Heipparallaa pitkästä aikaa! Isän 7-kymppiset tuli
juhlittua ja mökilläkin ehdittiin pyörähtämään. Mulla oli läppäri
reissussa mukana, vaan annoin läppärinkin hieman lomailla reissun
aikana, vaikka ajomatkojen aikana olisi hyvää aikaa postailla ja
kommentoida... Onhan tässä lomaviikkoa vielä jäljellä!
Vaikka olimme Kainuussa vain pidennetyn viikonlopun verran, on olo kuin olisi ollut kauemminkin poissa. En pidä itseäni varsinaisesti mökkeilijänä, mutta sunnuntai-iltana paljussa tähtitaivasta katsellessani ja hiljaisuutta kuunnellessani totesin, että kyllä me suomalaiset taidamme olla vielä aika metsäläisiä. Luonto ja hiljaisuus saa meidät rentoutumaan ja rauhoittumaan. Kuulema ulkomaalaisilla on täällä todella paljon opettelemista juuri hiljaisuuden sietämisen kanssa, sekä luonnon hiljaisuuden, että ihmisten. Tiedättehän, ei ole pakko täyttää jokaista hetkeä puheella tai muilla äänillä!
Aurinko paistoi mukavasti ja kelit suosivat ulkoilua
reissumme ajan, kuten kuvistakin näkyy. Huomasimme, että aurinko selvästi
lämmittää jo! Oulujärven jäällä oli helppo liikkua, varsinkin veljeni
moottorikelkalla ajamissa urissa oli hyvä kanto. Saaren kivikossa
liikkuminen oli hieman haasteellisempaa, sillä jalka upposi välillä
kivien väliin. Siitä on vuosia, kun viimeksi olen käynyt tuolla noin kilometrin rannasta olevassa pikkusaaressa, silloin hiihtäen.
Todella vähän olemme käyneet mökillä talvisin, sillä satojen kilometrien ajaminen liukkailla keleillä ja pimeässä toimii jonkinlaisena esteenä. Ihan hirmuisen mukava ei myöskään ole ulkohuussi talvipakkasilla. Mietin tuota mökkeilyn viehätystä. Mökeillä on aika paljon ruumillista työtä, silloin kun niissä ei ole kaikkia mukavuuksia. Elämä keskittyy mökillä perusasioihin ja monimutkaisemmat jutut unohtuu. Olisiko siinä sekä mökkeilyn viehätys, että kauheus?
Lopuksi kaksi sisäkuvaa mökiltä! Tavallisesti äitini kirpparilöytö, rottinkikiikku, roikkuu kesällä nukkuma-aitan terassilla. Talveksi kiikku oli nostettu sisälle, ja se oli erittäin suuressa suosiossa istumapaikkana. Ai että, voisin kuvitella tämän kiikun meille helposti!;)
Kivaa laskiaistiistaita ja helmikuun viimeistä! Eikös se tarkoita, että huomenna alkaa virallisesti kevät!🌱
Taina
Ihania kuvia ja tunnelmia. Näissä kuvissa voi hiljaisuuden ihan aistia tänne ruudun toiselle puolelle!
VastaaPoistaKiitos Anu!<3 Tuolla oli kyllä ihan täydellinen rauha.<3
PoistaOih, miten ihanan talvista <3 Täällä on tänään niin harmaata ja märkää, ettei pahemmasta väliä. Ehkä laskiaispullien leipominen helpottaa tuskaa.
VastaaPoistaKyllä mökkeily on vaan ihanaa, juurikin tuon erilaisen työn takia. Eikä niitäkään hommia ole pakko tehdä heti, vaan sitten joskus. No, ehkä huussi pitää tyhjentää sitten kun sen tyhjennys todella on edessä, ihan kaikkien mukavuuden kannalta.
Juu, lunta on Kainuussa aika tavalla enemmän kuin täällä meillä. Sama harmaus vallitsee Lahdessakin...Mies paiskii jo töitä, hän kun ryhtyi hiljattain yrittäjäksi..ja mä mietin, että miten käyttäisin lopun loman.:)
PoistaNyt muistinkin, te suorastaan asutte mökille aika ajoin! Kyllä mäkin varmaan useammin tuolla vanhempieni mökillä kävisin, jos se olisi vaikka puolet lähempänä. Teidän mökki taitaa olla ihan unelmaetäisyydellä kodista? Muistelen, että sieltä käsin pystyy käymään töissä ja koulussa?:)
Uuh, huussin tyhjennys on homma, jonka isäni hoitaa. Jonkinlaisesta uudesta vessasta on ollut puhetta tulevaisuudessa...
Aaaah, ihana Kainuu ja ihanat maisemat <3. Meillähän on se Vuokatin "kakkoskoti" tuolla aina pari viikkoa kesällä, mutta aina kun vaan voidaan, niin talvellakin koitetaan päästä lomailemaan. On vaan tuo yksinyrittäjämiehen työ esteenä, mutta elättelen toiveita, että pääsiäisenä päästäisiin hiihtelemään.
VastaaPoistaJa juu. Mun työpaikkakin on tavallaan puoliksi Kainuussa ja on jäänyt mieleen, kun vietiin kerran muuan korealainen asiakas tehdaspäällikön mökille keskelle korpea, mutta järven rannalle. ja siinä kun istuttiin ihan hiljaa laiturin nokassa, tälle asiakkaalle tuli ihan hirveä stressireaktio siitä hiljaisuudesta. Ihan tärisi silmin nähden ja meillä oli jo hätä, että mitä nyt tapahtuu, mutta sanoi, että ei pärjää tällaisessa hiljaisuudessa, joka tuntuu ihan hirveän pelottavalta. Että tosiaan metsäläisiä me suomalaiset ollaan :)
Iloisia lomapäiviä! Ja sitä piti vielä sanomani, että onpas sulla nuori isä. Meikäläinen on melkein samanikäinen :D
Heh, samassa veneessä ollaan Annukka, sillä mieheni aloitti hiljattain oman yrityksen, ja nyt mennään sitten sen ehdoilla! Sisko oli perheensä kanssa Vuokatissa ennen noita iskän synttäreitä, ja viihtyivät todella hyvin hiihdellen ja kylpylästä nauttien. Mäkin haaveilen, että joskus ois kiva mennä muutamaksi päiväksi Vuokattiin hiihtämään.:)
PoistaMuistelen miehen kertoneen joskus samantapaisen jutun ulkomaalaisesta vieraasta, joka oli muistaakseni majoitettu Kuusankoskelle vanhaan kartanoon tms. Hän oli yhden yön jälkeen halunnut Kouvolaan hotelliin, sillä hiljaisuus oli niin pelottavaa. Eräs egyptiläinen nainen kertoi mulle vuosia sitten, kuinka hänestä on ihana mennä lomille Kairoon, missä joka paikka on ihmisiä ja ääniä täynnä. Siellä hän tuntee olevansa kotona.:)
Suomalainen luonto, sen puhtaus ja rauha on asioita, joita pitäisi enemmän markkinoida maailmalla. Kyllä tuonne mettään muutama turistikin mahtuisi.:)
Kiitos Annukka!<3 Ja mä kuule pidän itseäni suurin piirtein saman ikäisenä sun kanssa,onkohan sulla nyt hieman vääristynyt käsitys tuosta sun iästä!:)))
Tuo hiljaisuus mökillä on juuri se ihana asia! Mutta ei sitten varmaan ihan kaikille :) Ihania kuvia lumisesta luonnosta. Minä myös kiinnitin huomioni tuohon isäsi ikään, vasta 70. Minä olen melkein hänen ikäisensä, täytän kohta 65. Iästä viis, pääasia on että asiat on suht koht hyvin ja terveyskin hyvä. Sain juuri tunti sitten kuulla että entinen työkaverini oli menehtynyt äkkiä, vain 47-vuotiaana.
VastaaPoistaKiitos Kristiina!:) Teki hyvää päästä rauhoittumaan hetkeksi ja luonnossa on ihmeellistä voimaa. Ihmiset, jotka elävät miljoonakaupungeissa, lienevät menettäneet kosketuksen oikeaan luontoon ja hiljaisuuteen.
PoistaOi sentään!:( Tuollaisia suru-uutisia ei kukaan haluaisi kuulla, saati olla niiden aiheena! Täytän elokuussa 45 vuotta, ja tietenkin oma ajatus on, että itsellä olisi sitä eloa jäljellä vielä vuosikymmeniä. Muuten ikähän on oikeasti aika suhteellinen asia, kun on kehon ikä ja sitten on vielä mieli, joka voi vaihdella aika tavalla...Jos ajattelee vaikka Aira Samulinia, niin eipä todellakaan uskoisi 90-vuotiaaksi! Olen aina pitänyt vanhempiani nuorekkaina, varmasti he ovat sitä aina olleetkin, tosin viime vuosina olen huomannut, että vanhenemista on tapahtunut(heh, itsessäni en sitä tietenkään näe...). Silti he ovat kyllä nuoremman tuntuisia, kuin esim. heidän vanhempansa samassa iässä.
Kauniin tunnelmalliset maisemat!
VastaaPoistaJa voin vaan kuvitella tuon rauhan ja hiljaisuuden. Välillä on ihana päästä rauhoittumaan ja kuuntelemaan luonnon ääniä. Minä kyllä taidan ahdistua nykyään enemmän kaupungin kiireesssä ja ihmisvilinässä. Toisaalta joskus kaipaa tuota hälinää, ja silloin kun käy pari päivää jossain ihmisten ilmoilla, niin on ihana palata rauhaan ja hiljaisuuteen.
Näillä nurkilla muuten riittää lunta hiihtämiseen ja lisää näyttää tulevan ;)
Kiitos Ellen!<3 Sullehan tämän tyyppinen ympäristö on hyvinkin kotoisa!:) Nauramme usein vanhalle jutulle, jonka tätini mies kertoi vuosia sitten. Hän oli mennyt Kainuussa rautakauppaan ja kysynyt myyjältä pikaliimaa. Tähän hän oli saanut vastaukseksi, että ei täällä kellään niin kiire ole.;D Eipä siinä sitten...:)))
PoistaKyllä mäkin kaipaan ihmisiä ympärilleni pidemmän päälle, mutta toisaalta kestän myös yksinoloa ja hiljaisuutta. Hiihtokausi on edelleen avaamatta, ja pahasti näyttää siltä, että avaamatta jääkin. Täällä lorisee tänään lumet viemäreihin. Kevät?:)
Kylläpä olette aloitelleet hiihtolomaa kauniissa maisemissa! Kiva kuulla, että isäsi juhlat menivät hyvin ja pidennetty viikonloppu tuntui kuin pidemmältäkin lomalta. Silloin reissu on tehnyt tehtävänsä ja homma toimii. Pieni sometauko ei varmasti tee pahaa välillä, vaikka kiva näitä sinun postauksiasi on käydä lukemassa ja erityisesti pidän näistä sinun kauniista kuvistasi. Mukavaa laskiaistiistain iltaa ja kivaa loman jatkoa sinulle, Taina ♥
VastaaPoistaKiitos Krisse!<3 Kaipa se on niin, että pitäisi melkein aina lomalla lähteä ensin jonnekin, jotta pääsisi heti loman aluksi kotikuvioista irti. Viikon loma menee niin vikkelään ohi, ja sen saa kyllä helposti tuhlattua vaikka kaappeja siivoten.:)
PoistaSun lomasi taisikin olla jo pari viikkoa sitten, kun kävit siellä Naantalissa?:) Vitsi, olisi ihana päästä kylpylään pariksi päiväksi...mutta nyt voisin kyllä tyytyä ihan uimahallissa polskimiseenkin.
Mukavaa viikkoa Krisse!<3
Hyytävän kauniita talvimaisemia, utuisia tunnelmia!
VastaaPoistaTalven kauneutta, todellakin!
Pakkasta oli juu, mutta todettiin miehen kanssa, että jotenkin se tuntuu tuolla lämpimämmältä. Varmaan se on tuo mannerilmasto, joka vielä on olemassa pohjoisessa enemmän kuin täällä vallitseva"väli-ilmasto", jota en muista olleen olemassakaan omana kouluaikana.:)
PoistaAurinko lämmitti niin, että pari päivää lisää, ja olisin näyttänyt ulkoilmaihmiseltä!;D
Omat asumishaaveeni ovat ihan päinvastaisia keskenään. Voisin asua kaupungin sykkeessä ja maaseudun rauhassa...jos tietäisin, että tarvittaessa pääsisin maalle tai kaupunkiin. Kun asuimme kolme kuukautta Lahdessa kerrostalossa vesivahinkoa paossa, välillä itkin sitä ikävää, kun kaupungissa oli niin kaukana luonnnosta. Olkoonkin, että Lahdessa se luonto kuitenkin on ihan lähellä.;) Epäilen siis, että se metsäläisyys on kuitenkin minussa syvemmällä.:D
VastaaPoistaIhan ankee ja kamala keli! Musta tuntuu, että talvilomalla täällä aina on. Varmaan mä vielä alan haikaileen tuonne Kainuuseen vanhana.:P Siellä on kunnon talvi!:D
Henkeäsalpaavan upeita otoksia olet tallentanut. Niissä on tunnelma kohdillaan. Loman iloja! Tuija
VastaaPoistaKiitos Tuija!<3 Kivaa loppulomaa sinulle!:)
Poista