Olo on suorastaan petetty, kun luvattua aurinkoa ei tänne meille suotu tänä(kään) viikonloppuna. Aurinkoiset tunnit ovat olleet harvassa tässä kuussa (vapaalla ollessa vielä harvemmassa). Tällaiselle valolla ja auringolla toimivalle ihmiselle tammikuun harmaus on vain liian harmaata. Kuun alussa kirjoittelin jälleen Hyvän mielen listaa tietäen jo etukäteen, että jostain sitä jaksamista pitää repiä vaikka väkisin. Sään lisäksi on ollut ihan oikeitakin huolenaiheita, ja siksi olen erittäin, erittäin iloinen, että tammikuu lähestyy loppuaan. Kyllä se tästä.
Oli tarkoitus eilen kävellä vastarannalta, ihan meidän haavetontin liepeiltä tänne lähirantaan, vaan en uskaltanutkaan yksin pitemmälle, sillä lämpötilan vaihteluista johtuen jää paukkui ja ulisi, ja mulle meni pupu pöksyyn. Ei ollut naskaleitakaan mukana. Ehkä vielä tämän talven aikana... Sain yhden kuvan, jonka nimesin tammikuun parhaaksi. Nyt tosin huomaan, että puun oksalta roikkuu jotain, mikä häiritsee. Olkoon sitten melkein paras.;))
Jotain positiivistakin on tapahtunut, ainakin oman pään sisällä. Tajusin, että olen alkanut tykkäämään sunnuntaipäivistä. Osaan ottaa paremmin ilon siitä, ettei ole pakko tehdä mitään tai voi tehdä ihan mitä vain. Jos aiemmin murehdin sitä, että viikonloppu on pian ohi, niin sitä en tee enää.
Lopuksi se kuva. Onko joku ripustanut oksaan jotain vai voiko hämähäkin seitti olla kuuraisena noin paksua?
Suloista sunnuntaita harmaudesta huolimatta!
Taina
Mielestäni kuvista ensimmäinen on myös aika upea! Tykkään siitä, kun maisema on luonnostaan miltei mustavalkoinen, hyvin harmaasävyinen ja rauhallinen. :) Sumuiset päivät (joita meillä on nyt loppuviikosta ollut mukavasti) ovat mielestäni ihan mainioita (niin kauniita!) - mutta ihan vain pilviset ovat näillä keleillä aika tympäiseviä. Nyt kun ollaan selkeästi menossa kohti kevättä, ja kirkkaina päivinä auringonpaiste tuntuu jo ihan tosissaan lämpimältä, ei vain jaksaisi enää katsella harmaata kökkötalvi-ilmaa. Sitä vain odottaa auringonpaistetta.
VastaaPoistaKiitos!<3 Minäkin olisin halunnut ehtiä perjantaina kuvaamaan sumua.:) Lauantai-ilta ja eilinen olivat sitten ihan vain sitä tasaisen harmaata. Näissä kuvissa on vielä kaunis kuura, jonka vesisade vei hetkessä...Sitä aurinkoa todellakin odotellaan, toivottavasti huomenna näkyisi edes vähän, kuten on luvattu.
PoistaPiti oikein zoomata kuvaasi, että mikä se siellä roikkuu. Oliskohan siimanpätkä? Tai nyöri.. Hienoja kuvia, taas, joka tapauksessa. Aurinkoa minäkin kaipaan luvattoman paljon. Heti pienikin pilkahdus tuo virtaa uskomattoman paljon. Sunnuntait ovat ihania, mutta tänään nukuin pitkään ja päivä tuntuu hujahtavan eteenpäin liian nopeasti. Toivon helmikuun heleitä päiviä ja kohtahan on paussin paikka. Yllättäviä käänteitä on mahtunut meidänkin vuoden alkuun, mutta nokka kohti kevättä. Terveisin Tuija
VastaaPoistaMun on varmaan mentävä vielä tarkistamaan asia paikan päälle!;D Kiitos Tuikku!<3 Se on todellakin aurinko, jolla on niin ihmeellinen vaikutus meihin kaikkiin. Elän toivossa, että helmikuu on paljon, paljon aurinkoisempi! Sain muuten ihan kauheasti virtaa, kun kävin ostamassa fleecepeitot, joista nyt jättipeittoa neulon.;D Ei ihan tervejärkistä, mutta välillä pitää tehdä jotain, mistä on haaveillut pitkään!
PoistaMinusta nuo kuvien tunnelma ja haalea värimaailma näyttää tosi tyylikkäältä kun ei ole vähään aikaa noita maisemia katsellut! Olisi kivaa kuvailla itsekin välillä jäätä ja lunta. Nyt on vähän turtunut näihin maisemiin täällä eikä kuvausintoa ole ollut. No, huomiseksi yksi retki tiedossa ja kameran akut latautumassa -toivotaan että jotain kaunista löytyy taas!
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa!
Juu, minäkin tykkään näistä kuvien väreistä ja maisemista. Ainut vain, että tuo kuura hävisi jo kotiinpäin kävellessä...Voisin mielläni hypätä lentokoneeseen tulla sinne teidän maisemiin.:) Vaan niinhän se on, että toisinaan pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.:)
PoistaKivaa viikkoa!<3
Kauniit kuvat <3
VastaaPoistaTammikuu on itselle aika ristiriitainen kuukausi. Mitään kauhean pahaa ei silloin ole tapahtunut, mutta silti... Toki meidän tammikuuhun kuuluu neidin synttärit, mutta jotenkin nekin tuntuu välillä enemmän taakalta heti joulun ja uuden vuoden jälkeen. Tänä vuonna lohtua toi pieni reissu. Onneksi kohta on helmikuu, askel lähempänä kevättä ollaan :)
Kiitos Tuija!<3
PoistaIhana Lontoon reissu teillä olikin!<3 Tässä kuussa olisin ollut valmis lähtemään vaikka minne, Lappiinkin, missä olis edes kunnon talvi. Haaveilen sellaisesta taloudellisesta tilanteesta, että voisi matkustaa enemmän. Matkojen jälkeen sitä aina arvostaa kotioloja paljon enemmän.:D
Ihanaa, huomenna alkaa helmikuu!<3
Ei meilläkään paistanut, toisaalta ei tule hätää peitellä vielä havuja. Enää huominen ja helmikuussa ollaan! Kauniit kuvat.
VastaaPoistaMeidän pihan havut on jo niin vanhoja, etten ole niitä peitellyt muutamaan vuoteen. Eivät myöskään ole eteläpuolella. Tekisi kyllä mieli takapihallekin havuja, juuri vihreyttä talveen tuomaan.:)
PoistaKiitos Satu!<3 Helmikuun kunniaksi voisi vaikka juhlat järjestää!:)
Minäkin liityn "skipataan tammikuu" seuraan. Harmaus ja ankeus on uuvuttavaa. Pää ja sydän janoaa valoa ja lämpöä. Kuvasi ovat niin kauniita, että tammikuuta täytynee nyt vähän itsekin tsuumailla eri näkövinkkelistä...
VastaaPoistaOnkohan ylipäätään montaa suomalaista, joka oikein nauttisi näistä nykytalvista? Epäilen.;D
PoistaKaunista oli hetken aikaa, tänään pilkahteli vähän aurinkokin. Tervetuloa helmikuu, sinua on odotettu!<3
Mun on ensi kerralla tuolla käydessäni yritettävä löytää tuo puu, jotta voin tarkistaa asian!;D Hieman ristiriitaisena olen kuunnellut, kun säätiedotuksessa jo varoiteltiin jäällä liikkumisesta. Pakkasöitä on taas tulossa monta ja päivätkin ovat miinuksella, luulisi, että jäällä on ihan turvallista liikkua..
VastaaPoistaHelmikuu on jo paljon helpompi, sillä se on onneksi lyhyt kuukausi ja lomakin on tulossa. Oikeasti eloon taidan minäkin herätä huhtikuussa.<3