Kun sää alkaa hiljalleen muuttua kesäiseksi ja luonto puhkeaa kukkaan, on vaikea olla tempautumatta siihen riemuun itse mukaan. Toisaalta, miksi pitäisikään. Kaksi kertaa vuodessa mieli on kuin lapsella, tiedättehän, kuin kaiken kokisi ensimmäistä kertaa: hiirenkorvat, lintujen laulun ja iloisen puuhastelun, kukkien nuput ja valostuvat illat...
Tuomien kukinta alkoi täällä viime viikolla. Nyt myös kielot alkavat olla kukassa. Nämä kuvien kukkaset poimin pari päivää sitten. Pienet pullot ja suurempi Kivi-tuikku pääsivät tämän sekalaisen asetelman maljakoiksi. Kukkien poimiminen on samantapainen rituaali, kuin pihalla omenapuiden ja muiden nuppujen, myöhemmin kukkien, tutkiminen. Sitä lapsenomaista riemua!
Vihreä ja valkoinen ovat ikisuosikkeja kasveissa. Nyt mua syyhyttäisikin maalata taulu, jossa olisi juuri vihreää ja valkoista. Ehkä myös pieni ripaus mustaa. Voi olla, etten ehdi toteuttaa tätä ajatusta nyt heti, joten paras kirjoittaa idea tänne muistiin. Ehkä saan tunnelmasta kiinni, kun luen tämän tekstin.
Mikä on se toinen kerta vuodessa? No, jouluna tietysti!;D Mutta ei siitä tällä kertaa enempää.:)
Taina
Tuo on muuten ihan totta! Toisaalta on ihanaa, että se lapsenomainen innostus pukkaa vielä ulos edes pari kertaa vuodessa :) Ei päästetä siitä irti, vaan yritetään saada sama tunne useamminkin. Asetelmasi on todella kaunis. Minä kävin taittelemassa terassin maljakkoon uudet tuomen oksat ja pikkuapulainen koristeli leikkimökin terassin ja edustan pikkupöydän omilla tuomenkukkamaljakoillaan. Hetki sitten piti vielä käydä pihalla nuuskimassa ihania tuoksuja. Alkava kesä on vain niiiiiin ihana!
VastaaPoistaIhan totta! Ei kai lapsenomainen innostus voi olla huono asia!:)
PoistaKiitos Anu kauniista sanoistasi.<3 Mä olen tänään siivoillut aikamoisen vimmalla, ja ajattelin nyt illan päätteksi vielä lähteä hakemaan tuoreita oksia maljakoihin sinne sun tänne. Niin parasta aikaa vuodesta!:)
Onpa kauniita :) Ja kauniit kuvat!
VastaaPoistaOi, kiitos!<3
PoistaKaunista ja mikä ihana kielojen tuoksu! <3
VastaaPoistaKiitos Marita!:) Täytyy olla hieman tarkkana noiden kielojen kanssa, ettei tule hajuöverit. Nyt ei sitä vaaraa ole, kun ne ovat tuolla kirjastossa ja ihan pari oksaa vain, kun suurin osa kieloista oli vielä alkuviikosta nupulla.:)
PoistaOnpa kaunis asetelma! <3 Itse olen haaveillut tuomen kukkivista oksista kotiin, mutta en tiedä kenen pihalta uskaltaisin käydä niitä kysymässä - omassa kun ei kasva.... :) Kuuluukin muuten uuteen pihaan istutettavien puiden listalle! Valkovuokot tuovat kevätfiiliksen ja kesä alkaa tuomen kukkien tuoksusta
VastaaPoistaKiitos Satu!<3 Eikö siellä teilläpäin kasva niitä tien varsilla? Voisi kuvitella, kun täällä niitä on ihan joka puolella. Paikka, josta mä noitan poimin ja taittelen, on aivan ihana! Hieman kuvailin siellä ajatuksella, että laitan tänne blogiin...
PoistaOnpa herkät ja kauniit kukat! Kielojen tuoksu on huumaavaa - sisälle ei tarvitse tuoda kuin pari kukkavanaa, niin tuoksu on valtava :)
VastaaPoistaKaunista torstai-iltaa!
Kiitos Pia!:) Maanantai.iltana, kun nuo poimin, oli suurin osa kieloista vielä nupullaan, ihan muutaman oksan vain taitoin. Olen aika herkkä tuoksuille, joten en voi suurta kimppu voimakkaantuoksuisia kukkia sisälle ottaakaan.
PoistaNyt lähden katsomaan, joka omenapuusta voisi oksan taittaa...:)