuiskussa ihan kunnon lenkin. Kävelimme Radiomäelle, kiersimme sen ympäri. Siitä jatkoimme matkaa Kirkkopuiston taakse Väinö Hovilan Puistotiellä ihailemaan taidemuseon syntymäpäivien kunniaksi järjestettyä valotaidetta. Sää ei suosinut, mutta eipä se oikeastaan haitannutkaan, kun oli kunnon vaatetus.

Hotellilla käväisimme suihkussa ja laittauduimme pitkästä aikaa ulos syömään. Suuntasimme Santa Fe:hen, joka on vain parin sadan metrin päässä Seurahuoneesta. Meillä ei ollut pöytävarausta, sillä ajattelimme, että haluamme paikkaan, jossa on väljää. Saimmekin oman loossin, eikä koko aikana meidän lähellä (monen metrin säteellä) ollut muita kuin tarjoilija. Näin olin vähän laskeskellutkin yöpymistä varatessani. Varsinkin tammikuun alussa ravintoloissa ja hotelleissa on varmaan erittäin hiljaista, korona-aikaan entistä hiljaisempaa.

Seurahuoneen aamupala on erittäin monipuolinen ja tykätty. Taisimme molemmat herätä ilman herätystä jo ennen kahdeksaa, joten suuntasimme aamupalalle jo kahdeksan maissa. Paikalla oli tuolloin muutamissa pöydissä ruokailijoita, mutta osan aikaa olimme salissa jopa ihan kahdestaan.  

Käytimme maskeja aina hotellin käytävillä ja hisseissä liikkuessamme ja niin näytti tekevän lähes kaikki muutkin hotellissa oleskelevat, henkilökunnalla oli tietenkin koko ajan maskit. Vain yksi kohtaamamme pariskunta seisoi odottamassa maskeitta hissiä, kun poistuimme siitä.

Täytyy sanoa, että hotellilomanen omassa kotikaupungissa oli todella mukava kokemus. Jos tämä kurjimus jatkuu, voi olla, että tarvitaan uusi samanlainen! Tuntui erityisen mukavalta jättää käytetyt eurot omaan kaupunkiin. Näinä tiukkoina aikoina se tuntuu suorastaan velvollisuudelta. 

  

Itse en uskalla nyt mihinkään kotikaupunkia kauemmas lähteä, ja tulkitsen ohjeita niin, ettei pitäisikään, mutta tiedän, että osa matkailee. Talvilomatkin häämöttää, eikä tälle koronalle edelleenkään näy loppua...

Oletko sinä yöpynyt oman kaupunkisi hotellissa? Mitä ajattelet siitä tai kotimaan matkailusta ylipäätään näin korona-aikaan? 

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina