Syyskuun iloja

Syyskuu tuli ja meni, tarjosi tullessaan monenlaista kivaa ja kaunista. Joitakin aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä lukuunottamatta kuukausi oli todella nimensä veroinen eli syksyinen. Pitemmittä löpinöittä juttua viime kuun Instagram -kuvien kautta.

Uusista postauksista luetuin oli juttu ihanasta kodista. Varsinkin Facebookin sisustusryhmässä juttua luettiin ahkerasti ja siitä tykättiinkin siellä kai enemmän kuin mistään aiemmin jakamastani postauksesta. Eikä ihme. Huomenna alkaa viikko 41. Sehän tarkoittaa, että joulu on ihan yllättävän lähellä. Odotan jo malttamattomana, että pääsen kurkkimaan tämän kodin joulua! Kuukauden luetuin juttu on muuten ollut vanha postaus jättineulepeitoista. Ilmeisesti moni on aikeissa neuloa itse syksyksi muhkeaa torkkupeittoa.:)

Habitaresta olen postannut yhden postauksen verran, mutta kuvia on jo valmiina odottamassa uutta postausta. Minusta messut olivat tänä vuonna erittäin onnistuneet ja inspiroivat! Habitaresta lähtien meidän on pitänyt miehen kanssa lähteä sohvakaupoille koeistumaan uutta sohvaa, mutta toistaiseksi kaikki lauantait ovat olleet niin kiireisiä, viikolla ehtimisestä on turha edes haaveilla. Itse voisin joskus ennättääkin, mutta minähän olen jo melko varma valinnasta, mies pitää saada vakuutettua valintani oikeudesta.;D Sain messuilta myös kovan patsaskuumeen. Kaikenlaiseen sitä voikin saada pinttymän! Patsaskuume on jo hoidossa, tuplalääkityksellä.:P

Kuun alussa poimin viimeisiä pensasmustikoita pensaista ja päärynöitä meidän päärynäpuusta. Mustikat ovat menneet suurimmaksi osaksi suoraan syöntiin, jotain pieniä määriä sain pakastettua. Päärynöistä keittelin useana iltana hilloa, joka on vähän liiankin hyvää, varsinkin juuston kanssa! Syyskuuhun on siis kuulunut luvattoman paljon juusto/hillo-hetkiä...

Instgram -kuvista syyskuun suosituin taisi olla kuva, jonka olen napannut heti kuukauden alkupuolella. Olin puutarhassa poimimassa mustikoita, kun tajusin, että ympärillä leijaileva usva näyttäisi mäen takana pellolla varmaan hyvältä. Kiireesti hain kamerani ja juoksujalkaa kiirehdin pellonreunalle ja siitä vielä rantaan kuvaamaan syysillan kauneutta. 

Syyskuu on muutenkin tarjonnut yllin kyllin luonnonkauneutta. Sain ihania auringonkultaamia kuvia lenkkeilleissäni Kymijärven rannalla Kyynärässä. Olisi siinä rannalla niin ihana asua!<3

Miehen kanssa kävimme pari viikkoa sitten kiertämässä Hollolan puolella uuden ulkoilureitin, Järvienkierroksen. Reitti kiertää kolme järveä ja sen pituus on hieman yli seitsemän kilometriä. Poikkesimme reitiltä sen verran, että kiipesimme myös Tiirismaan huipulle. Näyttää olevan Etelä-Suomen korkein mäki, ja siltä se kyllä tuntuikin.;) Miehellä hädin tuskin nousi syke. Tarkoitus on mennä toistekin kiertämään reittiä, ehkä etsiä polkuja, jotka menevät lähempänä järviä.

Paras kirppislöytö on syyskuulta on varmastikin Marimekon Toimi -laukku, josta maksoin 80 euroa.  Ehkä jonkun mielestä paljon kirppistavarasta, mutta minusta sopuhinta vähänkäytetystä klassikosta. Laukku päätyi heti työkäyttöön. Viimevuotinen laukkulöytöni siirtyi nyt muihin hommiin, vapaa-ajan laukuksi.

Syyskuussa postasin kaikista kipoista ja kupeista, joita kesän aikana tuli reissuilta hankittua. Pitkästä aikaa löytyi inspiraatio ja aikaa kuvaukseen. Pitkään mietin, että olisin vain poiminut kuvat postaukseen vanhoista kuvista, mutta olen iloinen, että tuli edes hetken verran kuvattua suunnitelmallisemmin. Viime aikoina minusta on tuntunut, etten osaa ottaa yhtään hyvää kuvaa. Edes kukista, jotka ovat paikallaan.:/ Haaveilen kuvausopinnoista ensi kesänä.

Kaksi viimeistä kuvaa onkin sitten rakkaita kukkakuvia.:) Koulussa olemme käsitelleet lasten kanssa Vincent van Goghia. Siitä innostuneena tein eteisen lipaston päälle oikein ison kimpun lähipellon keltaisista (luvalla poimittu) ja itsekasvatetuista punaisista auringonkukista. Toisessa maljakossa minulla oli varret, joissa oli pieniä nuppuja, jo-poimituista punaisista kukista. Olin niin onnellinen, kun nekin aukenivat vastoin omia uskomuksiani.

Syyskuussa minulla oli vaikka mitä ihania kimppuja, en oikein saanut aikaiseksi kuvata niitä kunnolla kaiken kiireen keskellä. Postauksen viimeiseksi kuvaksi valikoitui rippeet Florencian kimpusta, josta edelleen mm. nuo vaaleat, aivojennäköiset, ovat voimissaan, nyt keittiön pöydällä.:) Ihanaa, kun kukista on parhaimmillaan iloa viikoiksi!

Kaunista ja kivaa lokakuuta!

Taina

Instagram-tiliäni pääset seuraamaan täältä.

Lahden Taidelainaamo - Taidetta lainaan tai omaksi

Sain kutsun Lahden Taidenlainaamoon blogiyhteistyön merkeissä.  Minulle tarjottiin mahdollisuutta saada lainaan teos ilmaiseksi kuukaudeksi, jonka vuokra on maksimissaan 50 euroa. Tartuin mahdollisuuteen, sillä koen, että haluan olla edistämässä taiteen tuloa osaksi tavallisten ihmisten koteja.

Taidelainaamosta olen kyllä joskus kuullut ja tiesin sen sijaitsevan Saimaankadun ja Aleksanterinkadun nurkilla, Vaahterasalia vastapäätä, Kymintie 1:ssä, mutten ollut aiemmin tutustunut Taidelainaamon valikoimiin, saati käynyt paikan päällä. Lahden Taidelainaamolla on mielestäni varsin hyvät nettisivut, joiden kautta minäkin selailin valikoimia etukäteen. Ehkä teosten kohdalla voisi olla vielä teosten mitat, sillä se on tietenkin seikka, joka vaikuttaa taideteoksen valintaan... Omat suosikkini löysin netin kautta, mutta halusin silti mennä avoimin mielin paikan päälle näkemään valikoimat "omin silmin". 

Taidelainaamon valikoimista löytyy taidetta varmasti ihan jokaiseen makuun. On maalauksia, grafiikkaa, veistoksia, piirustuksia ja valokuvia... On abstraktia ja esittävää taidetta. Taidelainaamo on matalan kynnyksen paikka hankkia taidetta, sillä taideteoksen saa kuukausimaksulla kotiin, ja jos tulee katumapäälle, saa teoksen palauttaa takaisin lainaamoon. Jos taideteoksen haluaa lunastaa omaksi, se käy joko maksamalla kuukausivuokraa niin kauan, että teoksen kokonaissumma on maksettu, tai maksamalla sen vaikka kerralla, jos niin haluaa.

Itse ihastuin jo netissä Taidelainaamon valikoimia selatessani Eeva Kirilin-Heleniuksen kasviaiheisiin teoksiin. Paikan päällä en sitten osannutkaan päättää kahden erilaisen vaihtoehdon väliltä, joten otin molemmat teokset mukaan kotiin sovitettavaksi, tein siis lainaussopimuksen molemmista tauluista. Lainaamani teokset ovat nimeltään Löytöjä kasvikuvastosta  ja Siankärsämö. Näiden teosten kuukausimaksut ovat 20 euroa ja 15 euroa. Ei paha kuukausierä, jos vertaa vaikka hintaa kahvilassa käyntiin tms., mihin rahaa menee huomaamatta helposti saman verran.

Olen nyt viikon verran katsellut lainatauluja kotiseinällä. Ripustin Löytöjä kavikuvastosta julistetaulun paikalle ja Siankärsämön samaan ruuviin siimalla poronsarvien kanssa, en halunnut tehdä uusia reikiä seiniin vielä. Pidänkö jommankumman tauluista tai ehkä molemmat, en ole vielä päättänyt. Todennäköisesti toinen tauluista jää meille, mutta aion vielä katsella niitä rauhassa, ilman pakkoa ostopäätöksestä. 

Onko Taidelainaamo sinulle tuttu paikka?

Taina

Kesän reissuilta kotiin kuppeja, kippoja ja lautasia

Kesän aikana tuli tehtyä joku isompi ja useita pieniä reissuja. Niiltä reissuilta olen tuonut kotiin erilaisia astioita, joissa kaikissa yhteistä on käsintehdyntuntu, vaikka osa ei sitä olekaan. Aika sekalainen joukko noita on tullut hankittua, mutta se ei haittaa. Tällä hetkellä minusta on kiva laittaa sekaisin erilaisia astioita, sillä saa kattauksiin vähän mielenkiintoa! Muuten mulla onkin ollut vuosia melkein pelkästään valkoisia astioita. Vaihtelu virkistää!

Mennään ajassa taaksepäin...Ensimmäisen kesän astiaostokseni tein Padasjoelta kirpputorilta. Maksoin kukkakuvioisesta pikkukulhosta muistaakseni kolme euroa. Tässä on japanilaista henkeä... Kupin sisäpuolella pohjaväri on harmaanvihreä. Kupin ulkopuoli on aivan ihana, metsänvihreä!<3 

Tähän kuppiin olen poiminut marjoja omista puskista aamupalalle ja syönyt ainakin marjapuuroa. Jos löytäisin, ostaisin mielelläni näitä kuppeja lisää. Sattuuko joku muuten tunnistamaan kupin pohjassa olevaa merkkiä?

Toisen astiaostokseni tein Kouvolan Asuntomessuilta. Olihan siellä myyntikojussa kaikenlaista muutakin houkuttelevaa, mutta mukaani tarttui tuolta Sini Inkeroisen keramiikkaa oleva musta-valkoinen kulho. Tätä pikkukulhoa on tullut käytettyä melkein päivittäin. Erityisesti mustikat näyttävät siinä niin kauniilta.:) 

Kuvissa kulhon kaverina on kellertävä kahvikuppi, jonka ostin Tallinnan reissulta heinäkuussa. Kuppi on paikallisen keraamikon tekemä, valitettavasti singneerauksesta kupin pohjassa ei  saa selvää, eikä keraamikon nimi  jäänyt mieleeni, vaikka sen ostotilanteessa kuulin.

Tallinnasta palasin mukanani myös pino leipälautasia, jotka ostin Kaubamajan alesta. Lautasia oli jäljellä viisi kappaletta, ostin siis viimeiset, muutaman lisääkin olisin huolinut, jos niitä olisi ollut. Edelliset leipälautaset, jotka meillä ovat olleet päivittäin käytössä, ovat tismalleen samasta paikasta ostettu joskus 15 vuotta sitten. Ne pakkasin kuopuksen kaappiin odottamaan hänen muuttoaan sitten joskus. Nämä uudet lauataset ovat kaikki Tokio Design Studion tuotteita. Ilokseni huomasin, että TDS:n samantyyppisiä lautasia myydään mm. Stockmannilla. Täytyy varmaan poiketa syyslomalla astiahyllyllä...

Lahdessa järjetettiin elokuun alussa Putiikit pihalla -tapahtuma. Sieltäkään en päässyt tyhjin käsin kotiin.:P Tamperelaisen Leena Hyttisen erilaisia kuppeja oli myynnissä Do Nuts -muotoiluhuoneen kojussa. Valkoinen kulho, jossa on hento vaaleanpunainen kuviointi ulkopinnassa, oli ja on edelleen suorastaan vastustamattoman kaunis ja herkkä. 

Loviisan Wanhoja Taloja kierrellessä olisi voinut luulla, ettei sieltä nyt ainakaan mitään tule ostettua. Eksyin kuitenkin pihaan, jossa oli myynnissä verkkokaupan lopettamisesta ylijääneet tavarat. Nkuku on itselleni entuudestaan tuntematon merkki, mutta kaksi pientä kuppia päädyin sitten lopulta ostamaan, muistaakseni maksoin noista kolme euroa. Eettinen, luontoystävällinen ja käsintehty kuvaavat Nkukun tuotteita. Ostin kupit oikeastaan pikkukaktuksille ruukuiksi, mutten ole vielä raaskinut ottaa niitä siihen käyttöön.

Viimeisimmät kipponi ostin toissaviikolla Habitaresta. En vain päässyt ohi kojusta, kun kerran erehdyin hypistelemään näitä käsissäni.:P Kulhot ovat keraamikko Rita Nygårdin tekemät. Hänellä on yhdessä miehensä kanssa Puusta ja maasta -yritys.

Viime syksynähän haaveilin keramiikkakurssille pääsystä. Eipä onnistanut tänäkään vuonna, ryhmä oli muutamassa minuutissa täynnä. Vaikuttaa siltä, että ostan astiani, ne käsintehdytkin, valmiina jatkossakin.;)

Mukavaa viikkoa!

Taina

Habitare poimintoja I

Habitaresta on näkynyt jonkin verran koosteita, mutta aion silti laittaa oman lusikkani mahtavaan inspissoppaan, jonka messut tänä vuonna tarjoilivat! Niin paljon kauniita kuvia tuli otettua, että saatan näitä postauksia laittaa useammankin. Jep, olisi lisäksi vielä joku Asuntomessukohde odottamassa vuoroaan, Loviisan Wanhoista Taloista samoin, mutta syksyhän on vasta alussa.:) Habitareen palatakseni, näistä messujutuistakin voisi koostaan postauksen vaikka eri teemoista, niin olen joinain vuosina tehnytkin, mutta tällä kertaa olen valinnut tähän ensimmäiseen inspispläjäykseen sattumanvaraisesti muutaman itseäni viehättäneen osaston.

Ilmastoasiat ja tämän rakkaan pallomme huolestuttava tila ovat olleet jatkuvasti uutisissa ja aika tavalla omassa mielessäkin viime aikoina. Aloitetaan tämä kierros siis eettiseltä alueelta, jonka alla toimivat yritykset toimivat kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Ostamalla voi tosiaan myös parantaa maailmaa, ei vain tuhota sitä! Ihastuin kovasti Tikaun osastoon. Kyseessä on yritys, joka työllistää pakolaistaustaisia käsityötaitajia. Lakanakangassuikaleista ja puurimoista tehdyt valaisimet loivat pehmeää tunnelmaa iloisen keltaisten seinien sisälle. Pehmeät raitamatot ja keltaiset pallerokukat (joita olen muuten kesällä ihaillut kaupungin kukkaistutuksissa, ja joiden nimeä en muista) jatkoivat samaa elämänriemuista linjaa.<3

Huone ett Rumin osasto on vilahdellut monissa lukemissani postauksissa. Heillä olikin osasto paraatipaikalla, messuhallin oven suussa, joten sitä ei oikein voinut vahingossa jättää väliin. En muuten muista koskaan kulkeneeni messuilla kartan kanssa. En tiedä, kulkeeko kukaan...Tällä kertaa oma messuiluni tapahtui torstai-iltapäivänä ja iltana, ja oli aika lailla päämäärätöntä haahuilua. Aluksi kiertelin ihan vain messutunnelmasta nautiskellen, en juurikaan ottanut edes kuvia. Huone ett Rumin kohdalla pysähdyin mennen tullen kuvaamaan, siinä oli koko ajan kova kuhina, sitä ihmispaljoutta en kuviini halunnut. Mukaani sen sijaan olisin halunnut vaikka muutaman vihreän ruukun ja pari uutta viherkasvia aluksi...;) Huomatkaa vanhan ajan kirjahyllyjen paluu! Nimenomaan tuollaiset retrohyllyt ja senkit ovat olleet haluttuja jo jonkin aikaa. 

BO LKV:n osasto oli must itselleni, koska uusin lehti oli messuilla jaossa. BOn lehti ei mielestäni kalpene varsinaisten sisustuslehtien rinnalla! Myös Habitare -osastolle rakennettu koti oli tuttua BO -tyyliä ja laatua. Kylpyhuone oli näistä henkilökohtainen suosikkitilani. Ultima Thule -lasien asettelu oli tehty hauskasti. Sisustamisen ei aina tarvitse olla niin vakavaa!

Matrin osastot ovat olleet aiempinakin vuosina mieleeni, samoin kesällä Fiskarsissa, eikä pettyä tarvinnut tälläkään kertaa. Rauhalliset, luonnonläheiset, värisävyt tekstiileissä ja materiaalit, joita tekee mieli hypistellä, kutsuvat vuoteisiin. Tämä oli  muuten messuilla toinen osasto, josta sain itselleni aikamoisen veistoskuumeen! Rottinkipäätyisen vuoteen toisella yöpöydällä oli torso, jollaisen ottaisin mielelläni. Liekö kyseessä ihan taideteos, en tullut kysyneeksi. Muilla samaa tautia liikkeellä?;)

Myös Miikon osasto on aiempina vuosina kuulunut suosikkeihini, sillä eihän luontoon voi olla rakastumatta! Paitsi luontoaiheiset printit, koko osaston ilme, henkii luonnollisuutta. Maljakoihin poimitut saniaiset, talventörröttäjät ja mustikanvarvut, upeat puupöllit kaikessa rouheudessaan yhdistettynä kepeiseen kalusteisiin ja luonnonmateriaaleihin, kuten juuttiin ja nahkaan, tekivät tästä Miikon osastosta omiin silmiini yhdeksi messujen kauneimmista. 

Vielä yksi kaunis osasto jäljellä, nimittäin Woodnotesin! Sohvapöytäasiaa kun olen tässä syksyllä pohtinut, niin Woodnotesin Twiggy -pöytä on kyllä tämän hetken sohvapöytävalikoimista ehdoton suosikkini. Olisikohan tuosta joskus tulossa täysin pyöreää mallia vai liekö mahdoton toteuttaa...Sohvapöytää etsiessäni huomioin tällä kertaa vain pyöreät ja kepeät vaihtoehdot. Twiggyssä juuri se keveys ja ihana ajattomuus viehättää. 

Huh, vieläkö siellä ollaan lukemassa? Ihan mahtava juttu, jos jaksoit sekä lukea, että katsoa kuvat, loppuun saakka! 

Inspiroivaa viikonloppua!

Taina