Heipparallaa pitkästä aikaa! Isän 7-kymppiset tuli
juhlittua ja mökilläkin ehdittiin pyörähtämään. Mulla oli läppäri
reissussa mukana, vaan annoin läppärinkin hieman lomailla reissun
aikana, vaikka ajomatkojen aikana olisi hyvää aikaa postailla ja
kommentoida... Onhan tässä lomaviikkoa vielä jäljellä!
Vaikka olimme Kainuussa vain pidennetyn viikonlopun verran, on olo kuin olisi ollut kauemminkin poissa. En pidä itseäni varsinaisesti mökkeilijänä, mutta sunnuntai-iltana paljussa tähtitaivasta katsellessani ja hiljaisuutta kuunnellessani totesin, että kyllä me suomalaiset taidamme olla vielä aika metsäläisiä. Luonto ja hiljaisuus saa meidät rentoutumaan ja rauhoittumaan. Kuulema ulkomaalaisilla on täällä todella paljon opettelemista juuri hiljaisuuden sietämisen kanssa, sekä luonnon hiljaisuuden, että ihmisten. Tiedättehän, ei ole pakko täyttää jokaista hetkeä puheella tai muilla äänillä!
Aurinko paistoi mukavasti ja kelit suosivat ulkoilua
reissumme ajan, kuten kuvistakin näkyy. Huomasimme, että aurinko selvästi
lämmittää jo! Oulujärven jäällä oli helppo liikkua, varsinkin veljeni
moottorikelkalla ajamissa urissa oli hyvä kanto. Saaren kivikossa
liikkuminen oli hieman haasteellisempaa, sillä jalka upposi välillä
kivien väliin. Siitä on vuosia, kun viimeksi olen käynyt tuolla noin kilometrin rannasta olevassa pikkusaaressa, silloin hiihtäen.
Todella vähän olemme käyneet mökillä talvisin, sillä satojen kilometrien ajaminen liukkailla keleillä ja pimeässä toimii jonkinlaisena esteenä. Ihan hirmuisen mukava ei myöskään ole ulkohuussi talvipakkasilla. Mietin tuota mökkeilyn viehätystä. Mökeillä on aika paljon ruumillista työtä, silloin kun niissä ei ole kaikkia mukavuuksia. Elämä keskittyy mökillä perusasioihin ja monimutkaisemmat jutut unohtuu. Olisiko siinä sekä mökkeilyn viehätys, että kauheus?
Lopuksi kaksi sisäkuvaa mökiltä! Tavallisesti äitini kirpparilöytö, rottinkikiikku, roikkuu kesällä nukkuma-aitan terassilla. Talveksi kiikku oli nostettu sisälle, ja se oli erittäin suuressa suosiossa istumapaikkana. Ai että, voisin kuvitella tämän kiikun meille helposti!;)
Kivaa laskiaistiistaita ja helmikuun viimeistä! Eikös se tarkoita, että huomenna alkaa virallisesti kevät!🌱
Taina
