Luonnossa, tai missä tahansa, liikkuessa
joutuu valitettavasti kohtaamaan toisenlaisiakin
tunteita. Ei pelkkää onnea ja iloa, vaan
pikemminkin epäuskoa ja raivoa.
Mitä ihmettä liikkuu ihmisten päässä,
jotka kuskaavat roskansa luontoon?!
Vaikka kukaan ei näekään tekoa,
niin voiko tuollaisen unohtaa kevyesti?
Ilmeisesti jollekin se on
kovin helppoa...
Ilmeisesti jollekin se on
kovin helppoa...
Viimeksi jätepisteelle roskia viedessäni
roskisten vieressä oli Mersun akku.
Ei ollut sitten Mersu-kuskilla varaa
viedä vanhaa akkua jäteasemalle...
En jaksanut ottaa siitä kuvaa, vaikka
mieli teki. Olisi sopinut tähän juttuun,
joka on muhinut mielessä jo pitkään.
Tämän postauksen kuvat ovat
tänä keväänä työmatkani varrelta
kuvattuja. En ymmärrä.
Kuka tekee tällaista?
Vuosien varrella metsässä on
lojunut mm. sohva, akkuja,
tietokoneita ja tulostimia kaiken
pienemmän sälän lisäksi.
Millaisen pallon me haluamme
lapsillemme jättää?
Kysyn vaan.
Taina
En jaksanut ottaa siitä kuvaa, vaikka
mieli teki. Olisi sopinut tähän juttuun,
joka on muhinut mielessä jo pitkään.
Tämän postauksen kuvat ovat
tänä keväänä työmatkani varrelta
kuvattuja. En ymmärrä.
Kuka tekee tällaista?
Vuosien varrella metsässä on
lojunut mm. sohva, akkuja,
tietokoneita ja tulostimia kaiken
pienemmän sälän lisäksi.
Millaisen pallon me haluamme
lapsillemme jättää?
Kysyn vaan.
Taina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti