Perjantai! Kukkailottelua!

Jos odottaisin saavani kukkia lahjaksi, niin aika harvassa olisivat vuodessa ne päivät, kun saisin iloita leikkokukkasista kotonani. Onneksi sellaista ei tarvitse odottaa, vaan voin ihan itse käydä kukkakaupassa, kun haluan, ja ostaa sitä, mistä itse tykkään. Ihana on kukkia saada, ei sen puoleen. Paitsi itselle, tykkään viedä niitä myös muille kylään mennessä! 

Niinpä sitten kävin ostamassa myös äitienpäiväkukkaset (vai onko nää nyt ilottelukukkaset) ihan itse, ja yhden heräteostoksenkin menin tekemään, mutta siitä joskus toiste... Sanoin miehelle kotiin tultuani, että mulla on sitten jo kukkaset, ettei vaan vahingossa mene sunnuntaina kukkakauppaan.;D

Minua on oikeastaan viime syksystä asti viehättänyt hyvin paljon vaalean (nude, shampanja tai sen tapainen) ja tumman (melkein mustan) yhdistelmä. Tällä viikolla postissa tipahtaneesta Hankkijan mainoksesta taittelin kulmaa kohdasta, jossa on ihanaa purppuraheisiangervoa...ja hetken päästä muistin, että meillähän kasvaa tuota jo pihassa Kesähuoneen ympärillä!:) Näköjään mulla on ollut tuo viehtymys jo useamman vuoden.:P Anteeksi pitkä johdanto! Menin siis jo alkuviikosta Neilikkaan ostamaan jotain nuden ja melkein mustan yhdistelmää ripauksella hopeanvihreää...

Jos nyt en ihan väärin muista, niin Tiina sanoi ruusujen väriä shampanjaksi. Kahden ruusun lisäksi valikoin erittäin tummaa neilikkaa kolme oksaa, kaksi oksaa vaaleaa angervoa ja yhden oksan piikkiputkea. Eucalyptus tuohon olisi myös sopinut erittäin hyvin, mutta tiesittekös, että Suomi ei ole ainoa paikka, jossa on kärsitty viime aikoina kylmyydestä? Eucalyptus on nyt huonompilaatuista ja huomattavasti kalliimpaa kuin aiemmin. Siksi sitä on vain pieni ripaus kimpussa. Angervot näyttävät siltä, että ne pitää varmaan huomenna poistaa tuolta kimpusta, mutta muuten uskon, että kimpusta on vielä pitkään iloa!

Kiitos jälleen viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Uskoni kevääseen ja kesään palasi taas eilen, kun kävin aamulenkillä, eikä palellut yhtää. No, tietysti mulla oli pipo päässä, pitkät kalsarit jne...;) Silti olen jälleen ihan varma, että hedelmäpuut kukkii kohta ja puut vihertää. Oikein ihanaa viikonloppua! 💚

Taina

An InLinkz Link-up

Hyvää ja helppoa - Kulhokakku

Viime viikolla ilmestyneessä Kotivinkissä (no 9/2017) oli toinen toistaan herkullisempia reseptejä äitienpäivätarjoiluihin tai  muihin kevään juhliin. Meillä syötiin kulhokakkua viime viikonloppuna ja alkuviikosta ihan muuten vain.:) Alunperin tämä postauksen kakku kulkee lehdessä nimellä Cafe Latte -kulhokakku (8-10 annosta), vaan omassani ei ollut pisaraakaan kahvia, joten siksi jätin otsikosta pois kahviin viittaavat sanat. Oman tekeleeni nimeksi sopisi paremmin Marjaisa kulhokakku...

Kulhokakku on älyttömän helppo tehdä, koska se on tuollainen Pappilan hätävara-tyyppinen, lado ainekset kulhoon ja tarjoile! Pohjan voi leipoa vaikka edellisenä päivänä, kuten minä tein, ja vähän ennen tarjoilua sitten kokoaa ainekset tarjoiluastiaan. Sen verran aikaisemmin kannattaa kuitenkin tehdä kokoaminen, että kakun palaset saavat vähän kosteutta marjoista ja vaahdosta.

Tein muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen lähinnä sen mukaan, mitä kaapista löytyi valmiina ja yritin myös hieman keventää ohjetta. Sulkuihin  olen merkannut alkuperäiset aineet ja määrät.

kakkupohja:

100g voita sulatettuna

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 kananmunaa

250g rahkaa (150g ranskankermaa)

2 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

160 g Raw Choco Lemon&Ginger-suklaata 

(100g tummaa suklaata, 100g valkosuklaata)

marjavaahto:

2 dl kuohukermaa

Valio Viola vadelmatuorejuustoa 200g (vaniljatuorejuusto)

3 rkl sokeria

(espresso-pikakahvijauhetta)

koristeluun runsaasti marjoja, hieman kinuskikastiketta 

Sulata voi. Lisää kaakaojauhe, kananmunat, rahka ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinan joukkoon. Lisää lopuksi karkeaksi rouhittu suklaa. Itse tyydyin palottelemaan suklaan sen ollessa vielä paketissa. Vähän hienompaa se olisi kieltämättä voinut olla...

Oma vuokani oli koko 20x20, ohjeessa 20x25, joten kakkuni paloista tuli hieman paksumpia kuin ohjeessa. Voitelin vuoan ennen taikinan kaatamista ja paistoin 200 asteessa 20 minuttia. 

Seuraavana päivänä palottelin kakun noin 3x3 cm:n palasiksi (ohjeessa 5x5), ja vieläkin pienemmiksi palasiksi voisi minusta laittaa! Ensin kokosin osan pohjaa ja täytteitä kirkkaaseen kulhoon (korkeus n.12 cm, halkaisija 11 cm vaikka näyttää kuvissa lähinnä juomalasilta), loput kasasin vadille ihan vain kokeillakseni, miltä kakku näyttää erilaisessa astiassa. Läpinäkyvässä kerrokset pääsevät paremmin esille, muttei tuo valkoisen kulhonkaan asettelu hullummalta näytä! Kokoamisen aloitin kakkupohjan palasista, sitten päälle vaahtoa, marjoja ja koristeeksi kinuskia. Tein niin monta kerrosta kuin astioihin mahtui.

Juuri nyt kakku on enää kaunis muisto kuvissa ja makunystyröissä, mutta ajattelin, että tätä voisi tehdä vaikkapa töihin joku päivä. Luulen, että kakku katoaisi tuota pikaa...

Mukavaa keskiviikkoa!

Taina

p.s: Parhaat naurut on tänään saanut Pekka Poudan sääennusteesta, eikö?;)))

Kevään kauneus

Jollain tavalla pitkän talven aikana ehdin unohtaa, miten ihana paikka onkaan metsä! Tänä talvena tosin oli lunta niin vähän, että hyvin pystyi talvellakin metsässä lenkkeilemään, lyhyttä lumisempaa jaksoa lukuun ottamatta. Silti sitä on ihan haltioissaan varsinkin näin keväällä tuolla luonnossa liikkuessa. Kaikilla aisteilla yritän vain imeä itseeni keväässä virtaavaa voimaa, kuulla lintujen liverrykset, haistaa keväisen maan, tuntea tuulen (kylmä edelleen) ja nähdä kasvien heräävän talvesta, veden virtaavan ja lainehtivan jälleen ja auringon kimalluksen.

Luonnossa lataan itseäni ja ajatus kulkee vapaasti aiheesta toiseen. Tässä kohtaa kevättä, kun sini- ja valkovuokot kukkivat, ja äitienpäivä on nurkan takana, nousee metsässä usein mieleen elämäni tärkeät naiset: äiti, rakas tätini, mummot ja anoppi, sekä suru siitä, että vain äitini on heistä elossa. Monenlaisia muistoja ja ajatuksia...enkä edes muista vieneeni vuokkoja muille kuin ehkä äidilleni!

 

Monesti parhaat ideat tulevat tuolla luonnossa kulkiessa, kun en erityisen aktiivisesti yritä keksiä mitään. Luovuus tarvitsee ainakin toisinaan aikaa ja vapautta, ajatuksille tilaa mennä sinne, minne huvittaa. 

  

Vaikka tänäänkin kävi jäätävän kylmä tuuli, niin metsässä se tuuli lakkasi tuntumasta kylmältä, ja mielen täytti ilo ja kiitollisuus siitä, että meillä on metsät, rannat, luonto, ja nyt on kevät. Ihan vähän vielä, kyllä se kesä sieltä tulee!

Iloa viikkoosi!

Taina 


Pieni Lintu // MakroTex // Toukokuu

Villa Amaraada

Pitkään blogiani lukeneet saattavat muistaa, että olen tästä paikasta kirjoittanut kerran aiemmin, kolmisen vuotta sitten. Silloin kävin ensimmäisen ja edellisen kerran Villa Amaraadassa. Kyseessä on todella ihastuttava sisustusmyymälä Lahden Nastolassa. Edeltävästä linkistä pääsee myymälän nettisivuille, jossa toimii näköjään myös nettikauppa. Suosittelen kuitenkin paikan päälle ajalemista, jos asutte lähistöllä.

Kävimme eilen Satun kanssa jälleen pienellä kirppiskierroksella, ja samalla halusin näyttää Sadulle tämän paikan. Käskin ottamaan kameran mukaan, sillä täällä on tarjolla erityisen paljon silmänruokaa. Paikka on auki enimmäkseen kesällä viikonloppuisin, kannattaa tarkistaa aukiolo Facebookista, mistä minäkin olin bongannut, että Villa Amaraadan olevan auki tänä viikonloppuna.

Kuvat kertovat varmasti enemmän, mutta mieleen ei tule toista samantyyppistä sisustuskauppaa täältä Lahden seudulta. Piensisustuksen lisäksi valikoimissa on nimittäin myös monen tyylisiä huonekaluja. On industrialtyylistä ja romanttista, sekä talonpoikaista. Itseeni kolahtaa ehkä eniten talonpoikaiset kaapit ja pöydät...sivustavedettävästä sohvasta puhumattakaan! Juuri tuollaista sohvaa olen etsinyt Kesähuoneeseen, vaan Satun mielestä tuo sopisi meidän keittiöön.:) Totta! 

Tykkään tavaroista, jotka tuntuvat kertovan tarinaa. Samoin siitä, että vanhalle tavaralle on keksitty uusi käyttötarkoitus. Villa Amaraadassa on juuri sellaisia tavaroita.

Ostosten jälkeen joimme kahvit Villa Amaraadan pihalla ja nautimme auringonpaisteesta ja kauniista pihapiiristä. Tai minä keskityin enemmän nauttimaan ja Satu pyöri vielä pihalla kameran kanssa.;) Villa Amaraadan päärakennus on muuten esitelty Talo & Koti -lehdessä, kauppa toimii vanhassa navetassa.

Löysin tuolta viimein kivan ruukun Kevätmessuilta hankkimalleni villipelakuulle, eikä hintakaan ollut paha. Tänä viikonloppuna kaikki kaupassa näytti olevan -20 % alennuksella. Kaupan päällisinä sain Villa Amaraadasta sisustusinspiksen. ;) Tämä postaus ei ole blogiyhteistyö, vaan olkoon vaikka "Bloggari suosittelee lämpimästi" -postaus. Kannattaa laittaa paikka muistiin ja piipahtaa jonain viikonloppuna!

 Aurinkoista ja inspiroivaa sunnuntaita!

Taina

 

Kukat kuin kiiltokuvista - Kukkailottelua

Ihan pian on se hetki vuodesta, kun niin mielelläni painaisin pause-nappia, jos se suinkin olisi mahdollista. Tynkäviikko töitä takana, tuntuukin, että viikonloppu oli ihan äsken, mutta en valita! Viikon paras päivä ja on jälleen Kukkailottelun aika.

Olin googlannut ennen Villiviiniin menoa sanoilla "spring bouquet", sillä kaipasin inspiraatiota. Teettekö muut niin? Näytin puhelimelta kaunista kimppua Eijalle (kuva inspiskimpusta löytyy nyt myös Pinterest -kansiostani), ja onneksi kaupassa oli kukkia, jotka sopivat samanhenkisen kimpun tekoon! Kimpussa on yksi suuri pioni ( ei hennon vaaleanpunainen tai oikein tumma, kuten yleensä valitsisin), kolme jaloleinikkiä, saman verran neilikoita sekä yksi ruusunoksa, jossa on monta ruusua (nimi hukassa...) sekä vihreää. Halusin kimpun tällä kertaa oikeaoppisesti sidottuna, pitäisi tehdä niin useammin!

Kuvia läpikäydessäni mieleen nousi jotain tuttua lapsuudesta. Tämän viikon Kukkailottelukukkaset ovat kuin kiiltokuvista!

Kiitos viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Ainakin tänään nautitaan auringosta ja lämmöstä!

Ihanaa viikonloppua! 💚

Taina 

An InLinkz Link-up

Pannupizzaa uunissa // Arvonnan voittaja

Pääsiäisen tienoilla kiertelimme Sadun kanssa kirppareita, eikä meistä kumpikaan palannut kotiin tyhjin käsin. Muutakin mukavaa siltä reissulta ostin, mutta itse pidän näitä tämän päivän postauksessa vilahtelevia valurautapannuja todellisina löytöinä! Olin jo jonkin aikaa harmitellut, että jossain vaiheessa olin keittiötä siivotessani kierrättänyt valurautapannun muistaakseni mökille. Tajusin hiljattain, että sellainen olisi ihan huippuhyvä pannupizzan valmistamiseeen...Tuolta pääsiäislauantain kirppikierrokselta sitten löysin erittäin hyvät pannut, joissa on metallikahvat, joten ne voi tosiaan laittaa myös uuniin. Hintaa kahdella pannulla oli muistaakseni yhteensä noin 15 euroa, ei paha!

Heti samana iltana, kun nuo pannut olin ostanut, testasin kahta eri pannupizzareseptiä. Toisesta tuli heti suosikkimme, ja meillä on syöty pannupizzaa kahdesti pääsiäisen jälkeenkin, joten on aika laittaa tämä resepti muistiin itselle ja vinkiksi muille! Pientä säätöä olen tehnyt alkuperäiselle reseptille. Voin sijasta olen käyttänyt oliiviöljyä, ihan vain sen helppouden takia. Rasvan määrän puolitin, ja varmaan sitä voisi vielä vähän nipistää. Paistoaika selviää parhaiten kokeilemalla. Pizza alkaa irtoilla pannun reunoista, kun se on kypsää.  Jos muuten  et omista valurautapannua, niin pizzan voi tehdä myös piirakkavuokaan tai muuhun vastaavaan uuniastiaan.

Pannupizzapohja

3dl maitoa

1 tl suolaa

2 rkl vaahterasiirappia

6 dl vehnäjauhoja

1/2 pss kuivahiivaa

30 g oliiviöljyä (alunperin 60 g voita)

Pohjalle ketsuppia/tomaattipyrettä  

täytteet oman maun mukaan

Lämmitä maito selvästi kädenlämpöistä lämpimämmäksi (42-asteiseksi). Lisää suola, vaahterasiirappi, osa jauhoista ja hiiva. Vatkaa vispilällä tai haarukalla. Lisää loput jauhot ja öljy. Anna kohota noin kaksinkertaiseksi (puolisen tuntia). Voitele pannu öljyllä ja painele taikina siihen reunoja myöten. Lisää tomaattikastike ja täytteet. Paista uunin keskiosassa n. 20 minuuttia 250 asteessa. Tuosta taikinasta riittää passelisti noille kahdelle pannulle, jotka sopivat juuri ja juuri meidän uuniin yhtä aikaa. Jos esikoinen on syömässä, tuo kaksi pannullista ei riitä meillä. Jos taas hän on muualla, jää pannullisista hieman ylikin.;)

Villiviinin 50 euron lahjakortti on nyt arvottu. Kiitos Eijalle arvonnan mahdollistamisesta, ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!<3 Kuopus poimi hatusta lappusen, jossa oli Tanja Dahlströmin nimi, onnea Tanja!<3 Olen laittanut sinulle sähköpostia.:)

Kuten postauksestakin saattaa aistia, olen perjantainaattotunnelmissa!😉

Taina