Jos olo oli ilosta kevyt tuossa
viikon alussa, niin nyt se on sitä
vatsataudin ansiosta. Semmoinen
pikadieetti, jota ei kuitenkaan voi
suositella kellekään. Onneksi tauti iski
vasta eilen illalla, ja tänään päivällä jo
kotiudittiin leirikoulusta.
Ainakin nyt olo tuntuu jo paljon
paremmalta kuin aikaisemmin tänään.
Jotain pientä olen jo uskaltanut syödäkin...
Leirikoulun kohteenamme oli Helsinki,
mikä upeana paikkana tulee usein
ohitettua matkalle maailmalle. Aika monet
leirikoulut suuntautuvat puolestaan luonnonhelmaan,
ja mikäs siinä, ei sillä paikalla taida
oikeasti olla niin väliä, kunhan ollaan yhdessä!
Kuuntelin kuitenkin lasten toiveita, ja siksi valitsin
lopulta Helsingin meidän leirikohteeksemme. Rahaa
leirikouluun oli kerätty reilu kaksi vuotta,
ja se riitti mainiosti, kiitos ahkerien vanhempien,
jotka jaksoivat myydä sukkia, mausteita,
leipoa leivonnaisia jne...
Reissuissa pitää olla sopivasti ohjelmaa.
Oma tavoitteeni oli, että hotellilla ei ollut
kovin paljon luppoaikaa (ihan muiden hotellivieraiden
mukavuutta ajatellen), ja toivoin lasten olevan
kohtuullisen väsyneitä illalla, jotta uni
maittaisi, eikä yö menisi valvoessa. No,
ensimmäisenä yönä osa porukasta oli valvonut
aamuyön tunneille, mutta eivät kuitenkaan
häirinneet ketään ja pysyttelivät huoneissaan.
Jälkimmäisenä yönä minä taisinkin olla se
joka valvoi eniten...:/
Tiistain ohjelmassa meillä oli kiertoajelu
ja Luonnontieteellinen museo sekä illalla
hohtokeilaus. Keskiviikolle oli varattu aikaa
ostoksilla kiertelyyn ja tietenkin Linnanmäelle.
Vaikkei tuossa nyt kovin montaa kohdetta olekaan,
niin yhtään enempää ei olisi kyllä ennättänyt.
Paikasta toiseen siirtymiset ja ruokailut
isolla porukalla vievät päivästä oman osansa.
Lapset käyttäytyivät minusta hyvin,
normaalien lasten innolla ja energialla. Joillekin
aikuisille sekin vain on liikaa. Eräs vanha mies sanoi
ratikasta lähtiessään, että voisitte katsoa
k-kirjaimen kohdalta käytöstavat. Kuulema
hän poistuessaan tönäisi jotain naista, ja
murjaisi jotain yhtä ystävällistä tälle naiselle...Niinpä.
Tuo oli onneksi ainoa negatiivinen
kommentti meistä, jonka satuin kuulemaan.
Paluumatkalla kyselin tunnelmia.
Kuulema leirikoulu oli muuten oikein
kiva, mutta olisi saanut kestää vain kauemmin.:)
Viisi vuotta yhteistä matkaa näiden
lasten kanssa on kohta takana ja uudet
jutut odottavat minua ja lapsia.
Voi haikeus!
Taina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti