Inspis sisustukseen luonnosta

Luonto on ihana ja ihmeellinen. Se tarjoaa mielestäni kaikkein parhaimmat materiaalit kaikkeen, mitä ihminen vain luovuudessaan keksii. Lisäksi se inspiroi keksintöihin ja tarjoaa samalla, vähän kuin vahingossa, hyvää mieltä ja iloa silmälle. Minulle kauneimmat kodin koristeet ovat peräisin luonnosta, kuten kukkaset, ja muut kasvit, veden muovaamat kivet, erilaiset kävyt ja tietenkin ne oksat.

Kaupan lehtihyllyä eilen tutkiessani löysin yhden kappaleen lehteä nimeltä Interiør Magazinet (muistutti kylläkin enemmän oikeaa kirjaa kuin lehteä). Pikainen selailu lehtihyllyllä, ja ostopäätös oli helppo. Totesin, että lehti sisälsi paljon kuvia, joihin halusin jäädä pidemmäksi aikaa, ja tutkia niitä rauhassa. Ehdinkin lueskella lehteä nyt viikonloppuna ja löysin lehden sivuilta mm. Villa Puomin Hannan kauniin kodin. Useammassakin lehden kuvassa silmäni pysähtyivät ihailemaan oksia maljakossa, vihreää kranssia kotia koristamassa, puun elävää pintaa kalusteessa tai saven karkeutta. Luonnon kauneutta kodeissa.<3

Kävimme tänään miehen kanssa Vesijärven jäällä ja sataman liepeillä lenkillä, ja siellä rantapuiden alla huomasin tuulen tiputelleen minulle koristeita kotiinviemisiksi. Ensin näin kaksi melko isoa oksaa, ja koska mies oli mukana, niin eihän niitä oksia voinut tietenkään heti ottaa mukaan. Itseänikin mietitytti, että jos vastaantulijat luulevat minun katkoneen oksia...

Lenkin jälkeen mies ajoi kiltisti minut puiden lähelle, ja kipaisin hakemaan oksat puun alta. Että voi ihminen tulla onnelliseksi oksista! Tekstin olisi voinut nimetä myös tuttuun tapaan "Hullu risunainen vauhdissa", vaan jotain hieman houkuttelevampaa hain hienostuneemmalla otsikolla.;) Sellaisena minut kuitenkin tunnetaan niin kotona kuin töissä.:P

Isot oksat laitoin olohuoneen nurkkaan korkeaan maljakkoon, ja pienemmät matalampaan, perjantaikukkien seuraksi. Ihanan käkkyräiset oksat näissä! Kasvaahan meillä leppää omassakin pihassa, kaksin kappalein, mutta oksat ovat niissä jo niin ylhäällä, että ilman tuulen apua tai tikapuita oksia alkaa olla mahdotonta taittaa maljakkoon. Eikä siinä tietenkään ole samanlaista löytämisen riemua kuin luonnosta löytäessä!

Oikein kaunista, luonnon inspiroimaa viikkoa!

Taina

1. adventti - Aina ei mene niin kuin ajattelee

Tänään on ollut todella takkuista tekniikan kanssa. Kuvittelin, että olisin viimein käyttänyt aikaa blogiin, ehtinyt kommentoimaan muiden postauksia ja omien postausten kommentitkin odottavat vastaamista (edelleen), vaan läppärini aukaistuani se alkoi ladata päivityksiä, eikä homma ollut tunnissa edennyt minnekään. Myös kännykässä Olympus Image Share -ohjelma lakkasi toimimasta, edes ohjelman poisto ja uudelleen lataaminen eivät auttaneet. Kihisin kiukusta. Teki mieli heittää läppäri, kamera ja kännykkä seinään! Siinä vaiheessa puin ulkokamppeet päälle, ja lähdin rakentamaan uutta kukkapenkkiä sipulikukille. Jep, joulukuun kolmas päivä! Useampi tunti siinä vierähti, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Ensin piti lykkiä lumet pikkujasmikkeen ympäriltä, laittaa pohjakangas ja kärrätä multaa. Sitten oli istuttamisen vuoro. Sainpahan kiukkuni kanavoitua hyödyllisesti! Uuteen kukkapenkkiin istutin noin 350 sipulia, josko niistä edes osa päätyisi kukkimaan, eikä elukoiden suuhun.

Aamulla tosiaan kuvittelin, että tänään olisi leppoisa lököpäivä. Kaivelin aamusta joulutähtiä ikkunoihin ja rakensin kuvissa näkyvän adventtikynttelikön valmiiksi. Eilen otin tuon kesällä ostamani House Doctorin kynttelikön esille. Pyörittelin sitä käsissäni jo vuosi sitten Sokoksessa, mutta vasta -70% lapun kanssa se päätyi kassalle saakka, hintaa jäi alle kymppi. Kynttilöiden väliin laitoin koristekiviä, jotka löytyivät omasta kaapista. Sen sijaan hukka nimisessä paikassa ovat numerokyltit, jotka sunnittelin tähän myös laittavani. Ehkä ne vielä tulevat vastaan ennen kuin joulu on ohi! Kovin karuksi olisi kynttelikkö jääny betoni-kivi-yhdistelmällä, joten kaivoin kaapista kynttelikön keskelle sopivan kulhon, ja hain pihalta siihen sammalta. Tosi kätevää, että nurmikon sijaan pihassa kasvaa sammalta.:P Lopuksi vielä asettelin Schleichin peurat sammaleen päälle ihmettelemään, ja vaihdoin kukkamaljakon eteisen risumaljakon kanssa paikkoja, ja asetelma oli valmis. Ehkä vielä laitan sammalen valumaan kulhon reunojen yli...

Mitenkäs siellä on joulukuun ensimmäisiä päiviä viettetty? Ainakin luulen, että moni on viikonloppuna viettänyt pikkujouluja..? Eilen saatiin nauttia aivan mielettömän upeasta lumimaisemasta (tänään lähinnä sateen ropinasta), ehkä joku ehti eilen valokuvaamaan täydellistä joulumaisemaa? 

Omaa viikonloppuani on värittänyt kiire, mutta toisaalta olen kyllä heittäytynyt joka ainoassa välissä ihanaan joulunodotustunnelmaan, sytytellyt ja sammutellut kynttilöitä, laittanut joululevyt soimaan ja hoiletellut täysillä mukana.;) Ei siihen tunnelmaan pääsemiseen oikeastaan paljoa vaadita. Vähän heittäytymistä ehkä.:) Minusta on niin mahtavaa, kun nyt saa luvan kanssa olla just niin jouluihminen, kuin olen.:)

 

Ei haittaa, vaikkei aina mene, niin kuin oli ajatellut. 

Omasta päivästäni taisi tulla parempi, kuin alunperin ajattelin.:)

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa ja iloa viikkoosi!<3

Taina

Vielä ehdit osallistumaan Kukkailotteluun!

 

Luonnonläheistä syksyksi

Mielestäni paras sisustusvinkki on ehkä myös tylsin vinkki;  Siivoaminen, toimii itselläni aina. Siististä kodista tulee niin hyvä mieli! Huomenna olen jälleen lopettamassa kirppisurakkaa tällä erää, ja koti on monta tavaraa tyhjempi (ja kukkaro hieman pulleampi). Laitoin mm. iänikuisen vanhat peikonpähkinäoksat kimppuna myyntiin, sillä olin erittäin kyllästynyt niihin. Kiertoon lähti myös musta-valkoraidallinen säilytyskori olohuoneen nurkasta, se tuntui lähinnä keräävän kaikenlaista ylimääräistä sisäänsä, ja oli makuuni liian musta-valkoinen.;)

Halusin luonnonläheisempää, pehmeämpää, ilmettä, eikä tämä muutos maksanut mitään, päinvastoin!  Vaatehuoneen nurkassa oli odottanut lähes seitsemän vuotta edesmenneen anoppini neulekori täynnä sekalaisia lankoja ja joku keskeneräinen työ. Neuletyöstä haaveilen vielä joku päivä ompelevani kauniin tyynynpäällisen, langat sen sijaan laitoin viimein kiertoon. Tyhjä kori on juuri passeli parille torkkupeitolle! Kannattaa siis toisinaan raivata kotia, voi tehdä kivoja löytöjä.:)

Peikonpähkinäoksien tilalle hain järviruokoa järven rannasta. Trendikästä olisi hakea iso, karhunputki tai muu talventörröttöjä pulloon, ehkä teen niin myöhemmin syksyllä tai sitten vaihdan pulloon kuivuneen männynkäkkyrän, jos kyllästyn järviruokoihin.

Huomenna syksyn viimeinen Kukkailottelu!

Perjantainaattotunnelmissa,

Taina