Ennen / jälkeen

Mistä lie tullut tullut mieleeni tätä postausta miettiessä tv-sarja vuosien takaa (Ruma Betty), jota en edes seurannut. Sen verran sarjaa olen vilkaissut, että muistan, kuinka ärsyynnyin tavasta, jolla kaunottaresta oli muokattu ruma: silmälasit, hammasraudat ja hieman tönkkö pukeutumistyyli. Just joo! Ihme stereotypia! Koska en sarjaa seurannut, en tiedä mahtoiko ruma Bettystä kuoriutua kaunotar. Luultavasti...

Ruma Betty ei liity postaukseen oikeastaan mitenkään, paitsi että joululomalla kunnostamani lipasto oli kyllä oikeasti ruma, kun sen kirpputorilta ostin. Joku neropatti oli maalannut sen vähän kuin armeijatyyliin, läikikkääksi (Vanha postaus täällä). Ihastuin kuitenkin maalipinnan alla olevaan Billnäs-tyyppiseen olemukseen, eikä ruma ulkokuori säikäyttänyt minua... Oikeastaan vasta kun ensimmäisen hiomisyrityksen yhteydessä. Tuntui, ettei maali lähde irti ollenkaan!

Kestikin sitten yli vuoden, ennen kuin uskalsin tarttua uudelleen toimeen. Nyt olin päättänyt, että maalikerrokset saavat todellakin väistyä.

Käytin sekä maalinpoistoainetta, että rapsuttelua kuumailmapuhaltimen kanssa, ja lopuksi vielä hiomakonetta. Tämä oli oikeastaan kolmas tällainen isompi kunnostusprojekti, ja joka kerta olen oppinut uutta ja lisää. Tämän lipaston jälkeen, jos tai kun vielä maalia pitää ryhtyä poistamaan, niin aloitan suoraan kuumailmapuhaltimen kanssa. Se tuntui olevan toimivin, aivan kuin sängynpäädyn kunnostuksessa. Kesähuoneen ikkunoissakin käytin kuumailmapuhallinta niissä ruuduissa, joissa vanha lasi piti irrottaa, ja ikivanhat kitit saada nätisti pois. 

Maalinpoistoaine irrotti hyvin lipaston päällimmäiset läikikkäät kerrokset, mutta alkuperäinen kermanväri oli aika tiukassa. Se kermanvärinen ei olisi ollut oikeastaan hullumpi, mutta eipä sitä oikein tasaisesti olisi saanut esiin.

Parin työpäivän verran tunteja siihen kai suurinpiirtein meni, että maalit sain pois ja pintaa suojaamaan väritöntä Osmo Coloria. Koska lomalla on aikaa, niin urakka ei ollut paha ollenkaan. Koska lipaston vetimet tuntuvat olevan tyyppiä "näitä ei irroiteta", jäin niiden ympärille väkisinkin hieman merkkejä vanhoista maalikerroksista. Tämä ei minua haittaa, sillä täytyyhän se menneisyys jollain tavoin tulla lipastosta esiin. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Lipaston sivut olivat huomattavan paljon vaaleampaa puuta kuin vaneriset laatikon etureunat, joten saatan vielä jossain vaiheessa käsitellä sivut uudelleen Osmo Colorilla tummemmaksi, jos jaksan ja viitsin. 

Lopuksi vielä muutama kuva lipastosta sellaisena, kuin sen ostin ja kuvia kunnostuksen eri vaiheista.

  

Aamuherätykset loman jälkeen ovat olleet ihan tuskaa, ja ilokseni sellaiset on vielä huomenna ja sunnuntainakin luvassa. Huomenna on koulutuspäivä ja ylihuomenna pojalla turnaus, johon lähtö on tietenkin aamulla. Aikataulutettu viikonloppu siis tulossa. Toivottavasti teillä muilla on sitäkin rennompaa tiedossa!

Leppoisaa perjantaita!:)

Taina