Uutta arkea ja kuningatarkakkua

Heippa vaan pitkästä aikaa! Keskittymiskyvynpuute vai mikä lie vaivaa nykyään, kun en meinaa malttaa istua koneella. Postausten valmiiksi saattaminen tuntuu myös hidastuvan hidastumistaan, vaikka luulisi reilun kuuden vuoden kokemuksesta olevan jotain hyötyä... Täällä ollaan kuitenkin - ja arki, sekin alkoi virallisesti eilen.

Meillä eletään nyt uudenlaista vaihetta, sillä esikoinen meni heinäkuun alussa armeijaan, ja viettää suurimman viikoista muualla. Hyvää harjoitusta sekä pojalle itselleen, että äidille! Alussa oli hieman ikävä, kun ensimmäinen loma oli kaksi viikkoa lähdöstä, mutta nyt lapsen poissaoloon on jo alkanut tottua. On hyvin todennäköistä, että armeijassa vierähtää vuosi. Saapa nähdä, kuinka kauan sen jälkeen poika asuu meidän kanssamme. Hän on kirjoitusten jälkeen käynyt kahdet eri pääsykokeet "katsomassa", koska nykynuorten on pakko hakea opiskelupaikkaa, vaikkei suunta ihan selvillä olisikaan. Kuulema ensi vuonna aikoo olla tosissaan. Minua mietityttää, kuinka hyvin armeija-aikana pystyy pääsykokeisiin valmistautumaan. Ja kun omasta lapsesta on kyse, mietin myös sitä, että onko hänen juuri nyt haaveilemansa ala hänelle se oikea. Vaikka kahden tai useammankin ammatin lukeminen on nykyään todella tavallista, on taloudellisia mahdollisuuksia opiskeluun kiristetty aika tavalla yhden ammatin jälkeen.

Kuopus puolestaan aloitti eilen lukion. On ollut kiva katsoa, kuinka hän on kasvanut sekä fyysisesti, että henkisesti, ja tuota jälkimmäistä ihan silmissä. Hän pitää huolta itsestään ja on selvästikin päättänyt ottaa koulun tosissaan. Hän kun on peruskouluaikana ollut aika huoleton hulivili. Omille pojille, samoin kuin kaikille muillekin lapsille toivoisin, että he löytäisivät omat vahvuutensa, ja sitä kautta intohimon ja alan, jonka parissa olisi mukavampi tehdä töitä. Ainakin oman ikäluokkani ihmisten valintoja tuntuu usein ohjanneen enemmän kaverit tai sattuma...Voihan se oma ala toki sitenkin hyvällä tuurilla löytyä.:)

Mies jatkaa yrittäjänä kolmatta vuotta. Töitä on hänellä onneksi riittänyt, asia, jota etukäteen jännitin yrittäjyydessä eniten. Tässä kesän aikana hän on "sisustanut" työhuonetta entistä ergonomisemmaksi, siitä yritän postailla jossain vaiheessa, sillä nykyään monet tekevät töitä kotoa käsin ja tämä nykytilanne on pitkän kehityksen tulos. Miehen työpiste on nyt oikeasti niin hieno ja toimiva, että sitä kyllä kelpaa esitellä.

Minullakin alkoivat työt eilen virallisesti, vaikka alkuviikosta kävin jo raivaamassa työparini kanssa luokkaa asuttavaan kuntoon. Hieno siitäkin päivän uurastuksella tuli, ja kunhan lapset palaavat kouluun ja alkavat taiteilla, niin luokasta tulee vieläkin viihtyisämpi. Sen verran hyvä loma taisi olla, että minulla oli vähän aikaa hukassa niin uusi työkalenteri, työpuhelin, kuin sähköpostin salasanakin! Vaan eilen työpaikalla lomamoodi kai hävisi sillä hetkellä, kun astelin töihin. Löytyi ensimmäisellä kaapin avauksella puhelin ja salasana muistui mieleeni, kalenterin löysin jo maanantaina!

Terävimmät teistä varmaan jo huomasivatkin, että postauksen kuvat eivät suinkaan liity meidän arkeemme, vaan päinvastoin, viime viikolla vietettyyn hääpäivään ja tuolloin leipomaani kakkuun. Kakun ohje löytyy Kodin Kuvalehdestä 15/19. Kesän kuumimpana päivänä luin lehteä mökillä ja päätin, että ainakin tätä kakkua kokeilen. Kakku on superhelppo tehdä, ja veikkaan, että tästä jää meidän juhlapöytäämme yksi vakiotarjottava. 

Tähän kuningatarkakkuun ei tarvita uunia, pakastinta, eikä liivatetta. Rasittavin homma on kerman vatkaaminen, ei siis yhtään rasittava. Kakku hyytyy jääkaapissa. Tein pientä säätöä alkuperäiseen ohjeeseen, lähinnä korvasin osan kermasta rahkalla kevennyksen vuoksi. Jätin myös alkuperäisen ohjeen suklaan ja marengit pois koristeluista, mielestäni ne olivat turhia. Koska tein kakkua yömyöhään, en löytänyt pientä kakkuvuokaa pimeästä kaapista, hyvin aineksillasai täyteen hieman suuremmankin vuoan.:) Kakun reunoista saa siistimmät, jos jaksaa olla tarkempi leivinpaperin kanssa, mutta samasta yömyöhäsyystä länttäsin paperin kakkuvuoan pohjalle.:))) Ei haitannut kakkua syödessä.

Kuningatarkakku

pohjalle 2 pötköä Dominoja murskattuna, saa jättää isojakin paloja

Keksiä tulee vuoan pohjalle ja kahteen muuhun välikerrokseen.

Täyte

3,3 dl kermaa (alunperin 6 dl)

250 g maitorahkaa (tämä oli minulla kerman korvike)

200 g sitruunarahkaa

2 dl vadelmia

2 dl mustikoita

2 tl vaniljasokeria

1 dl tomusokeria (saatoin tästäkin vähän nipistää, ei haitannut)

Kakun päälle marjoja niin paljon kuin saa niitä siinä pysymään.

Syötäviä kukkia, jos sellaisia on helposti saatavilla.

Murskaa keksit ja sekoita täytteen ainekset. Myös marjat kannattaa survoa kevyesti haarukalla ennen täytteeseen sekoittamista. Laita paperoidun vuoan pohjalle kolmasosa keksimurkasta, sen päälle täytekerros. Tee samoin toinen ja kolmas kerros. Laita kakku kelmulla peitettynä jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. Minulla oli yön yli, ja maku vain parani päivien aikana. Koristele kakku marjoilla ja kukilla ennen tarjoilua. 

Oikein kivaa viikonloppua ja pehmeää arkeen paluuta!

Taina

Hei heinäkuu, olit ihana!

Luin tänä aamuna Villa Kotirannan Sadun postauksen, jossa hän kertoi heinäkuustaan Instgram -kuvien kautta. Tykkäsin kovin tuosta postauksesta ja sen ideasta, ja toisaalta on ollut sellainen olo, että olisi kiva välillä kirjoitella niitä näitä kuulumisia, joten tällaiseen postaukseen ne sopivat täydellisesti.

Kaikki postauksen kuvat olen julkaissut heinäkuun aikana Instagramissa, jonne on muuten tullut varmaan kolmisen sataa uutta seuraajaa kesän aikana! Iso kiitos!<3 Jos et ole vielä siellä, niin tervetuloa mukaan!:)

Olimme kesä-heinäkuun taitteessa miehen kanssa kahdestaan Kroatiassa, postaukset Splitistä ja Podgoran kylästä sekä Krkan luonnonpuistosta on luettavissa noiden linkkien kautta. Laventelit kasvoivat Podgoran rantabulevardin varressa ja myös hotellimme rantaravintolan ja rannan välisellä kaistaleella. Kuvan olen ottanut illalla, päivisin laventeleissa kävi kova pörräys koko ajan. Oli ihanaa nähdä laventeleita niiden oikeassa ympäristössä Välimerellä! Juuri nyt kaipaan myös lämpöä noista päivistä. Miten ihmeessä sää voi kylmetä näin äkkiä?!

Kukkailottelu jatkuu vielä elokuun ajan. Tämän viikon teemana on Kukkia matkoilta. Alkukuusta teemana ollut Kukat ja kahvikuppi sai minut innostumaan aiheesta toden teolla. Tämä kuva syntyi kuitenkin minulle tyypillisesti hetken inspiraatiosta. Kuvan Marimekon laukku on kesäkuinen ostos Face-kirppikseltä. Maksoin laukusta 15 euroa, ja olen käyttänyt sitä melkein koko ajan ostohetkestä lähtien. Löytö! Kuppi puolestaan on lahtelaisen Piipulan valmistama, ja erittäin mieluinen lahja oppilaalta koulun päättyessä. Pioni on omasta pihasta. Ne kaikkein pienimmät nuput kukkivat vielä pari viikkoa sitten. Viileydessä on omat hyvät puolensa, vaikka lämmöstä enemmän tykkäänkin.

Asuntomessuilla Kouvolassa olen käynyt nyt kolme kertaa ja luulen, että se on riittävästi näitä messuja.:) Kuva on suosikkikohteestani Sievitalo Untosta, sen toisesta makuuhuoneesta. Talon tunnelma oli minusta erityisen hyvä, tuntui, kuin olisin tullut kotiin.<3

Olen kuullut joitakin toteamuksia siitä, että messukohteet ovat tänä vuonna liian tavallisia. Minä olen pelkästään iloinen tavallisuudesta, sillä kyse on ihmisten kodeista, joissa arjen pitää sujua messujen jälkeen ja siihen arkeen kuuluu, että laskut saa maksettua. Olen joskus miettinyt, että kuinkahan moni Asuntomessutalo menee myyntiin pian messujen jälkeen. Olisi kauhean rakentaa ylihintainen talo ja yrittää myydä sitä epätoivoisesti! Joka tapauksessa noista Kouvolan messuista ajattelin postailla inspiraatiota syksyn sisusteluihin vielä parin-kolmen postauksen verran.

Messuilta toisen kerran kotiin ajaessani poikkesin Mustilan puutarhalle ja ostin kaikkea kaunista kukkapenkkeihin. Poikkeuksellisesti ryhdyin heti istuttamaan kasveja. Sen verran vedin henkeä ennen kaivamista ja kärräämistä, että join kahvit terassilla ja siinä hetkessä nappasin tämän kuvan. Valkoinen laventeli on tämän vuoden löytö, en ole noita aiemmin nähnytkään. Myös tuon olen ostanut Mustilasta, mutta jo kesäkuussa, kun kävin ystävieni kanssa kiertämässä arboretumissa. Kukkasakset tilasin keväällä Adlibrikseltä, ja miehen mukaan ne taitavat olla tämän talouden käytetyimmät sakset!;) Ne ovat todella terävät, joten niitä uskallan suositella, jos hyvät kukkasakset on hakusessa.

Apulandian pihalla oli Kihapirppis -tapahtuma, ja sieltä ostin itselleni kympillä kolme teekuppia, joiden sisään oli jo valmiiksi liimattu kynttiläkupit. Nämä ovat olleet myyjän häissä pöytäkoristeina. Kupit kukkapenkissä ei ole oma ideani, vaan muistan joissain nähneeni kuvan, jossa kupit toimivat muistaakseni lintujen vesiastioina. Kuppien alle ostin Biltemasta roihutelineet, joiden päällä kupit tuntuvat pysyvän ihan hyvin. Heinäkuun helteessä kynttilät tosin olivat taipuneet ja irrottaneet kynttiläkupit väännöllään. Liimasin ne uudelleen ja uskon, että on nyt paremmin liimattu. Tällaisia kynttilävirityksiä on kyllä syytä vahtia...jouluisesta viisastuneena... 

Miehen ja kuopuksen kanssa vietimme pari todella mukavaa päivää Tallinnassa. Omat reissuni Tallinnaan ovat aina olleet niin hätäisiä, ettei aikaa kaupunkiin tutustumiseen ole juuri ollut. Mies oli kiertänyt kaupunkia hieman enemmän ja hänen opastuksellaan menimme kävelemään muurin päälle ja kiipesimme torniin. Kuvan maisemat ovat sieltä tornista.

Vajaa pari viikkoa sitten, kauniina ja helteisenä iltana, läksimme miehen kanssa käymään Lahden satamassa terassilla. Törmäsimme kavereihimme, jotka asuvat varmaan Lahden parhaimmalla paikalla. He ovat talvella vaihtaneet asuntoa saman taloyhtiön sisällä, ja kävimme tekemässä samalla pienen tupatarkastuksen. Heidän terassinsa on aivan mieletön kooltaan ja siitä voi ihailla järviluontoa ja vuodenaikojen vaihtelua aitiopaikalta! Kotiin lähtiessämme nappasin vielä yhden kuvan satamasta ilta-auringossa. Auringonlaskuja ei ole kovin paljon tullut kuvattua tänä kesänä.

Kun tajusin, että auringonlaskut on jääneet kuvaamatta, aloin metsästämään kultaista iltavaloa. Kävimme miehen kanssa muutamana iltana kävelemässä tässä lähellä siihen aikaan illasta, kun auringonvalo paistaa vielä pelloille. Tästä kuvasta voisi luulla, että asumme aivan maalla, mutta totuus on toinen. Peltoja tässä lähistöllä vielä on, mutta esimerkiksi tämä lato ja pellot ovat valtatie 12 ja vanhan valtatien välissä. Meiltä torille on matkaa 12 kilometriä, vaikka peltoja täällä tosiaan ainakin vielä on ympärillä.

Näytti jo siltä, että emme ennätä ollenkaan vanhempieni mökille Kainuuseen. Siellä kun on puitteetkin kohentuneet viimeisen vuoden aikana huimasti, saunamökin terassi on saanut lasituksen ja päämökkiin on tullut sisävessa ja suihku! Mies teki ajomatkan ajan töitä minun ajaessani, ja vähän mökilläkin, niin reissu saatiin mahtumaan tähän kesään. Kuvan otin sellaisena päivänä, kun emme tehneet mitään ihmeellistä, vaan nautimme kerrankin olostamme. Täydellisen kesäpäivän mielikuva tästä lähtien.<3

Aloitin jälleen kirppistelyn itsekin Matruskassa ja jotain tavoitetta tykkään nykyään asettaa myynnille.;) Tällä kertaa mun myyntiä motivoi tuo uusi jalkalamppu (Jieldén klassikko), jota ehdin jo tovin kuolata Face -kirppiksellä. Juuri nyt näyttää, että saan suurimman osan, ellei jopa koko summan, lampun hinnasta tienattua siivoamalla turhia tavaroita kaapeista ja varastosta. 

Kävin alkuviikosta pitkästä aikaa Villiviinissä kukkaostoksilla. Mielessäni olohuoneen taulun värit valikoin vihreää ja vaaleansinistä. Minusta tuo eucalyptuksen oksa osoittaa sormella kohti uutta lamppua.:) Innostuin pitkästä aikaa myös vaihtamaan tyynynpäälliset olohuoneeseen. Syksyllä mielen valtaa varmasti sisustusinto! Uskotaan kuitenkin, että kesäisiä päiviä on vielä runsaasti jäljellä, onhan vasta elokuun ensimmäinen !

Taina

Omatoimimatka Kroatiaan / Podgora ja Krka

Kesäkuisen Kroatian reissumme Splitin osuudesta kirjoitin tuoreeltaan heinäkuun alussa. Oli tarkoitus tehdä tämä postaus heti perään, vaan en ole mitenkään saanut itseäni pakotettua istumaan tietokoneella paria Asuntomessupostausta lukuun ottamatta. Nyt päätin, että tämä postaus syntyy tänään!

Splitistä jatkoimme matkaamme vuokra-autolla. Mies oli hoitanut auton vuokrauksen ja vakuutuksen autoon Suomesta käsin. Autovuokraamo oli ihan Splitin asuntomme nurkilla, sinne käveli helposti matkatavaroiden kanssa. Kroatian matkamme toinen osoite oli pieni rantakaupunki, Podgora.  Podgoraan olisi voinut ajaa nopeamminkin isompia teitä, mutta meillä ei ollut kiire, joten ajoimme pitkin Kroatian rantaa, joka tuntuu olevan tuollaisia Podgoran tapaisia kyliä toisensa perään. Vaikka tie oli vähän mutkainen ja kulki vuoren reunalla, ei kyydissä pelottanut yhtään. Liikenne tuntui Kroatiassa järkevältä ja turvalliselta. 

Yövyimme Medora Auri hotellissa, jonne Suomesta pääsee ainakin Tuin kautta. Meidän yöpymiset oli varattu hotels.comin kautta, olimmehan omatoimimatkalla. Hotellista meillä on vain hyvää sanottavaa. Tyylikäs ja siisti, erittäin hyvä ja runsas aamupala, joka kuului huoneen hintaan. 

Meillä oli aluksi huone merinäköalalla, mutta harmiksemme huoneen ilmastointi ei toiminut toivotulla tavalla. Meillä oli myös jostain syystä erilliset vuoteet (mies ei ollut varma, oliko muistanut katsoa tätä varausta tehdessään), mikä haittasi jonkun verran tällaista leveään sänkyyn tottunutta nukkujaa. Yritimme (tyhmästi) aluksi sinnitellä, pidimme verhoja lähes koko ajan suljettuna, ja toivoimme, että lämpötila huoneessa alkaisi laskea. Kun mies sitten parin päivän sinnittelyn jälkeen soitti asiasta respaan, eikä korjaajaa ollut samana päivänä saatavilla, meille annettiin toinen huone, jossa ei ollut aivan yhtä hulppeat näköalat, mutta toimiva ilmastointi. Jäi kuitenkin sellainen olo, että ongelmat yritetään ratkoa asiakkaan parhaaksi.

Jäin vähän ihmettelemään joidenkin lapsiperheiden (niin suomalaisten kuin muidenkin) toimintaa uima-altaalla. Lastenallas oli ainakin joinain päivinä ihan tyhjillään, sen sijaan aikuistenallas tuntui kelpaavan myös uimataidottomille. Myös jäätelön syöminen uima-altaassa oli joillekin ok... Tähän on tultu. Seuraavalla matkalla miehen kanssa kaksistaan matkustaessamme varaamme  varmaan hotellin, joka on kielletty lapsilta (ja heidän vanhemmiltaan).;)))

Kroatian rannat ovat kai enimmäkseen kivirantoja, niin Podgorassakin. Meressä uimme vain yhtenä päivänä, joten emme viitsineet sen vuoksi hankkia uimakenkiä. Sellaiset kuulema kannattaa ostaa mielummin paikan päältä, kuin Suomesta, sillä ne saa ilmeisesti huomattavasti halvemmalla Kroatiasta.  Joillain rannoilla kuulema on merisiilejä ihan rannassakin. Podgorassa emme sellaista havainneet.

Podgoran rannan tuntumaan on rakennettu siisti rantabulevardi. Näimme huomattavan monta ihmistä jalka tai käsi paketissa, samoin lomailijoita koirien kanssa. Sitä en tiedä, olivatko kädet ja jalat päätyneet pakettiin matkan aikana, mutta siellä, missä liikuimme esim. jalkakäytävät ja tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa, toisin kuin vaikka Kreikassa, missä monissa paikoissa ei voi kuvitellakaan kulkevansa vaikka rullaluistimilla. Rantabulevardia vilisti mm. potkulautailijat, kovin turvallista se ei kyllä ole ihmisvilinässä. Rannalla huomasin myös laitteen, jonka avulla esim. pyörätuolipotilaat voidaan nostaa mereen. Esteettömyys oli siis jollain tavoin huomioitu.

Yhtenä päivänä ajoimme Podgoran lähellä olevaan, hieman isompaan, kaupunkiin, Magarskaan. Kiertelimme kapeita kujia ja mietimme vaihtoehtoisia yöpymispaikkoja seuraavalle Kroatian reissullemme...

Kävimme yhtenä aamuna tunnin risteilyllä punaisella "sukellusveneellä", jossa oli lasipohja. Splitin jälkeen ajattelimme, että merelle emme enää lähde, mutta kun vene tuli aamulenkillä kohdalle, niin hyppäsimme kyytiin. Olimme ainoat aikuismatkustajat, joilla ei ollut lapsia. Kaikki muut sitten kyllästyivätkin tunnissa merenpohjan tuijotteluun ja kiipesivät kannelle.:) Meri näytti mukavan siistiltä, esim. Italian reissusta jäi mieleen mereen kannetut ja heitetyt roskat. Kalojakin näkyi!

Viimeisenä aamuna ajoimme autolla moottoritietä pitkin Krkan luonnonpuistoon. Erittäin hyvässä kunnossa olevaa moottoritietä olisi voinut ajaa aivan Kroatian eteläisistä osista pohjoisessa sijaitsevaan Zagrebiin saakka. Alunperin olimme ajatelleen mennä Krkaan Splitistä, mutta kun päätimme jättää sen reissun viimeiseen päivään, tuli sekin päivä käytettyä muuten kuin kotiinlähtöä odotellen. Krkasta olin nähnyt kuvia Instagramissa joitakin vuosia sitten, ja ajatus luonnonpuistoon pääsystä oli ollut mielessä siitä lähtien.

Kesä-heinäkuussa Krkan puisto (ja Kroatia) kuhisee turisteja. Olin hieman toivonut, että voisin uida lähteissä, joissa se on sallittua. Kun näin ihmismäärän vedessä, ei uiminen enää kiinnostanut. Tuollakin olisi uimakengistä ollut hyötyä. Osalla ihmisistä oli kamerat ja kännykät vedessä mukana, itse en olisi varmaan uskaltanut sellaista kantaa liukkailla kivillä kiipeillessä. Näimme tuolla uimapaikalla myös erään hullunrohkean nuoren miehen, joka oli kiivennyt luvattomasti putouksen päälle. Sieltä hän horjahtelun jälkeen hyppäsi pää edellä. Onni, ettei käynyt mitään. Näin luonnonpuiston työntekijän läksyttävän kaveria (aiheesta!), tämän päästyä takaisin rannalle.

Krka on mielestäni vielä upeampi kun osasin odottaa, tungoksesta huolimatta. Luonnon vehreys, kirkas vesi ja lukemattomat pienet ja isot vesiputoukset ovat jotain niin ainutlaatuista, että sen vuoksi kannattaa suunnata Krkaan, jos on Kroatiassa. Sinne pääsee myös muilla kyydeillä, jos ei halua ajaa autoa ulkomailla. Ehkäpä seuraava reissumme Kroatiaan ei ajoitu pahimpaa sesonkiin, tai sitten luonnonpuistoon kannattaisi ehkä mennä heti sen aukeamisen jälkeen tai myöhemmin iltapäivällä, kun pahimmat ihmismassat ovat jo kiertäneet alueen.

Kaikkialla, missä liikuimme, oli siistiä, ja asiat toimivat kuten piti. Tästä jämptiydestä olimme yllättyneitä, sillä Välimeren maissa asiat eivät useinkaan ole niin justiinsa. Kroatia valloitti meidät upealla luonnollaan ja ihmiset ystävällisyydellään.  Uusi reissu elää jo haaveissa!

Taina

Talo Korea - Valmista!

Talo Korea oli toukokuun käyntini perusteella yksi tämän vuoden Asuntomessusuosikeista. Olkoonkin, että tuolloin toukokuun mediapäivänä Talo Korea oli valmis vain yläkerran osalta. Yläkertaan kivuttiin vielä väliaikaisportaita pitkin, ja alakerta oli täysin työmaana. Mietin etukäteen, kuinka on mahtanut tulla valmista, mutta oli kuin olikin!

Koska olen jo kerran postannut Talo Koreasta, ja siitä valmiista yläkerrasta, niin tähän postaukseen valikoin kuvia enemmän alakerrasta ja yläkerran yksityiskohdista. Paljon oli tosiaan parissa kuukaudessa tapahtunut. Alakerran lastenhuoneet, kodinhoitotilat, kylpyhuone ja sauna olivat nyt täysin valmiina. Samoin talon ulkoterassit, sekä yläkerran parveke olivat valmiina. 

Eteisen kaappisyvennyksen Alvor-hattuhylly ja rappusten alusen ja eteisen tyylikäs, mutta kotoisa sisustus oli mieleeni. Ei välitetä siitä, että kolmilapsisessa perheessä eteinen tuskin koskaan on  arkielämässä seesteinen, tavarat omilla paikoillaan.;) Se on joku lapsijuttu, että kengät kuuluu jättää keskelle lattiaa ja mahdollisesti takki ja reppu myös...

Kylpyhuoneen lattian laatoitus kalanruotoladonnalla oli minusta erityisen kiva. Woodion altaat ja ammeet oli valittu myös tähän messukohteeseen. Ammeet ovatkin selvästi tulleet takaisin, ja mikäs siinä silloin, kun kylpyhuoneessa on neliöitä riittävästi. Saunan lauteiden selkänoja on muuten talon isännän ideoima ja toteuttama. Siinä on sama sotasaaliina Neuvostoliitosta tuotu silta, joka näkyy Talo Korean ikkunoista.

Tämä koti (pohjapiirros) on muuten pitkälti perheen isän, Vesa-Matti Moilasen, suunnittelema ja yläkerran lasikattorakenteet ovat saman miehen omistaman firman, Ramotecin, tuotteita. Kyselin itseäni vaivaamaan jääneestä asiasta, eli siitä, miten ikkunat pestään. Ymmärtääkseni puhuin juuri talon isännän kanssa, ja hän vakuutti, ettei katossa olevien ikkunoiden pesu ole sen kummempaa kuin muidenkaan ikkunoiden. Olivat kuulema ne kertaalleen pesseet omin voimin. Pakko sanoa, että meiltä ei löytyisi riittävästi rohkeutta kiipeilyyn, jäisi ikkunat pesemättä. No, niinpä ne aina välillä  siltikin jäävät, vaikkei tarvitse juuri kiipeillä..

Lasten huoneiden sisustuksista tykkäsin kovasti! Erityisen kauniit oli minusta lasten huoneiden tapetit. Myös kivat sängyt ja kaunis piensisustus loivat rauhallisen, mutta leikkisän ympäristön jokaiselle perheen lapsista. Näiden huoneiden sisustus kestää lasten kasvun paremmin kuin juuri lapsen sen hetkiseen ikään sisustettu huone. Tulee mieleen esim. Seinäjoen Asuntomessujen yleisöäänestyksen voittajakodin lasten Lego- ja Frozen -teemaiset huoneet, joiden epäilen menneen uusiksi ainakin näin kolme vuotta messujen jälkeen.

Vanhempien erittäin pelkistetty makuuhuone teki minuun vaikutuksen jo toukokuussa, siitä kuvia siis aiemmassa postauksessa. Nyt kiinnitin huomiota keittiön ja olohuoneen yksityiskohtiin. Harmi vain, messulehdestä ei löydy tietoa, kenen olivat nuo ihanat astiat, joita Talo Koreassa oli esillä.  Jossain kyltissä se olisi lukenut, mutta oletin, että tieto löytyisi lehdestäkin. Puolisaarekkeen seinäpäätyyn oli ilmestynyt kiva yrttilaatikkokokoelma, ja koska tässä kodissa valoa riittää, voi olla, että yrtit jopa kasvavat ilman lisälamppuja. Olohuoneen seinän origamit ja himmeli sopivat minusta hyvin niille paikoille, joilla ne olivat, ja toivat käsintehdyn tuntua upean ruokapöydän lisäksi. Ruokapöytä on puuseppä Pasi Pöljön tekemä.  

Terassit oli mielestäni niukanlaisesti sisustettu. Liekö tullut kiire lopussa vai tykkäävätkö tulevat asukkaat ehkä niukemmasta tyylistä. Terasseille olisin joka tapauksessa kaivannut vihreyttä. Poreammeita oli tänäkin vuonna monen messutalon terassilla, niin myös Talo Korean terassilla. Tavallisten ammeiden lisäksi ne näyttäisivät tulleen ryminällä omakotitalojen varusteeksi.

Taina