Mistä tietää olleensa hyvässä kulttuuriesityksessä, nähneensä hyvän elokuvan tai lukeneensa hyvän kirjan, saaneensa sielun ruokaa? Minusta hyvä sielunruoka, on sellaista, että se jää askarruttamaan mieltä pitemmäksi aikaa. Se voi pulpahtaa mieleen myöhemmin keskustelussa tai kuvia katsellessa, niitä näitä miettiessä. Se jättää jäljen omiin ajatuksiin. Rentoutua voi kepeiden pikaruokien avullakin, kuten suosikkisarjan tai hömppäelokuvan parissa, mutta välillä kannattaa ruokkia sielua hieman paremmalla ja laadukkaammalla.
Sellainen esitys oli minusta "Kaikki äitini - kaikki tyttäreni. Se pisti miettimään omaa suhdetta äitiin, äidin suhdetta mummoon ja lasteni suhdetta minuun.
Esityksessä riisuttiin äiti jalustalta alas. Eihän kukaan äiti ole pyhimys, vaan meissä kaikissa on omat vikamme ja puutteemme! Taustalla häilyvät myös edellisten sukupolvien tavat olla, elää, rakastaa jne...Esityksessä sai nauraa sekä ilosta, että liikutuksesta. Lahjakkaita ja rohkeita naisia nuo Miitta Sorvali, Pirjo Heikkilä ja Sanna Stellan! Ja mitkä lauluäänet<3 Esitykset pyörivät ainakin Helsingissä Aleksanterin teatterissa, joten menkää ihmeessä katsomaan, jos asutte sillä suunnalla!
Laitoin juuri tulet takkaan ja kynttilöihin ja ajattelin pinnistellä sen verran, että jos vaikka pitkästä aikaa leipoisin jotain hyvää...
Tunnelmallista torstai-iltaa teillekin!
Taina
