Ensikosketus Amerikkaan

Matkamme ensimmäinen etappi oli Marylandissa, mieheni siskon ja hänen perheensä kotona. Lennot meillä oli New Yorkiin, josta olimme lankoni kehoituksesta tilanneet ns. limousiinipalvelun viemään meidät perille. Nimestään huolimatta kyyti vastaa tavallista taksipalvelua. Kuski oli meitä vastassa kentällä ja hän vei meidät suoraan kälyni kotiovelle, kuten oli sovittu. Hyvä homma, sillä lennon ja valvomisen jälkeen meiltä tuskin olisi löytynyt riittävää valpautta vilkkaassa liikenteessä selviytymiseen. Myöhemmin satoi vielä rankasti ja liikennettä tuntui suomalaisittain olevan runsaasti. Oli todella synkkää ja pimeää loppumatkasta, sillä ilmeisesti sähköt olivat menneet monilla poikki. Salamat halkoivat taivasti ihan eri tavalla, kuin koti-Suomessa. Tuntui, että olin tipahtanut jännityskirjojen ja -elokuvien maailmaan.

Mieheni sisko on asunut Amerikassa noin 30 vuotta, ja tässä maalaistalossa (farmi olisi ehkä parempi sana) he ovat asuneet 20 vuotta. Nyt kotona on viidestä lapsesta enää kaksi nuorimmaista, ja kodinhoidon ohella eläimet ja kaikenlainen luomuviljely vievät kälyni ajan. Hän on ollut innostunut luomuviljelystä ja terveellisestä ruuasta varmasti vuosikymmeniä, selvästi edellä aikaansa. Minäkin ostan mielelläni luomua ja toivoisin osaavani syödä terveellisemmin, ja jotenkin ymmärrän kälyäni nyt entistä paremmin, varsinkin etsittyäni oikeanlaista ruokaa amerikkalaisista ruokakaupoista. Esimerkiksi leipä tuntui enimmäkseen lisäaineita vilisevältä vehnähötöltä ja maustamatonta jogurttia oli vaikea löytää, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Myöhemmin New Yorkissa löysimme sitten kivoja ruokapaikkoja, jotka tarjoavat lähiruokaa, luomua ja raakaravintoa. Mahtavatko Manhattanilla asuvat muuten kokata itse ollenkaan? Epäilen.

Myös perheen koirat tykkäävät vilvoitella, vaikka se ei ihan sallittua ollutkaan.;D

Kälylläni on myös kaksi hevosta.

Kälyni ja lankoni koti on todella ihana, ja olen iloinen, että saimme asustella tällaisessa paikassa! Tästä ei ole tarkoitus tulla kotiesittelyä, mutten voi olla laittamatta näitä kuvia ja malta olla kertomatta hieman kodistakin.

Sain jälleen melkein hepulit, kun olohuoneessa komeili tuoleja, jotka muistuttivat erehdyttävästi Askon Bonanza-tuoleja. Nämä tuolit olivat kuulema englantilaista alkuperää ja kirpparilta ostetut. Ottaisin niin mielelläni tuollaiset harmaat meille! Olohuoneen perintömatto on aivan käsittämättömän upea.<3 Suuret ruutuikkunat, kaunis takka, eteisaulan korkeus, leveät listat (näytti muuten siltä, että lista olisi tehty ihan vain laudasta, jonka päälle on liitetty ohuempi, oikea lattialista), puiset liukuovet...Voisin jatkaa luetteloa vaikka kuinka pitkään! Mikä ihana väljyys ja avaruus, kodikkuutta silti unohtamatta!

Minä se vaan kuvailen sisustuksia, ja välillä kuviin tulee vahingossa ihmisten osia.;D

Poikiemme Amerikan serkuista keskimmäinen kuvassa vaimonsa ja suloisen pikkuneidin kanssa.

Kuva suvun miesväestä samalla tavalla kuvattuna, osittain myös samoissa vaatteissa. Hieno perinne!

Olimme harvinaisia vieraita kaukaa, joten meitä kävi morjestamassa vajaan viikon aikana joukko kälyni ja lankoni ystäviä. Amerikkalaisista tuli heti välitön ja ystävällinen vaikutelma, eikä vaikutelma oikeasti muuttunut koko matkan aikana, päinvastoin. Esim. myöhemmin New Yorkissa minulle tarjottiin apua matkalaukun kanssa (ihan vilpittömin aikein) ja metrossa tarjottiin istumapaikkaa, tai kun tutkimme karttaa miettien oikeaa reittiä, oli joku helposti kysymässä, tarvitsemmeko apua. Tätä toivoisin niin kovin Suomeen! Floridassa meiltä kyseltiin todella useasti, mistä päin olemme ja sellainen vaikutelma tuli, että suomalaisuus on erittäin hyvä juttu Amerikassa. Löytyipä uima-altaalta eräs innokas Valtteri Bottas-fani, joka oli aivan tohkeissaan, kun kuuli meidän asuvan ihan lähellä Valtterin lapsuuskotia.;D Tämä mies oli joskus käynytkin Suomessa, ja hän oli perille esim. talvisodan tapahtumista. Siinä sai kyytiä omat ennakkoluulot jenkkien tietämättömyydestä!

Saimme olla iloisia ja ylpeitä myös omista pojistamme, jotka tulivat reippaasti ja oma-aloitteisesti kättelemään vieraita ja juttelivat kaikenlaisista asioista englanniksi vieraiden kanssa, eivätkä vetäytyneet suomalaiseen tyyliin syrjään.

Sää ei meitä oikein Marylandissa suosinut, sillä siellä oli enimmäkseen poikkeuksellisen kylmää ja sateista. Ehdin jo epäillä, että olen pakannut täysin vääriä vaatteita mukaan, sillä meillä ei ollut edes takkeja mukanamme. Onneksi hellevaatteillekin tuli myöhemmin käyttöä! Sukulaisille mennessämme emme olleet suunnitelleet mitään erityistä ohjelmaa, mutta emme tietenkään pelkästään oleilleet sisätiloissa tai läheisellä Mallilla (ostoskeskus) neljää päivää, jotka meillä oikeasti oli käytettävissämme. 

Aikaeroon tottuminen vei minulta ehkä kauemmin, kuin muilta perheessämme, sillä mulla taitaa olla melkoisen tarkka sisäinen kello ja olen luonnostaan aamuvirkku. Heräilin useasti neljän-viiden välillä aluksi. Uni tuli kuitenkin jossain vaiheessa aina uudelleen, ja lomalla noista heräilyistä ei onneksi tarvitse stressata.

Postailen Marylandin maisemista ja turistireissuistamme erikseen, sillä muuten tätä tuskin lukisi loppuun kukaan. Muutenkin yritän niputtaa näitä aiheita hieman yhteen ja saatanpa postailla aika nopsaan nämä reissujutut, sillä kaikenlaista muutakin on jo mielessä, joten kannattaa käydä kurkkaamassa blogia ahkerasti, jos sinulle ei tule ilmoituksia sähköpostiin tai et seuraa blogia Facen kautta tms.!

Ihanat lukijaystäväni, olitte mielessäni myös matkalla, ja toin hieman tuliaisia arvottavaksi. Kannattaa siis senkin vuoksi pysyä kuulolla!:) Jos vieraanvaraiset isäntämme sattuvat eksymään tänne blogiin, niin vielä iso kiitos kaikesta! Tunsimme itsemme todella tervetulleiksi. <3

Taina

p.s: Kuopus nukahti eilen klo neljän aikaan iltapäivällä, eikä monista yrityksistä huolimatta enää jaksanut herätä ennen yöunia. Niinpä tänä aamuna minä puolestani olen herännyt klo neljä aamuyöstä kuopuksen kaivellessa aamupalatarpeita keittiössä.;) Ehkä tää rytmi tästä pian tasoittuu...