New York, New York

Kaksiviikkoisen reissumme viimeinen etappi oli New York (aiemmat postaukset löytyvät näistä linkeistä: Ensikosketus Amerikkaan, Turkey Point ym. ja Meren äärellä ). Matkakohde, jonne minä olin jo useamman vuoden toivonut pääseväni. Nyt kun paluusta on viikko aikaa, ja kaikkea on ehtinyt sulatella rauhassa, niin kuvaisin New Yorkia yhdellä sanalla: uskomaton. Niin paljon nähtävää ja koettavaa...

 

Sama rakennus, eri kuvakulmat: One World Trade Center

Pari vuotta sitten kuuntelin Matkamessuilta New York-oppaan kirjoittajan vinkkejä. Mieleen jäi, kun hän kehoitti jättämään aikaa kaupungin tunnelmasta nauttimiseen ja ihan vain oleiluun. Tämä mielessä, emme edes lähteneet jonottamaan turistikohteisiin sisälle, sen voi tehdä sitten ensi kerralla.

 

Jossain vaiheessa totesin, että taitaa nuo meidän pojat olla vieläkin vähän pieniä kaupunkilomille. Tämä tuli todettua muutama vuosi sitten Barcelonassa, ja nyt tuolla. Vaikka he ihan kohtuullisen hyvin jaksoivat mennä paikasta toiseen, niin kovin innoissaan he eivät enää olleet. Osaltaan kyse voi tietenkin olla matkaväsymyksestä. Tämä oli pisin lomamatka, jonka olemme koskaan tehneet. Yleensä viikko tai 10 päivää on ollut ihan riittävästi. Ei me rantakohteissakaan makoilla rannalla tai altaalla päivästä toiseen, vaan yritetään löytää mielenkiintoisia paikkoja lähistöltä, eikä meistä kukaan taida olla rantatuolissa viihtyvää tyyppiä, mutta kaupunkilomilla askeileita vaan kertyy väkisinkin aikamoiset määrät. Aamulla kun hotellilta lähdetään, niin illalla vasta tullaan takaisin.

Kaupunkilomilla ostamme yleensä liput Hop on Hop off-bussiin, niin tälläkin kertaa. Bussilla pääsee sitten kätevästi liikkumaan paikasta toiseen, ja tärkeimmät nähtävyydet ovat aina noiden bussireittien varrella. New Yorkissa bussin mukana on aina myös opas, joka kertoo nähtävyyksistä, mutta myos elämästä yleensä suurkaupungissa. Monissa muissa paikoissa oppaana toimii nauhoite, jota voi kuunnella kuulokkeilla. Bussilippuumme kuului myös vesibussi, jolla pääsi katselemaan Manhattania Hudson-joelta käsin. Myös Vapudenpatsas oli vesibussireitin varrella.

New Yorkissa oli helle niiden päivien ajan, jotka me siellä olimme. Lämpömittari huiteli jossain 30 asteen yläpuolella, ja isossa kaupungissa se helle myös tuntuu. Yksi toive mulla oli New Yorkissa, nimittäin Central Park, sinne oli päästävä! Odotukset eivät pettäneet, vaan puisto on ihan mielettömän upea paikka. Monenlaista muusikkoa, taikuria, akrobaattiryhmä, taidekauppiaita... Puita, hiekkaa, vettä ja raitista ilmaa suurkaupungin sydämessä.<3 Lauantaina Manhattan tuntui hiljenevän huomattavasti, ja ihmiset taisivat olla juuri puistoissa ja rannoilla vilvoittelemassa.

 

 

 

Ilmeisesti tavalliset ihmiset ovat ostaneet Central Parkiin penkkejä, joihin oli kiinnitetty muistokirjoitus läheiselle/läheisille. Hyvä idea, ja aika liikuttavaa lukea ohikulkiessa niitä kylttejä penkin reunasta. Yhdessäkin silmiini osuneessa luki vain: "Enjoy life while you can".

Vaikka vilske oli kova hotellimme nurkilla, niin kävelemällä Manhattania muutaman korttelin pohjoiseen, alkoivat rauhallisemmat asuinalueet. Voisipa olla mukava asua hieman kauemmin juuri tuollaisessa paikassa, ja päästä kokemaan amerikkalainen kulttuuri sisältäpäin! Hotellimme oli erittäin siisti ja kohtuullisen kallis (n. 200 euroa/yö). Huoneemme oli 26. kerroksessa, ja vaikka alussa hieman huimasi, niin pian siihen korkeuteen tottui.

Näkymät hotellihuoneen ikkunasta sivulle ja alaspäin

Hauska juttu muuten, että siellä pilvenpiirtäjien seassa on hyvinkin matalia, vanhoja taloja. Tulipa vain mieleeni Lahdessa Oskarin piha ja sen kohtalo...Purkamisen kannattajien soisikin käyvän New Yorkissa ihmettelemässä, kuinka niitä pikkuisia rakennuksia ei ole jo aika päivää sitten purettu! 

Sattumoisin eksyimme yhteen sellaiseen paikkaan syömään, ja se oli kaikkien meidän mielestä matkamme paras ruokapaikka. Tämä P.J.Clarke´s onkin varsin legendaarinen paikka, ja ruoka siellä oli toki kallista, mutta niin hyvää! Kuopus totesi tarjoilijalle, että parasta hampurilaista, mitä hän on koskaan syönyt.  Minä ja mies syötiin salaatit, ja nekin annokset olivat ihan parhaat.

Sellainen oli meidän matkamme pähkinänkuoressa ja tämä maratonpostaus on lopussa. Jotenkin hassusti siinä kävi niin, että matkan jälkeen mielenkiinto Amerikkaa kohtaan on vain kasvanut. Milloin pääsisi uudestaan...

Taina