Kiitos teille sunnuntain postaukseeni kommentoinneille! 💗 Yhteinen ilonaiheemme tänään on, että eletään tammikuun viimeistä päivää, kevät, valo ja lämpö ovat onneksi hitusen lähempänä. Usko tulevaisuuteen on muutenkin täällä palannut muutaman synkän päivän jälkeen...
Ihmeesti tuli parempi mieli jo siitä, että sain tuon postauksen kirjoitettua. Hetken mielijohteesta päätin sunnuntaina esikoista kuskaillessani poiketa Jyskiin, josko niitä fleecepeittoja sieltä löytyisi. Olen nimittäin monta vuotta himoinnut paksua, isosilmukkaista torkkupeittoa, ja mm. Marita Villejä Lupiineja -blogista neuloi sellaisen viime vuoden puolella. Viime viikon kukkasidontaillassa kertoi yksi kurssilaisista neuloneensa sellaisen tyttärelleen. Tämä rouva oli taannoin käynyt käsileikkauksessa, mutta silti!
Tiesin, ettei neulominen ole itselleni ongelma, mutta olen pelännyt, että saan itseni hartioista ihan jumiin, syy miksi ylipäätään en enää neulo koskaan. Päätin siis antaa piu paut tuolle jumitusajatukselle ja tarttua puikkoihin! Oikeastaan pitäisi kai sanoa harjanvarsiin, sillä meidän perheen säbämailoissa on sellaiset määrät teippiä, ettei niillä mitenkään olisi voinut neuloa!:P Jouduin ihan asioikseni vielä kipaisemaan illansuussa harjanvartta ostamaan, sillä meiltä löytyi vain yksi lakattu harjanvarsi, joka on toiminut jumppavälineenä tähän asti. Verhojen alareunoissa olevat varret ovat niin karheaa puuta, että neulominen oli sellaisella takkuista puuhaa. Vuolin hieman harjanvarsien päitä helpottaakseni neulomista.
Miten paljon olenkaan nauttinut neulomisesta! Olen siinä neuloessani tajunnut, kuinka tärkeää on käsillä tekeminen ja luovuuden valloilleen päästäminen. Vaikka työn puolesta saan tarjota tilaisuuksia luovuuden käyttämiseen ja saan välillisesti siitäkin iloa, ymmärrän nyt, että itsensä toteuttaminen käsillä tehden on minulle hirmuisen tärkeää. Olen jotenkin yrittänyt hillitä tätä innostusta itsestäni. Vaikka valokuvaus ja kirjoittaminen ovat myös hyviä keinoja ilmaista itseään luovasti, tarvitsen jotain konkreettisempaa: neulepuikot, lankaa, nahkaa, vasaraa, maalitelaa milloin mitäkin. Saan käsillä tekemisestä niin paljon iloa, että olisi typerää jotenkin rajoittaa itsessäni tätä puolta. Uskon, että siellä lukijoissa, ja varsinkin bloggareissa on monta samanlaista, tarve tehdä käsillä jotain näkyvää.:)
Tänään en ole vielä ennättänyt neulomaan kuin pari hassua riviä. Ostin kymmenen peittoa (2 e/kappale, ovat siis halventuneet ennen kevään tuloa), joista nyt on kolmas meneillään. Suunnittelin, että neuloisin tuon tekeilläolevan kappaleen reunoille kaistaleet, joissa on palmikkoa. Toinen vaihtoehto on neuloa kaksi kaistaletta sileää neuletta. Katsotaan nyt. Yllättäin neulominen ei ole tuntunut pahemmin hartioissa ainakaan vielä, mutta lämmintä puuhaa se on! Peitto valuu jo mukavasti jalkojen päälle neuloessa, ja siinä tulee todella lämmin. Oikea vilukissan unelma.
Iskin Jyskissä silmäni myös kauniiseen lyhtyyn, joka oli sitten ihan pakko ostaa. Laitoin lyhdyn sisälle kirpparilta ostamani maljakon ja viime viikon kauniisti rupsahtaneet kukkaset. Ei kai mulla voi olla postausta ilman kukkasia?;D
Hei, muistakaa ruokkia luovuuttanne!💚
Taina
Ohhoh! Tuo on ehkä isoin neule ja puikot, jotka olen nähnyt. Minäkään en neulo, koska tulee hartiajumi ja päänsärky.
VastaaPoista:))) Mullakin! Tosin muistelen, että Pinterestissä olisin joskus nähnyt kuvan juuri harjanvarsilla neulomisesta.;D Olen ihan yllättynyt, etten vielä ole muuttunut jumikasaksi. Yritän pitää neuleen mahdollisimman alhalla ja liikuttaa enemmän kudetta sormin kuin heiluttaa harjanvartta.:)
PoistaMeillä neiti opettelee koulussa kutomista, jota sitten harjoitellaan täällä kotona iltaisin. Omat käsityöt on joulun jälkeen ollut ihan jäissä, mutta pikkuisen polttelee tehdä jotain.
VastaaPoistaTuollaisen peiton kutominen houkuttaisi kyllä, mutta ranteet, kyynärpäät, harhiat...
Mun oppilaat opettelee samaa myös.:) Näytin jo heille kuvia omasta neuleestani, mutta ajattelin, että taidan raahata tuon tekeleen ensi viikolla töihin. Saavat ihmetellä sitten ihan livenä. Jos vaikka otetaan neulontakisa!:)
PoistaTodella harmi, että neulominen tekee niin kipeää!
Minäkin olen ihaillut noita peittoja, mutta vielä en ole hurahtanut tuohon neulomiseen...Mutta mutta tekisi mieli kokeilla😉
VastaaPoistaMinäpä sanon, että siitä vaan!:) Saattaa aiheuttaa pahaa riippuvuutta.;)
PoistaMulla oli ymmärryksessä vikaa, kun en millään meinannut tajuta, että mitä yhteistä on Jyskin fleece-peitoilla ja neulomisella :D. Että jos ostaa kymmenen peittoa, niin miten sitä sitten jaksaa vielä alkaa neulomaan sitä yhdettätoista, mutta ehkä mää lopulta kuitenkin tajusin oikein, että ne kymmenen päätyi kuteiksi :D.
VastaaPoistaTykkään tosta sun työn jäljestä, kun näkee, että on itse tehty. Ja tää on siis kehu :). En tykkää liian sileistä silmukoista.
Heh, mietin, että alanko selostamaan tarkemmin neulomisen vaiheita ja tuota peittojen yhteyttä neulomiseen, vaan ajattelin, että KUN peitto valmistuu, teen sitten yksityiskohtaisemman selostuksen asian tiimoilta.:D
PoistaMäkin tykkään itsetehdystä, josta näkyy, että on käsityötä. Tuon peiton kun leikkaa, niin käännöskohdissa tulee aina kulmia, ja vaikka niitä leikkaan pienemmiksi, jää noista kuteiden käännöskohdista väkisinkin jälki neuleeseen. Ihana elävä pinta ja niin lämmin!<3
Ja nyt järkkäämään harjanvarsineulojien illanistujaisia ;) Täytyisi varata koulun juhlasali sitä varten :D
VastaaPoistaTuo näyttää tosi kivalta - muista hartiajumppa!
Ihanat tulppaanit - itse yritin ottaa kuvia vähän rupsahtaneista kukista ja kun vähän käänsin maljakkoa, niin kaikki terälehdet varisivat....
Kivaa alkanutta helmikuuta! <3
Hih, se olisikin näky, kun kaikki tulisivat harjanvarsineen paikalle!;D Juu, sen verran nöyränä teen tätä, että neulon lyhyen aikaa kerrallaan ja useamman kerran illassa olen selkää jumpannut.:) Tavoitteena on yhden peiton kuteiden neulominen illassa. Neljäs ilta menossa, ihan mahdollista.:D
PoistaKiitos Pia!<3 Sitää samaa sinulle!<3
Hih! Uskon, että sulla se luovuus ja kaikenlainen tekeminen on niin verissä, ettet todellakaan tarvi mitään muistuttelua!<3
VastaaPoistaMieti, noin kymmenen fleecepaittoa, joista tulee yksi. Kyllä täällä sitten tarkenee...:D Ajattelin just sua tuota vilukissa juttua kirjoittaessani.:)
Peitosta tulee kyllä niin paksun ja pehmoisen näköinen! Ja tuo lyhty on tosi kaunis maljakkona. Tykkään!
VastaaPoistaKiitos hanna!<3 Peitto on tosiaan aika paksu ja ihanan pehmeä.:) Minäkin tykkään tuosta lyhty/maljakosta paljon! Enhän mä olisi uutta tarvinnut, vaan tuon tyyppistä mulla ei ollut olemassakaan.:)
Poista<3
VastaaPoista