Keittiön laatikoiden järjestelyä ja keittiöpsykologin mietteitä

  

Minut on vallannut vaihteeksi ihmeellinen energia ja into näin alkuvuodesta! Tässä kodin raivauksessa ja uudelleen järjestelyssä on selkeästi erilaisia kausia, ja nyt on ilmeisen iso vaihde päällä. Pari vuotta sitten aloin käydä järjestelmällisesti meidän kotia läpi ja homma jatkuu jälleen. Neljätoista vuotta samoissa nurkissa, tajusin viime viikolla. Moni paikka kodissamme kärsii siitä, että tavaraa on vuosien saatossa tullut lisää, mutta vanhatkin ovat saaneet jäädä. Viime viikonloppuna miehen luistimia varastossa etsiessämme ajattelin, että paras tapa olisi kai ottaa ihan kaikki tavarat pois hyllyistä, kaapeista ja laatikoista ja tavara kerrallaan punnita, mikä on säilyttämisen arvoista. Niin uuvuttava ajatus, että sen joutuu hylkäämään samantien.

Aloitin kuitenkin keittiön laatikoista inventaarion nyt viikolla. Ei meidän keittiössä ole sellaista laatikkoa tai kaappia, jota en olisi useampaankin kertaan siivonnut näiden vuosien aikana. Silti tuntuu, että jostain syystä järjestystä on vaikea ylläpitää. Lautaset, lasit ja kattilat ovat mielestäni löytäneet paikkansa ja järjestyksen, vaan kun keittiössä on niin paljon muutakin! On kuiva-aineita, kattaustarpeita, miljoona erilaista muovirasiaa ja juomapulloa...niin ja ne murut aterinlaatikossa! Meitä on monta ihmettelemässä tätä murujen mysteeriä.

Instassa olen ihastellut monen muun tavoin Marjon kodin järjestystä. Miten jonkun koti voikin olla noin upealla tavalla järjestyksessä! Ihan tuollaisesta en edes haaveile, mutta kuitenkin Marjon maustelaatikon kuvat saivat minutkin aloittamaan jälleen tämän kodin järjestämisen, vieläpä sieltä maustelaatikosta.

Kaikenlaista yllättävää voi tulla vastaan, kun lähtee omien tavaroiden tutkimusretkelle. Löysin mm. purkillisen hopeakuulia (niitä kakunkoristeita), joiden parasta ennen päivä oli vuonna -98. Muistan kyllä hämärästi, että ne kuulat olivat heti ostettaessa jotenkin kovia. Koska purkki oli lähes täysi ja kuulat lensivät roskiin, totesin, että olin tehnyt turhan ostoksen. Niitä pitää yrittää välttää jatkossa. Mausteita (muutakin kuin suolaa ja pippuria) voisin käyttää ruuassa nykyistä enemmän ja pullaa voisin leipoa useammin. Laatikoita siivotessa ehtii miettiä monenlaisia asioita.:)

Hyvän Tuulen Puodista olen tilannut noita lasiputkia ja pieniä purkkeja korkkikannella. Lämmin suositus tälle verkkokaupalle, jonka löysin ihan vain googlaamalla. Viikko sitten tein ensimmäisen tilauksen ja myöhemmin toisenkin, ja molempien pakettien tavarat ovat jo minulla käytössä. Huippua, vaikka sain vahingossa paketin, jossa oli minun osoitelappuni ja toisen ihmisen tilaamat tavarat. Erheestä huolimatta kaikki siis viikossa perillä.<3 Erittäin edulliset hinnat myös! Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan suositus omasta aloitteesta ja tahdosta vinkata hyvä palvelu.

Homma on vielä vaiheessa, sillä takana on nyt kolmen laatikon mylläys ja uudelleenjärjestely. Joudun hieman odottamaan, sillä ostin jo kaikki Lahden H&M home:n puulaatikot, jotka sopivat täydellisesti niin mausteiden kuin ruokailuvälineidenkin säilytysalustaksi. 

Tigerista ostamani isommat purkit sen sijaan osoittautuivat korkkikansien osalta haiseviksi. Korkki on ottanut jostain ummehtunutta hajua, ehkä kuljetuksen tai varastoinnin aikana...Kuten kuvista näkyy, poistin haisevat korkkikannet, jottei haju tartu purkkeihin ja leivontatarpeisiin, joita purkeissa on. Pari korkkikantta on nyt pakastimessa soodan kanssa. Kansia nuuhkin tietenkin heti aamulla vain todetakseni, että haju on niissä edelleen...ja nenänpääni soodasta valkoinen. Harkitsen kansien hävittämistä ja purkkien käyttämistä ilman kansia. Ilolla otan hajunpoistovinkit vastaan!

Tällaisia keittiömietteitä tänne. Kunhan saan valmista aikaiseksi, niin lupaan esitellä lopputuloksen! Tekeillä on myös pari postausta kuva-arkistoja käyttäen, täytyy käyttää mielikuvitusta, kun luonnonvaloa on niukasti.

Ihanaa sunnuntaita ja inspiroivaa viikkoa!❤

Taina

Toimivampi eteinen - arkeen ja juhlaan

Ennen tämän ihanan lämpöaalloon tuloa kävin suunnitelmieni mukaan eteisen kimppuun, joka kyllä on ollut tilava ja periaatteessa toimiva tätä ennenkin: reilusti neiliötä, säilytystilaa runsaasti kaapeissa sekä liukuovien takana, penkki, jolle istahtaa, avaruutta ja valoa, mutta...

Turhaa tavaraa oli kertynyt kaappeihin ja hyllyihin, kuten suojia ja kypäriä, joille ei meillä ole enää käyttäjiä. Varsinkin pojilla on ollut tapana nakata takit ja muut tavarat kotiin tullessa eteisen penkille. Harvemmin takit ovat päätyneet peiliovien takana olevaan naulakkoon. Esikoinen oli jo pitkään vienyt takkinsa oman huoneensa naulakkoon, mikä minusta on aivan väärä paikka ulkovaatteille. Pitkään mietittyäni päädyin hankkimaan Ikeasta samanlaisen tangon vaatteille, kuin liukuovien takanakin on, mutta tämä uusi laitettiin eteisen penkkisyvennyksen seinälle. En aikaisemmin ollut halukas laittamaan minkäänlaista naulakkoa tuohon syvennykseen, koska se tekee tilasta levottomamman. No, penkillä lojuvat vaatteet eivät olleet sen kauniimpi vaihtoehto, joten tässä asiassa totesin käytännöllisyyden menevän estetiikan edelle.

Joskus aikojen alussa syvennyksen sivuseinille olin hankkinut avainnaulakon, sekä Ikeasta hyllyllä varustetun liitutaulun. Näillä molemmille tuli lähtöpassit. Ikean Skådis, jota meillä on myös olohuoneessa, toimii hyvänä pohjana erilaisille lokeroille, joihin saa piiloon sitä pientä, mutta tarpeellista sälää, jota eteisessä pyörii. Taulun alle tilasin OMAshopista (iso peukku nopeasta toimituksesta ja vähän liiankin houkuttelevista valikoimista) Estique organazerin, johon saa muutamat avaimet talteen, ja esim. aurinkolasit, sillä reunallisessa hyllyssä on pehmuste. Halusin nyt keskittää säilyttimet yhdelle seinälle, mikä on mielestäni huomattavasti esteettisempi ratkaisu, kuin ripotella seinille sinne tänne kaikenlaista. 

Bonanza-tuoli odottaa uutta paikkaa jouduttuaan keittiössä työttömäksi...

Eteisen kaapistojen toiselle seinälle ripustettiin muuten nyt samalla lehtiteline, jonka hankin monta kuukautta sitten. Ennen lehdet lojuivat kirppislöytöjakkaralla, jolle nakkaan työlaukkuni kotiin tullessa. Nyt lehdille on oma paikka ja laukulle oma. Jakkaran alla on ollut iso punoskori paperinkeräyseen meneville lehdille ehkä pari vuotta. Sitä ennen niitäkin kertyi kasoihin sinne tänne.

Normaalisti meillä viedään kesän tullen talvikengät varastoon, mutta talvikamppeet ovat saaneet roikkua  peiliovien takana tangossa tai eteisen kaapissa, jossa minun ja mieheni takit ovat ihan arkenakin. Liukuoven taakse on kätketty urheilutamineet ja vaikka näissä kuvissa nyt ei näykään, usein myös kierrätykseen menevät roskat. Nyt päätin, että siivoamme talvivaatteet varastoon, ja eteiseen tuli rutkasti tilaa. Eipä tarvitse ennen ylppäreitä enää raivata tilaa vieraiden takeille. Tuo kierrätyksen määrä on muuten lisääntynyt erittäin paljon reilussa kymmenessä vuodessa. Nykyään ottaisin sen aivan toisella tavalla huomioon kotia suunnitellessa. Pidin aikoinaan tärkeänä, että tuohon tilaan tulisi ikkuna, jotta luonnonvaloa olisi saatavilla vaatteita ja varusteita valitessa. Saattaa olla, että ikkunan viemällä tilalla olisi voinut ratkaista kierrätysroskien säilytykseen liittyvän pulman.

Eteinen on ollut tällainen nyt reilun viikon verran.  Aluksi näytti siltä, että kuopuksen takki ja tavarat eivät vieläkään löydä naulakkoon. Nyt on alkanut sujumaan paremmin! Olen hyvin luottavainen, että meidän eteinen on nyt entistä toimivampi ja pysyy paremmin järjestyksessä kuin ennen (kuvia vajaan neljän vuoden takaa).

Huomenna on helatorstai ja vapaapäivä, säätkin suosivat. Jihuu! Jos ennätän, saatan avata Kukkailottelun jo huomenna, viimeistään perjantaina joka tapauksessa. Kukkailottelujen merkeissä tavataan siis!

Taina

Joulukuun kuudes

Hyvää itsenäisyyspäivää ja onnea 98-vuotialle Suomi-neidolle! Tänään on jälleen palattu harmauteen ja vesisateeseen, mutta kaipa tuo harmaa sopii hyvin suomalaisille ihan jokaisena päivänä. Eikös se ole meidän kaikkien lempiväri? ;D Siitä tulikin mieleeni, kuinka tässä viikolla töistä iltapäivän hämärässä kotiin ajellessani lensi pääni yli kaksi joutsenta, joiden nokat oli kohti etelää. Lintuja katsellessani mietin, että jos olisin muuttolintu, olisin varmaan lentänyt jo useampi viikko sitten jonnekin aurinkoisempaan paikkaan. Kyllä noitten joutsenien täytyy todella tykätä Pohjolan perukoilla oleiluista, kun näin myöhään ovat vielä maisemissa! 

Asiasta toiseen eli niihin eilisiin Sisustus Chillistä tekemiini ostoksiin. Tuo kuvassa näkyvä Monday to Sunday -keramiikkasarjaa oleva maljakko on minusta kaikessa yksinkertaisuudessaan ja koruttomuudessaan niin kaunis!<3 Käväisin juuri reilun vuoden takaisessa postauksessa Monday to Sunday-blogissa ja huomaisin, että ostamani maljakko sopii näköjään myös kruunukynttilälle. Kuluneen syksyn aikana olen suorastaan hullaantunut tällaisiin käsintehtyihin keramiikkiastioihin. Toinen samantapainen, joka minua kovasti viehättää Monday to Sundayn ohella, on Tuias keramiikka.  Voisi ainakin kuvitella, että tuollainen ajaton ja iätön tyyli ei alkaisi missään vaiheessa kyllästyttää.

Maljakon lisäksi ostin kaksi kivaa korttia RiiKeltä. Kävin myös tutkailemassa yrityksen sivuja ja totesin, että tekisi mieli ostaa pari isoa paperitähteä...Kortit saivat paikan työpöydältäni, heitin kalenterin jo pois ja liimasin kortit alustalle kuvioteipeillä. Tässä vuoden aikana olen todennut, että meidän perheen kalenterin pitää roikkua seinällä, missä se on paremmin nähtävillä. Olen tykännyt Villa Valkon Katin suunnittelemasta kalenterista todella paljon, mutta valitettavasti kirjoitusalustalla nököttävä kalenteri ei sovi meidän perheelle, täällä ollaan näköjään niin urautuneita kalenterin paikkaan! Täytyy ryhtyä etsimään ripustettavaa kalenteria ensi vuotta varten. Tuohon kirjoitusalustalle ajattelin jatkossa napata sopivan inspiskuvan aina sellaisen vastaantullessa. Tuonne vanhan tuolin jalkojen alle haaveilen muuten sellaisia pieniä pyöriä kuin esim. Howard-tuoleissa on. Jos joku osaa kertoa, mistä sellaiset voi hankkia, niin kertokaa ihmeessä mullekin!

Iloista itsenäisyyspäivää!

Taina

Purkki, purnukka, tuubi - Kaaos selätetty!

Joskus pienen pieni asia saa täällä kotirintamalla vyöryn aikaiseksi. Esimerkiksi kun siivoaa pienen kaapin tai laatikon, pian huomaa, että koko koti on hyrskyn myrsyn, lajittelu käynnissä ja mieleen iskee kauhea tietoisuus siitä, että homma ei pääty tähän, noita omituisia "paikkoja" kun kotona riittää. Vähän tähän tapaan minulle kävin, kun ostin tekoyrtin Finnmarin myymälästä. Kotiin päästyäni asettelin sen vessaan, mutta yht´äkkiä moni asia siinä ympärillä alkoi häiritsemään ja kohta huomasin istuvani kaaoksen keskellä lajittelemassa tavaroita. Omistamisen riemua pahimmillaan?

Eteisessä sijaitseva (lähinnä poikien ja vieraiden käytössä oleva) vessa on ollut lähes samanlainen sen kymmenen vuotta, jotka olemme tässä kodissa asuneet. Takatason päällä on ollut sama taulukokoelma alusta alkaen, samoin tasolla isossa astiassa matkoilta kerätyt simpukat ovat mielestäni keränneet pölyä ihan riittävästi. Poistin kaiken ylimääräiseltä tuntuvan tavaran. Tällä hetkellä riisuttu ilme tuntuu parhaalta. Tiimalasi sai vielä jäädä, sillä toivoisin varsinkin kuopuksen käyttävän sitä hampaita harjatessaan! Poikien vessaan ostettu tekosalvia muuten tuoksuu (ilmeisesti aine, jolla kasvi on kiinnitetty purkkiin), toisin kuin meidän vessaan ostamani tekominttu.
 
Vessan mattoja olen vaihtanut useampaan otteeseen vuosien saatossa, enkä tämän vessan nykyisiinkään mattoihin ole tyytyväinen, kaksi samanlaista, valkoista, perusmattoa. Miksi vessan matot ovat edelleen niin pieniä? Minusta tuo vessa ei ole edes järisyttävän iso, mutta suurin osa matoista näyttää pikkutilkuilta, kun ne laittaa lattialle. Haaveilen tännekin (meidän pikkuvessassa on jo) trikookuteesta virkattua mattoa, mutten ole raaskinut maksaa vessan matosta lähemmäs sataa euroa, minkä oikeankokoinen matto maksaisi.

Meidän vessa on paljon pienempi, mutta operaatio oli suurempi, kävin nimittäin läpi laatikot ja kaapit, ja annoin kyytiä kaikelle vanhentuneelle tai turhalle. Lajittelin ja järjestelin. Uudet, Ikeasta ostetut, kuusi pienempää laatikkoa ja kaksi isompaa ovat juuri passelit vessanlaatikoihin ja auttavat nyt tavaroira pysymään järjestyksessä.

Siivousurakan päätteeksi suihkuttelin vielä pikkukaapin päällä olleen tekokasvin (kirppariostos vuosien takaa) ruukun mustaksi. Alunperin ruukku oli kullanvärinen. Maalasin sen aikoinaan hopeanväriseksi, mutta nyt tuntui, että mustaa sen olla pitää.

Olen niin onnellinen vessan laatikoiden ja kaappien hyvästä järjestyksestä, että vieläkin tekee mieli kurkistella niihin ihan muuten vaan. ;D Huomattavan paljon suttuisempia kuvia vessojen aikaisemmista ilmeistä, parin vuoden takaa, löytyy täältä.

Mulla oli vakaa aikomus katsella jouluvalot hyvissäajoin alkuviikosta valmiiksi ja laittaa ne paikoilleen jo eilen, mutta enhän mä mitään ehtinyt. Tänään siis taidan tehdä pienen räjäytyksen kodinhoitohuoneen yläkaapeille, joissa on tallessa joulukoriste poikineen. Kuten tuossa vessoja putsatessani taas huomasin, niin on ihan mielettömän vapauttavaa luopua turhasta tavarasta. Ja vaikkei noihin oman kodin kaappeihin vieraat ikinä kurkistelekaan, niin joku feng shui siinä kai piilee, että sekaiset ja liian täydet kaapit vievät energiaa pelkällä olemassaolollaan. Oletteko huomanneet saman? Haluaisin myös tietää, että onko olemassa ihmisiä, joille ei koskaan edes pääse syntymään paikkoja, jotka ovat epäjärjestyksessä. Meillä sellaisia ei ainakaan asu!

Huomenna tunnelmoidaan ensimmäistä adventtia. Jee!:) 

Taina

Huivit ojennukseen

Kylläpä voi vaihteeksi olla tahmean tuntuinen päivä. Ja kappas, aurinkoa ei olekaan näkynyt muutamaan päivään, joten syytä ei tarvitse sen suuremmin ihmetellä. Pikkaisen tosin voisi syyllistä peilistäkin haeskella, sillä kerättyäni voimia töistä tultuani, saankin illalla yleensä ihmeellisen virtapiikin, eikä mua huvita yhtään mennä nukkumaan! Aamulla puolestaan on niin pimeää, että unia voisi helposti jatkaa tuonne yhdeksän korville. Koska tykkään itsestäni, niin osoittelen ehkä mielummin syyttävällä sormella muita. Pitäisiköhän tehdä joku manifesti vai peräti manivesti noihin töiden alkamisajankohtiin liittyen?!;) 

Asiasta kolmenteen: Minusta ei mitään muotibloggaajaa saisi tekemälläkään. Päivän aihe liippaa kyllä muotia läheltä, mutta mannekiineina toimivat Ikeasta ostetut keittiötarvikkeille tarkoitetut tangot. Tykkään käyttää huiveja varsinkin töissä, sillä toisinaan on hieman käynyt veto ikkunoista...Meillä ei olekaan homeongelmaa.:P Sen sijaan huivien säilytys on ollut ongelma, jota en ole osannut ratkaista kuin vasta hiljattain.

Nyt saatte nähdä karut ennen- ja miellyttävämmät jälkeen-kuvat meidän vaatehuoneesta. Olen sitä ennenkin esitellyt täällä. Joskus vuosi sitten laskin Karlan innoittamana kaikki vaatteeni (klik).

Ensin jälkeen-kuvat, koska Facebook nappaa yleensä ekan kuvan otsikon kaveriksi.

 

Ihme, jos tästä laukkuhuivimytystä mitään löytää!

Oli vaatehuone päässyt taas sellaiseen sekasotkuun...Voin vakuuttaa, että ennen näitä näkemiänne kuvia olin jo siivonnut hyvän aikaa, jotta mahduin ylipäätään astumaan vaatehuoneeseen.

Olen todella tyytyväinen tähän uuteen järjestykseen. Laukkuja varten olleita naulakoita nostettiin reilusti ylöspäin, sillä laukkuja tulee vaihdettua paljon harvemmin. Vapautuneeseen tilaan kiinnitettiin kaksi keittiötarviketankoa pääällekkäin noin puolen metrin päähän toisistaan. Tangoissa roikkuvista huiveista on helppo valita asuun sopivat vaihtoehdot. Kuvia varten siirsin ylemmän tangon huiveja hieman sivuun, jotta systeemi käy selväksi. Epäilen, että ystäväni Reetta tarvitsisi huiveilleen ehkä viisi tankoa, mutta minun huiveilleni kaksi tankoa on ihan riittävästi.:)

Lopuksi voin vielä todeta, että näköjään blogin kirjoittaminen auttaa tahmaisen tiistain muuttamiseen paremmaksi. Kokeilkaa tekin!:)

Taina

 p.s: Muistathan arvonnan edellisessä postauksessa!