Marraskuulla on monesti aika ikävä kaiku, synkkää ja pimeää riittää, ja kevääseenkin on vaikka kuinka pitkä aika! Minä olen yleensä tässä kohti jo kovasti jouluisissa mielentiloissa, mutta ihmeekseni nyt olen oikeastaan nauttinut vielä syksyisistä tunelmista. En ole edes joululauluja kuunnellut. Ehkä juju on siinä, ettei ole tuntunut vielä niin marraskuulta. Aurinko on välillä muistuttanut olemassolostaan, eikä lumesta ja pakkasesta ole ollut juuri tietoa sitten syysloman.
Esikoinen sai syksyn haussa opiskelupaikan Helsingistä ja tammikuussa hän muuttaa pois kotoa. Äidin kannalta mielessä on yhtä aikaa ilo opiskelupaikan saamisesta sekä onni pojan puolesta ja toisaalta haikeus, kun lapsi lentää pesästä. Sinänsä olen muuttoon samalla tapaa kypsynyt kuin poikakin näyttää olevan.:) Asunto löytyi yksityiseltä Punavuoresta, pieni yksiö, joka odottaa taloyhtiön remonttia ja on siksi suhteellisen edullinen Helsingin hinnoiksi. Vaikka poika ensin meinasi, että minua ei tarvita asunnon sisustamisessa avuksi, niin sulassa sovussa olemme tehneet hankintoja uuteen kotiin. Miten paljon nautinkaan, kun yritän sisustaa nuukaillen! Torin ja Facebook -kirppisten kautta löytyi mm. keittiönpöytä ja vuodesohva. Kirppiskierrokselta viikonloppuna mukaan tarttui kaikenlaista tarpeellista keittiöön. Varastosta pitäisi löytyä myös yhtä ja toista tarpeellista, mitä olen tätä ajatellen säästänyt.
Aiemmin ehdottelin miehelle, että muuttaisimme oman makuuhuoneemme esikoisen huoneeseen, sillä sinne ei paista aamuaurinko ja sen saisi sisustettua symmetrisesti. Minä kun tykkään symmetriasta. Miestä ei aamuaurinko häiritse, eikä epäsymmetrisyys myöskään, joten se siitä sitten.:P Toisaalta juuri aamuaurinko on asia, josta tykkään makkarissamme, ei se ole niin vaarallista, jos kesällä herään vahingossa aikaisin.
Pikkuveli on jo jonkin aikaa haikallut veljensä isompaa huonetta, siis sitä samaa, jota minä miehelle ehdottelin, ja pitkästä aikaa meillä on sitten huoneenvaihtoon liittyvää mööpelivalssia luvassa. Esikoisen sänky jää meille, koska tulevassa asunnossa on nukkumaparvi (ja toki hän on tervetullut viikonloppuisin ja lomille kotiin), mutta kaavailin jo mielessäni myös työpisteeni muuttamista olohuoneesta nykyiseen pikkuveljen huoneeseen. Siitä aukeaakin sitten ihan uusi mahdollisuus eli tyhjä seinä! Tyhjä seinä = paikka uudelle taululle. Sanoinko jo, että nautin tästä?:) Niin paljon mahdollisuuksia ja inspiraatiota!
Tällaista meille näin loppuvuodesta 2020. Mitä sulle kuuluu?
Taina
Ai että miten niin tunnistan ton innostuksen päästä sisustamaan kotoamuuttajan asuntoa. Niin samat tuntemukset oli mullakin aikanaan ja vanhempi poika siihen vielä ensimmäisen oman asuntonsa suhteen suostuikin, koska tiesi, että on mulle tärkeää. Mutta sittemmin sisustukset on syntyneet pojan ja tyttöystävänsä yhteistuumin, eikä siihen ole ollut äidillä enää asiaa. Eikä pidäkään tietysti, koska en halua olla mikään tyrkyttäjä tai sekoittaa muutenkaan. Yhden Marimekon valkoisen Flower-maljakon uskalsin sinne ostaa, kun tiesin että miniä Marimekosta ja valkoisesta tykkää ja vaasi on niin pieni, ettei vie tilaa.
VastaaPoistaKuopus olikin sitten ihan toinen juttu :D. Sanoi heti, että ei tartte tulla sisustelemaan :D. Selvä homma. Mutta kyllä se koville otti, kun kaikki mitä ehdotin viihtyvyyden luomiseksi (siis omasta mielestäni) oli "turhaa". Ei siis viherkasveja, ei mitään turhia peittoja tai tyynyjä ja verhotkin on ihan hyvät, vaikka onkin nykyiseen huonekorkeudeltaan aiempaan verrattuna puolisen metriä korkeampaan ihan liian lyhyet. Pääasia että on mukava sohva (senkin osti itse, kun alalla kerran on), iso telkkari ja pleikkari :). (Toisin kuin isoveljellään nyt, jonka pienenpienessä yksiössä Ranskassa on pelituolina puujakkara ja telkkarina pienen tietokoneen näytön kokoinen TV, sänkynä taittosohva ja siinä se sit onkin :D).
Uskon, että teilläkin poika arvostaa sun apua, mutta on myös helpottunut kun pääsee sinne omiin oloihinsa omaan uuteen kotiinsa (ja tämä on kaikella rakkaudella sanottu <3)
Kiitos ihanasta kommentista Annukka!<3 Mulla tosiaan nyt ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa, sillä ei ole tyttöystävää olut kuvioissa meidän poitsulla aikoihin. MUTTA sanoi kyllä mulle just noin, ettei sitten mitään ylimääräistä, turhaa, niin kuin viherkasveja, tauluja (ostin jo sen yrttitaulun kirppikseltä..:P) ja sohvatyynyt on myös kiellettyjen listalla...Ajattelin kaikesta huolimatta kokeilla, jos saisin jonkinlaista viherkasvia ikkunasyvennykseen laittaa.:)) Se toisi niin paljon kodikkuutta! Vaikka kaktuksia tms...Näkisin myös NIIN Marimekon tummansini/beiget pussilakanat pojan parvelta reunan yli repsottamassa huolettomasti.;D
VastaaPoistaVeikkaan, että meillä tulee olemaan sama kuopuksen kanssa. Hän on jotenkin vielä enemmän selvillä, millaisessa ympäristössä haluaa asua. Kun tekniikka pelaa, niin kaikki on kunnossa.;D No, onneksi tässä kotonakin aina jotain pientä muutosta voi tehdä. Odotan myös innolla sitä, että pääsen tyhjentämään esikoisen huoneen ennen kuin sinne kannetaan yhtään uutta tavaraa kuopuksen huoneesta. Yleensä siinä kohti mun mielikuvitus ja luovuus pääsee viimeistään valloilleen.<3
Ymmärrän.<3
Ehkä tässä tulee ero poikien ja tyttöjen välillä, koska meidän tytär sisusti oman kotinsa ihan itse, kelpasin vaan maksumieheksi :) Oliskohan sitten niin, että pääsen pojan kotia joskus tulevaisuudessa laittelemaan tai sitten muuttaa suoraan jonkin tytön kanssa yhteen :) Onneksi omassa kodissa pääsen siirtelemään tavaroita mieleni mukaan :)
VastaaPoistaIhanaa loppuviikkoa sinulle Taina <3
Juu, enpä usko, että tyttärelle kelpaisin sisustusasioissa muuhun kuin maksajan rooliin.;D Meillä ei juuri nyt ole ketään tytteleitä kuvioissa tietääkseni, saan häärätä itsekseni. No ja näin, oma koti, oma lupa. Enimmäkseen tässä nyt kuitenkin pidetään vain huolta, että kodissa olisi kaikki tarpeellinen, millä pääsee alkuun.:)
PoistaKivaa uutta viikkoa Outi!<3