Harmittelut heti alkuun, että postaus tulee sen verran
myöhään, ettei lähistöllä asuvillakaan ole mahdollisuutta enää Koiskalan
kartanon tämänkertaisen aukiolon puitteissa päästä hakemaan
sylikaupalla joulumieltä uskomattoman kauniista ja tunnelmallisesta meijeristä! Ehkäpä näistä kuvista saatte kuitenkin aavistuksen paikan kauneudesta.
Ystäväni Maiju oli aivan oikeassa, tälle paikalle menetin sydämeni heti
sisään päästyäni. Ehdin tämän viikonlopun aikana käymään tuolla
kahdesti, oli suorastaan pakko päästä, koska eilen mulla ei ollut
kameraa mukana.
Kartanon nykyiset
omistajat Kalle ja Pauliina ovat tehneet jo nyt aivan valtavan työn
kunnostaessaan hiljalleen kartanon rakennuksia, joita on yli 20.
Hommaa piisaa, ei kai tällainen koskaan ole varsinaisesti valmis, vaan
tällaisessa ympäristössä asuminen vaatii hieman toisenlaista asennetta
työhön ja keskeneräisyyteen. En tullut kysyneeksi, kuinka kauan
meijerirakennusta, josta suurin osa postauksen kuvista on, oli
kunnostettu, mutta ymmärsin, että useamman vuoden.
Millainen paikka kartanon meijeri onkaan! Savisen rakennuksen paksut seinät on rapatattu kauniin harmaiksi, lattiat on valettu uusiksi, koska vanhoja ei voitu säilyttää. Ovet ja ikkunat on kunnostettu ja uusittu. Vanhaa on yritetty säilyttää niin paljon kuin mahdollista ja uusiminen on tehty vanhaa kunnioittaen. Jokaisen ikkunasyvennöksen kohdalla on pakko pysähtyä ihastelemaan. Meijerissä on käytetty vanhoja olemassaolevia kalusteita mahdollisuuksien mukaan, ja paikka on sisustettu niin hyvällä maulla, että tästä on mahdotonta olla pitämättä.
Tulipa puheeksi pari rakennusta, joita olen kuvannut postauksissa tässä (ehdin jo unohtaa, mikä keltainen talo on ollut aikoinaan) ja tässä (se kauan ihailemani autiotalo). Molemmat kuuluvat nykyään kaupungille, ja ovat kuulema saaneet periaatteessa purkutuomion. Ei, ei! Kalle oli sitä mieltä, että rakennukset on vielä mahdollista kunnostaa. Tuli sitten kotiin ajellessa mieleen, että kaupunki voisi sen todellakin tehdä, eikä aina vain purkaa kaikkea vanhaa. Kunnostetut rakennukset voisivat olla samaan tapaan stipendiasuntoina, kuin esim. Porvoossa vanhan kirkon kupeessa oleva talo on kirjailijoille. Koska Lahti on puuseppien ja käsityöläisten kaupunki, voisivat nuo rakennukset toimia esim. käsityöläisten koteina. Pidän tuota kartanon ympäristöä sellaisena, että jos tuolla ei luovuus nouse pintaan, niin ei kai sitten missään!
Eilen join tämän nykyisen luomutilan omaa omenaglögiä piparin kanssa, tänään valitsin kahvin ja ruisleipää savustetulla lampaalla. Tuota savulammasta ei valitettavasti vielä saanut mukaan ostettuna, muuten olisin varmasti ostanut sitä palan jouluksi. Se oli todella hyvää, samoin omenaglögi! Meijerillä on silloin tällöin näitä suoramyyntitapahtumia, jolloin tilan tuotteita voi ostaa. Jos en juuri viime viikolla olisi ollut taljaostoksilla, olisin melko varmasti ostanut taljan täältä.
Eilisellä reissullamme törmäsimme muuten hiirulaiseen, joka oli kuuleman mukaan päässyt vihreämmille siemenapajille tänään. Olisittepa kuulleet sen kiljumisen, minkä pieni hiiri sai aikaan osassa seurueestamme.:P
Saimme tänään tehdä kierroksen kartanon isännän johdolla katsomaan tilan lampaita ja kanoja. Olen nyt monin verroin viisaampi, mitä tulee lampaisiin. Vanha kukko oli kuin aapiskukko konsanaan tepastellessaan kanojen yläpuolella.:)
Kävin tykkäämässä Koiskalan kartanon Facebook-sivusta, etten vain vahingossa missaa seuraavaa mahdollisuutta päästä meijeriin sisälle! Kiitos vieraanvairaisuudestanne Pauliina ja Kalle, sekä pojat!:)
Tunnelmallista neljättä adventtia!
Taina
