Kevätkoti - Kukkia, kakkuja ja kirjoituskammoa

Hei, pitkäääästä aikaa! Jos aiemmin kirjotuskammo on iskenyt jo viikon jälkeen, niin voitte arvata, kuinka vaikeaa tämän postauksen aloittaminen on nyt. Viime kerrasta on aikaa lähes kaksi kuukautta. Ehkä raskaimmat kaksi kuukautta tämän koronavuoden aikana.  Vaikka yleisesti ottaen luvut näyttää Suomessa laskusuuntaan, on täällä meidän suunnalla ehkä vielä liian aikaista huokaista helpotuksesta. En ole koskaan odottanut lomaa näin paljon. Ihan vain sen takia, että ei tarvitsisi pelätä jatkuvasti altistumista. Laskeskelin, että taidan olla työpaikalla viimeisten joukossa, joka saa rokotteen. Ehkäpä tuossa loman alkajaisiksi, jos hyvin käy...No mutta, en suinkaan tullut tänne pitämään koronatiedotusta, vaan miettimään "ääneen" jotain ihan muuta. Vaikkapa kukkia ja niiden kauneutta.

Viime viikolla minulla oli ihan mielettömän ihanat kukat, osa niistä porskuttaa edelleen. Aika romanttista, yhtä aikaa runsasta ja jotenkin kepeää... Kuten kuvista huomaatte, pionikausi on nyt alkanut!<3 Vielä pitää jaksaa hetki, ennen kuin pihalla on sama kausi menossa. Olohuoneen kimpun sitoi Eija Villiviinistä.

Jotain pientä on tullut hankittua kotiin tässä talven ja kevättalven aikaan. Facebook -kirppiksen kautta hankin ensin yhden Unikko -päällisen ja ihan hiljattain toisen, keväisemmän. Saas nähdä, pysyykö Unikko -villitys tällä keraa hanskassa...Luulisi, että yhdet överit aikuisiälle riittää.:/ Ainakin olohuoneen Unikko -kiintiö on nyt täynnä. Tyynynpäällisiä tulee vaihdeltua sen verran usein, että ehkä noista ei ihan ähkyä synny.

Ellokselta hankin jo talvella Mimoun torkkupeiton, jota olin usemman kuukauden käynyt useasti kurkkimassa. Peitto on silkin ja villan yhdistelmää ja se on käsinkudottu, joten sillä on hintaa aika tavalla enemmän kuin vaikka tuolla kuvissa näkyvällä H&M:n tekokuitupeitolla. Käytin 40% alennusta hyväkseni, joten hinnasta tuli siten kohtuullinen. Peitto on kyllä jokaisen euron arvoinen, kevyt ja lämmin yhtä aikaa, mielestäni superkaunis. Ei taida olla iltaa, ettenkö olisi viime kuukausina istunut sohvalla torkkupeiton lämmittäessä varpaita. Aika monta sarjaa on tullut kahlattua läpi. Ennen koronaa jaksoin tuskin koskaan katsoa mitään sarjoja!

Keittiössä näkyvät pionit ovat Cittarin kimppu Coral Charm -lajiketta (aluksi aniliininpunainen, sitten hennon vaaleanpunaisen kautta kellertäväksi muuttuva kaunotar) seuranaan edellisviikon kimpun rippeet. Tuota ihanaa pionilajiketta olen istuttanut kaksi kappaletta kukkapenkkiin, mutta viime vuonna toinen puska näytti kadonneen talven aikana kokonaan. Toinenkaan ei jostain syystä kukkinut, joten puutarhakukkien hankintalistalla on ainakin yksi uusi pioni. Makkarin ikkunan taakse haaveilen pientä syreeniaitausta. Jos tänä vuonna olisi ajoissa liikkeellä. Viime vuonna olin auttamattoman myöhässä.

Terassikalusteet on jo nostettu terassille, sillä viimeisin sisustusvimma on kohdistunut sille suunnalle. Useaan otteeseen olen jo mielessäni asiasta kirjoitellut, mutta tosiaan vain mielessä. Harmaan, mustan ja ruskean (esim. juutti) lisäksi haluaisin nyt terassille vihreää. Siitä ajatuksesta hankin vihreän sylinterimaljakon ja lyhdyn, joka kuvissa toimii nyt maljakkona. Näiden sijoituspaikaksi olen kaavaillut kesällä terassia. Riipputuoliin ajattelin ommella uudet päälliset, jotain vihreää yllättäin! 

Kaikenlaisia suunnitelmia on mielessä terassiin, puutarhaan ja kotiinkin liittyen. Nähtäväksi jää, mitkä niistä toteutuvat tulevana kesänä, mitkä jäävät odottamaan seuraavia kesiä. Ensi vuonna meillä todennäköisesti juhlitaan jälleen lakkiaisia ja se seikka on tietysti jo mielessäni. 

Kakkuja lupailin otsikossa, joten vielä lopuksi kakkua. Pääsiäisenä leivoin sitruunajuustokakkua, tuolloin nappasin myös kuvat. Ohjeessa sovelsin K-ruokaohjetta siten, että korvasin toisen tuorejuustorasian makurahkalla ja kermaviilin kreikkalaisella jogurtilla. Grahamjauhot olen korvannut gluteenittomilla kaurajauhoilla. Sittemmin olen leiponut samalla ohjeella kaksi kertaa töihin. Viimeisin kakku oli maustettu kinuskituorejuustolla. Makurahkalla (Irish Cream) maustettu kakku oli minusta niin hyvää, että sitä ajattelin leipoa jälleen vapuksi. Perhe jäi nimittäin siitä paitsi. 

Alkuperäisohjeella pohjaa tehdessäni tuntuu tuota taikinaa tulevan hieman yli tarpeen. Viimeksi pienensin pohjan aineksia noin 1/3, ja siltikin pohjaa meni hieman roskiin ennen uuniin laittamista. Mielestäni pohjan pitää olla ohut!

Pahoittelut sillisalaatista! Olipa vain saatava tuo kirjoituskammo voitettua. Ihan huomenna en lupaa seuraavaa postausta, mutta yritän välttää tällaisia viikkojen taukoja jatkossa!

Iloista vappuviikkoa!

Taina

Porkkanakakkukeksit - Keittiössä on jo kevät!

Talviloma vetelee viimeisiään ja huomenna on edessä paluu arkeen. Loma on ollut ihana ja tarpeellinen. Keväästä ei näytä tulevan helppo uutisista päätellen. Ainakin vielä tänään tuntuu, että tästäkin selvitään.

Näköjään tällaiseen kotilomailuunkin alkaa jo tottua, matkakuume, joka on alituinen seuralaiseni, on onneksi pysynyt poissa. Sen sijaa olen potenut jonkinlaista kaipuuta juhlien järjestämiseen, jotain rentoa ja huoletonta...Ehkäpä kesälomalle pääsemme siirtymään perinteisten kevätjuhlien ja työporukan kekkereiden kautta. Toivotaan!<3

Eilinen lumisade ja harmaus sai minut pitkästä aikaa taikinaterapian pariin. Halusin tehdä jotain keväistä! Mielestäni hedelmät ja vihannekset tuovat keittiöön kevättä ja kesää, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen ja lunta sataisi taivaan täydeltä. Viime vuodelta muistin kokeilemani porkkanakakkukeksit (jotka tein tuolloin ilman pähkinöitä ja kuorrutetta), sekä jokakeväisen suosikkini sitruunamarenkipiirakan, näitä siis leivoin. Joudun joka kevät etsimään tuota sitruunapiirakkaohjetta, se löytyy nimittäin blogihistoriani alkutaipaleelta. Ajattelin, että sen voisin postata lähiaikoina uudestaan, jotta löydän sen ensi kerralla helpommin. 

Sain kyselyitä keksiohjeesta, joten pitkästä aikaa tässä olisi reseptiä tarjolla. Reseptin bongasin Kanelia ja Kardemummaa Marialta, hän on myös osa Versoilevan sisällöntuottajista, ja sieltä tallensin ohjeen viime talvena. Tuolloin tosiaan kokeilin noita keksejä ja ne tekivät hyvin kauppansa ilman pähkinöitä ja kuorrutettakin. Nyt minulla sattui olemaan sekä saksanpähkinöitä, että tuorejuustoa, joten tein keksit tismalleen ohjeen mukaan. Paitsi, että eihän minulla ollut inkivääriä jauhettuna tai muutenkaan...;D Se jäi siis omista kekseistäni pois (luultavasti jatkossakin, sillä inkivääriä tulee ostettua tuoreena, mutta suhteellisen harvoin).

Ainekset:

150g pehmeää voita

2 dl fariinisokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl kaurahiutaleita

1 tl ruokasoodaa

2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua inkivääriä

2 porkkanaa raasteena (n. 3 dl)

1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna

Kuorrute:

25g pehmeää voita

100g maustamatonta tuorejuustoa

1-2 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

saksanpähkinöitä rouhittuna

Keksien valmistus: 

Vatkaa pehmeä voi, fariinisokeri. Lisää kanamuna edelleen vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan. Lisää viimeiseksi porkkaraaste ja pähkinärouhe. Sekoita tasaiseksi ja laita taikina jääkaappiin 20-30 minuutiksi. Taikinan kauhoin ruokalusikalla pellille ja muotoilin keksit käsin. Niistä tuli sen verran suuria, etteivät ne mahtuneet yhdelle pellille. Olisiko tullut yhteensä 15 keksiä, halkaisijaltaan noin 10 senttiä. Paista keksejä 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Kuorrutteen valmistus:

Vatkaa voi, tuorejuusto ja sokerit tasaiseksi. Itse käytin ihan vain haarukkaa, sillä kun oli niin monta rautaa tulessa yhtä aikaa, että vatkaimen virpilöitä jouduin muutenkin pesämään joka välissä..Levitä kuorrutetta keksin päälle, kun ne ovat hieman jäähtyneet. Ripottele pinnalle pähkinärouhetta.

Nuo pähkinät tekivät aika paljon tuohon keksien koostumukseen, joten jos et ole allerginen, ja suunnittelet leipomista, kannattaa pähkinät vaikka hankkia ihan tätä varten. Pähkinät tekevät kekseistä kivan rouheita. Vaikka ei laittaisi kuorrutetta ja pähkinöitä keksien päälle. Voisin kyllä kuvitella, että tuohon päälle voisi sipaista ihan suoraan jotain maustettua tuorejuustoakin! Vaikkapa sitruunalla tai appelsiinilla maustettua...Oma raastinrautani on sen verran vanha kapistus, että porkkaraasteeni oli myös hieman suurempaa kuin mitä ehkä ulkonäöllisesti olisi suotavaa. Uusi raastin on ostoslistalla!

Innostuin pitkästä aikaa myös kuvailemaan leipomuksia, kuten näkyy. Ihanaa, kun valoisaa on vielä illansuussakin! Tekee kuvaamisesta mielekkäämpää ja oikeastaan koko elämästä, vai mitä?:)

Toiveikkaana kohti uutta viikkoa ja kevättä!

Taina

Koronakevään loppu - Ihana kesä!

Muistaako kukaan kunnolla, millaisia murheita meillä oli ennen maaliskuuta? Jostain syystä vuoden alku tuntuu juuri nyt erittäin kaukaiselta ja ainakin minun on vaikea muistaa, mitä tuolloin murehdin tai olin murehtimatta. Taisin olla kaiken kaikkiaan aika huoleton. Talvi oli ollut poikkeuksellisen lämmin ja muistan hyvin, kuinka moni muu suri jatkuvaa marraskuuta. Minä katselin samaa asiaa toiveikkaana. Olen aina tykännyt keväästä ja viime vuosina se kevääksi kutsuttu aika on kutistunut pariin hassuun viikkoon. Ajattelin, että tässä se nyt on, pitkä kevät! Sain mitä toivoin, nimittäin ERITTÄIN pitkän kevään. Kannattaa näköjään oikeasti miettiä, mitä toivoo...

Korona-aika on mennyt työn merkeissä. Olen tietenkin päässyt helpommalla kuin itseäni nuoremmat, joilla on vielä pieniä lapsia. Kenellä on ollut rankinta -vertailu ei mielestäni ole koskaan ollut kovin rakentava juttu. Kaikilla on ollut venymisen paikka. Ennen pääsiäistä aloittamani villasukat ovat edelleen ilman kantapäitä ja jalkateriä. En voinut kuvitellakaan istuvani neulomaan istuttuani aamuvarhaisesta iltaan saakka koneen ääressä etäopetukseen siirryttyämme. Sen sijaan oli pakko päästä ulos kävelemään. Askeleita onkin kertynyt kiitettävällä keskiarvolla päivittäin ja lähialueelta on tullut koluttua monta sellaista reittiä, joita ei olisi muuten tullut mentyä. 

Tavallaan olen nauttinut aamujen rauhallisuudesta, siitä, että saan syödä ja olla muutenkin kotona ilman meteliä ja häslinkiä ja sitä vuorovaikutuksen tulvaa, joka töissä väistämättä on koko ajan läsnä. Toisaalta lähiopetuksessa etäjakson aikana ollessani nautin päivistä työpaikalla ihan hirmuisen paljon. Samoin olen tykännyt näistä toukokuun työpäivistä ja lasten kanssa koetuista erilaisista koulupäivistä. 

Muuten nyt keväällä ei ole ollut kiire oikeastaan minnekään. Kalenterista hävisi kaikki menot parturia lukuunottamatta pariksi kuukaudeksi. Miehen ja kuopuksen kanssa olemme olleet todellisia kotihiiriä. Ruokaostokset olemme tehneet enimmäkseen netissä, vain jotain täydennystä olen lähikaupasta hakenut.

Viime aikoina olen huomannut ehkä hieman huolestuttavia piirteitä itsessäni. Minuun on iskenyt valtava tavallisen elämän kaipuu! Ensin sen huomasin televisiosta jotain katsoessani. Olisipa ihana mennä ravintolaan syömään. Saisi istua ja seurustella perheen tai ystävien kanssa jossain kivassa paikassa. Voisi samalla seurata ihmisiä ympärillä. Se on ihan lempipuuhani julkisilla paikoilla! Ihmisten tarkkailu.:) Olen alkanut kaivata matkahaaveita, kirppiskierroksia ja kahvilassa istuskelumahdollisuutta. Haluaisin tulla ja mennä vapaasti, tavata ketä mieli tekee, ilman maskeja (en kyllä ole itse käyttänyt maskia ollenkaan, mutta jotenkin edelleen säpsähdän, kun joku tulee kadulla vastaan maski naamalla) ja jatkuvaa käsien pesua tai desinfiointia. Toivoisin, että korona olisi mennyt menojaan ja elämä olisi palannut tuttuihin uomiinsa.

Jollain tavalla tästä oudosta keväästä on tullut normaalia elämää. Ei samanlaista kuin ennen koronaa, mutta silti tavallista arkea. Täällä Lahden seudulla korona ei onneksi ole alkanut levitä koulujen avaamisen jälkeen, kuten se on jonkin verran tehnyt pääkaupunkiseudulla. Olen onnekas, sillä tuntuu, että ihan kaikissa kunnissa terveys ei ole ollut listan kärjessä viime viikkoina. Korona ei edelleenkään ole leikin asia, enkä vieläkään halua sitä itselleni tai kenellekään muullekaan. 

Juuri nyt olen rauhallinen ja toiveikas. Aikomus on nauttia kesästä, olla murehtimatta turhia, yrittää kuitenkin muistaa, että tautia on edelleen liikkeellä. Loppukevät on aina yhtä ihanaa aikaa. Luonto on mielestäni nyt parhaimmillaan ja koko ihana kesä vielä edessä. Ajattelin nyt kuitenkin olla toivomatta loputtoman pitkää kesää.;D Ihan tavallinen kesä kuulostaa hyvältä.

Olen arponut Kaijasinkon puutarhan 50 euron lahjakortin. Voittajaksi valikoitui Minna M. Mahtavaa, upeeta! Onnea ja kukkailoa! Kiitos Kaijansinkon puutarha, paitsi ihanista kukistanne, myös mahdollisuudesta jakaa hyvää mieltä!<3

Ihanaa kesää!

Taina

Tervetuloa kevät! - DIY helppo kevätkranssi

Jos moni onkin valitellut talven aikana pitkää marraskuuta, niin itseäni lumettomuus ei ole haitannut, vaikka ymmärrän tietysti, etteivät tällaiset "talvet" ole Suomen luonnon mukaisia. Synkistelyn sijaan olen ottanut ilon irti pitkästä keväästä! Näin suosittelen muitakin tekemään täällä etelässä. Esimerkiksi terassille voi jo hyvin laittaa sipulikukkia. Siellä ne säilyvätkin huomattavasti paremmin kuin sisällä lämpimässä. Kannattaa laittaa kukat niin, että ne voi oikein kylmän yön satttuessa joko suojata kylmältä tai nostaa yöksi sisälle. Etuterassille aloin rakentamaan kevättä eilen ja tänään jatkoin askartelemalla kranssin oveen. Olen tästä kranssista niin innoissani, että saakoon ihan oman postauksen. Terassista lisää, kunhan saan sieltä toisenkin puolen siivottua talvesta.

Viimeisimmässä Koti ja Keittiö -lehdessä (3/2020) oli aivan mahtava idea kranssiin! Ideana on solmia kranssipohjaan oksista ristikko, johon voi sitten pujotella kukkaset. Loistoidea, jossa on valtavasti mahdollisuuksia muunteluun esimerkiksi vaihtamalla oksat tai kukat toisiiin kuin alkuperäisessä ohjeessa on.

Suurin työ kranssissa itselläni oli poistaa rottinkirenkaasta joulun jälkeen solmimani kierrätyskranssin ainekset. Varsinkin kukkateippi oli tahmaista ja vaikea irrottaa. Jos sinulle on kranssiksi sopiva rengas tms. valmiina, säästät ajassa ainakin vartin.:)

Ristikkoon ja rottinkirenkaan ympärille kävin leikkaamassa omasta pihasta lamoherukanoksia. Lamoherukka on osoittaunut täydelliseksi materiaaliksi kransseihin. Se on erittäin voimakkaasti kasvava maanpeitekasvi, joten sitä voi leikata huoletta. Itse asiassa lamoherukka meinaa hiipiä kohti Kesähuonetta ja sitä täytyy muutenkin leikata kasvun hillitsemiseksi. Kranssiin tämä kasvi sopii senkin vuoksi hyvin, että se on taipuisaa ja silmut muodostuvat jo varhain keväällä, kuten kuvistakin näkyy. 

Aluksi kieputin yhden kierroksen lamoherukkaa  rottinkirenkaan ympäri. Kieputtelin myön vihreää rautalankaa eli kukkalankaa yhden kierroksen, jotta oksat jäivät paikoilleen. Tämän jälkeen solmin oksista ristikon ympyrän sisälle. Kiinnittelin oksia sieltä täältä kukkalangalla toisiinsa ja renkaan reunaan. Noin puolessa tunnissa pohja oli valmis. Samantien läksin ostamaan kranssiin sopivia kukkia Villiviinistä. Saikin sitten nämä kukat ilmaiseksi, sillä ihana Eija lahjoitti minulle tulppanit kranssiin! Kiitos, kiitos, kiitos!<3 Kranssista tuli mielestäni aivan ihana!<3 

Tulppaanit kestävät varmasti muutaman päivän noin ja sitten ne on helppo vaihtaa uusiin. Tekisi mieli kokeilla pohjan tekoa pajun tai koivun oksilla... Kukkina voisi käyttää oikeastaan mitä tahansa sipulikukkia ja leikkojen sijaan jättää vaikka sipulit osaksi kranssia...

Ihanaa kevättä!<3

Taina

Kirsikan kukintaa

Oikein mukavaa äitienpäivän iltaa! Minua on tänään lellitty ja hemmoteltu hyvällä ruoalla, ihanalla lahjalla ja nuorison läsnäololla. Toivottavasti sinäkin olet saanut nauttia päivästä! 

Viime aikoina olen lukenut muutamia koskettavia tekstejä niin äitiyteen, kuin lapsettomuuteenkin liittyen. Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä oli juttu Metelinmäen Paulan elämästä koskettava tarina kera poikansa kirjeen.<3 Paula kirjoittaa Instaan osuvasti ja kauniisti äitiydestä, kannattaa käydä tutustumassa, jos hän ei ole sinulle ennestään tuttu!

Aiemminkin olen suositellut Helin Keijujakuutit Insta-tiliä upeiden kuvien ja mukaansatempaavien haasteiden vuoksi. Hiljattain Heli on avannut teksteissään lapsettomuutta. Tie äitiyteen ei ole ollut hänelle helppo tai itsestäänselvä. Omat silmäni aukenivat Helin kirjoituksista. Näillä kahdella naisella on todellakin kynä hallussa, kuvat ovat yhtä inspiroivia kuin tekstitkin!

Tällä viikolla käväisin yhtenä aurinkoisena, mutta tuulisena, iltana Launeen Perhepuiston Arboretumissa kuvaamassa kirsikoiden kukintaa. Oli vähän haastavaa tuulisuuden vuoksi.:) Olen haaveillut nyt useamman kevään Roihuvuoren kirsikkapuista, mutta tämä flunssa ja työkiireet piti nyt huolen, ettei tuo haave vielä tänä keväänä toteudu. Tunnelma tuolla Arboretumin keskellä oli kyllä vähintäänkin satumainen! 

Silti toivoisin, että joku rakentaisi tänne Lahteen sellaisen alueen, jossa voisi olla kymmeniä kirsikkapuita, tuhansia ja tuhansia kukkasipuleita, metsän siimeksessä alppiruusuja, ehkä satoja pionipuskia, loppukesästä kukkaniitty ja auringonkukkapelto,  sekä tietysti tunnelmallinen kahvila siinä yhteydessä ja mahdollisuus ottaa kuvia siellä kukkien seassa.<3 Eikös olisikin ihan täydellinen paikka? Idea on vapaasti käytettävissä...vaikka tuohon kuulostaa ihan mun uudelta uralta.;)

Aurikoista ja kukkaisaa uutta viikkoa!

Taina

Perhosleinikkejä ja omena-kuohuviinikakkua - Iloista vappua!

Hassua, tuntuu aivan perjantailta, vaikka on tiistai. Huomisessa yhdistyy varmaan lauantai ja sunnuntai, ja sitten ollaan taas maanantaissa. No, uusi perjantai on sitten jälleen ihan nurkan takana!:)  

Viime perjantaina kävin Villiviinissä, ja etukäteen olin ajatellut tehdä jotain samantyylistä tarjottimelle (pienemmässä mittakaavassa), mitä Saija Sitolahti teki Kevätmessuilla. Nähdessäni Eijalla Pihapiiri -messuja varten hankitut perhosleinikit, muutin hetkessä mieleni ja otin pienen nipun tuota kukkaa, jolle olen nyt viime päivinä menettänyt sydämeni täydellisesti. Aivan ihana, uusi, tuttavuus!<3

Kotona tein kuitenkin niin, että rakensin ensin perhosleinikeistä ja pääsiäiskukkien rippeitä käyttäen asetelman olohuoneen tarjottimelle. Pienet maljakot ja pullot, ja yksittäiset oksat, saa kivasti koottua ryhmäksi tarjottimen avulla. Juuri sen vuoksi olen jonkinmoinen tarjotinhamsteri.:P 

Loput kukat asettelin Marimekon Ming -maljakkoon, ja sen sellaisenaan keittiön pöydälle. Perhosleinikeissä on jotain ruusumaista, mutta kepeämpää. Kukat tuntuvat saavat hauskan metallisen hohteen vanhetessaan, ja miten monta erilaista, puuterista, sävyä muutamaan oksaan mahtuu!

Eilisilta meni töihin leipoessa. Halusin pitkästä aikaa ilahduttaa työkavereita jollain herkullisella. Kokeilin tuoreessa Kodin Kuvalehdessä ollutta omena-kuohuviinikakkua, ja lisäksi tein tuttua marenkikakkua, molempia kaksinkappalein. Marenkikakkujen päälle laitoin toiseen Valion Irish Cream -rahkaa, ja toiseen valmista Sitruunarahkaa. Kakut katosivat lähes kokonaan päivän aikana, ja kovasti kehuja sai tuo omena-kuohuviinikakku. Jos olette kiinnostuneet reseptistä voin sen jakaa myöhemmin.

Jos meillä tänä vuonna olisi ylioppilasjuhlat, niin saattaa olla, että tuota omena-kuohuviinikakkua olisi hyvinkin meillä tarjolla.

Viimevuotiselta ylioppilaalta kyselin, aikooko hän ulkoiluttaa uutta lakkiaan nyt vappuna. Vastaus oli, että ehkä. Eipä ole itsellä juuri tullut lakkia käytettyä vuosiin, edes vappuna. Toista se oli ennen vanhaan, kun lakki päässä kuljettiin koko kesä!;)))

Oikein kuplivan ihanaa ja aurinkoista vappua!

Taina

Kepeä kevätkranssi

Kylläpä meitä on nyt hellitty lämmöllä ja auringonpaisteella!<3 Kevät on edennyt hurjin harppauksin eteenpäin, jäät suurimmaksi osaksi lähteneet Kymijärvestä ja meidän pihakin kohta lumeton.;) Loppuviikolle on luvassa paitsi Pihapiiri -messuja, niin ihan pihahommia kukkapenkkejä siistien ja ainakin etupihalla haravaa heilutellen.

Pääsiäistouhuihin palaan vielä tämän postauksen verran. Viikonloppuna tekemäni kranssi sopii kyllä muutenkin keväiselle terassille tai miksei vaikka sisällekin. Pääsiäisen kukkajuttuja voit käydä kurkkimassa edellisissä postauksissa täällä ja täällä.

Oli jo aikakin purkaa havukranssi, joka oli roikkunut etuterassin seinällä joulusta saakka! Aloitin siis kranssin teon purkamalla metallirenkaalta havut roskiin. Metallirenkaan päälle kieputtelin lamoherukkaa pari kierrosta. Olen vasta tänä vuonna tajunnut, kuinka hyvä tuo lamoherukka on kranssien pohjiin. Joulun jättikranssin pohjalla käytin tätä samaa. Se on kova luikertelemaan pitkin maata eli se on erittäin hyvä maanpeittokasvi rinteisiin. Sillä on myös kaunis syysväri ja se tuoksuu aina ihanan herukkaiselle.

Lamoherukan päälle lisäsin muutamia tupsukoita mustikan- ja puolukanvarpuja. Jälkeenpäin katsoin kuvista, että lopputulos olisi ehkä ollut kivempi pelkällä mustikalla, mutta en viitsinyt enää repiä puolukanvarpuja pois. Lopuksi sidoin muutamia narsissin ja helmihyasintin sipuleineen kranssiin. Aikaa meni ehkä tunti, josta suurin osa havujen (ja niissä olevien rautalankojen) poistoon. Simppelin kranssin teko ei kauan kestä!

Sovittelin kranssia aluksi havuranssin naulaan etuterassille, vaan totesin, että se sopii paremmin Kesähuoneen oveen. Siihen se sitten jäi.:)

Oikein ihanaa loppuviikkoa!

Taina