Sydäntalven 5 kukkasuosikkia

Heipsan pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa helmikuussa! Työ, koti, tv -sarjat ja islantilaisneuleet on vieneet naista, ei mitään sen ihmeempää kuin tavallista elämää kuuluu tänne.:)

Talvihan on ollut lumen ja auringonpaisteen ansiosta upea! Tosin juuri nyt tunnen itseni petetyksi, sillä aurinko vain pilkahti eilen aamulla ja koko viikonlopusta näyttää tulevan pilvinen ja harmaa. Olisin ollut valmis antamaan moisen petturuuden anteeksi vaikka vain hetken paisteesta, vaan nyt sitten olen edelleen hieman suutuksissa auringolle. Voisi helottaa joskus viikonloppuisinkin!

Huomaan kaipaavani vihreää ja yllättäin melko kirkkaita värejäkin tähän talven keskelle. Onneksi on kukkaset! Niillä saa kotiin sekä vihreää, että väriä. Tulppaanit toki kuuluvat joulusta pitkälle kevääseen kodin suosikkileikkoihin, mutta ajattelin vinkata omat kukkasuosikkini, siis muut kuin  perustulppaanit, jos vaikka kaipaat vaihtelua. Näitä kaikkia osaan jo odotella kukkakauppaan joulun jälkeen.

Unikot

Nämä ovat aivan uskomattomia! Varret usein kiemurtelevat ja kannattelevat valtavia nuppuja. Unikon terälehdistä minulle tulee mieleen pliseeratut hameet. Toisaalta kukka muistuttaa taiteltua oragamipaperia. Auetessaan yksikin unikko riittää tekemään vaikutuksen. 

Parhaillaan minulla on jo toisen kerran peräkkäin erivärisiä unikoita olohuoneen pöydällä, ei mitään kovin seesteisiä tai hempeitä ollenkaan. Nämä antavat energiaa! Edelliset kestivät noin 1,5 viikkoa, mikä oli mielestäni positiivinen yllätys, sillä takkaa on lämmitetty ja meidän ilmalämpöpumppukin paahtaa olohuoneessa. 

Ranskalaiset tulppaanit

Tavalliset tulppaanit eivät oikein tunnu miltään näiden ranskattarien rinnalla.:P Samaa ihmeellistä painovoiman vastustamista kuin unikoilla, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella! Piiiitkän varren päässä kukka, joka autessaan on iso ja kerroksellinen. Väri saattaa matkan varrella muuttua, se kuuluu asiaan, samoin kuin esim. pioneilla.

Anemone

Anemone eli kruunuvuokko kuuluu muistaakseni leinikkien sukuun ja tämä kukka sopiikin mielestäni kivasti mm. jaloleinikkien kanssa samaan kimppuun. Anemonea on monia värejä, mutta eniten tykkään valkoisista häivähdyksellä viheää tai vaaleanpunaista. Anemonen kukan keskiö, (heteet ja emi olettaisin) on vangitseva. Se muistuttaa minusta unikon kukan keskiötä. 

Magnolia

Magnoliasta olen postaillut aiempina talvina omia postauksiaan. Etukäteen olisin voinut kuvitella, että juuri magnolia olisi listani kärjessä. Vaan tänä vuonna kohdalleni on sattunut magnoliaa vain kerran, eivätkä nekään nuput kaikki auenneet. 

Viime vuonna minulla oli sitä vastoin aivan mielettömän upea oksa, jonka leikkasin useampaan osaan, sillä se oli niin suuri. 

Magnolia on pakko saada maljakkoon ainakin kerran talvessa. Oksat ovat yleensä haastavia leikkoina. Toisinaan kukkivat upeasti, toisinaan kuivahtavat ennen avautumista. Ihana, mutta oikukas!

Jaloleinikki

Joitakin vuosia sitten, kun jaloleinikit vasta tekivät tuloaan Suomeen talvileikoksi, olisin varmasti nimennyt sen ykkössuosikikseni. Ihmismieli kaipaa kuitenkin uutta, siksi ryhdyin tätä postaustakin kirjoittamaan. 

Vaihtoehtoja väreissä ja koossa riittää. Viime viikolla valikoin nipun oransseja leinikkejä ja pari oranssia papukaijatulppaania. Kylläpä ne näyttivät hyvältä ja osa näyttää edelleen. Siirsin vanhat kukat olohuoneen sivutasolle perjantaina, kun hain jälleen viikonloppukukkaset.

Mikä tai mitkä kukat ovat sinun talviajan suosikkejasi? 

Hei, ihanaa, toivottavasti kukkaisaa, ystävänpäivää!

Taina

Marimekko Umpu

Viime vuoden lopulla ja joulun alla Marimekon valikoimiin ilmestyi toinen toistaan ihanampia kodin uutuuksia. Pikkusormeni ja lopulta koko käden vienyt villitys on nyt edennyt siihen pisteeseen, etten edes yritä vastustaa kiusausta, vaan totean vain, että tuo ja tuo on vain saatava...Jos ei ihan heti, niin ainakin hetken päästä! Loppusyksystä ostin Marimekko Butticula- ja Puteli -kynttilänjalat (Butticulan vihreänä, Putelin kirkkaana ja vaaleanpunaisena). Fyr -tuikkuastian sentään jätin ostamatta, vaikkei sekään hullumpi ole.

Seuraavaksi myyntiin ilmaantuivat Marimekon uudet Umpu -maljakot kirkkaana ja meripihkanvärisenä. Koska minulla on Marimekon aiemmat maljakot (Urna, Ming- ja Flower -maljakot) jatkuvasti kovassa käytössä, ajattelen, että Umpu sopii meille hyvin ja tulee varmasti käyttöön. Päädyin kirkkaaseen versioon, vaikka meripihka olisi houkutellut kovasti. Toisinaan toivon, että olisin hankkinut Urnan kirkkaana, siksi päädyin kirkkaaseen Umpuun meripihkan sijaan. Erityisen kivalta nämä kaikki Marimekot näyttävät minusta toistensa seurassa, sillä ne kaikki ovat Carina Seth-Anderssonin suunnittelemia. 

Umpusta en vielä voi tehdä yhtä kattavaa postausta kuin Urnasta, Mingistä tai Flowerista, sillä toistaiseksi minulla on ollut Umpussa kolmet eri kukkaset.  

Umpu on mielestäni kivan kokoinen! Suuaukko ei ole niin leveä kuin Urnassa, eikä niin kapea kuin Mingissä. Umpu on hieman korkeampi kuin Urna ja toisaalta hieman matalampi kuin Ming.  

Umpun saa hyvin pestyä Tupperwaren maljakkoharjalla, joka on siis oikeastaan pulloharja, ja josta haluan tässä samalla vinkata! Työkaverini sitä minulle ehdotti maljakoiden pesuvälineeksi, ja on kyllä hyvä kapistus. Pesen sillä kaikki maljakot, joiden suuaukosta se vain mahtuu sisään. Mingissä käytän lisäksi apuna taikasientä, koska maljakon yläosaan pitäisi oikeastaan olla taipuvavarsinen harja. 

Odotan jo malttamattomana, koska saan  ensimmäiset magnolianoksat Umpuun..tai ranskalaisia tulppaaneita, tai narsisseja tai perhosleinikkejä tai...<3 Ja kuten muutkin Marimekon maljakot, näyttää Umpu kauniilta ilman kukkiakin!

Kukkailoa viikkoosi!

Taina

Pakkaspäivän lumoa

Kesän, lämmön, vihreän ja kukkien ylimpänä ystävänä koen vaikeaksi innostua juuri mistään talvisesta. No, ehkä takkatulesta, lämpimistä juomista, hyöryävistä keitoista, kesäkukkahaaveista ja leikkokukista, joista onneksi saa ympäri vuoden kaupasta...;) 

Pitkästä aikaa koin todellista kuvaamisenriemua eilen, kun ajelimme ensin Immilään myllylle kuvaamaan ja jatkoimme vielä siitä kaupunkiin Myllysaareen. Molemmissa on pitänyt käydä monet kerrat, mutta se on vain jäänyt. Samalla oli näitä kuvia räpsin, sormet jäässä, ajattelin, että ehkä talvessakin on omat hyvät puolensa. Ainakin aurinkoisena päivänä on superkaunista! 

Kauniin luonnon lisäksi iloitsen siitä, että lapset saavat nauttia talvenriemuista, luistelusta, hiihtämisestä ja pulkkamäestä! Vielä tuo meidän 17-vuotiaskin tykkää käydä luistelemassa ja viipyy jäällä aina useamman tunnin kerrallaan.  Järven jäällä ei onneksi eilen näkynyt ketään liikkumassa. Viime viikonloppuna noita jäihin pudonneita oli myös täälläpäin useita. Odotan itsekin, että pääsisi jäälle kävelemään ja hiihtämään.  Saa nähdä, koska onko sellaista tulossa tänä talvena. Salpausselän mäkiin mua on turha yrittään houkutella.:P

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Staycation Lahdessa

Kun reilu kahdeksan vuotta sitten vietin 4-kymppisiä ihanien naisten ympäröimänä, lähti mies poikien kanssa kaupunkiin yöksi hotelliin ja minä sain kodin kokonaan käyttööni. Vietin ikimuistoiset juhlat ja pojat saivat olla yötä kotikaupungin hotellissa. 

Oikeastaan tuosta lähtien olen ajatellut, että minustakin olisi kiva viettää pieni lomanen kotikaupungissa, staycation. Nyt kun matkustamista on syytä vältellä, alkoi ajatus houkuttaa entistä enemmän. Kaipasin korona-arkeni keskelle sitä, että pääsisin pitkästä aikaa valmiiden ruokien äärelle ja muutenkin irtautumaan tästä murmeloinnista, jota on kestänyt maaliskuusta pitkälle kesään ja sitten taas koko syksyn.  

Voi olla, että kohdistettu markkinointi osaa jo lukea ajatuksia, sillä kuinka ollakaan, tällainen mainos tupsahti vastaan somessa, vaikka en varmasti ollut etsinyt hotellihuonetta muuta kuin mielessäni. Sokos Hotel Solo Seurahuoneella oli niin edullisia hotelliöitä välipäiville (ja ne välipäivätkin oli aika väljästi määritelty), ettei tarjousta tarvinnut miettiä kahdesti. Seurahuoneella on monien mielestä Lahden paras aamupala, siitäkin meillä oli aikaa jo useampi vuosi, joten asia oli sillä selvä.

Viikko sitten lauantaina poika heitti meidät kaupunkiin tavaroinemme. Näin meidän ei tarvinnut maksaa auton parkkeerauksesta.  Hotellihuoneessa olimme alle puoli tuntia kotoa lähdön jälkeen. Ainakaan matkanteko ei rasita, kun lomailee riittävän lähellä!

Mukaan olimme pakanneet ulkoiluvaatteet ja ne puimmekin heti hotelliin saapumisen jälkeen ja suuntasimme "turistikierrokselle". Teimme tuulessa ja tuiskussa ihan kunnon lenkin. Kävelimme Radiomäelle, kiersimme sen ympäri. Siitä jatkoimme matkaa Kirkkopuiston taakse Väinö Hovilan Puistotiellä ihailemaan taidemuseon syntymäpäivien kunniaksi järjestettyä valotaidetta. Sää ei suosinut, mutta eipä se oikeastaan haitannutkaan, kun oli kunnon vaatetus.

Hotellilla käväisimme suihkussa ja laittauduimme pitkästä aikaa ulos syömään. Suuntasimme Santa Fe:hen, joka on vain parin sadan metrin päässä Seurahuoneesta. Meillä ei ollut pöytävarausta, sillä ajattelimme, että haluamme paikkaan, jossa on väljää. Saimmekin oman loossin, eikä koko aikana meidän lähellä (monen metrin säteellä) ollut muita kuin tarjoilija. Näin olin vähän laskeskellutkin yöpymistä varatessani. Varsinkin tammikuun alussa ravintoloissa ja hotelleissa on varmaan erittäin hiljaista, korona-aikaan entistä hiljaisempaa.

Seurahuoneen aamupala on erittäin monipuolinen ja tykätty. Taisimme molemmat herätä ilman herätystä jo ennen kahdeksaa, joten suuntasimme aamupalalle jo kahdeksan maissa. Paikalla oli tuolloin muutamissa pöydissä ruokailijoita, mutta osan aikaa olimme salissa jopa ihan kahdestaan.  

Käytimme maskeja aina hotellin käytävillä ja hisseissä liikkuessamme ja niin näytti tekevän lähes kaikki muutkin hotellissa oleskelevat, henkilökunnalla oli tietenkin koko ajan maskit. Vain yksi kohtaamamme pariskunta seisoi odottamassa maskeitta hissiä, kun poistuimme siitä.

Täytyy sanoa, että hotellilomanen omassa kotikaupungissa oli todella mukava kokemus. Jos tämä kurjimus jatkuu, voi olla, että tarvitaan uusi samanlainen! Tuntui erityisen mukavalta jättää käytetyt eurot omaan kaupunkiin. Näinä tiukkoina aikoina se tuntuu suorastaan velvollisuudelta. 

  

Itse en uskalla nyt mihinkään kotikaupunkia kauemmas lähteä, ja tulkitsen ohjeita niin, ettei pitäisikään, mutta tiedän, että osa matkailee. Talvilomatkin häämöttää, eikä tälle koronalle edelleenkään näy loppua...

Oletko sinä yöpynyt oman kaupunkisi hotellissa? Mitä ajattelet siitä tai kotimaan matkailusta ylipäätään näin korona-aikaan? 

Mukavaa uutta viikkoa!

Taina