Kesällä olisi rutkasti enemmän postausaiheita talveen verrattuna, mutta ainakaan vielä ei ole oikein tehnyt mieli istuskella tietokoneen äärellä...Ajattelinkin pitkästä aikaa tehdä rehellisen sillisalattipostauksen, joista osasta aiheista voisi postailla ihan erikseen, mutta tuleepahan varmistettua, että nämä jutut tallentuvat näin edes jotenkin blogiinkin. Olkaa hyvät, siis sillisalaattia, kukkaisaa sellaista!
Aloitetaan aikajärjestyksessä vaikka viikonloppukimpusta, jonka hain viime perjantaina Florenciasta. Ihana hakea välillä kesälläkin ihan oikea, sidottu, kimppu leikkokukkia! Valko-vihreä kimppu oli niin kaunis, että sain siitä inspiksen uusien profiilikuvien ottamiseen. Kun lamppu syttyy, pitää toimia.:) Ojennan kameran silloin tällöin miehelle ja annan vähän ohjeita kuvien suhteen. Hän osaa mielestäni ottaa hyviä kuvia, ja minä osaan olla suht luonnollinen kameran edessä hänen kanssaan. Näistä tällä kertaa otetuista tykkäsin eniten kuvasta, jossa nuuhkuttelin noita viikonloppukimpun pioneita. Kuvassa on minusta kiva tunnelma, vaikka osa hiuksista on lähtenyt karkuteille.
Viikonloppuna käväistiin miehen kanssa kyläpäivillä Vääksyssä, ja poikkesin samalla Zoom Designiin, hakemaan kukille uutta vaasia eli Nicolas Vahén säilytysämpäriä. Ämpärin sisälle mahtuu hyvin lasimaljakko. Pysyy ämpärin sisusta siistimpänä, jos vaikka haluan säilyttää siinä joskus jotain muuta kuin kukkia! Lupiinitalkoisiin olen osallistunut vasta tämän yhden kimpun verran, jolla itse osallistuin viikon Kukkailotteluun. Tällä viikolla teemana on Pientereelta poimittua, ja aikaa osallistua vielä pari päivää. Ensi viikon teemana on Kukkaseppele. Ohjeet Kukkailotteluun löytyy tästä postauksesta.
Sunnuntaina ajoin Tampereelle oppimaan uutta Brändipäivään Villa Wiviin. Valokuvaaja Petra Veikkolan ja Helmivillakon Erika Välimäen vetämä päivä tarjosi paljon ajattelimisen aihetta ja jonkin verran myös luovaa tekemistä. Meitä oli innostavien vetäjien lisäksi 12 innokasta naista jakamassa tätä hienoa päivää. Koulutuspäivä oli mielestäni antoisa, ja pään sisällä ajattelutyö jatkuu. Villa Wivistä ja Brändipäivästä saisi ihan oman postauksenkin, mutta annan nyt itselleni aikaa työstää omia ajatuksiani, ja jos aihe myöhemmin tuntuu pulpahtavan pintaan, postaan siitä perinpohjaisesti. Vaikka minulla oli kamera mukana kurssilla, otin suurimman osan kuvista kännykällä. Niiden siirtäminen koneelle on jostain syystä (mistä en mitään ymmärrä, koska liikaa tekniikkaa) tällä hetkellä niin hankalaa, että joudutte tyytymään pioneihin, jotka kuvasin päivän päätyttyä ikkunalaudalla.
Tiistaina ajelin Facebook -kirppisostoksen perässä Järvenpäähän. Sovellus näytti aluksi, että edullinen lampaantalja (olin juuri todennut, että niille olisi vielä tilausta) olisi myynnissä Iitissä, joten laitoin viestin sillä mielellä, että Iitti on ihan tuossa vieressä. Kun selvisi, että talja onkin Järvenpäässä, en enää halunnut perua kauppoja, siispä päätin liittää reissuun vähän matkailua.
Taljan edellinen omistaja asuu ihan lähellä Ainolaa, Jean Sibeliuksen kotia, joka minulla oli käymättä. Satuin Ainolaan hyvään aikaan, sain kulkea talossa ihan yksikseni, flyygelin viritystä kuunnellen. Video talon sisältä löytyy Insta -tilini profiilin alta. Hurmaannuin täysin Ainolan tunnelmasta ja satumaisen ihanasta puutarhasta. Jean ja Aino saivat asua Ainolassa pitkän, ja ilmeisen onnellisen, elämän. Käkkyräiset, suuret, männyt Ainolan pihassa ovat varmastikin olleet olemassa, paljon pienempinä vain, jo Sibeliuksien eläessä. Ainolassakin olisi aihetta vaikka kokonaisen postauksen verran, mutta jääköön nyt kirjoittamatta. Suosittelen lämpimästi esim. kesäreissukohteeksi! Ennen Ainolaan menoa käväisin muuten ihastuttavassa kesäkahvilassa, Vellikellossa, joka sijaitsee myös Ainolan lähistöllä vanhassa viljamakasiinissa. Sille myös suositus.
Muuten olen tällä viikolla sitten touhunnut pihalla, terassilla ja Kesähuoneessa. Pesin höyrypesurilla terassin olonurkkausta, ja kiipeilin mummon keittiöjakkaralla, jota olen pitänyt erityisen tukevana kiipeilyalustana. Jakkara muuttui kuitenkin lentotukialukseksi, kun astuin liian reunalle jakkaraa höyrypesuri kädessä. Onni onnettomuudessa, suurimmat kolhut tulivat kyynärpäähän, joka on kestävää tekoa ja takareiteen, jossa on pehmusteet omasta takaa.:P Pientä osumaa ylpeyteen sain myös.:)
Ilmalentoani seuraavan päivän yritin ottaa vähän rauhallisemmin, ja tärkein tekoni tuona päivänä oli kranssin solmiminen Kesähuoneen oveen, ja lahjaksi saamani 100 upeaa ruukkuistutusta -kirjan selailu.:) Kaivelin terassille vähän rekvisiittaa vaatehuoneesta ja löysin sohvatyynyjä, jotka ostin monta vuotta sitten Kesähuonetta ajatellen. Osaa niistä olen käyttänyt olohuoneessa, mutta Kesähuoneessa niitä ei olekaan tarvittu. Terassille ostin uuden juuttimaton Etolasta, sillä vanha, muovinen, oli jo niin likainen, ettei siitä tuntunut lika irtoavan edes painepesurilla. Halkaisijaltaan 140-senttinen matto on ihan passeli tuohon kohtaan, mutta riipputuolin alle sopisi minusta toinen samanlainen...
Kannattaa seurailla Instassa stoorien puolella, sinne on jotenkin helppo laittaa juttua pikaisesti, ilman tuntikausien viilauksia!:)
Oikein ihanaa viikonloppua!
Taina























































