Lapset harrastaa

Kylläpä tämä viikko on tuntunut pitkälle..noin niin kuin työn puolesta. Aika tavallisia päiviä, tosin eilen koulutusta hieman normaalia pidempään. Pitäisi kai malttaa painua nukkumaan hieman aikaisemmin, kuin yhdentoista-puolikahdentoista maissa. Herätys on kuitenkin joka aamu kuuden jälkeen. Mutta kun tuon teinin salibandyharkat loppuu toisina iltoina vasta puoli kymmeneltä, niin sehän sitten tarkoittaa, että koko perhe elää myöhäisemmässä rytmissä ainakin noina iltoina. Jopa neljäsluokkalainen pikkutirppa, joka saisi olla unten mailla viimeistään yhdeksältä! No, eipä tietenkään oo, kun on kaikenlaista huisketta, ja on vielä selvästi iltavirkku luonnostaan.:/

Aika älyttömiä noi harjoitusajat on lapsilla yleensäkin. Kun poikaa hakee puoli kympiltä harkoista, on sisäpelihallin ja lähellä sijaitsevan jäähallin piha täynnään mopoautoja. Kaikilla siis koulua seuraavana aamuna. Ei ihme, jos nukuttaa. Jos harrastaisin samalla temmolla liikuntaa iltamyöhällä, en varmaan nukkuisi ennen aamuyötä.

Kun nyt aloin purnaamaan, niin purnataan sitten kunnolla! En yhtään ymmärrä pelireissuja ties mihin maan ääriin keskellä viikkoa tai sunnuntai-iltana noilla junioreilla. Pitäis siellä koulussa jaksaa kuitenkin olla seuraavana päivänä. Harvasta harrastajasta tulee ammattilaista omassa harrastuksessa, silti tuntuu, että monissa harrastuksissa pitää olla jo hyvin nuorena ihan tosissaan, tai sitten ei kannata harrastaa ollenkaan.

Minusta on hyvä, että lapset harrastaa erilaisia asioita, jotka tuottavat itselle iloa. Samalla oppii sellaisia taitoja, kuin vaikkapa muiden kanssa toimiminen, josta on todella paljon hyötyä elämässä. Aika monet harrastukset on nykyään niin kalliita, etten voi ymmärtää, millä vanhemmat maksavat lastensa vapaa-ajanvieton. Kakkostyöllä, lainarahalla? Onneksi meidän pojat on valinneet niitä harrastuksia halvimmasta päästä.

Sekin on minusta ok, että ei varsinaisesti harrasta mitään. Nuorempi pojista pelasi pari vuotta jalkapalloa, mutta todettiin sitten yhdessä, että koska vapaa leikki ja aikatauluttomuus ovat hänellä tärkeitä asioita, jätettiin seurassa pelaaminen ainakin toistaiseksi. Oma halu useimmiten harrastukseen lähtiessä on vähintäänkin suotavaa. Periksi ei tietenkään kannata heti antaa, jos harrastus alkaa kyllästyttää! Joskus kannattaa ehkä kysyä itseltään, kenen haaveita siellä pelikaukalossa tai esiintymislavalla toteutetaan?;)

No juu, kun aloin kirjoittamaan tätä juttua, mulla oli mielessä yksi hyvä ruokaohje jaettavaksi, mutta näköjään eksyin johdannon jälkeen aiheesta!;) Jätän sen ruokaohjeen toiseen kertaan. Nyt kun vielä löytäisi jotain kuvia tähän tekstiin...Voi olla, että tässä koneella ei ihan juuri tästä aiheesta löydy, vaan joudun etsimään jotain sopivaa netin syövereistä.

Kyllä kai se viikko tästä taas suuttaantuu...

huomenna on sentään perjantai, viikon paras päivä!:D

Torstaiterveisin,

Taina

p.s: Kuvat Google-haulla netistä poimittuja.