Siirtolapuutarha - Täydellinen kuosi loppukesän hetkiin

Elokuun viimeisiä päiviä viedään ja virallisesti kalenterista katsomalla kesä alkaa olla lopussa. Itse en millään halua päästää kesästä irti, vaikka myös syksystä tykkään. Haluan uskoa, että lämpöisiä, auringonhellimiä, päiviä on vielä edessä syyskuussakin. Pakko myöntää, että parina viime iltana, kylmä on alkananut hiipiä terassille ja Kesähuoneeseen auringon tipahtaessa ihan liian aikaisin horisontin (tai naapureiden koivujen) taa. Eilen illalla mietin jopa takan sytyttämistä, mutta se tuntui jo hätävarjelun liioittelulta, joten jätin sen sitten omaksi ajatukseksi.

Viikko sitten sunnuntaina kävin ruokaostoksilla meidän lähi-Cittarissa ja bongasin heti telineet, joissa oli mm. Marimekon Siirtolapuutarha -pussilakanoita ja Räsymatto -pyyhkeitä. Toivoin niiden olevan uutta keräilysarjaa, tiedättehän, kun leimoja saa ostosten mukaan ja leimoilla alennusta...Olikin paljon parempaa eli ihan plussakortilla irtoaa setistä alennus. Tätä ostosta ei tarvinnut miettiä yhtään, olen himoinnut tätä kuosia varmaan toista vuotta! Saman tien ostin meille kaksi pakettia ja nyt on tyytyväisinä nukuttu jo useampi yö uusissa, puhtaissa, lakanoissa.

Saatavilla on kaksi värivaihtoehtoa, petrooli ja punainen. Kuvissa tämä näyttää mielestäni paljon sinisemmältä, luonnossa väri on minun silmääni vihertävä. Liekö sitten vika kameroissa vai mun silmässä.;)

Siirtolapuutarhan runsas kuviointi käy mielestäni täydellisesti tähän loppukesään ja alkusyksyyn. Juuri nyt luonto ja puutarha on juuri tuollainen, kaikkea on runsaasti, väriä, lehtiä, muotoja, syötävää ja ihailtavaa riittää. Kuviosta inspiroituneena kävin poimimassa kimpun pihalta makuuhuoneeseen uudet lakanat pedattuani. Aika ihana tuli, vaikka itse sanonkin! Yöksi olen nostanut maljakon lipaston päälle varmuuden vuoksi. En ole ainakaan vielä saanut Tuokko -riippuhyllyä tippumaan, mutta eipä tuo maljakon siirtäminen ole kovin iso homma.

Tykkään meidän makkarista erittäin paljon nykyään. Palaset ovat loksahtaneet pikku hiljaa paikoilleen. Välillä minua on harmittanut aamuaurinko, koska herkkäunisena auringon ensisäteetkin saattavat herättää minut helposti. Toisaalta tuo luonnonvalo on vaan niin mahtava asia. Auringon kutittelu lienee yksi ihanimmista tavoista herätä! 

Valosta puheenollen, makkarin DIY -lampusta tykkään kovasti edelleen. Makrametyön haluaisin puolestaan ripustaa hitusen ylemmäs, mutta kun tuo seinä on täynnä reikiä...Itseaiheutettua harmia siis. Kirppisostokseni, korikassi, pitää sisällään mun villasukat. Alkaa olla selvästi jo niiden aika, mun varpaat on olleet kalikkana aamusta saakka!

Huomenna toivon palaavani blogiin vielä ihanan kesäkoostepostauksen kera. 

Eihän aleta vielä mitään syksyä elää, korkeintaan loppukesää, eikös niin?!

Kaunista sunnuntai-iltaa!

Taina

Satula -pussilakanat ja puuvillan paluu

Hei, ihanaa sunnuntaita!❤ Vuosien saatossa olen oppinut nauttimaan näistä hitaista sunnuntaiaamuista  ja sunnuntaipäivien kiireettömyydestä. Joskus aiemmin sunnuntaisin iski ahdistus, viikonloppu tuntui ihan liian lyhyeltä. Ahdistus ei liittynyt töihin, leipätöitä kun saa usein tehdä viikonloppuisinkin, vaan siihen, ettei arkena ehdi tehdä sellaisia asioita, joista nauttii. Lasten kasvaminen on tietenkin tuonut lisää liikkumavaraa arki-iltoihinkin, ei meillä enää juurikaan tarvitse kuskailla poikia, ja toisaalta kokemus opettaa organisointia ja suunnitelmallisuutta. Usein mm. mietin viikon ruoat suurinpiirtein etukäteen kaupassa käydessäni, ja sunnuntaina teen usein jotain sellaista, mistä riittää vielä ainakin maanantaina lämmitettäväksi. Helpottaa viikon aloitusta. Muutama vuosi eteenpäin ja luultavasti kaipaan tätä aikaa... Joka tapauksessa sunnuntai on nykyisellään yksi viikon mukavimmista päivistä, sillä inspiraatio iskee yleensä, kun sille vain on aikaa.

Postauksen kuvat otin viime sunnuntaina, kun olin juuri vaihtanut meille uudet, Marimekon Satula -kuosiset pussilakanat. Edellisestä pussilakanaostoksesta on aikaa pari vuotta, ja viimeisen viiden vuoden aikana kaikki ostamani vuodetekstiilit ovat olleet pellavaisia. Niitä onkin sitten käytetty koko ajan, kesällä välillä niin, että olen aamulla pessyt lakanat ja pyykkinarulta laittanut ne takaisin illaksi. 

Mikään hetken päähänpisto tämä ostos ei ollut, sillä olen miettinyt elokuusta saakka, onko näille oikeasti käyttöä tai tarvetta. Otin pitkästä aikaa vanhat puuvillaiset pussilakanat käyttöön vähän kuin kokeeksi, ja hyvältähän ne tuntuivat!:) Eivät rypisty, ja tuntuvat keveiltä, kaikessa on puolensa. Totesin, että näille uusille on käyttöä, eikä kaukana ole varmasti sekään aika, kun liinavaatekaapista lähtee tavaraa poikien mukaan omiin koteihin.

Olen monta muutakin kodin käyttöesinettä hankkinut ruokakaupan leimoilla edullisemmin ja joskus aiemmin siitä kirjoitellut tänne blogiinkin. Marimekon Satula -kuosiset lakanat ja pyyhkeet ovat joulukuun loppuun saakka K-supermarketeissa saatavilla keräilyleimoilla sopuhintaan. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö tai maksettu mainos, kirjoittelen vain siksi, että itse tykkään. Normaalihintaisina nämä olisivat jääneet minulla haaveeksi.

Aamupalaa voi sunnuntaina syödä vaikka sängyssä! Itse en tosin tykkää syödä sängyssä, mutta nuo aamupalan mustikat, pussilakanoiden ja kukkien tumma väritys sopi niin hyvin yhteen, etten voinut vastustaa kiusausta pienelle stailaukselle.:)

Nautitaan sunnuntain suloisuudesta, ehkäpä auringostakin!

Taina 

Värjäämällä lisäaikaa tekstiileille

Olen pari kertaa aiemmin käyttänyt pesukoneeseen laitettavia tekstiilivärejä tilanteessa, kun vaatteeseen on tullut tahra, joka ei ole hävinnyt pesussa, kokeillakseni, voiko vaatteet pelastaa uuteen elämään värjäämällä. Kerran värjäsin pojan nurmikkotahraiset housut, toisen kerran oman tuoreen vaateostoksen, puseron, johon tipahti kalakeiton lientä. Molemmissa tapauksissa tahrat hävisivät uuden värin alle. Olinkin suunnitellut jo jonkin aikaa pellavaisten pussilakanoiden ja tyynyliinojen värjäämistä, ja viime viikolla muistin kaupassa käydessäni poiketa hyllylle, jossa tekstiilivärit ovat myynnissä.

Nyt värjäämäni H&M:n vuodevaatteet olen ostanut monta vuotta sitten, ja niiden väri oli haalistunut pesuissa aika tavalla. Selkeä harmaa oli muuttunut pliisun mitäänsanomattomaksi. Prismassa, josta värin ostin, ei kovin montaa värivaihtoehtoa ollut, varsinkaan painaville pellavaisille tekstiileille. Pienemmällä paketilla voi värjätä tektiilejä 600 grammaan, suuremmalla 1,8 kiloon saakka. Mitä enemmän painoa, sitä vaaleampi sävy. Myös pesuohjelman lämpötila vaikuttaa lopputulokseen. Itse käytin 40 astetta, jolla tulee voimakkaampi väri kuin 30 asteessa. Yhdellä pussilakanalla ja tyynyliinalla oli kuivana painoa melkein 1,5 kiloa. Niinpä värjäsin vuodevaatteet kahdella eri pesukerralla. Nitor -tekstiiliväripaketeille tuli hintaa yhteensä noin 15 euroa.

Aiemmista vaatevärjäilyistä jo tiesinkin, että väri ei tartu ompeleisiin, sillä ne ovat kai lähes aina jotain tekokuitua. Tämä kannattaa siis muistaa, jos suunnittelee värjäystä. Tänään ottamissani kuvissa pussilakanoiden ja tyynyliinojen väri näyttää vaaleammalta kuin oikeasti, kiitos iltapäivän oudon valoilmiön.;)

 

Vanhat vuodevaatteet uudella värillä on nyt pedattu sänkyyn. Tulevaisuus näyttää, kuinka väri kestää. Ainakin vaatevärjäyksissä väri on pysynyt hyvin, eikä ole tarvinnut jännittää pesukoneen tai muiden pyykkien värjäytymistä. 

Tulipa mieleen noita pussilakanoita katsellessani, että en ole löytänyt sopivan tummaa (ja isoa) pöytäliinaa joulupöytään. Aluslakanasta sellaisen saisi ihan helposti!

Taina