Luovuutta ja käsillä tekemisen iloa

Kiitos teille sunnuntain postaukseeni kommentoinneille! 💗 Yhteinen ilonaiheemme tänään on, että eletään tammikuun viimeistä päivää, kevät, valo ja lämpö ovat onneksi hitusen lähempänä. Usko tulevaisuuteen on muutenkin täällä palannut muutaman synkän päivän jälkeen... 

Ihmeesti tuli parempi mieli jo siitä, että sain tuon postauksen kirjoitettua. Hetken mielijohteesta päätin sunnuntaina esikoista kuskaillessani poiketa Jyskiin, josko niitä fleecepeittoja sieltä löytyisi. Olen nimittäin monta vuotta himoinnut paksua, isosilmukkaista torkkupeittoa, ja mm. Marita Villejä Lupiineja -blogista neuloi sellaisen viime vuoden puolella. Viime viikon kukkasidontaillassa kertoi yksi kurssilaisista neuloneensa sellaisen tyttärelleen. Tämä rouva oli taannoin käynyt käsileikkauksessa, mutta silti! 

Tiesin, ettei neulominen ole itselleni ongelma, mutta olen pelännyt, että saan itseni hartioista ihan jumiin, syy miksi ylipäätään en enää neulo koskaan. Päätin siis antaa piu paut tuolle jumitusajatukselle ja tarttua puikkoihin! Oikeastaan pitäisi kai sanoa harjanvarsiin, sillä meidän perheen säbämailoissa on sellaiset määrät teippiä, ettei niillä mitenkään olisi voinut neuloa!:P Jouduin ihan asioikseni vielä kipaisemaan illansuussa harjanvartta ostamaan, sillä meiltä löytyi vain yksi lakattu harjanvarsi, joka on toiminut jumppavälineenä tähän asti.  Verhojen alareunoissa olevat varret ovat niin karheaa puuta, että neulominen oli sellaisella takkuista puuhaa. Vuolin hieman harjanvarsien päitä helpottaakseni neulomista.

Miten paljon olenkaan nauttinut neulomisesta! Olen siinä neuloessani tajunnut, kuinka tärkeää on käsillä tekeminen ja luovuuden valloilleen päästäminen. Vaikka työn puolesta saan tarjota tilaisuuksia luovuuden käyttämiseen ja saan välillisesti siitäkin iloa, ymmärrän nyt, että itsensä toteuttaminen käsillä tehden on minulle hirmuisen tärkeää. Olen jotenkin yrittänyt hillitä tätä innostusta itsestäni. Vaikka valokuvaus ja kirjoittaminen ovat myös hyviä keinoja ilmaista itseään luovasti, tarvitsen jotain konkreettisempaa: neulepuikot, lankaa, nahkaa, vasaraa, maalitelaa milloin mitäkin. Saan käsillä tekemisestä niin paljon iloa, että olisi typerää jotenkin rajoittaa itsessäni tätä puolta.  Uskon, että siellä lukijoissa, ja varsinkin bloggareissa on monta samanlaista, tarve tehdä käsillä jotain näkyvää.:)

Tänään en ole vielä ennättänyt neulomaan kuin pari hassua riviä. Ostin kymmenen peittoa (2 e/kappale, ovat siis halventuneet ennen kevään tuloa), joista nyt on kolmas meneillään. Suunnittelin, että neuloisin tuon tekeilläolevan kappaleen reunoille kaistaleet, joissa on palmikkoa. Toinen vaihtoehto on neuloa kaksi kaistaletta sileää neuletta. Katsotaan nyt. Yllättäin neulominen ei ole tuntunut pahemmin hartioissa ainakaan vielä, mutta lämmintä puuhaa se on! Peitto valuu jo mukavasti jalkojen päälle neuloessa, ja siinä tulee todella lämmin. Oikea vilukissan unelma.

Iskin Jyskissä silmäni myös kauniiseen lyhtyyn, joka oli sitten ihan pakko ostaa. Laitoin lyhdyn sisälle kirpparilta ostamani maljakon ja viime viikon kauniisti rupsahtaneet kukkaset. Ei kai mulla voi olla postausta ilman kukkasia?;D

 

Hei, muistakaa ruokkia luovuuttanne!💚

Taina

Tammikuu, kohta taputeltu - Onneksi!

Olo on suorastaan petetty, kun luvattua aurinkoa ei tänne meille suotu tänä(kään) viikonloppuna. Aurinkoiset tunnit ovat olleet harvassa tässä kuussa (vapaalla ollessa vielä harvemmassa). Tällaiselle valolla ja auringolla toimivalle ihmiselle tammikuun harmaus on vain liian harmaata. Kuun alussa kirjoittelin jälleen Hyvän mielen listaa tietäen jo etukäteen, että jostain sitä jaksamista pitää repiä vaikka väkisin. Sään lisäksi on ollut ihan oikeitakin huolenaiheita, ja siksi olen erittäin, erittäin iloinen, että tammikuu lähestyy loppuaan. Kyllä se tästä.

Oli tarkoitus eilen kävellä vastarannalta, ihan meidän haavetontin liepeiltä tänne lähirantaan, vaan en uskaltanutkaan yksin pitemmälle, sillä lämpötilan vaihteluista johtuen jää paukkui ja ulisi, ja mulle meni pupu pöksyyn. Ei ollut naskaleitakaan mukana. Ehkä vielä tämän talven aikana...  Sain yhden kuvan, jonka nimesin tammikuun parhaaksi. Nyt tosin huomaan, että puun oksalta roikkuu jotain, mikä häiritsee. Olkoon sitten melkein paras.;))

Jotain positiivistakin on tapahtunut, ainakin oman pään sisällä. Tajusin, että olen alkanut tykkäämään sunnuntaipäivistä. Osaan ottaa paremmin ilon siitä, ettei ole pakko tehdä mitään tai voi tehdä ihan mitä vain. Jos aiemmin murehdin sitä, että viikonloppu on pian ohi, niin sitä en tee enää. 

Lopuksi se kuva. Onko joku ripustanut oksaan jotain vai voiko hämähäkin seitti olla kuuraisena noin paksua?

Suloista sunnuntaita harmaudesta huolimatta!

Taina 

Kukkailotteluun! 

Häälahja naftaliinista - Kukkailottelua

Mies teki melko pitkän työrupeaman puufirmassa, ja kun menimme naimisiin, muistettiin meitä aikoinaan hänen työpaikastaan vanerista valmistetulla maljakolla kukkineen. Enkä tykännyt maljakosta yhtään!:D

Vaikka kaappeja olen ahkerasti siivonnut, en ole voinut laittaa maljakkoa kiertoon. Mummon hokema taisi olla: "Joka lahjansa antaa, se onnensa myy". En kai ole halunnut luopua onnestani.:) Vaan makuni on tietenkin muuttunut vuosien saatossa ja taannoin postatessani pyöreän maljakon viehätyksestä olin viimein kypsynyt lahjamaljakkomme käyttöön. Elokuussa vietämme 20-vuotishääpäiväämme, eikä maljakko ole ollut käytössä muistaakseni kertaakaan häidemme jälkeen ennen tätä...

Eilen töiden jälkeen kipaisin hakemaan hieman pajunoksia ja sitten aukaisin tiistaina kursssilla sitomani tulppaanikimpun. Jätin punaisemmat tulppaanit ja pistaasinoksat eri maljakkoon, ja tähän vanerimaljakkoon jätin vain valkoiset ja vaaleanpunaiset tulppaanit, sekä pajunoksat. Halusin, että tulppaanit kurkottelevat reunan yli rikkoen pyöreän muodon. Aloitin pajunoksalla ja valkoisilla tulppaaneilla ja jatkoin kierroksella vaaleanpunaisia tulppaaneita, väleihin laitoin pajunoksia ja loput valkoiset ja vaaleanpunaiset vuorotellen.

Minusta tuo maljakko ja tämä kimppu oksineen on jotenkin kivan veistoksellinen kokonaisuus! Muotopuoli on tuo kimppuni edelleen, mutta olkoon. Tykkään lopputuloksesta, ja sehän on pääasia.

Kukkailottelu on nyt. Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu Kukkailotteluun alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin  #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3 Viime viikon Kukkailottelun kooste löytyy  täältä.

Oletteko muuten huomanneet, kuinka paljon päivät ovatkaan valostuneet? Jopa pilvisinä päivinä valoa riittää jo paljon pidemmälle kuin pari viikkoa sitten. Muutenkin ilmassa on mielestäni ollut ihan selvästi kevättä, vaikka kuinka olemmekin vasta tammikuussa! Ihana, ihana aurinko on tänä viikonloppuna täällä. Nautitaan siitä!

Iloa viikonloppuunne! 💗

 Taina 
 

An InLinkz Link-up

Viime viikon Kukkailottelu pakettiin

Pidemmittä puheitta mennään viime viikon Kukkailottelun koostepostaukseen. Ihania ja inspiroivia, mitä muuta voisi sanoa!

Lumikallio, Milli´s Little Home, Hymyilevä koti

A Whisper from the Almond Valley, Mansikkatilan mailla, Eteläparveke

Belle Époque Wedding Diary

Mia / Something else, Villa Kotiranta

Pieni Lintu, Villa Kotiranta

Viikarivartti, Viikarivartti

Huomiseen!

Taina

Värikäs kimppu tulppaaneista - Uutta oppimassa

Innostuin lähtemään jälleen kukkien sidontailtaan. Teemani oli tällä kertaa värikäs kimppu tulppaaneista ja paikkana Kukka ja Sisustus Neilikka. Vaikka olin juuri joulun alla opettelemassa kukkakimpun sitomista, arvasin, että helppoa ole tule olemaan... Itse asiassa kauniinmuotoisen, ei epämääräisesti harottavan, vaan juuri täydellisen kimpun sitominen on paljon, paljon työläämpää kuin edes ajattelin!

Tiina on hyvä, jämäkkä opettaja! Hän opasti meidän alkuun, saimme 20 eriväristä tulppaania ja katkoimme aluksi pistaasinoksia sopiviksi pätkiksi. Kimpun rakentaminen alkoi, ja kun kimppu oli mielestämme valmis, Tiina kertoi, mitä voisi tehdä vielä paremmin, kimppu purettiin ja homma alkoi alusta. Oman kimppuni purin muistaakseni viiteen kertaan...

 

Muiden kimpuista tuli mielestäni upeita. Vai mitä sanotte tuosta kollaasista? Omaan kimppuuni, jota ei ole kollaasissa, vaan näissä kotikuvissa, en ole tyytyväinen, sillä se on muotopuoli ja värit menivät ihan liikaa yhteen kasaan! Taisin olla tyytyväisempi johonkin niistä purkamistani kimpuista... Olin suunnitellut purkavani tämän kimpun tänään heti töistä tultuani (illalla oli niin poikki, etten enää jaksanut), mutta muutinkin mieleni ja ajattelin tallentaa kuvat kimpusta tuollaisena sekä kirjoittaa ensin postauksen hyvästä ja opettavaisesta sidontakurssista.:) Harvaa asiaan kai opitaan tuosta noin vaan.

Kimppuni sidon uudelleen vielä ainakin yhden kerran. Saatan ehkä jakaa sen kahdeksi kimpuksi, sillä 20 tulppaanista tulee aika paksu kimppu, jota näillä lyhyillä sormilla on vaikea pitää kasassa. Hatunnosto tässä samassa floristeille ja erityiskiitos Tiinalle opeista!<3

 

Katsotaan. Perjantaina luultavasti samat kukkaset!;)

Taina

Lahtelaisten olohuone talvella

Kärvisteltyäni eilen koko ihanan, aurinkoisen, päivän sisällä koulutuspäivän merkeissä, oli selvää, että tänään täytyy päästä ulkoilemaan! Aika kivat puitteet on juuri nyt Lahden satamassa, sillä Lokki-ravintolan yrittäjä on aurannut luitelijoille ja muille jäällä liikkujille baanan, jota pitkin pääsee Mukkulan rantaan saakka. Edestakainen reitti on hieman yli kuusi kilometriä. Jää oli yllättävän tasainen luonnonjääksi, mielestäni jopa parempi kuin toisinaan tuossa lähikoululla jäädytyksen jälkeen.

Eikä muuten oltu ainoita paikalle eksyneitä! Vaikka aurinko tänään pysytteli enimmäkseen pilvessä, oli jäällä ja rannassa varmasti tuhansia ihmisiä päivän aikana. Aikamoisen talviurheiluinnostuksen on saanut tämä auraaminen aikaan. Jäällä oli luistelijoiden lisäksi kävelijöitä, hiihtäjiä, pyöräilijöitä, varjoliitäjiä (?)... Kaupunki on yleensä jossain vaiheessa talvea tehnyt ladut tuolle samalle reitille, mikäli jää on kantanut latukonetta (aika harvoin viime vuosina). Jostain syystä latuja ei ainakaan vielä ole vedetty.  Huhuu Lahden kaupunki!

 

Vaikka viime talvena kävin pariin otteeseen luistelemassa, tänään pelkkä pystyssä pysyminen oli jostain syystä ihan kamalan vaikeaa. Luistimet jäivät liian löysälle ja kiristäminen auttoi vähän asiaa, mutta liekö jännitys vai mikä syynä, että jaloissa alkoi tuntua penikkavaivaa. En ajatellut lannistua, sillä luistelinhan mä tosiaan viime vuonnakin. Tänään vaihdoin luistimet aika pikaisesti kenkiin ja kävin sitten kävelemässä lenkin kameran kanssa. Mies luisteli Mukkulaan ja takaisin ja muutamat sirklailut siihen päälle mua odotellessa.:)

Tällaista tänä viikonloppuna. Mukavaa uutta viikkoa! Sehän onkin viimeinen kokonainen tammikuussa...

Taina

Kukkailotteluun!

 

Tulppaanit sinkkiastiassa // Kukkailottelua

Jos marras-joulukuu olikin erityisesti joulukukkien aikaa, niin sydän- ja kevättalvi on tulppaaniaikaa, ja kun kerran tulppaanikausi on aloitettu, niin eihän se mikään kausi olisi, jos se ei jatkuisi useamman viikon! Mennään ainakin vielä perustulppaaneilla. Viime viikon Kukkailottelun tulppaaneiden valkoinen väri on saanut seurakseen herkkät huurteisen vaaleanpunaiset ja lilat kukkaset.

Alunperin oli ajatus toisenlaisesta, modernimman ilmeen tulppanikimpusta, vaan se idea saa vielä odottaa. Varaston kätköistä kävin hakemassa pienen sinkkiämpärin, joka tuli ehkä viime vuonna pääsiäiskukkien mukana...Revin ämpäristä koristeena olleen säkkikangaspalan irti ja ämpärin sisälle laitoin Fauna-maljakon, sillä se oli juuri oikeankokoinen. Mulla on epäilys, että leikkokukat eivät ehkä tykkää metalliastiasta, enkä ollut varma ämpärin vedenpitävyydestä, siksi ämpärin sisällä on lasimaljakko.

Miten kauniisti iltapäiväaurinko eilen paistoikaan, ja pitkästä aikaa valokuvaaminen oli valon puolesta helppoa ja kivaa. Lisäksi aurinko loi hauskoja valoläikkiä ja varjoja seinille! 

Harmikseni joudun toteamaan, että huomenna lauantaina on töitä koko päiväksi luvassa. Sisällä. Ihan parasta ulkoilusäätä on luvattu, ja se kirvelee todella pahasti. Siispä nauttikaa te auringosta ja ulkoilmasta, joilla siihen viikonloppuna on mahdollisuus!

Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu Kukkailotteluun alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin  #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3 Viime viikon Kukkailottelun kooste löytyy  täältä.

Aurinkoista viikonloppua!💛

 Taina 

An InLinkz Link-up

Kukkailottelua viime viikolta

Miten ihanaa olikaan tänään, kun aurinko paistoi lähes kaksi viikkoa kestäneen harmauden jälkeen! Aika useasti keväisin huomaan yht´äkkiä, että talvi on mennyt jonkunlaisessa sumussa, ja sitä herää uuteen eloon keväisen auringonpaisteen ja lämmön myötä. Sitä heräämistä odotellessa.;)

Viime viikolla mietin Kukkailottelu -koosteen mielekkyyttä ääneen. Koska päätös on tietenkin tehtävä itse, päätin, että teen tammikuussa koosteet entiseen malliin, ja jatkossa katson viikottain, miltä kalenteri näyttää, ja mikä oma fiilis on. Väkisin en halua koostetta väkertää, vaikka saattaa olla, että se syntyy kuitenkin ihan omasta halusta. Toisaalta jos kooste jää tekemättä, en ota siitä paineita. Viime viikon kuvia oli jälleen todella mukava katsella ja sommitella kollaaseiksi! Kiitos kaikille ilottelijoille!<3

 

Ylhäältä alas: Mansikkatilan mailla, Floral Passions, Milli´s little home, Eteläparveke, Katson ikkunasta, La Petite Princesse, Hymyilevä koti, Parempi tänään

Viikarivartti, Ruusun tuhkaa

Vasen ylhäältä alas: Hetken välähdyksiä, Viikarivartti, A Whisper from the Almond Valley, Talossa No 23, Something Else /Mia

Huomenna uudet kuvat ja kukkaset! 🌷

Taina

Pyöreä maljakko - in vai out?

Olen jotenkin hitaasti lämpiävää tyyppiä, mitä tulee useimpiin muotivillityksiin. Kuljen aina vähän jälkijunassa. Toisaalta siinä on se hyvä puoli, että ei tule niin kalliiksi, kuin muodin aallonharjalla ratsastaminen.;) Muistaakseni pallomaisia maljakoita alkoi ilmestyä sisustuskuviin jo pari vuotta sitten. Viime aikoina ei ole voinut välttyä kukkakuvissa tämän tyyppisiltä maljakoilta, vai johtuuko se siitä, että olen alkanut himoitsemaan jotain tuollaista...Näköjään mulla kestää pari vuotta lämmetä.

Onneksi kuitenkin kurkkasin tuonne mun maljakkokaappiini ennen ostoksille lähtemistä. Olin ihan kokonaan unohtanut ostaneeni joskus, jostain, tuollaisen "kultakalamaljakon". Muistan kyllä, kuinka joskus 15 vuotta sitten ostin samanlaisen Tallinnasta. Tykkäsin maljakosta paljon, ja siksi olin todella harmissani, kun se meni rikki muuttossa 11 vuotta sitten. Jossain vaiheessa olin sitten kai ostanut uuden tilalle. Pallomainen muoto viehättää nyt, joten ehkä tästä tulee uusi vanha suosikki! Tietenkin tuosta puuttuvat ne nypyläkuviot, mutta niihin en ehkä olekaan vielä ihan lämmennyt.;)

Meillä on muuten yksi häälahjaksi saatu maljakko, jota en muistaakseni ole käyttänyt kertaakaan sen jälkeen, kun saimme maljakon kukkineen kohta 20 vuotta sitten. Viime aikoina mielessä on käynyt, että se maljakko voisi olla ihan kiva... Yllätys! Sekin on pallonmuotoinen, mutta eri materiaalista. Ehkä käytän sitä lähiaikoina Kukkailottelussa.

Viime viikonlopun Kukkailottelun tulppaanit ja taskuruohot näyttävät tässä maljakossa ihan erilaiselta kuin Kukkailottelukuvissa. Jotenkin kepeämmältä. Betoni tuo puolestaan kontrastia kepeyteen. Tykkään! Jokohan muodin edelläkävijät ovat ehtineet myymään pyöreät maljakkonsa kirpparilla?:)

Taina