Johdot ojennukseen

Yksi asia, jota en oikein sulata, on kaikenlaiset johtoröikkiöt: Niitä kuitenkin muodostuu sinne ja tänne...johdottomia laitteita odotellessa. Miehen sisustelut johtivat siihen, että pöytätietokone siirtyi juniorin huoneeseen, ja kylläpä sinne muodostuikin varsinainen pölypesä! Tässäpä oikein arkista kuvaa siitä, miltä pöydän alla näytti aluksi. Hieman karulta tuntui laittaa tämä kuva ensimmäiseksi, mutta menköön nyt tämän kerran.

Sattumoisin törmäsin Clas Ohlsonilla pyöriessäni pari viikkoa takaperin johtojen säilytyslaatikoihin, jollaisia olin osannut hieman osannut kaivatakin. Pienempi, jollainen on tässä nuoremman pojan huoneessa, maksaa 17 euroa ja isompi 23 euroa. Teinin huoneeseen ostin suuremman, koska siellä on vielä enemmän johtoja. Johdot mahtuivat siellä juuri ja juuri laatikkoon, mutta kansi ei enää mahtunut kunnolla kiinni. Olenpa kuitenkin hurjan tyytyväinen näihin hankintoihin. Vähentää varmasti pölynpalleroiden määrää ja helpottaa imurointia. 

Se on taas viittä vaille viikonloppu. Ihanaa, kun tuo aurinko nyt jaksaa meitä ilahduttaa! Suunnittelin viikonlopulle uimareissua, en ole varmaan koskaan uinut luonnonvesissä elokuun loppupuolella.

Tänään olen kasannut kirpparitavaroita myyntiin, sillä tähän meidän lähelle aukaistiin viime viikolla  uusi kirpputori. Viimeinkin pääsen eroon ainakin osasta tyhjänpanttina lojuvista tavaroista!

Kivaa loppuviikkoa!

Taina

Kesä jatkuu

Pitkästä aikaa pihakuvia ja -kuulumisia. Vaikka olen kovastikin nauttinut viime viikoina omasta pihasta, niin valokuvausta ei juuri ole tullut harrastettua. Monesti olen havahtunut ihmettelemään sitä, kuinka paljon piha on muuttunut vuodessa. Kesähuone ja sen ympärille tehty korotus tuntuu jo luonnolliselta osalta pihaa, vaikka kaikki tietenkin on edelleen kesken. 

 

 

Koko kesänä ei ole oikein löytynyt intoa jatkaa pihaprojekteja, kuten kukkapenkkien rajaamista vanhoilla tiilillä, joten en sitten ole tehnyt muuta, kuin kitkenyt rikkaruohoja ja leikannut nurmikkoa. Voihan olla, että tässä syksyn tullen vielä aktivoidun lapion kanssa heilumaan...tai sitten hommat jatkuu ensi kesänä. Kasvikuvastoa kyllä selailin hiljattain, ja mieli olisi tehnyt tilata ihan vaikka mitä!:)

 

Eniten viehättynyt olen malvaan, jonka istutin keväällä. Se muodostaa kivan parin hopeahärkin kanssa, jonka myös istutin nyt keväällä. Molemmat ovat lähteneet upeasti kasvamaan. Akileijat ovat kasvaneet hurjasti kesän aikana ja ne ovat jatkaneet kukkimistaan kesäkuun alusta tänne elokuun puoliväliin. Myös sormustinkukat kukkivat edelleen, vaikka jossain vaiheessa näytti, että kukinta on päättymässä. Kun näitä kuvia otin, niin huomasin, että kaikenlaisia pörriäisiä oli valtava määrä kukissa. Osa niistä osui kameran linssiinkin, vaikka kiire tuntui näillä olevan.

 

 

 

Punaiset viinimarjat olen enimmäkseen jo ehtinyt poimimaan, mustia tuskin lainkaan. Vadelmia ja mansikoita on syöty tuoreena omasta pihasta joka päivä viimeiset viikot, paras vadelma-aika taitaa olla juuri nyt käsillä, omat mansikat olivat parhaimmillaan reilu viikko takaperin. Omenat alkavat olla kypsiä, ja ihmeiden ihme, meidän päärynäpuussa kasvaa neljä päärynää ensimmäistä kertaa! Pieniähän nuo ovat, mutta tässähän suorastaan tuntee itsensä täti Vihreäksi, kiitos päärynöiden.;D

 

 

 

Nämä kuvat ovat samalla minun korteni Pienen Linnun MakroTex -haasteeseen, jonka aiheena tällä viikolla on elokuu.

Aurinkoisia elokuunpäiviä!

Taina

 

Rosvopaistijuhlissa

Onpahan ollut taas mukava ja melko vauhdikas viikonloppu! Perjantaina olin ystäväni kanssa Isojanossa. Lippujen kanssa meni vähän turhan jännäksi, sillä ennakkoon lippuja ei enää saanutkaan siinä vaiheessa, kun niitä aloin hankkimaan, joten jouduimme jonottamaan niitä ovelta. Onneksemme saimme kuin saimmekin liput, ei niitä montaa enää meidän jälkeemme jäänyt. Isojanossa on tullut käytyä melkoisen monta kertaa (esim. joskus 20 vuotta sitten muistan, kun Kummeli esiintyi:D), mutta tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun liput loppuivat kesken. Syykin on luonnollinen, sillä oli melkoisen hyvät nimet esiintymässä: Tuure Kilpeläinen, Juha Tapio ja Haloo Helsinki. Oli huippuhauskaa ja tulipa laulettua ja tanssittua mukana niin, että jalat oli pelkkää spagettia ja ääni käheänä kotiin tullessa!

Eilen oli sitten jälleen aika kesänpäättäjäisjuhlien, joita on vietetty jo kahdesti aiemmin ystävämme rantaterassilla. Ensimmäisenä vuonna juhlia vietettiin ravuista herkutellen, viime vuonna teemana oli venetsialaiset ja tällä kertaa meillä olikin ilo osallistua rosvopaistijuhliin.

Puitteet on ihan joka kerta viimeisen päälle: menu, istumajärjestykset ja kattaukset on tarkkaan mietitty. Viime vuoden juhlia vietettiin pari viikkoa myöhemmin, joten tuolloin terassi oli katettu teltalla. Nyt olimme jälleen taivasalla, ja on siinä kyllä ihan oma tunnelmansa istua tummuvassa elokuunillassa. Alkuillasta kävi jonkin verran tuuli järveltä, mutta myöhemmin se tyyntyi, ja olihan meille varattu vilttejä, joihin kääriytyä.:)

Ihan ähkyssä taas oltiin ruokailujen jälkeen, sen verran herkullista oli kaikki, mitä tarjottiin: itsetehtyjä karjalanpiirakoita ja sämpylöitä, kantarellikeittoa, rosvopaistia, samassa kuopassa kypsyneitä juureksia ja jälkkäriksi kahvia ja mustikkapaistosta vaniljakastikkeella. Ihan tässä tulee nälkä tätä kirjoittaessa...Ensimmäistä kertaa pääsin rosvopaistia maistamaan, ja olipa se kyllä niin hyvää.

 

 

 

Juttua ja naurua riitti yöhön saakka. Tällaisissa juhlissa on kivaa myös se, että tutustuu uusiin ihmisiin. Osan vieraista kanssa olimme olleet juhlissa aiemmin, osa oli näissä ensimmäistä kertaa. Lämmin kiitos upeista juhlista Samille, Peterille ja Tapsalle! Oli loistojuhlat jälleen kerran! Tällaisen viikonlopun jälkeen on helppo palata arkeen iloisella mielellä.:)

Taina

Verhopähkäilyjä keittiöön

On ollut ilo tehdä ruokaa, leipoa ja syödä valoisammassa keittiössä. Vaalea ilme on jotenkin todella rauhoittava ja lempeä.

Verhoja tässä nyt pähkäilen. Sekä makkarissa, että olohuoneessa meillä on Ellokselta ostetut laskosverhot, joista olen tykännyt paljon, sillä vaikka meillä on alunperin ollut ompelijalla teetetyt laskosverhot tässä kodissa useammassa paikassa, niin ainostaan kodinhoitohuoneen pienen pienen ikkunan verhoa nostetaan ja lasketaan. Muualla verhot ovat saaneet olla ehkä ikkunanpesuja lukuunottamatta paikoillaan, jolloin ne nostetaan ihan ylös. Siispä haluaisin myös keittiöön samantapaiset laskosverhot, joiden asetuksiin ei sitten kuitenkaan luultavasti kosketa, varsinkin kun olen aina katkaissut saksilla kiinnitysnarut lyhyiksi.;D Toki sitä voisi ommella itsekin vaikkapa valelaskosverhot, mutta ainakaan nyt ei aika anna periksi. Nuo valmisverhot ovat myös niin edullisia, että tuskin sillä hinnalla saisi edes kangasta!

Värivaihtoehdot ovat melko värittömät, eli valkoista ja harmaata tai valkoista ja mustaa. Ensin ajattelin valkoisia verhoja hyvin vaaleanharmailla raidoilla, mutta mietin, että toisiko mustavalkoinen tai tummempi harmaa enemmän särmää... Ruusukuvioiset näyttävät myös kivoilta noin värittöminä.:) Mitä enemmän mietin, sitä vaikeammaksi valita käy.

 

 

Jotexin Gustavia-laskosverho, väri musta/beige

Sama verho, mutta harmaana

Jotexin Classic Rose-laskosverho, väri harmaa

Jotexin Gustav-laskosverho, väri harmaanvihreä/valkoinen

 

 

Sama kuin yllä, väri pellavabeige/valkoinen

Anno Raita-laskosverho, väri musta-valko

Mitkä näistä sinä valitsisit? Olisi kiva saada mielipiteitä! Vaikka nuo verhot ei kovin kalliita tosiaan olekaan, niin en ole ahkerasti verhoja vaihtelevaa tyyppiä. Olisi mukava saada heti sellaiset verhot, joista tykkään seuraavat viisi vuotta ainakin.:) Kaikki verhojen kuvat on lainattu Jotexin ja Kodin1:sen sivuilta.

Aurinkoista viikonloppua!

Taina

Cookies

Tänään oli ensimmäinen oikea koulupäivä täällä meilläpäin ja työt on saatu mukavasti käyntiin. Oli kiva huomata, että mun oppilaatkin olivat ihan innoissaan kouluun paluusta, ja erityisesti taitaa kutkuttaa uuden kielen aloittaminen. Muistan, miten ihanaa itsestäni oli tuon ikäisenä opiskella englantia, ja ne sanat kyllä osattiin etu-ja takaperin. Jossain vaiheessa sanojen pänttääminen ei kyllä ollut enää niin mukavaa...;D

Viime viikon Helsingin reissulla kulutin aikaani mm. Clas Ohlsonilla tutkien hyllyjä erityisen hartaasti. En voinut vastustaa ihania cookieleimasimia, jotka eivät myöskään olleet Clasumaiseen tapaan hinnalla pilatut. Muistelen, että setti maksoi 5,90.

Siitäpä sain hyvän tekosyyn leipoa keksejä syntymäpäiväni ja tänään uudelleen, vähän niin kuin ensimmäisen koulupäivän iloksi. Reseptin runko on Kinuskikissalta. Totesin sen etukäteiskatselulla parhaaksi, ja kahden leivontakerran perusteella todella nopeaksi ja helpoksi myös! Mies kyllä sanoi, että jos en leipoisi näitä enää, kun ei voi olla syömättä...

Poikkeamaa olen tehnyt vain lisukkeissa. Viime viikolla jaoin taikinan kahtia, ja lisäsin toiseen puoleen noin 100g valkosuklaahippuja ja toiseen puoleen noin 100g M&M-rakeita. Tänään lisäsin koko taikinaan noin 0,5 dl tummaa kaakaota ja toiseen puoleen vielä noin 100g M&M:ä, niitä kun jäi reilusti yli viime viikolta. Alkuperäisen ohjeen 300g suklaata tuntuu aikamoisen suurelta määrältä!

Ohje on tosiaan superhelppo. Ensin sulatetaan voi. Lisätään siihen sokerit ja muna sekä lopuksi kuivat aineet. Taikina lusikoidaan pellille ja paistetaan 200 asteessa 8-10 minuuttia. Kinuskikissa teki isoja keksejä, minä pienempiä, joten niitä tuli noin 25 kappaletta. Jos tuollaisen cookieleimasimen päädyt ostamaan, niin kannattaa painella leimat vasta uunista ottamisen jälkeen. Olen ainakin kuullut, että ennen paistoa jos leimaa, niin uunissa kuviot paistuvat umpeen.

Aamuvirkkuna olen tänään herännyt jo vartin yli kuusi, ja ehdinpä siksi hyvin aamulenkillekin, niin kuin lomalla toivoin.Vaikka töihin on ollut mukava palata, niin ihan kauheasti ei harmita, että huomenna on jo perjantai. Kaikenlaista huippukivaa tiedossa viikonloppuna, kuten livemusiikkia ja rosvopaistijuhlia!:)

Aurinkoista perjantainaattoa!

Taina