Näytetään tekstit, joissa on tunniste takka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste takka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

DIY - Sytytyslappuja kynttilän lopuista



Vuoden alussa sitä on ihanasti täynnä intoa ja energiaa. Hyvä hetki kaikenlaisille tee-se-itse -jutuille, käsitöille ja itsensä uusiksi laittamiselle! Tuota energiaa kannattaa tosiaan käyttää hyödyksi. Itse olen suunnitellut yhden ja toisenkin paikan täydellistä tyhjennystä ja uudelleenjärjestelyä täällä kotona. Ajattelin ottaa vaihteeksi kirppispöydän ja olla melko armoton niin tavaroiden kuin vaatteidenkin suhteen. Sellainen, mitä ei käytetä, joutaa kiertoon. 


Tässä kodissa on asuttu jo neljätoista vuotta! Tuntuu aivan uskomattomalta, miten nopeasti vuodet ovat vierineet. Lapset ovat kasvaneet sinä aikana pikkutenavista lähes aikuisiksi. Eilen toin varastosta parit pieneksi jääneet luistimet ja kengät, joita on tuskin ehditty pitää ennen kuin jalka on kasvanut jälleen. Siinä on hyvä kirppispöydän alku.


Vaikka talvi onkin ollut aika epätalvi tähän mennessä täällä etelässä, on meillä takkaa lämmitetty monta kertaa viikossa. Sähköä yritetään säästää leudosta talvesta huolimatta. Vuoden viimeisessä Kodin Kuvalehdessä Ruususuu ja Huvikumpu -blogia Annin palstalla oli ihana idea sytytyslapuista, joihin käytetään valkoisten kynttilöiden pätkiä, vanulappuja ja paperilautasliinoja. Olen joskus askarrellut sytykeruusuja, mutta ne olivat minusta aika työläitä, sillä ensin pitää tehdä munakennoista ruusuja ja sitten kastella niitä monta kertaa streariinissa. Nämä lappuset syntyivät paljon nopeammin. Juuri hyvä ohje tällaiselle, jolla mieluiten pitäisi olla valmista heti.


Jo yhdestä pienestä lautasliinasta tuli 16 lapun verran sytytyslapun kaunistuksia, joten ihan hirmuisen suurta lautasliinapinoa ei saa tähän tuhlattua millään. Valkoisia kynttilänpätkiä minulle oli kertynyt joulun aikaan Mariskoolin verran. Valkoisen steariinin läpi paperin kuviointi pääsee vielä oikeuksiinsa, siksi valkoiset kynttilät!



Aluksi siis leikataan lautasliinasta vanulapun kokoisia ympyröitä. Minä jätin taustapaperin ohjeesta huolimatta paikoilleen, sillä olisi tuntunut hullulta heittää ne roskiin..Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan jättämään vain lautasliinan uloin kerros. Steariinin sulatin vesikattilan päällä omassa kulhossa. Kun steariini alkoi sulaa, otin kattilan pois liedeltä ja loputkin pätkät sulivat siinä hiljalleen. Kattilan kansi kannattaa varata lähettyville, sillä steariini voi leimahtaa, jos se kuumenee liikaa. Otin yhden vanulapun kerrallaan grillipihteihin ja uitin sen steariinissa. Laput laitoin kuivamaan leivinpaperille, missä ne kuivuivat varmaan kymmenessä minuutissa. Lopuksi keräsin sytytyslaput käyttöä odottaneisiin lakritsipurkkeihin. 



Kokeilin myös vanulapun korvaamista parilla erilaisella jätepahvilla, mutta näiden lappujen ulkonäkö ei ollut erityisen kaunis. En niistä ottanut edes kuvaa.  Lautasliinan alla on hyvä olla jotain valkoista, ainakin jos lautasliinan pohjaväri on valkoinen. Vanulappujen tilalle voisi kokeilla valkoista hukkakangasta, esim. vanhaa lakanaa tms...Flanelli imisi varmaan hyvin steariinia. Hukkakangas olisi vanulappua ekologisempi vaihtoehto! 



Paperilautasliinoista käytin esikoisen lakkiaisista saakka laatikossa lojunutta Finlaysonin Kesäkuu -kuosia, sekä Marimekon Kuusikossa -kuosia. Aika ihana tuliainen tai lahja olisi kaunis purkki näitä lappuja!

Inspiroivaa vuoden aloitusta!
Taina


torstai 30. maaliskuuta 2017

Industrial-tyylinen halkoteline



Pinterest-kansiossani on ollut tallessa ihana DIY-idea takkapuutelineestä, joka olisi sopinut meille takan viereen loistavasti. Viime syksynä sain miehenkin innostumaan (tai ehkä innostumaan on hieman liioittelua, mutta kiinnostumaan kumminkin) ideasta, ja kävimme rautakaupassa tutkailemassa telineeseen tarvittavia tarpeita. Telineeseen tarvittavat putket olivat kuitenkin  meistä niin hinnakkaita (eikä sellaisia ollut meillä missään nurkissa lojumassakaan), joten idea jätettiin odottamaan aikaa parempaa.





Pari viikkoa sitten surffailin Elloksen uudistuneilla sivuilla ja silmiini osui Inter -halkoteline, joka oli samanhenkinen kuin diy-ideassa, ja vieläpä kohtuu hintaan, sillä -40% alennuksella telineelle jäi hintaa noin 70 euroa. Mieskin tykkäsi, joten halkoteline meni oitis tilaukseen. Nyt se seisoo takan vieressä, ja sopii siihen mielestäni täydellisesti!






Puita telineeseen mahtuu noin kolmen todella ison kestokassin verran. Jihuu! Hyvästi kestokassit olohuoneessa! Siinä on alla pyörät, joten sen voi täyttää vaikkapa kodinhoitohuoneessa ja rullata sitten paikoilleen. Täytyy vielä katsella, löytyisikö jonkinlaisia kiinnityssysteemeitä, joilla takkavälineet saisi tuohon telineen sivuun kiinni. Keittiöön löysin kirpparilta jotain samanhenkistä kaveriksi tälle, vaan siitä juttua joskus myöhemmin.:)

Maaliskuu on hujahtanut ohi ihan huomaamatta! Tällä viikolla on myrskyisiä iltoja ja öitä ja aika kylmää päivisinkin, joten takkaa olen lämmitellyt melkein joka ilta ja kynttilätkin on saaneet palaa. Jotenkin en pistäisi pahakseni, jos tuulet pikku hiljaa muuttuisivat lämpimämmiksi...vaikka takkatulen ja kynttilöiden tunnelmasta nautinkin!





Tänään ehdit vielä käyttämään alekoodia Deseniolle ja pääsiäisarvontaan on hyvin aikaa osallistua! Huomenna jälleen ilotellaan kukkasin!


takkatulen lämmöstä,
Taina

 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Takkatulen äärellä

Tällainen harmaan kolea päivä on aivan omiaan
takkatulesta nauttimiseen. Yksi parhaita puolia
tässä kodissa syksyisin ja talvisin on takka.
Tulen loimotuksessa on jotain todella
rentouttavaa, tapahtuipa se suljetussa takassa
tai avotulella nuotiolla.

Takasta oli rakennusaikana jonkun verran
vääntöä, koska en halunnut vuolikivitakkaa
tai kaakelitakkaa, ja väri oli tietysti tärkeä:
valkoista sen olla pitää! Onneksi löytyi tämä 
Uuniseppien Kyynel, jossa on myös massaa sen 
verran  paljon, että lämmitystehoa on 
riittävästi meidän neliöihin.

Onhan tuossa himpun verran beigeä 
marmoria mukana, mutta ajattelen, että
 on se sen verran neutraali väri,
että vaikka taustaseinä jossain
vaiheessa epäilemättä vaihtaa väriä,
ei pieni määrä beigeä haittaa.


Suhtaudun aika vakavasti noihin takan
luukkujen aukaisemisiin ja sulkemisiin.
Kerran soitin hätänumeroonkin,
kun savu alkoi tupruamaan sisälle.
Ensimmäinen kysymys hätänumerosta oli,
että onkos pellit varmasti auki.
No, eivät olleet...;D
 
Meillä on ollut häkävaroitin jo monen monta
vuotta, ja joskus viime tai toissa talvena
sain aikamoisen sätkyn, kun olin ajatuksissani
laittanut jo pellit kiinni, ja häkävaroitin alkoi
huutamaan. Ilta-aikaan mietitytti, että 
uskallammeko mennä nukkumaan...Varoitin
ei suostunut hiljentymään oikein millään.
Vasta patterin vaihtaminen lopetti hälyttimen 
piipityksen.

Hiljattain meille kotiutui häkävaroitin, joka
paitsi varottaa yleisesti, jos ilmassa on häkää, mutta 
kertoo lisäksi sen määrän ilmassa. Toivottavasti
osoittautuu aivan turhaksi kapistukseksi!;)  

Turvallisia hetkiä takkatulen äärellä!

Taina