Haikeus

Aamulla herätellessäni teiniä koulutielle muistuttelin jäljellä olevien kouluaamujen vähyydestä. Muistin pojan hyllyn päällä olevan kuvan, ja sanoin, että täytyy napata susta kuva sitten viikon päästä tuossa ulko-ovella, samalla tavalla, kuin ekana kouluaamuna silloin yhdeksän vuotta sitten. Huh, iski ihan kamala haikeus ja saattoi siinä hieman silmäkin kostua, kun tajusin, että lapsella on jälleen yksi kilometritolppa takana ja luopuminen, se on jälleen todellisempaa ja lähempänä, kuin koskaan ajattelin.

Tämä koululainen on aina ollut suorastaan ylitunnollinen ja varsinkin ensimmäisinä vuosina niin innoissaan oppimisesta, että harvoin työssäkään tapaan yhtä innokkaita oppijoita. Ekaluokan joululomalla heräsin aikaisin, mutta tämä aamuvirkku oli jo laskemassa matematiikan lisätehtäviä omassa huoneessaan...Kolmannelle mennessä hän kävi kirjastossa lainaamassa muistaakseni ranskan ja ehkä venäjän kielikurssiaineiston. Meinasi kai opetella ne ihan tuossa saksan alkeiden sivussa.;D Kaikenlaisia historiaopuksia hän on tykännyt lukea ihan pienestä pitäen, ja pakko tunnustaa, että pojalla on paremmat tiedot historiassa, kuin äidillään, vaikka historia oli mullekin lempiaine. Olen ollut vain iloinen, että poika on oppinut hieman hölläämään vuosien saatossa.

Yläkoulun meininkiä jännitin varmasti enemmän kuin lapseni, joka ei tuntunut jännittävän yhtään. Heillä on kyllä luokka säilynyt kolmosesta asti suurin piirtein samana kielivalinnan vuoksi, ja ehkä se olikin turvallisempaa mennä tutussa porukassa, jossa on muuten aina arvostettu lukemista ja koulunkäyntiä, mikä ei ole ollenkaan tavallista nykynuorten keskuudessa. Pian tämä tuttu ja turvallinen porukka hajoaa, kuka mihinkin.

Viikko on vielä jäljellä peruskoulua, ja sitten jännätään yhteishauntuloksia. Miten musta tuntuu, että se oli ihan äsken, kun kävin isäni kanssa lukemassa Lyseon ovesta oman nimeni sisäänpäässeiden listasta! Näillä lainasanoilla toivottelen hyvää viikonloppua.<3

Sä maailmaani katsot, kummallista niin.
Ihmeitäsi etsien, sä törmäät valheisiin.
Ja kaikki nuo valheet, on juoni aikuisten.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Lainaa vain, lainaa vain,

oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan.
En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.
Sulta opin paljon ja riittää, kun muistan sen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Lainaa vain, lainaa vain,

oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Toiveesi kannat maailmaan.
Ne murtuu kun törmäät ihmisiin.
Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan.
Ei lapsuuttaa voi elää uudestaan.

Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin,
huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin.
Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.
Lainaa vain, lainaa vain.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Taina