Avoimet siirtolapuutarhat - Ideoita ja inspiraatiota

Jo viime kesänä Koivikon Katveessa -blogin Jenspa laittoi minulle kerran viestiä, että kannattaa suunnata Lahden Kotiniemeen, missä sijaitsevat siirtolapuutarhat avasivat tuolloin pihansa yleisölle ihasteltavaksi. Viime kesänä en paikalle ennättänyt, mutta tällä viikolla mainoksen nähdessäni päätin mielessäni, että tapahtuma ei jää tällä kertaa väliin. Niinpä eilen suuntasin ystäväni Tiinan kanssa, kamera tietenkin kaulassa, tutustumaan ensimmäistä kertaa elämässäni siirtolapuutarhojen maailmaan.

En ole oikeastaan täysin ymmärtänyt siirtolapuutarhamökkien ideaa...Ilmeisestikin mökkejä hankkivat kerrotaloissa asuvat ihmiset, jotka kaipaavat pihaa, puutarhaa ja kuopsuttamista? Nämä Kotiniemen tontit ovat hieman yli 300 neliön suuruisia. Suurin osa kohtaamistamme asukkaista oli yli 5-kymppisiä. Useimmista pihoista sellainen olo, että neliöitä voisi olla enemmänkin, ilmeisen intohimoiset puutarhurit päätyvät siirtolapuutarhan ostamiseen.:) Siirtolapuutarhojen mökit ovat ymmärtääkseni aina kuivanmaanmökkejä. Tuossa Kotiniemessä on veneranta, eikä uimarannallekaan ole pitkä matka. Läheinen järvi taitaa olla Alasenjärvi.

Tapahtumaan lähdin hakemaan ideoita ja inspiraatiota omaan pihaan. Ideoita on toki jo ennestäänkin kassillinen odottamassa toimeen ryhtymistä sekä rahan järjestymistä ideoiden toteuttamiseen...Jotkin ideat saivat tuolta selkeytymistä, kuten hyötyviljelyalueen myllerrys, tai oikeastaan selkeyttäminen ja helppohoitoisuuden parantaminen, mikä on ollut mielessäni viime keväästä saakka. 

Ihan uusia ideoitakin löysin! Näin mm. kivan telineen parvekelaatikoille, jotenkin se oli aivan meidän kodin tyylinen, yksinkertainen ja musta. Sellainen voisi sopia terassin reunalle. Hyvä idea mielestäni oli maanpeitekasvien istuttaminen pensasaitataimien väleihin. Osalla kasvoi aronian välissä hopeahärkkiä, joku puolestaan oli juuri istuttanut suikeroalpia uuden pensasaidan väleihin. Puutarhoista löytyi myös perennoja ja kesäkukkia, jotka aion laittaa omalle toivelistalleni muistiin. Pelkästään kukista ja istutuksista tulikin lopulta niin paljon ihania kuvia, että niistä teen oman postauksen!

Kun ulkomaanmatkoilla tykkään kaupunkilomilla kuvailla parvekkeita, ovia ja ikkunoita, siirtolapuutarhojen pihoihin johdattavissa porteissa, usein upeine köynnöskasveineen, koin samankaltaista kauneutta. Minusta on kiva, ettei kaupunki ole kaavoituksellaan määrittänyt portteja samanlaisiksi. Yllätyin mökkien värityksien suhteen. Olen ohiajellessa mieltänyt mökkien olevan perinteisesti punaisia tai keltaisia. Alueella oli useitakin mustaksi maalattuja mökkejä, jotka erityisesti ovat mieleeni! Jotenkin kuvittelin myös, että mökit olisivat lautamökkejä, olin väärässä. Ainakin Kotiniemen mökit näyttävät olevan hirsimökkejä.

Yksi pihoista oli erityisen ihana!<3 Mökistä ja pihasta pitää huolta kaksi sisarusta äitinsä kanssa. Toinen siskoista oli paikalla esittelemässä pihaa. Hän kertoi, että heillä maut käyvät melko hyvin yhteen. Pihaa oli rakennuttu yhdessä 11 vuotta. Kokonaisuus oli mielestäni erittäin siisti ja tyylikäs, mutta silti yllätyksellinen ja kodikas! Istutusten ja rakenteiden värit oli selvästi tarkkaan harkittu ja värivaletti tarkasti rajattu. Sisustuksellinen puutarha.<3

Aika ihania kesäkeitaita, eikös? Iso kiitos kaikille eilisen tapahtuman järjestäjille ja mahdollistajille!<3 Palataan niihin kukkiin, kunhan ennätän kuvat valkkaamaan!

Kaunista viikkoa!:)

Taina

p.s.: Kukkailotteluun voi osallistua vielä tänään!

Koiskalan kartanolla

Harmittelut heti alkuun, että postaus tulee sen verran myöhään, ettei lähistöllä asuvillakaan ole mahdollisuutta enää Koiskalan kartanon tämänkertaisen aukiolon puitteissa päästä hakemaan sylikaupalla joulumieltä uskomattoman kauniista ja tunnelmallisesta meijeristä! Ehkäpä näistä kuvista saatte kuitenkin aavistuksen paikan kauneudesta. Ystäväni Maiju oli aivan oikeassa, tälle paikalle menetin sydämeni heti sisään päästyäni. Ehdin tämän viikonlopun aikana käymään tuolla kahdesti, oli suorastaan pakko päästä, koska eilen mulla ei ollut kameraa mukana.

Kartanon nykyiset omistajat Kalle ja Pauliina ovat tehneet jo nyt aivan valtavan työn kunnostaessaan hiljalleen kartanon rakennuksia, joita on yli 20. Hommaa piisaa, ei kai tällainen koskaan ole varsinaisesti valmis, vaan tällaisessa ympäristössä asuminen vaatii hieman toisenlaista asennetta työhön ja keskeneräisyyteen. En tullut kysyneeksi, kuinka kauan meijerirakennusta, josta suurin osa postauksen kuvista on, oli kunnostettu, mutta ymmärsin, että useamman vuoden.

 

Millainen paikka kartanon meijeri onkaan! Savisen rakennuksen paksut seinät on rapatattu kauniin harmaiksi, lattiat on valettu uusiksi, koska vanhoja ei voitu säilyttää. Ovet ja ikkunat on kunnostettu ja  uusittu. Vanhaa on yritetty säilyttää niin paljon kuin mahdollista ja uusiminen on tehty vanhaa kunnioittaen. Jokaisen ikkunasyvennöksen kohdalla on pakko pysähtyä ihastelemaan. Meijerissä on käytetty vanhoja olemassaolevia kalusteita mahdollisuuksien mukaan, ja paikka on sisustettu niin hyvällä maulla, että tästä on mahdotonta olla pitämättä. 

 

Tulipa puheeksi pari rakennusta, joita olen kuvannut postauksissa tässä (ehdin jo unohtaa, mikä keltainen talo on ollut aikoinaan) ja tässä (se kauan ihailemani autiotalo). Molemmat kuuluvat nykyään kaupungille, ja ovat kuulema saaneet periaatteessa purkutuomion. Ei, ei! Kalle oli sitä mieltä, että rakennukset on vielä mahdollista kunnostaa. Tuli sitten kotiin ajellessa mieleen, että kaupunki voisi sen todellakin tehdä, eikä aina vain purkaa kaikkea vanhaa. Kunnostetut rakennukset voisivat olla samaan tapaan stipendiasuntoina, kuin esim. Porvoossa vanhan kirkon kupeessa oleva talo on kirjailijoille. Koska Lahti on puuseppien ja käsityöläisten kaupunki, voisivat nuo rakennukset toimia esim. käsityöläisten koteina. Pidän tuota kartanon ympäristöä sellaisena, että jos tuolla ei luovuus nouse pintaan, niin ei kai sitten missään!

Eilen join tämän nykyisen luomutilan omaa omenaglögiä piparin kanssa, tänään valitsin kahvin ja ruisleipää savustetulla lampaalla. Tuota savulammasta ei valitettavasti vielä saanut mukaan ostettuna, muuten olisin varmasti ostanut sitä palan jouluksi. Se oli todella hyvää, samoin omenaglögi! Meijerillä on silloin tällöin näitä suoramyyntitapahtumia, jolloin tilan tuotteita voi ostaa. Jos en juuri viime viikolla olisi ollut taljaostoksilla, olisin melko varmasti ostanut taljan täältä.

 

 

Eilisellä reissullamme törmäsimme muuten hiirulaiseen, joka oli kuuleman mukaan päässyt vihreämmille siemenapajille tänään. Olisittepa kuulleet sen kiljumisen, minkä pieni hiiri sai aikaan osassa seurueestamme.:P

 

Saimme tänään tehdä kierroksen kartanon isännän johdolla katsomaan tilan lampaita ja kanoja. Olen nyt monin verroin viisaampi, mitä tulee lampaisiin. Vanha kukko oli kuin aapiskukko konsanaan tepastellessaan kanojen yläpuolella.:)

Kävin tykkäämässä Koiskalan kartanon Facebook-sivusta, etten vain vahingossa missaa seuraavaa mahdollisuutta päästä meijeriin sisälle! Kiitos vieraanvairaisuudestanne Pauliina ja Kalle, sekä pojat!:)

Tunnelmallista neljättä adventtia!

Taina

 

 

Fiskarsin Antiikkipäivillä

Saimme mieheni siskolta vapaaliput Fiskarsin Antiikkipäiville. Hän ( SE ihana koti maalla) on näet omistajana Hämeenlinnassa vanhojen tekstiilien kaupassa, Niittyvillassa ja heillä oli myyntikoju tapahtumassa. Viimeisin käyntini Fiskarsissa on jostain parinkymmenen vuoden takaa, äitini ja isäni kanssa, ei todellakaan viime vuosilta. Pikainen piipahdus kauniissa maisemissa on jäänyt mieleeni, samoin kohtuullisen pitkät ajomatkat. Mikäs siinä! Yllätyksekseni mies lupautui kanssani lähtemään, lapsia tuntuu olevan vaikea saada mukaan juuri minnekään... Eipä noita varmaan olisi juuri antiikki kiinnostanutkaan. Juttu sisältää tavallista enemmän kuvia, sillä kuvattavaa oli ihan hirveästi! Katsotaan, kenen kestävyys riittää selaamaan jutun loppuun saakka.;)

Oma suhtautumiseni antiikkiin on vähän ristiriitaista. Mielikuvissani antiikkiin hurahtaneet ihmiset muuttavat kotinsa hiljalleen museomaisiksi ja epäkäytännöllisiksi. Noh, eihän sen tietenkään tarvitse noin olla! Toisaalta tykkään todella paljon vanhoista huonekaluista, lähinnä talonpoikais- ja kustavilaistyylisistä. Talonpoikaistyylissä on rouheutta ja yksinkertaisuutta, joka kestää aikaa, ja kustavilaisuudessa keveyttä. Myös rokokoo on tyylinä ihan ok, jos sitä hieman "karsitaan".  Tummaa barokkityyliä vierastan. Keräilyesineitä pelkkänä koristeena en oikein ymmärrä, vaan haluan, että omassa kodissani olevat esineet ovat käyttöä ja elämää varten. Voiko ja uskaltaako antiikkiesineitä oikeasti käyttää? Riippuu varmaan esineestä...


Mutta JOS mulla olisi sellainen kartano, jossa olisi vaikkapa tuplasti tai triplasti neliöitä tähän nykyiseen kotiin verrattuna, tiedän minkälaisia antiikkiesineitä mieluiten hankkisin, vähän kuin koristeeksi, tietenkin niiden muutamien antiikkihuonekalujen lisäksi, jotka toisivat sisutukseen kivasti juurevuutta.:)

Vähänkös hienot jousi ja nuolet!

Mieltymykseni ovat ehkä hieman miehekkäitä, sillä voisin ostaa esim. vanhoja urheiluvälineitä tai mittaamiseen, tieteeseen, merenkulkuun yms. liittyviä esineitä, kuten kaukoputkia(siihen unelmien kirjastohuoneeseen), karttoja, vaakoja, tennismailoja (seinälle koristeeksi vaikkapa "kuntoiluhuoneeseen")...

 

Keittiöön (ihan tähän nykyiseen) olen ajatellut hankkia vanhan vaa´an, kunhan löydän sen oikean. Tuota ylläolevaa silmäilin messuilla, onhan se valmistettu ihan melkein meidän kodin nurkilla, mutten kuitenkaan halunnut valkoista vaakaa. Myös aitoja sarvia ja saviruukkuja hypistelin, mutta kun siihen tilipäiväänkin on vielä aikaa, niin sinne jäivät.

 

Kukkuu!;)

Aivan messualueen läheltä bongasin heti mennessä niin kutsuvannäköisen puutarhamyymälän, että sinne oli pakko mennä heti antiikkiesineiden hypistelyn jälkeen. Mikä ihana rakennus, ja kokonaisuus! Sisällä oli myös vaikka mitä kaunista, kuten koristeita, tukia, amppeleita yms. puutarhaan kuuluvaa tilpehööriä...Puutarhurin taivas tämä Garden Shop Tahvoset!

Täältäkö ne Huvila ja huussi kasvit aina tulevat?

Puutarhamyymälästä siirryimme kylänraitille, ja kävimme kahvilla. Kaikki mielenkiintoiset näyttelyt ja ostospaikat jätimme suosiolla väliin, sillä lapset olivat keskenään kotona, ja aikaa rajatusti.

Joku jasmike pitäisi laittaa omaankin pihaan...

Fiskars on niin kaunis paikka, että ilmoitin haluavani muuttaa sinne! Joo, joo...no, ehkei sentään, mutta joskus voisi ainakin yöpyä Fiskarsissa ja fiilistellä kaikkia vanhoja taloja ja kaunista ympäristöä ihan rauhassa.:) Vielä muutama kuva kauniista rakennuksista edestä, takaa, sivusta, raitilta...

Toivottavasti pääsen pian uudelleen Fiskarsiin. Ihana paikka!:) Jos selvisit tänne asti, voit onnitella itseäsi!;)

Tää matkakertomus oli tässä.:)

Taina