Tänään on tosiaan vietetty meidän 20-vuotishääpäivää, posliini- tai pronssihääpäivää, kutenWikipedia kertoo. Hyvin arkisissa merkeissä on päivää viettetty, käytiin päivällä tosin kahdestaan syömässä Mamma Mariassa, ja nyt illalla leivoin kakkua ja toki hieman kuohuvaa sitten juhlan kunniaksi nautittiin. Tuo leipomani kakku on alkuperäiseltä nimeltään Marianne-poke(=tökkäys)kakku, mutta minä nimesin sen tänään epäonnenkakuksi. Sopii siis täydellisesti hääpäivänviettoon!;) Vakavasti puhuen olen oikein onnellinen tuosta rakkaasta puolisostani ja näistä vuosista yhdessä. Kaikkiaan niitä on seurusteluaika mukaan lukien jo lähes 25 vuotta. <3 Ihan kiva olisi ollut lähteä jonnekin kahdestaan juhlistamaan yhteisiä vuosia, vaan nyt ei ollut mahdollisuutta. Arjen toimivuus ja pienet asiat, ne pätevät mielestäni myös parisuhteessa.
Kakkuun palatakseni, olen nyt kahdesti leiponut tätä, ja aina (kummallakaan kerralla) ei tosiaan mene niin kuin Strömsössä. Ensimmäisellä kerralla suklaa ei todellakaan uponnut kakun reikiin (tästä nimitys tökkäyskakku, kakkuun tökitään reikiä), vaan suklaa valui ylt´ympäriinsä. Mielestäni ohjeessa olisi voinut olla myös maininta siitä, että kermavaahtoa ei kannata laittaa liian aikaisin kakun päälle...Ensimmäisestä kakusta tuli aivan kammottavan näköinen, vähän kuin joku olisi oksentanut kaukun päälle.:P Hyvää se oli silti!
Tällä kertaa päätin jättää suklaasulan tekemättä, ja välttää sudenkuopat oveluudella. Kävi niin, että irtopohjavuoka alkoi valuttamaan taikinaa pohjan ja reunojen välistä. Onneksi oli juniori lisäkäsinä lähettyvillä, että jäi jotain paistettavaa toiseen vuokaan! Olen joskus vuosia sitten ostanut Hackmanin kakkuvuoan, jonka irtopohja ei todellakaan irtoa, vaikka tekisi mitä. Kaadoin taikinat siihen, niin eipä enää karanneet taikinat.:) Hyvää ja (teoriassa) aika helppo kakku leipoa, suosittelen!;D Hieman yksinkertaistin myös kakun koristelua, sillä kaapissa ei ollut Marianne-murskaa yms. Koristeluun käytin kermavaahdon ja marjojen lisäksi 70% minttusuklaan palasia. Kuopus kehui kakkua paremmaksi kuin ensimmäinen versio oli, vaikka hän söi siitä ensimmäisestäkin suurimmat palaset.
Pakko vielä kertoa lopuksi, että eilinen "aikainen" nukkumaanmeno ei sitten sekään mennyt ihan niin kuin ajattelin. Tänä aamuna heräsin sateenropinaan puoli kymmeneltä! En ikinä nuku niin pitkään. Joten ehkä on paras vain kukkua, nyt kun sen vielä on mahdollista. Eiköhän se arkirytmi palaa, kun arki oikeasti alkaa.
Taina
