Kolme kuukautta blogielämää

 Ennen oli ahkera kirjojen lukija. 
Lasten synnyttyä vaihdoin lehtien lukemiseen, 
kun en halunnut jättää kirjoja kesken. 
Nykyään tuleekin sitten luettua sekä lehtiä, että blogeja. 
 Joitain blogeja olen seurannut jo useamman vuoden ajan. 
Siinä ajassa bloggaajasta tulee vähän kuin ystävä, 
tuttu nyt ainakin.

Aika tarkalleen kolme kuukautta on aikaa siitä, kun 
päätin viimein aloittaa oman blogin pitämisen. 
Päätös oli todella pitkän harkinnan tulos, 
varmaan kaksi tai kolme vuotta olin sitä miettinyt. 
Mitä kauemmin mietin, sitä korkeammaksi kynnys nousi. 
Luen aivan mielettömän hienoja blogeja, 
joissa kuvat ja tekstit ovat useilla ammattilaisluokkaa 
(löytyy tuolta suosikkiblogien listalta). 
Oman blogin niihin vertaaminen...
saa tuntemaan itsensä aloittelijaksi.  
No, jokainen blogin kirjoittaja on aloittanut nollasta, 
enkä mä kyllä oikeasti ajattele tätä minkäänlaisena kilpailuna.
Ja tottahan se on, mä olen aloittelija!;)

Eräs työkaverini (ei mikään erityisen läheinen) 
sanoi minulle, että nuo blogit ovat
 sellaista itsensä korostamista. 
Pisti vähän miettimään...
Mielestäni olen sellainen, joka ei todellakaan 
halua olla mikään keskipiste, ja hämmennyn, 
jos joudun "liian" huomion kohteeksi suuremmassa, 
jopa tutussa, joukossa. 

 Ajattelen, että blogi on eräänlainen nykyaikainen 
päiväkirja, johon liittyy vuorovaikutus. 
Se ei ole salainen, joten sisällöt on 
tietenkin yleensä tarkkaan rajatut. 
Olen sellaisiakin blogeja lukenut, 
joissa ihmiset kirjoittelevat esim. raha-asioista 
tai omien lastensa ongelmista 
(varastelu, lintsaus, yleinen saamattomuus). 
Itse rajaisin tuollaiset aiheet varmasti 
blogini ulkopuolelle.  Onneksi elän elämää, 
jossa tuollaiset ongelmat ovat vain teoreettisia...;)

Olen yllättynyt siitä, kuinka mukavaa 
kirjoittaminen on minusta ollut! 
Viime vuosina on tullut harrastettua 
enemmän valokuvaamista, 
kirjoittamista ei ollenkaan. 
Koulussa olen ollut sellainen keskinkertainen 
tai hyvä kirjoittaja, en missään nimessä erinomainen. 
Enpä väitä sitä olevani edelleenkään, 
mutta kirjoittaminen on ollut kivaa.:) 
Valokuvaaminen myös!

Seikka, joka minua on ihmetyttänyt, on se, 
että jutut, joita kirjoittaessa olen tuntenut 
suorastaan paloa kirjoittamiseen, 
ovat myös eniten luettuja. 
Mistä lukijat voivat tietää, että ne ovat (ehkä?) 
ne onnistuneimmat jutut? 
Otsikostako sen tietää?
 
Ennen blogin aloittamista luin muiden blogeista 
kommentteja vain satunnaisesti. 
Nyt kun odotan kommentteja innolla lukijoilta, 
huomaan lukevani ja kommentoivani 
muiden blogeihin aikaisempaa aktiivisemmin. 
Ilman kommentteja jääminen tuntuu siltä, 
että kirjoitukseni/kuvani ovat olleet laimeita. 
 Juttujen pitää herättää jotain tunteita. 
Enkä todellakaan tarkoita, 
että aina pitäisi olla hehkuttamassa ja kehumassa! 
Sellaista ihan tavallista, asiallista keskustelua vain.:) 
En kyllä ymmärrä niitä mollaamisia, 
joita joissain blogien kommenteissa näkyy. 
Asioista voi olla erimieltä 
loukkaamatta toista henkilökohtaisesti.

Sen verran antoisaa tämä blogin pitäminen on ollut, 
että tarkoitus on jatkaa edelleen. 
Toivottavasti jaksatte tulla tänne jatkossakin 
kurkkimaan kuulumisia, ja tarkastamaan, 
onko mun blogini kehittynyt, 
tai miten se on kehittynyt!


Virtuaalitapaamisiin!:)

Taina

p.s: Tän postauksen kuvien punaisena lankana on tietysti blogini suosikkiaiheet, joista voi lueskella tuolta "Tunnisteet" otsikon alta. Kaikki kuvat ovat ihan itse ottamiani (kuten lähes aina) ja täällä ennen julkaisemattomia.:D