Joulu hiipii kotiin - Ensimmäinen adventti

 

Oikein mukavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita! Nyt saa luvan kanssa joulutella! Jostain syystä en ole oikein päässyt tänä vuonna joulunodotustunnelmaan... tai ehkä se on uusi näkökulma jouluun. Sen näkökulman perustana on "vähemmälläkin selviää".  Eipä sen puoleen, jo monena vuonna olemme viettäneet joulua ihan vain omalla porukalla ja sillä tavalla, kuin meistä on hyvä. Muu olisi minusta hullua.  

Nyt viikonloppuna olen kodinhoitohuoneen yläkaappien kaivelun  ja koristeiden esille ottamisen sijaan tyhjentänyt tasoja kuivakukista, lyhdyistä, ja sen sellaisista, nostellut ylimääräisiä tavaroita jemmaan. Adventtikynttelikköäkään en ottanut tänä vuonna esiin. Tykkään niin paljon noista Marimekon Butticula- ja Puteli -kynttilänjaloista, että luulen meiltä irtoavan jotain vanhempia jälleen kirppismyyntiin. Joulukoristuksiksi olen suunnitellut lähinnä pahvitähti, kukkia ja kransseja. 

Tämän vuoden ensimmäiset hyasintit ovat auenneet vauhdilla, sillä takkaa on lämmitetty tässä viikonloppuna. Suunnittelin jo napsivani nuo kukat auettua maljakkoon leikoiksi. Hyasintit toimivat hyvin ulkonakin, mutta lämpötilan sahaamista miinus- ja plusasteiden välillä ne eivät kestä. Eli toivotaan, että olisi selkeästi muutama aste pakkasta!:)

Selkeä merkki talvesta on se, että pienet ja ohuet villapeitot eivät lämmitä riittävästi. Iltaisin olen aina jääkalikka. Otinkin taas käyttöön neulomani jättineulepeitot. Olohuoneessa käytössä oleva vaaleanpunainen on suosikkini kaikista tekemistäni. Jos haaveilet peiton neulomisesta, kannattaa käydä lukemassa postaus juuri tästä projektista!

Tänään syntyi jo toinen satsi piparkakkuja ja joulutorttuja. Normivuosina olen niitä yleensä vasta joulun alla leiponut. Taikinaterapia tulee tarpeeseen, kun tuo koronakin tuntuu aina vain jylläävän pahemmin. 

Edellisestä piparitaikinasta rakensin kasvihuoneen, nyt kokeilin uutta kuviokaulinta. Aika herkkuja ja kivannäköisiä tuli myös pipareista, joihin murskasin ranskanpastilleja taikinan sekaan...

Ihanaa joulunodotusta!

Taina

Jämerä Salmiakki - Ihan oikea koti!

Palataan vielä kerran tämän kesän Asuntomessuille Tuusulaan! Tämä koti, Jämerä Salmiakki, kohde no 30, ansaitsee mielestäni oman postauksensa. Kohde kiinnosti minua kovasti jo ennakkoon, sillä tämän kodin perhe asui rakennusaikana ulkomailla ja koti on käytännössä rakennettu etänä. Rakentaminen ja rakennuttaminen on vaativaa ilman tällaista ekstratekijää. Lopputulos on mielestäni upea ja ilmeisesti sitä, mitä oli toivottukin. Jämerä Salmiakin nykyiset asukkaat olivat itse iloisina esittelemässä uutta kotiin lehdistöpäivänä. 

Vaikka kodin tyyli ja sisustus ei ole ihan oman makuni mukainen (eikä onneksi tarvitsekaan), niin pidin todella paljon tästä kodista. Sinne oli nimittäin kannettu perheelle tärkeät tavarat jo messujen aikaan. Tuli nimenomaan tunne, että tässä on KOTI. Tulevat asukkaat kertoivat, että myös perheen lapset ovat olleet rakennusprojektissa innoissaan mukana, arkkitehtuuri ja sisustaminen on perheen yhteinen kiinnostuksen kohde. Lapset olivat saaneet mm. valita pintamateriaaleja, ja lasten valinnat olivat juuri niin ennakkoluulottomia, kuin lasten valinnat parhaimmillaan ovat.

Jämerä Salmiakin perhe on tosiaan asunut ulkomailla ja sekin minusta näkyy tässä kohteessa. Suomessa suositaan yhdentason koteja. Tässä kodissa kerroksia oli kolme ja siellä kierrellessäni tuli mieleen jotkut kodit Hollannissa ja Englannissa, joissa olen käynyt. Perheen sisustusvalinnat, eivät ole tyypillisen suomalaisia, perinteisiä ja varovaisia. Täällä on haluttu luoda omannäköinen koti, jossa koko perhe viihtyy.  On käytetty värejä ja kuviota, luotettu omaan makuun. Ihailen tällaista rohkeutta!

 

Alakerran olohuone-keittiöstä pidin kovasti myös sisustuksellisesti: Marimekkoa, värikkäitä yksityiskohtia tummalla taustalla. Pianon päällä oleva pehmeä taideteos osottautui kaijuttimiksi. Kesäaikaan olohuoneen ovet saa levitettyä apposen ammolleen ja takaterassista tulee luonnollinen olohuoneen jatke. Pihasaunasta tykkäsin erityisen paljon, koska sellaisesta haaveilen itsekin. Jonkinlainen pukuhuone olisi ehkä ollut siihen mielestäni paikallaan. Ovesta astuttiin suoraan suihkutilaan. Vihreät laatat seinissä ja kuparinväriset yksityiskohdat hivelivät silmiä.

Hei, tänään alkaa Nelosella klo 20.00 Huvila & Huussi Asuntomessuilla! Mainoksissa tämäkin koti on vilhdellut. Ihan kohta päästään siis kurkkimaan Asuntomessukoteja ilman tungosta!

Taina

 

Marraskuun aurinko ja muuttava koti

Marraskuulla on monesti aika ikävä kaiku, synkkää ja pimeää riittää, ja kevääseenkin on vaikka kuinka pitkä aika! Minä olen yleensä tässä kohti jo kovasti jouluisissa mielentiloissa, mutta ihmeekseni nyt olen oikeastaan nauttinut vielä syksyisistä tunelmista. En ole edes joululauluja kuunnellut. Ehkä juju on siinä, ettei ole tuntunut vielä niin marraskuulta. Aurinko on välillä muistuttanut olemassolostaan, eikä lumesta ja pakkasesta ole ollut juuri tietoa sitten syysloman.

Esikoinen sai syksyn haussa opiskelupaikan Helsingistä ja tammikuussa hän muuttaa pois kotoa. Äidin kannalta mielessä on yhtä aikaa ilo opiskelupaikan saamisesta sekä onni pojan puolesta ja toisaalta haikeus, kun lapsi lentää pesästä. Sinänsä olen muuttoon samalla tapaa kypsynyt kuin poikakin näyttää olevan.:) Asunto löytyi yksityiseltä Punavuoresta, pieni yksiö, joka odottaa taloyhtiön remonttia ja on siksi suhteellisen edullinen Helsingin hinnoiksi. Vaikka poika ensin meinasi, että minua ei tarvita asunnon sisustamisessa avuksi, niin sulassa sovussa olemme tehneet hankintoja uuteen kotiin. Miten paljon nautinkaan, kun yritän sisustaa nuukaillen! Torin ja Facebook -kirppisten kautta löytyi mm. keittiönpöytä ja vuodesohva. Kirppiskierrokselta viikonloppuna mukaan tarttui kaikenlaista tarpeellista keittiöön. Varastosta pitäisi löytyä myös yhtä ja toista tarpeellista, mitä olen tätä ajatellen säästänyt.

Aiemmin ehdottelin miehelle, että muuttaisimme oman makuuhuoneemme esikoisen huoneeseen, sillä sinne ei paista aamuaurinko ja sen saisi sisustettua symmetrisesti. Minä kun tykkään symmetriasta. Miestä ei aamuaurinko häiritse, eikä epäsymmetrisyys myöskään, joten se siitä sitten.:P Toisaalta juuri aamuaurinko on asia, josta tykkään makkarissamme, ei se ole niin vaarallista, jos kesällä herään vahingossa aikaisin.

Pikkuveli on jo jonkin aikaa haikallut veljensä isompaa huonetta, siis sitä samaa, jota minä miehelle ehdottelin, ja pitkästä aikaa meillä on sitten huoneenvaihtoon liittyvää mööpelivalssia luvassa. Esikoisen sänky jää meille, koska tulevassa asunnossa on nukkumaparvi (ja toki hän on tervetullut viikonloppuisin ja lomille kotiin), mutta kaavailin jo mielessäni myös työpisteeni muuttamista olohuoneesta nykyiseen pikkuveljen huoneeseen. Siitä aukeaakin sitten ihan uusi mahdollisuus eli tyhjä seinä! Tyhjä seinä = paikka uudelle taululle.  Sanoinko jo, että nautin tästä?:) Niin paljon mahdollisuuksia ja inspiraatiota!

Tällaista meille näin loppuvuodesta 2020. Mitä sulle kuuluu?

Taina

Kuivakukat - In vai out

 

Kimppujen rippeistä on moneksi! Vaikka oma asenteeni kuivakukkia kohtaan on ollut pitkään epäileväinen, olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää, että kuivakukillekin on oma paikkansa. Vastentahtoisuuteni kuivakukkia kohtaan on tietenkin 90-luvun kuivakukkamuistoihin liittyvää. Kivaltahan ne silloin näyttivät, mutta jossain vaiheessa kuivakukkia alettiin nimittää kukkien ruumiiksi, pölynkerääjiksi ja vaikka miksi muinaisjäänteiksi... Trendit harvoin tulevat täsmälleen samanlaisina. Jos leikkokukat 90-luvulla olivat lähinnä ruusuja, harsokukkia ja krysanteemeja, muistikuvani mukaan kuivakukat taas olivat olkikukkia. Varmaan oli muitakin.:) Mutta kuten leikkokukissa, myös kuivakukkiin on tullut valtavat valikoimat kaikenlaista kaunista.

Viimeisen parin vuoden aikana erilaiset heinät ja kauniisti kimppuun kuivuvat leikkokukat ovat tulleet ryminällä osaksi leikkokimppuja. Sain viimein aikaiseksi solmia syyslomalla kimpun viime talven ja kevään aikana keräämistäni kimppujen rippeistä, joita olin kerännyt maljakkoon kirjahyllyn päälle odottamaan inspiraatiota. Villiviinin Eijalta sain pari valmiiksi kuivattua proteaa (noita isoja, tammenterhoja muodoltaan muistuttavia) joskus talvella. Proteoita on erilaisia, kolmaskin suuri kukka kimpussa on protea. Kaikkia kimpun kukkia tai heiniä en tunnista. Muistaakseni laukat on ihan omasta penkistä kerätty maljakkoon ja ne pitivät ihmeekseni värin. 

Tässä viikolla purin viimein kimpun, jonka solmin reilu pari viikkoa sitten Villiviinin sidontaillassa. Ruscukset (vihreät pohjalla), piikkiputket, krysanteemit, sudenporkkanat ja eucalyptuksen kukinnot otin talteen ja solmin niistä pikakranssin. Kultahehkut nappasin erilliseen maljakkoon työpisteelle ja jänönhännät lisäsin yöpöydälläni olevaan maljakkoon. Nyt siinä on lähellä toisiaan olevia sävyjä jänönhännistä.

Muutama viikko sitten hankkimiini Ernstin hyasinttimaljakoihin laitoin myös heiniä ja kuivakukkia, jotka olen jostain kimpuista säästänyt. Hyasinttiajan koittaessa nostan kuivakukat jonnekin talteen. Kesähuoneeseen voin ne aina viedä, jos alkaa tuntua, että ympärillä on liikaa kuivakukkia. 

Muuten, etuoven terassin kranssin bridal blush proteoista olen niin ikään nauttinut ensin tuoreena maljakossa ennen niiden sitomista ovikranssiin! Kuivakukista tosiaan on moneksi. Kammottavia pölynkerääjiä vai kiva lisä kodin vihersisutukseen. Mitä sanot?

Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa!<3

Taina