Upea koti maalaismaisemissa, lähellä kaupunkia

Pääsin pitkästä aikaa leikkimään sisustustoimittajaa, kun kävin kuvaamassa kotia, josta kirjoittaessa taitavat superlatiivit loppua kesken. Olin joka kerta ohi ajaessani ihaillut tätä taloa, niinpä hämmästykseni ja riemuni oli suuri, kun  ajoin vähän yli vuosi sitten talon pihalle. Talon omistaja, Tiina Roos-Luumi, pyörittää toisena työnään Tiinan pihapuotia, ja sinne olin tuolloin menossa vaateostoksille. Heti ensitapaamisella oli puhetta, että tulisin mielelläni kuvaamaan talokaunotarta pihapiireineen. Viime viikolla vietin sitten erittäin rattoisan parituntisen Tiinan kanssa jutellen ja kotia kuvaten. Tapasin myös talon isännän Tapsan, jolla on juuri nyt työn alla piharakennuksen viimeistely. Piharakennus noudattaa talon kanssa samaa tyyliä ja se on syntynyt pääasiassa ylijäämätavararasta.

Muistan kiinnittäneeni huomiota ohiajellessani talon amerikkalaistyyliseen ulkoasuun. Avokuistit ja kattolyhdyt tuovat mieleen amerikkalaiset kodit. Kodin ulkokuori onkin Kannustalon Long Island -mallistosta. Tapsa on rakennusalan ammattilainen, ja hän on rakentanut kodin, jonka jokainen yksityiskohta on tarkkaan mietitty ja huolella toteutettu. Tämän kodin rakentamiseen käytettyjä työtunteja on tuskin laskettu!   

Heti sisään astuttaessa tulee vastaan eteisaula, jollaisia ei juuri suomalaisissa kodeissa näe. Tila aukeaa ylös toiseen kerrokseen,  ja tyylikäs portaikko alkaa ulko-oven suusta. Kristallikruunu ja elokuva-aiheiset julisteet aulan seinällä sopivat tyyliin täydellisesti. Tapsan tekemät listoitukset ja koteloinnit ovat kerrassaan mykistävän hienot.

Perhe asui aiemmin Lahdessa Jalkarannassa tilavassa rivitalokodissa, etsinnässä oli mm. kesämökki. Sitten syntyi ajatus uuden rakentamisesta tälle paikalle. Nykyisen talon paikalla oli aiemmin Tapsan lapsuudenkoti. Tilaan kuuluu myös ympäriltä peltoja, jotka ovat vuokralla. Ulkokeittiön seinässä on vielä lautoja vanhasta mummon mökistä, joka talon tieltä on purettu. Muistaakseni myös kesäkeittiön tiilet ovat vanhan talon peruja.

Tiina kertoi, että heidän tänne muuttaessaan, kotiin ei hankittu oikeastaan mitään uutta sänkyjä lukuunottamatta. Kodin tavarat ovat kulkeneet mukana vuosikymmeniä. Esimerkiksi olohuoneen sohvat on verhoiltu useita kertoja. 

Keittiössä on suuri saareke vesipisteineen, kaasuliesi ja hauska ruutulattia. Ikkunaseinällä oleva kaappi on peritty. Se oli edellisessä kodissa yhtenäisenä, mutta tänne se halkaistiin poikki, ja yhdestä kaapista saatiin sekä allaskaappi, että yläkaappi, jossa on säilytystilaa astioille. Toisella seunustalla oli kolo, johon Tapsan oli tarkoitus rakentaa kaapisto. Sattumalta Antiikkitukusta löytyi kaappi, joka meni tuohon koloon juuri ja juuri, eikä kaapistoa tarvinnutkaan sitten rakentaa.

Alakerrassa on olohuoneen ja keittiön lisäksi kodinhoitotilat ja sauna. Perheen koirat olivat tuolla omassa rauhassaan, mitä nyt haukahtelivat välillä, kuin kysyäkseen, että miksi meidät on tänne laitettu.:) Olohuoneen yhteydessä on iso työtila, johon voi halutessaan myöhemmin rakentaa huoneen. Olohuoneesta on myös käynti lasierkkeriin. Tapsa on maalannut Tiinan pyynnöstä taulua yläkerran portaikkoon. Minusta taulu näytti jo valmiilta, mutta kuuleman mukaan täällä hiotaan kaikkea niin kauan, kun homma on valmista myös tekijän mielestä.;)

Yläkerrassa on aula, jonka kukkakuvioisiin sohvanpäällisiin taulu sopii mainiosti, kunhan se aikanaan valmistuu. Aulassa on myös perintönä saatu, oikea amerikanarkku. En tiennytkään, että arkkua käytettiin pystyasennossa. Kun arkun avaa, paljastuu sisältä kuin valtava, mukanakulkeva, vaatekaappi.

Aulan molemmin puolin sijaitsevat makuuhuoneet. Tiinan ja Tapsan poika on jo aikuinen ja asuu nykyään Lontoossa. Hän on selvästikin saanut luovuuden lahjan vanhemmiltaan perintönä. Hän osaa nimittäin ainakin kirjoittaa, piirtää, olla mallina ja ties mitä muuta. Ei voi kuin ihailla ihmisiä, joilla on noin monipuolista lahjakkuutta!

Tiinan ja Tapsan kodin pihapiiri on oma, ihana, lukunsa. Kierrätysmateriaaleista rakennettu kesäkeittiö, jonka jo tuolla alussa mainitsin, ihana oleskelutila, terassi ja uima-allas, sekä piharakennus...Suunnitteilla on vielä sauna oleskelutilan viereiseen tilaan ja vanhan maakellarin korjaus.

Paitsi että minuun teki vaikutuksen tyyli, jolla koti on toteutettu, ihailen suunnattomasti sitä kädentaitoa, jolla tätä kotia on rakennettu. Lisäksi talon tavarat kertovat melkein kaikki omaa tarinaansa. Olisin voinut helposti jatkaa Tiinan kanssa juttelua toisen kaksituntisen!

Tiina muuten kertoi, että Tapsa on innokas ja tarkka joulun laittaja! Sain kutsun tulla uudelleen joulun aikaan. Aivan varmasti aion tarttua tarjoukseen, tällainen jouluun hurahtanut kun olen.:)

Kiitos Tiina ja Tapsa, kun saan jakaa kauniin kotinne blogini lukijoiden kanssa!<3

Taina

Uutta (ja vanhaa) olohuoneessa!

Jo pari viikkoa meidän olohuoneessa on näyttänyt aika tavalla väljemmältä kuin ennen. Koskaan se ei ole ollut täyteen ahdettu, en vain kestäisi sellaista. Parikymmentä vuotta palvellut arkkupöytä alkoi pikku hiljaa tuntua liian raskaalta. Joskus ajattelin, että se ehkä olisi huonekalu, josta en luovu koskaan, mutta niin vain laitoin arkkupöydän myyntiin, ja sille löytyi nopeasti uusi omistaja. Olin vähän yllättynyt pöytäämme himonneiden määrästä.;) Olen  jo monesti todennut, että on turha hillota tavaroita odottamaan hamaa tulevaisuutta. Arkkupöytä tuskin olisi mahtunut esikoisen opiskelukämppään, sitten kun sellainen toivottavasti tulee ajankohtaiseksi.

Arkkupöydän tilalle hain jotain ihan päinvastaista, kepeää ja helposti siirrettävää. Mielessä on myös sellainen seikka, että sohvien päivittäminen on edessä lähitulevaisuudessa. Tämä nykyinen pöytä on tarjotinpöytä, Ikean Svärtan. Juuri nyt tykkään tästä, mutta tunnustan, etten hankkinut tätä sillä ajatuksella, että tässä olisi meille sohvapöytä seuraavaksi 20 vuodeksi. Tätä sohvapöytäasiaa olen pohtinut pidemmän aikaa. Meillä sitä ei kai muuten juuri tarvittaisikaan, mutta täytyyhän kukille ja kynttilöille olla paikka! Muuten voisin ehkä luopua kokonaan sohvapöydästä. Selailin tietenkin myös Facebook -kirppistä ahkerasti ja vähän olisi houkuttanut puinen pöytä, joka olisi vaatinut pientä laittamista. Ehkä meidän seuraava sohvapöytä on joku tuollainen projekti.:)

Mattorumbaa oli tanssittu ensin pojan huoneessa ja sitten meidän makuuhuoneessa. Bongasin Face -kirppiksellä pöytää etsiessäni Jotexin Arraba -maton, joka oli vastaostettu, isokokoinen ja niin edullinen, että olisi ollut sulaa hulluutta olla ostamatta sitä! Matolla on kokoa 2m x 2,9m, ja vaikka en tosiaankaan olisi tätä mattoa tarvinnut, niin ajattelin, että saan tuosta sen maksamani 60 euroa varmasti takaisin, jos haluan. Tykkään hillitystä väristä, sekä nukan tunnusta jalkojen alla.<3 Maton ostanut nainen oli varmaan tajunnut, että tämä matto ja koira, josta irtoaa paljon karvoja, ei välttämättä ole paras yhdistelmä...niin paljon siinä oli koiran karvoja aluksi. 

Nyt kun pöytä on kepeää mallia, on myös maton vaihtaminen toiseen paljon helpompaa. Ihan kaikkia mattoja en ole myynyt eteenpäin, sillä isojen mattojen löytäminen kohtuuhintaisena ei ole helppoa. Varastossa on siis useampi matto, joita voin nyt vaihdella mielen mukaan.

Tänä aamuna avasin tiistaina Neilikasta hakemani kimpun ja jaoin kimpun pienempiin maljakoihin. Aika ihanat nuo lumimarjanoksat, samoin tummaksi värjätty eukalyptus!

Miehen mielestä olohuoneen pöytä muuten muistuttaa erehdyttävästi muurikkapannua.:))) No, kyllä hänkin sopeutuu...Mitä sinä sanot? Oliko virhe myydä arkkupöytä ja vaihtaa se noin kevyeen versioon?

Ihanaa viikonloppua!

Taina

Elokuun ihanuutta

Elokuu oli ihanan kesäinen ja lämmin!<3 Palataan vielä Insta -kuvien kautta elokuuhun, joka muuten on meidän perheessä juhlakuukausi. Minä ja kuopus vietämme syntymäpäiviä elokuussa, lisäksi vietämme hääpäivää elokuussa. Elokuun alussa leivoin kuningatarkakkua, ja itseasiassa leivoin sitä jälleen viikonloppuna kesän päättäjäisjuhliimme. Inhoan liivatteen kanssa pelaamista, minulla menee se jostain syystä lähes aina pieleen, joten olen alkanut käyttää leivontaohjeita, joissa ei tarvitse liivatetta. Kuningatarkakulle 10 pistettä liivattomuudesta, helppoudesta ja mausta!

Elokuun 10. päivä Lahdessa Anttilanmäellä viettiin ensimmäistä kertaa Kyläjuhlia. Ihan mielettömän upea tapahtuma, joka onneksi saa jatkoa tulevaisuudessa! Anttilanmäellä kävin toukokuussa kuvaamassa, sillä olin ajatellut tehdä postaussarjan erityisen viehättävistä asuinalueista Lahdessa. Se postaussarja ehkä näkee päivänvalon, tai sitten ei, mutta Anttilanmäki on idyllinen puutaloalue aivan keskustan ja juna-aseman lähellä. Siellä kuuluu vallitsevan myös upea yhteishenki, josta nämä juhlat olivat yksi osoitus. Allaolevan kuvan olen ottanut Anttilanmäen ruotsinkielisen koulun yhteyteen avatun päiväkodin ikkunasta. Koululle ja päiväkotiin pääsi kierrokselle ihailemaan remontin ja laajennuksen valmistumista. Kelpaa noissa tiloissa olla hoidossa ja käydä koulua!

Puutarhan satoa on korjattu elokuussa. Kokeilin ensimmäistä kertaa marjapuuron tekoa punaherukoista. Hyväähän siitä tuli, joten tein sitä toisenkin kerran. Marjapuuro on mainio välipala! Meillä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa reilummin päärynöitä. Eilen keitin  kattilallisen päärynähilloa, ja äsken laitoin uuden kattilallinen kiehumaan.

Nettikirppisostoksia on tullut tehtyä elokuussa useampikin.:) Samaan aikaan olen myös myynyt turhaksi käyneitä kalusteita ja mattoja eteenpäin. Ensimmäinen matto-ostos oli tummanharmaa villamatto, joka päätyi esikoisen huoneeseen. Poika ei ole mattoa kommentoinut, ilmeisesti hänelle matolla ei ole juuri merkitystä. Saa nähdä, onko tämä huone joskus tulevaisuudessa meidän makuuhuone. Sellaista olen hieman kaavaillut.

Elokuussa kävin heinäkuuta enemmän lenkkeilemässä, toisinaan kameran kanssa. Elokuun iltojen pehmeä valo houkutteli ajoittamaan ulkoilut auringonlaskun aikoihin. Tämä Kymijärven rannassa otettu kuva taisi olla suosituin elokuun Insta -kuvistani. Minusta noista pilvistä muodostuu ihan selvästi sonni! Näetkö sinä sen?

Mies yllätti hankkimalla meille liput Isojano -tapahtumaan. Se oli miehen synttärilahja minulle. Tämä olikin ainoa varsinainen festaritapahtuma tälle kesälle. Tykkäisin käydä konserteissa useammin! Tuona iltana Isojanossa esiintyivät Stereo ( eli Haloo Helsingin poitsut, olihan menevää musiikkia!), Anssi Kela ja Vesala. Minä kuuntelen enimmäkseen suomalaista musiikkia, mutta mies on enemmän heavyn ystävä. Arvostan tätä lahjaa siksi erityisen paljon.<3 Oli muuten hieno ilta.

Koulukoiramme nukkuu nyt ikiunta. Miten voikaan yksi koira jättää ison jäljen niin moneen sydämeen!<3 Suruissani ei saanut viime viikolla yhtenä yönä kunnolla nukuttua, joten kävin pyörimässä pihalla kameran kanssa aamutuimaan. Kuvasin mm. sumua ja kylvämieni niittykukkien kukintaa.

Kotia on tullut laitettua ahkeraan elokuussa. Toinen matto-ostokseni oli matto makuuhuoneeseen. Nyt olenkin sitten katsellut makuuhuoneen verhoja sillä silmällä, että pitäisi vaihtaa...;) Kolmas matto-ostokseni ja olohuoneen uusi ilme odottaa vielä postausvuoroaan. Miten sitä joskus ennätti postailla melkein joka päivä?!

Kävin toissa viikonloppuna Loviisan Wanhoja Taloja ihastelemassa ja hurmaannuin tapahtuman ilmapiiriin. Allaoleva kuva on Ajurintalosta. Villa Hannasta postasin pari päivää sitten. Lisää postauksia on luvassa ehtimisen mukaan.

Ruuhijärvellä on tänäkin vuonna upeat kukkaniityt! Postaus viime vuodelta löytyy täältä. Laitoin viestin niittyjen omistajalle, ja sain luvan käydä jälleen kuvaamassa kukkaloistoa. Juttelimme hänen kanssaan mm. Pyhtään kukkapellosta. Olisi ollut kiva käydä sielläkin, mutta kumma juttu, että joillakin ihmisillä ei ole mitään rajoja.:( Ruuhijärven pellolta sain poimia mukaani myös kotiinviemisiä ja lupasin tulla uudestaan kuvaamaan jonain päivänä. Ihanaa, että joku tekee tällaista ohikulkijoiden iloksi.<3 Kunnioitetaan siis toisen vaivannäköä, eikä kuvitella jokamiehen oikeuksien olevan voimassa toisten pelloilla!

Yhtä ihanaa syyskuuta toivoen,

Taina

Loviisan Wanhat Talot - Villa Hanna

Oikein ihanaa syyskuun ensimmäistä!<3 Tällaista kesän lasta, joka ainakin kuvittelee, että voisi nauttia kesästä 12 kuukautta vuodesta, kirpaisee kääntää kalenterista esiin syyskuu. Se kun väistämättä merkitsee jossain kohti lämpötilojen laskua ja valon vaihtumista hämärään. Onneksi tänäänkin on ollut aivan mahtava kesäpäivä! Ei parane tuijotella kalenteria, vaan mielummin nauttia hetkistä sellaisena kuin ne kulloinkin tulevat vastaan.

Viikko sitten sunnuntaina otin suunnaksi ensimmäistä kertaa elämässäni Loviisan Wanhat Talot. Siskolla oli siellä melkein viikon verran myyntinäyttely, mikä oli hyvä kimmoke lähteä tapahtumaan, jonka tiesinkin jo ennakkoon erityisen upeaksi. Sen verran hieno tunnelma Loviisassa oli, että tuonne on ehdottomasti mentävä toistekin. 

En edes yrittänyt ahnehtia kovin montaa kohdetta kerralla. Varsinaisia koteja oli auki 31, lisäksi vielä muutama oheiskohde...Saa aikamoista hoppua pitää, jos haluaa kaikki talot kiertää. Lisäksi Loviisa oli pullollaan ihania pihakirpputoreja ja toinen toistaan houkuttelevampia pop up -ravintoloita ja -kahviloita. Taisin käydä kuudessa kodissa, yhdessä pihassa (talo ei ollut auki), yhdessä keramiikkapajassa, sekä tietenkin istahdin syömään ja kahvittelemaan ulkosalle, kun sääkin sattui olemaan loistava.

Tämän postauksen kuvat ovat Villa Hannasta, jonka harmoninen tunnelma hurmasi minut. Olin käynyt parissa, aika värikkäässä ja runsaassa, kodissa ennen tätä. Valkoiseksi maalatut puupinnat ja puun ruskeat sävyt toimivat. Valkoinen avartaa, ja harkittu kalustus ja piensisustus tekee pieniin neliöihin yllättävän paljon tilantuntua. Villa Hannan rauha ja tietynlainen niukkuus puhutteli minua. Olohuoneessa muistin ihastelleeni tätä kotia joskus sisustuslehdessä, yläkertaan johtavat kierreportaat olivat jääneet mieleen. Paikalla ollut asukas, vahvisti muistikuvani. Olisi ollut kiva päästä kurkkaamaan yläkertaan, mutta ymmärrettävästä syystä se ei ollut mahdollista. Minulle sattui Villan Hannassa hyvin, sain kiertää kodin oikeastaan yksin! 

Tällainen pieni talokierros tähän sunnuntai-iltaan. Yritän postailla vielä parista muustakin Wanhasta Talosta nyt syksyn alussa. Onko Loviisan Wanhat Talot sinulle tuttu tapahtuma? 

Aurinkoista syyskuuta!

Taina