Muistatko omat vanhempasi keski-ikäisinä? Miten sitä ajatteli, että minä en ainakaan jämähdä tuolla tavalla! Keski-ikäisen elämä tuntui tuolloin nuorena säälittävän tylsältä...
Nyt kun mietin asiota, joista nautin, niin voin vain nauraa. Miten ihan parasta on vaikkapa seurata luonnon heräämistä keväällä, vuodenaikojen vaihtumista, kukkien väriloistoa tai lintujen kevätpuuhia... Kaukaiselta tuntuvat ne jumppasalin aerobic-tunnit kaksi-kolmekymppisenä. Kun saan (!) lapioda ja kärrätä puutarhassa, niin näen kätteni jäljen ja saan samalla hyvää lihasharjoitusta. Tosin selkä saattaa hieman vihoitella joskus noiden lapiotreenien jälkeen.;D
En kaipaa diskoiltoja (ei kai niitä enää diskoiksi kukaan ole vuosiin kutsunutkaan), vaan rentoa yhdessäoloa perheen kanssa. Yökerhossa tuntee itsensä vain vähintäänkin satavuotiaaksi, kun katselee nuorempien bailaamista.:P Viikonloppuisin on mukava virittäytyä olohuoneen sohvalle seuraamaan jotain yhdessä telkasta ja uhrata ruuanlaitolle hieman enemmän aikaa tai käydä kiertämässä joku lenkkipolku yhdessä miehen kanssa.
Ystävien kanssa sovitaan jälleen treffejä kahville tai vaikkapa sisustuskauppaan nyt, kun lapset ovat hieman kasvaneet, eikä äitiä tarvita joka hetki paikalla. Näiden ihanien ystävien kanssa käydään myös kävelylenkeillä ja parannetaan samalla maailmaa.
Voinkin siis vallan mainiosti lainata Anssi Kelan biisin sanoja: Ja mä vannoin, etten vanhempien kaltaiseksi menis muuttumaan. Suunnitelma oli, etten tänne tulis juuttumaan. Toteutus jäi puuttumaan! Meistä on tullut juuri sellaisii, joille nuorempina naurettiin...
Mahdottoman mukavaa sunnuntaita muillekin keski-ikäisille!:)
Taina
Niin allekirjoitan jokaisen kirjoittamasi sanan.
VastaaPoistaJuu, eipä tässä oikein muutakaan voi, kuin todeta tapahtuneen.:)
PoistaKuulostaa niin tutulta. Tanssikapakassa en ole käynyt varmaan 25 vuoteen, eikä tee mieli. Parasta punttitreeniä saa lapion varressa puutarhassa. Kotielämä on ihanaa!
VastaaPoistaNiinpä!:) Silloin harvoin, kun on jotain menoa, niin aina melkein toivoo, ettei tarvitsisikaan lähteä. Koti on paras paikka!<3
PoistaNiin totta :)
VastaaPoistaSuloista sunnuntaita!
Tällaisia meistä sitten tuli.;D Sorry, kun kesti vastaaminen...
PoistaViisaita ajatuksia, Taina! Kokemus on sama. Nuorten aikuisten äitinä tilanne on niin tuttu :)
VastaaPoistaKiitos Marjatta, kun jätit kauniin kommentin!<3 Epäilemättä se nuorten taholta tuleva epäusko keski-ikäisen elämän häikäisevyydestä on vielä meillä edessä. Noi ei oo vielä tajunneet.;D
PoistaOn se niin mukavaa olla keski-ikäinen :)
VastaaPoistaOikeasti, tämä elämänvaihe on PALJON parempi kuin vaikkapa teini-ikä!;D
PoistaVoi kamala! Näinhän tää on, en ehkä tahtois... Mut tahdon kuitenkin... :)
VastaaPoistaSiinä vaan käy niin, halus tai ei. Ja kuitenkin sitä on tyytyväinen elämään just sellaisena, kuin se on juuri sillä hetkellä. Hyvä niin.:)
PoistaKyllä tämän allekirjoitan ja kumarran täysin! <3
VastaaPoistaRavintolassa tai tansseissa en edes oikein muista (siis iltahiminöissä) koska olisin viimeksi käynyt...jotain 20 vuotta sitten!
Mutta ne puutarhahommat, linnunlaulu, telkkari, sohva ja ulkosauna, siihen (ehkä) sidukka päälle, ah se vasta on elämää <3
No, kyllä meillä työkavereiden ja muiden ystävien kanssa on välillä illanistujaisia, mutta aika harvakseltaan tulee ravintolaan lähdettyä. Kun ei nappaa sitten yhtään. Mukavuudenhalu, se se on.:P
PoistaJuuri tänä aamuna mietin samanlaisia aatoksia!
VastaaPoistaNäin äkkiä äitini vastaavissa kotipuuhissaan nelikymppisenä ja nyt minä siinä poikani kanssa siivoamassa ja järjestelemässä!
Niin se vaan menee....mutta aina sitä toivoo ettei kuitenkaan olisi vanhana sellainen kuin vanhempansa nyt näkee...ja ainakin osaisi suhtautua asioihin eri tavalla! Ja silti meistä tulee juuri sellaisia!
Kaipa sen kuuluukin sitten mennä näin.:) Eipä tuo oikein olisi hyvä, jos vielä tykkäis riekkua ties missä ja ties kenen kanssa vielä perheellisenäkin.;D Tässä ja näin on hyvä.:)
PoistaKuulostaa juuri meikäläiseltä;)
VastaaPoistaKerran vuoteen tulee käytyä yökerhossa toteamassa, että en kuulu joukkoon. Ja ajattelee, että onneksi en ole nuori enää, niin ei tarvi täällä työkseen notkua ;)
Kyllä se viikonlopun kohokohta on sauna, joskus jopa siideri ja hyvää ruokaa. Ja kympiltä pehkuihin :)
No, ihan just samat ajatukset tuolla yökerhossa! Mietin myös, että kuinka epätoivoista olisi lähteä sieltä miestä etsimään, jos tulisi ero tai jotain. Aika paljon arvostaa omaa miestä jokaisen baarireissun jälkeen.:)
PoistaHihi, mitäpä jos on henkisesti keski-ikäinen näin alle 3-kymppisenä? :D Mä toivon, että tässä iän myötä opin tekemään puutarhahommia, sillä puuhastelu kukkapenkkien parissa kuulostaa niin idylliseltä. Pitää hieman treenata, jotta mulla sitten oikeasti keski-ikäisenä menestyy pihalla muutkin kuin voikukat. :)
VastaaPoistaHei, se on vain kypsyyttä ja hyvä asia!:) Noin nuorena kun aloitat, niin susta kehkeytyy aivan ilmiömäinen muissakin askareissa, kuin puutarhatöissä. Mäkin toivon, että olisin älynnyt aloittaa jo silloin 10 vuotta sitten, kun rakennettiin tämä talo...
PoistaEn haluaisi oikeastaan edes kirjoittaa tätä, mutta antaisin pois niin paljon, jos vaan olisin saanut nähdä äitini keski-ikäisenä <3. Tai edes kerran elämässäni, mutta kohtalo päätti toisin.
VastaaPoistaLeskeksi jääneen isän elämä keski-ikäisenä olikin sitten pelkkää puurtamista perheen eteen. Ei jäänyt siitä oikein muuta mielikuvaa. Mutta ymmärrän hyvin mitä tarkoitat ja uskon, että omat poikani varmaan ajattelevat meikäläisen touhuista juurikin noin :). Ainakin nyt. Mutta niinkuin on aiemminkin todettu, niin suurin osa menee perheen ainoana naisena kaikkien "naisellisten" omituisuuksien eikä niinkään iän piikkiin :)
Voi Annukka!<3 En tiennytkään! Ymmärrän, että näkökulmasi on aivan toinen, kuin meillä, jotka peiliin katsoessamme alamme hiljalleen nähdä oman äidin sieltä katsovan. Ja kyllä mä olen sitä mieltä, että keski-ikäisenä kuuluukin olla vähän tällainen, hurahtanut perhe-elämään, puutarhahoitoon, hyvinvointiin, kuka mihinkin. Ei siitä paljon hyvää seuraisi, jos keski-ikäisen ajatukset pyörisivät edelleen oman navan ympärillä.:) Minä nautin tästä iästä todella paljon, ja ehkä mä kestän senkin, että alan muistuttaa äitiäni päivä päivältä enemmän. Arvaapa muuten, kuinka paljon kolme veljeäni siitä mulle naljailee...;D
PoistaVoi vitsi, että tää ikä on just hyvä :) Nuoriso kylläkin välillä huokailee mutsin touhuille...
VastaaPoistaNo, näin on!:) Aika vapauttavaa, kun ei niin kauheasti tarvitse miettiä kaikenlaista turhaa.:)
PoistaMonesti olen pohtinut millainen mahdan olla 40-50 vuotiaana, kun nyt jo alle kolmekymppisenä muistutan enemmän keski-ikäistä kukkapenkkien harventajaa kuin parikymppistä bilettäjää. :D
VastaaPoistaVarmaan tosi täti-ihminen!;D No, ei kun se on oikeasti hyvä juttu, että on sinut itsensä kanssa. Nämä puutarhahommelit sun muut ajattelen itsensäkehittämisenä. On mahtavaa oppia uutta! Ei siis kieriskellä tervassa ja höyhenissä, vaan mennään rinta rottingilla omina itsenämme.:)
PoistaNiinpä niin, ja 'tauti' vaan ikääntyessä pahenee.
VastaaPoistaNiinhän se mun äitikin totesi. Alkaa olla aika paljon meidän mummo.:)
PoistaMun ei ole tarvinut odottaa keski-ikään huomatakseni, että olen aina vaan enemmän ja enemmän oma äitini tai isäni. :D
VastaaPoista:D Voihan se olla, että mä en vain ole huomannut sitä omalta kieltämiseltäni aiemmin.;D Keski-ikä on hyvä ikä!:)
PoistaIhana postaus ja niin totta! Tämä oli minulta tosiaankin jäänyt huomaamatta, mutta nyt onnekseni löysin sen Kevätlinkkiringin kautta ♥
VastaaPoistaKiitos Krisse!:) On minusta oikein ymmärrettävää, että postauksia menee ohi, kun niitä on niin paljon jatkuvasti tarjolla, ja sitten pitäisi vielä ehtiä elämään oikeaa elämääkin.<3
PoistaTuttua ihan näin pian keski-ikäisellekin
VastaaPoistanim. varhaiskeskiikäinenkö 32.v? :D
:) Kyllä se taisi jo noilla hulppeilla alkaa täälläkin.;)
Poista