Ikkunoiden korjailun lomassa

Kesähuoneen ikkunoita remppaillessa on todellakin aikaa mietiskellä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jos olisin tiennyt ostaessani, kuinka suuri urakka on edessä, en tiedä olisinko tyytynyt uudempiin ikkunoihin, joista olisi voinut suoraan ryhtyä rakentamaan unelmieni tilaa...tuskin.

Olen myös alkanut ymmärtää lausahdusta "vanha talo on elämäntapa" aivan uudella tavalla. Vaikka omakotitalo aina vaatii paljon työtä, niin vanha omakotitalo vaatii työtä monin verroin, ainakin, jos se on päässyt uinumaan ruususen unta... Moni vanha talo on. Tai sitten on tehty ajanmukaisia, mutta tyhmiä remontteja, jotka ovat saaneet paljon pahaa aikaiseksi. Monta kertaa noiden ikkunoitteni ääressä olen ajatellut, että onpa se hyvä, etten remontoi näitä ikkunoita asuinrakennusta varten, ikkunoita on vain neljä ja ruutuja yhteensä 64. Rikkinäisiä ruutuja oli ehkä viitisentoista. Pääsin siis vähällä. Kittejä on pitänyt uusia myös ehjien ruutujen reunoista. Vanhan kunnostaminen ei ole hätähousun hommaa.:)

Pesen kyllä nämäkin ruudut pian!:)

Mietin kitatessa ystäviämme, jotka omistavat yli satavuotiaan talon, ja ovat tehneet omaa ikkunaremonttiaan hiljalleen. Kuinka he jaksavat urakkaansa? Varmaan välillä tulee tuskastumisen hetkiä.  Vanha talo on kieltämättä upea, ja kaipa remonttia tehdessä voi ajatella, että talon tarina jatkuu ainakin seuraavat sata vuotta, kun kunnostuksen tekee huolella, oikeita menetelmiä käyttäen. Samalla sitä jättää oman puumerkkinsä talon rakenteisiin.

Mielenkiinnolla seurailen blogia, jossa tehdään kotia autiotalosta. Mielessäni minäkin teen samaa lähistön autiotaloille. Eipä taitaisi minusta kuitenkaan olla todellisuudessa samaan. On varmasti rankkaa puuhaa riisua talo ensin tyhjäksi, ja sitten rakentaa kaikki uusiksi. Sen verran hyvin tunnen myös omaa miestäni, että tuollaiseen projektiin hän ei varmaan suostuisi.:)

Viime elokuussa urakka oli vielä alussa.

Monet kerrat olen myös ajatellut kiitollisena Susannan kuvallisia ohjeita ikkunoiden remontointiin. Myös häneltä (pelkillä postikuluilla) tilaamani tiskirättien suikaleet, ovat olleet hyvänä apuna kittien poistossa.  Museovirastolta löytyvät korjausohjeet, joista on samoin ollut hyötyä minulle. Nämä olkoon myös vinkkinä muille vanhoja ikkunoita kunnostaville. Jos ei muuta, niin ainakin tunnen viisastuneeni rutkasti tämän ikkunaprojektin aikana ja arvostukseni käsityötä ja entisaikojen osaajia kohtaan on noussut entisestään. Kunnostusurakka lähenee loppuaan, jee!:)

Taina